+++ Talvimasut kesäkuussa +++

Ihanaa, Smilla, että jollakin muullakin kasvaa mahaa navan yläpuolelta. Mulla on kaikissa ivf:ssä turvonnut navan yläpuoli moneksi viikoksi ja km:n jälkeen se jopa vähän niin kuin jäi. Väestöliitolta sanottiin, että se on turvotusta ja että noin näkyvänä aika harvinaista kai... Nyt toukokuisen ivf:n jälkeen moni varmaan jo ajatteli, että tuo on takuulla raskaana, mikä oli ihan kauheaa, kun ihan oikeesti sitten tulin raskaaksi ja olin täysin varma, että saan keskenmenon. Edelleen se navan yläpuoli on suurin ongelma ja musta vähän tuntuu, että se on kasvanut tässä viime viikkoina lisää. se gyne Joensuusta sanoi, että kohdun kasvu ja kiinnikkeiden? siirtyminen (tai kasvu, en muista mikä) nostaa mahalaukkua ja muita esim. munasarjoja ja että on raskaana ollessa ihan kai tyypillistäkin...



Idea housuongelmaan (aion itse kokeilla): Uusimmassa vauvalehdessä mainostettiin sellaista mahatrikoota, siis kangasta, joka tulee mahan päälle. Sillä voi peittää aukinaiset napit ja vetoketjut ja se näytti ainakin kuvassa ihan asuun kuuluvalta topilta. Sen päälle siis tulee se varsinainen paita, mutta tuo trikoo varmistaa sen, että aukinaiset napit eivät vilahtele liian lyhyen paidan alta... Se ei varmaan ole mikään huippukallis sijoitus, ja helpottaa hetkeksi paniikkia siitä, että ostaisi kalliita äitiyskamoja, jotka sitten ehkä olisivatkin turhia, jos jotain sattuisi... Ja lehtijutun mukaan sitä voi myöhemmin käyttää esim. imettäessä, jolloin maha ei pullahda näkyviin, vaikka paitaa nostaisikin imetystä varten.



Ja vielä turvonneista rinnoista. Kaksi kaveriani, jotka ovat saaneet liudan lapsia, ovat vakuuttaneet, että rinnat eivät varsinaisesti kasva raskausaikana (minkä siis monet täälläkin ovat todistaneet ihan kukkupuheeksi) mutta että imetyksen alettua ne vasta kasvavatkin. Eli siis ei ehkä kannata ostaa imetysliivejä vielä, jos kuppikoko kasvaa heti imetyksen kunnolla käynnistyttyä. Itselläni kasvoi yhdellä koolla raskausaikana ja toisella parin ekan imetysviikon jälkeen. Mutta kaikki me ollaan erilaisia. Toisilla kasvaa ehkä vaan raskausaikana ja toisilla imetysaikana, ja jotkut saavat sitten molemmat riesat... Varmaa on, että uusia rintaliivejä saa olla hankkimassa lähitulevaisuudessa joka tapauksessa. Niin kuin vaatteitakin. :)

Katariina 11+1

Smilla: täälläkin kasvaa navan yläpuoleltakin maha. Olen aina kuvitellut saavani sellaisen pallomahan, mutta ei se ihan siltä vielä näytä, vaan vatsa lähtee ikäänkuin suoraan tissien alta. Tosin alavatsaa kohti on sitten suurempi.



Muutenkin aika jännästi tuntuu tuo ylävatsa "oireilevan", kun huomaan että nykyään pitää usein istua hyvässä ryhdissä tai muuten tulee sellainen inha painon tunne ylävatsaan. Sohvallakin lojuessa joudun tukemaan tyynyjä selän taakse, jotta selkä olisi suorassa.



Otin sitten ekat kuvatkin mahasta, niin saa anopille lähettää. Asuvat sen verran kaukana, että saa nähdä nähdäänkö heitä koko raskausaikana.



Katariina: minäkin mietin tuollaista masutuubia vain miksi ne niitä kutsuu. Toistaiseksi kumminkin olen kumminkin pärjännyt ilman, kun nykymuoti suosii onneksi tuollaisia pitkiä paitoja ja tunikoita ja ostelin niitä sitten alesta useammankin. Ajattelin positiivisesti (kerrankin!), että ne menevät vielä ensi kesänäkin ja peittävät kivasti raskauden jäljiltä jääneet mahamakkarat. ;) Yhdet mammahousut ostin tosiaan itse ja kahdet sain kavereilta ja -aah- miten mukavat ne ovatkaan. :)



Killa

Aaggghh! Kirjoitin pitkän viestin, joka sitten katosi :/ Hieno homma.



Mutta kävin siis eilen katsomassa äitiysvaatteita Stockalta ja H&M:ltä. Aluksi oli pientä pakokauhua, mietin että jos joku tuttu vaikka näkee. Mutta sitten uskaltauduin rohkeasti katselemaan vaatteita, ja pakko myöntää että hieman turhauduin. Ei siellä oikein ole tarjolla mitään minun tyylistäni, eli yksinkertaista ja klassista. Housut ovat tosiaan farkkuja ja muita rentoja housuja, paidoissa taas oli makuuni turhan kirkkaita värejä ja liikaa kuvioita.



Paidoissa toisaalta ajattelin että pärjäisin pitkälti normaaleilla neuletakeilla ja sitten alle vain pidempiä äitiystoppeja. Housujen suhten voi tulla vaikeuksia, eli ehkä olen sitten enemmin hamelinjalla.



Eilen kyselin muuten AV:n puolelta äitiysvaatteista, mikäli kiinnostaa: http://www.vauva.fi/keskustelut/alue/2/viestiketju/1012722/aitiysvaatte…



Siellä puhuttiin housujen jatkopaloista, mutta kenelläkään ei oikein tuntunut olevan kokemusta niistä. Hinta ei kyllä päätä huimaa, eli voi olla että tilaan sellaisen. Toisaalta masutuubikin olisi varmasti kätevä, mutta ehkä näin kesällä turhan lämmin. Tai siis no, nyt ei ole varsinaisesti lämmintä...



Ja Katariina: huomaan, että olet uskaltautunut ostamaan jo vauvalehtiä :D Minäki viime viikolla kauppareissulla mietin, mutta hannasin vielä. Mutta ehkä olen kohta valmis siihen, ostinhan jo ne ensimmäiset äitiyshousutkin.



Eilen luin jostain neuvolan oppaasta, että näillä viikoilla ruoan siirtyminen mahalaukusta suolistoon kestää 130 minuuttia, kun normaalisti siihen menee 50 minuuttia. Eli ehkä sekin lisää sitä ylävatsan pömpötystä?



Smilla 14+

Ultrassa oltu. Kaksi kappaletta hyvin kasvanutta 19 mm sikiötä, ihan katkarapujen näköisiä ja kokoisia : ) Vastasivat viikkoja ja sydämet sykki vimmatusti! Ikävä kyllä lääkäri ei vieläkään pystynyt sulkemaan pois sitä kolmatta sikiötä, siellä näkyi vieläkin sama "jokin". Siinä asiassa jännitetään vielä 4 viikkoa, eli neuvolan tarjoamaan niskapoimu-ultraan asti. Mulla on maanataina eka neuvola, ja siellä ehkä selviää,koska pääsen seuraavaan ultraan. Toivottavasti!



Olo on hyvä. Vatsaa vihlaisee välillä, ei huimaa enää niin paljon. Ja liikkuessa hengästyn heti ja läähätän kuin koira, vaikka kunto on ihan hyvä. Puhuin just tätini kanssa, ja hän sanoi, että hänellä myös ihan sama juttu kaikissa kolmessa raskaudessa, että hengästymisestä on tiennyt olevansa raskaana. Myös mun siskollani ollut sama juttu.



Mullakin on uusin vauva-lehti. Mä olen sitä erikoinen, että olen ostellut vauva-lehteä jo vuosikymmenen silloin tällöin, ja välillä myöskin ollut kestotilaajana. Nyt odotan hyvää tilaajalahjaa, ja tilaan sen sitten itselleni. Tässä uusimmassa on esim. juttu kaksossynnytyksestä.



Jos joku löytää jostain hienoja äitiysvaatteita, voisi vihjasta siitä tässä ketjussa. Itselleni ei ole ihan vielä ajankohtaista, mutta suhteellisen pian kuitenkin. Jostain syystä olo on nyt hirveän luottavianen, että hyvin tämä tulee sujumaan! Katotaan kauanko tätä onnea kestää... Sain muuten neuvolakortin. Pelkästään jo se tuntuu kummalta :)





T.Mimosa, rv 8+3

Tervehdys taas piiiitkästä aikaa. Palasimme melkein kahden viikon lomareissulta ja luin kaikki heinäkuun tekstit kerralla. Tämähän on ihan mahdotonta jännitysnäytelmää, piti harppoa ja hotkia tekstiä ihan kunnolla, että sai tietää miten Mimosan tilanne ratkeaa! Ja ihanaa, loistavaa, onneksi olkoon - olipas ihana saada lukea, että kaikki on sitten kääntynyt parhain päin! Aika uskomaton ajatuskin, että sikiöitä olisi kolme...



Muuten en voinut kuin nyökytellä suurimmalle osalle jutuista: ihan samalla tavalla aaltoliikkeenä hyvien ja huonojen fiilisten kanssa mennään täälläkin. Pahoinvointi on loppunut, väsymys samoin, mutta samalla niiden kadotessa tulee epävarmuus siitä, että onhan vatsassa kaikki hyvin? Mulla myös sama tunne kuin Killalla, että vatsa ei ole viime aikoina juuri kasvanut... Onneksi tänään oli neuvola ja sydänäänet siellä puksuttivat kuin pieni juna, ihana tunne! Uskon kuitenkin, että koti-Dopplerin kanssa mulle kävisi kuin Smillalle eli aiheuttaisi lisää hermostumisen aiheita. Olen siis vakaasti päättänyt olla hankkimatta.



Tänään neuvolassa keskusteltiin taas painonnoususta, se ei kuulemma juuri saisi nousta ennen viikkoa 20. Kun tuota ennen painonnousu on kuulemma muusta kuin vauvan kasvusta johtuvaa. Huh huh. Mulla nälkä jatkuu vahvana ja vaikka syön terveellisemmin kuin koskaan elämässäni, niin paino oli taas noussut kuukaudessa kaksi kiloa, en oikeastaan tiedä mitä tässä vielä muuttaisin. Syön kyllä usein, sitä en kiellä, mutta esim valkoista sokeria yritän vältellä. Lisäksi olen samalla tavalla jättänyt kaikki keinomakeutetut kuin Killakin, enkä oikeastaan koskaan ole ollut light-tuotteiden ystävä mutta pitäiskö tässä nyt sitten luopua vielä täysrasvaisista juustoistakin? En haluaisi olla turhamainen, mutta mitään raskausajan diabetesta en ainakaan halua - ja lisäksi lomakuvat paljastivat armottomasti sen, että pyöreyttä on tullut kautta linjan. Tätä on yksi naapurikin mukavasti kommentoinut, jee...



Mutta, yritän ajatella niin, että kunhan vauvan terveys ei vaarannu, niin mulla on koko vuosi 2010 aikaa laihduttaa. :)



Neuvolasta teille muille myös ajankohtainen kysymys: nythän terveysviranomaiset pelottelevat uhkakuvilla, että pahimmillaan joka kolmas suomalainen sairastuu syksyllä sikainfluenssaan. Yleensä en tartuntatauteja juuri ajattelekaan, mutta tässä tilanteessa tietty hieman askarruttaa. Neuvolan mukaan raskaana olevat kuuluvat riskiryhmään (immuniteetti alempi raskauden takia) ja kuuluvat automaattisesti rokotettaviin. Mutta haluaako sitä sitten rokotteen, on meikäläisen kysymys? Ihan samaa ainettahan se sisältää myös ja kulkeutuuko se sitten myös sikiöön....?



Anteeksi, en missään nimessä halua lisätä kenenkään huolenaiheita, mutta tätä olen itse nyt miettinyt.



Ja ammatista: taidan olla täällä vähemmistössä, sillä olen ihan puhtaasti kaupallisella alalla, markkinointia teen työkseni.



Kaikille kaikkea hyvää ja levollisia kesäpäiviä!

Mimosa: hienoa kuulla, että kaikki on yhä hyvin. Odotamme innolla mitä neljän viikon päästä selviää :)



Vauvalehdistä sen verran, että ostin eilen 9 kuukautta -lehden. En suosittele, oli jotenkin amatöörimainen ja keskittyi todella paljon synnytysjuttuihin. Siinä vaiheessa kun raskauden ajan lääkityksiä käsittelevässä jutussa alettiin puhua homeopatiasta ja yrteistä totesin, että tämä ei todellakaa ole minun lehteni. Seuraavaksi taidan sitten kokeilla ihan Vauva-lehteä.



Melvina: juuri eilen luin jostain että tässä vaiheessa raskautta olisi pitänyt painon nousta kilon, minulla on noussut 4-5 kiloa... Toisaalta taas painonnousu on mielestäni nyt viime viikot pysähtynyt, joten toivoa on. Minäkin olen syönyt paljon terveellisemmin kuin normaalisti, esimerkiksi suklaata tai makeaa ei vain tee mieli. Samoin kaikki rasvainen ja raskas ruoka ei maistu. Mutta näillä ruokamäärillä ei vain voi olla lihomatta, varsinkin kun tällä väsymyksellä ei jaksa liikuntaa harrastaa. Ja tosiasia on, että jos en syö riittävästi, tulen huonovointiseksi - se on tullut todistettua ihan riittävän monta kertaa. Joten en aio ottaa stressiä tästä.



Toisaalta kyllä eilen kun istuin sovituskopin armottomassa valossa ilman paitaa, totesin että äitiysfarkuista pursuava vatsani ei tällä hetkellä ole erityisen esteettinen näky :DD Eli odotan kyllä innolla että siitä alkaa tulla enemmin kunnon vauvamaha, eikä tuollainen röllykkä.



Tuota sikainfluenssaa en ole vielä kamalasti miettinyt, vaikkakin olen huomannut että AV:lla on välillä lietsottu hysteriaa aiheesta. Minulla on seuraava neuvola elokuun puolivälissä, ajattelin että siellä voisin kysyä siitä. Silloin varmaan jo paremmin osataan sanoa, mihin suuntaan tauti on menossa syksyn aikana.



Niin ja ammatista: aiemmin olin puhtaasti kaupallisella alalla, mutta tätä nykyä olen saman alan edunvalvontajärjestössä.



Smilla 14+

Smilla: tosiaan äitiysmuoti näyttää aika yksipuoliselta, kun kauppojen valikoimaa katsoo. Itse löysin kyllä mieleisiäni, vaikka ihan ne kaikkein kirjavimmat jäivät kaupan hyllylle. Joillain nettisivuilla näin ihan bisnes-mallistonkin (olikohan Belua tms.) ja siellä näytti olevan vähän klassisempaakin tarjolla. Itsekin ostin kyllä pari sellaista tavallista neuletakkia, joita voi pitää auki ison mahan kanssa ja alla voi tosiaan pitää jotain siistimpää toppia tai muuta.



Mimosa: ihania ultrakuulumisia! :)



Lehdistä: minäkin olen lueskellut noita vauva-aiheisia lehtia jo varmaan vuosia. Nyt ei kotiin niitä tarvitse tilata, kun siskolle tulee Vauva-lehti ja se saa lisäksi töistään Kaksplussan, joten saan ne sitten sieltä luettavaksi.



Painonnoususta: heh, heh, vai ei saisi paino nousta ennen 20 viikkoa!? Mä taidan tehdä tän porukan ja kaikkien mammojen ennätyksen, sillä mulla on painoa tullut jo 7kg! Mihinköhän tässä vielä ehditään! Syön kyllä ihan terveellisesti ja herkkuja tosi paljon vähemmmän kuin aiemmin, mutta varsinkin alun pahoinvoinnin takia (kun joutui syömään lähes jatkuvasti jotain) ei ihme että paino lähti nousuun. Nyt on tosin tainnut tuo syöminen jäädä myös vähän niin sanotusti päälle. Syön aika tiheästi, enkä uskalla esim. mihinkään lähteä kotoa tankkaamatta kunnolla, ettei vaan tule huono olo. Lisäksi tosiaan vältän keinomakeutettuja tuotteita, enkä voi sietää kevytjuustoja ja kalsiumin saannin vuoksi pitäisi sitä juustoakin syödä...



Olen kumminkin päättänyt, etten ota paineita painonnoususta. Ennen raskautta olin painoindeksin alarajoilla, joten ehkä tässä on varaa vähän kiloja kerätäkin. Murehditaan niitä sitten joskus ensi kesänä. :)



Melvina: en yleensä noista taudeista ota mitään paineita, mutta yllätyksekseni olen aika hermona tuon pandemian vuoksi juuri siksi, kun olen raskaana. Ensin tässä pitää hermoilla tuotakin raskausaika ja ehkä vielä enemmän mua huolettaa se pandemian toinen aalto joskus myöhemmin, kun ehkä on pieni vauva silloin kotona. :S



Rokotuksesta en kuitenkaan ole huolissani, olen aikeissa ottaa myös kausi-influenssarokotuksen, kuten aiempinakin vuosina. Työnantaja tarjoaa, vaikka en riskiryhmään kuulukaan. Ehkä rokotteen antamat vasta-aineet sitten suojaisivat myös vauvaa, kun se syntyy (lapsilla on äidiltä saatuja vasta-aineita syntyessään ja ne kestävät noin puolen vuoden ikään asti). Influenssarokote on ollut niin kauan markkinoilla, että tietoa mahdollisista haitallisista sikiövaikutuksista olisi jo tullut, jos on tullakseen. Ja eiköhän tuossa pandemiarokotteessa ole suunnilleen samat apuaineet, joten luotan senkin turvallisuuteen.



Omaa napaista vielä sen verran, että juuri neuvolasta soittivat, että mun hiivanäytteestä on löytynyt clue-soluja, eli joku emättimen bakteerituehdus on sitten kyseessä. Pissa oli puhdas (toimitin eilen uuden näytteen, kun olivat jotenkin onnistuneet pilaamaan sen viimeviikolla toimitetun...). Saan sitten hoidoksi Flagyl-kuurin. Oli aika yllätys, varsinkin kun viime viikon mahakivutkin on helpottaneet. Mutta kaikkea se raskaus näemmä teettää! ;)



Killa rv 17+4



Ps. Hitsin ärsyttävää, kun joka kerta pitkän viestin kirjoitettuani en pääsekään sitä ekalla yrityksellä lähettämään, kun järjestelmä on heittänyt mut ulos... Onneksi tekstit säilyy kun menen edelliselle sivulle!

Kiitos Melvina, kun otit puheeksi tuon sikainfluenssan. Itse olen painiskellut jo kohta kaksi viikkoa sen kanssa, koska luin myös että raskaana olevat kuuluvat riskiryhmään. Kuulun myös ammattini puolesta riskiryhmään. En vain uskaltanut ottaa sitä puheeksi, kun ajattelin, että olen niin neuroottinen muutenkin näissä asioissa... En tiennyt, että raskaana olevat voidaan rokottaa. Ilman muuta se rokotus kannattaa ottaa, jos se kerran luokitellaan turvalliseksi, koska luin juuri, että sikainfluenssaan kuolleet ovat olleet suurelta osin raskaana olevia ja pieniä lapsia. Vauva tosiaan saa äidiltä ekaksi 3 kk:ksi suojan ja jos pystyy imettämään niin pidempäänkin. Tosin en tästä rokotteesta tietenkään tiedä, pitääpä kysellä neuvolasta tarkemmin onko se turvallinen. Mutta jo nämä uutiset vähän helpottavat ihan paniikkimaista oloani tämän taudin suhteen...



Kylläpä te kaikki syötte terveellisesti! Ihan hävettää... Itse syön tosi usein ja tavallista enemmän ja erityisesti tekee mieli rasvaista ruokaa. Pelkkä salaatin ajattelukin saa aikaan yökötystä! Tänäänkin jo mennyt pyttipannua ja hampurilainen (ja yleensä en syö punaista lihaa). Ihan pelottaa tuo neuvolakäynti mutta ei voi mitään. Edelleen tärkeintä on se, että olo olisi siedettävä, ja nyt en ole oksentanut jo neljään päivään. Lupailen itselleni, että alan syödä terveellisemmin kun yökötyskin helpottaa :)Ja toistaiseksi painoa lähti 2 kiloa ja tänään ne 2 kiloa olivat tulleet takaisin...



Vielä mammavaatteista. Kurkkailin Hennes & Mauritzin valikoimaa ja olin ihan pettynyt. En voi oikein työssäni pukeutua niin kuin "asiakkaani", olisi vähän uskottavuusongelmia. En pitänyt väreistä enkä malleista. Pelkkiä vaaleita farkkuja ja ohuen ohuita läpinäkyviä paitoja. Hiukan tummemmat farkut olisivat olleet ok vapaa-aikaa ja rennompia päiviä varten mutta tarvitsisin ehdottomasti myös jotkut siistit mustat housut, joita voisi käyttää myös samalla vähän juhlavammissakin tilaisuuksissa... Ilmeisesti on pakko retkeillä elokuussa Helsinkiin vaateostoksille, nettiostokset eivät ole mua varten, kun oon lyhytjalkainen, ja koot vaihtelevat kaupasta riippuen.



Nyt kyllä kadehdin niitä, joilla väsymys on ohi. Itse olen kuin zombie. Nukun parin kolmen tunnin päiväunia aina kuin vain voin (eli tosi harvoin) ja senkin jälkeen olen ihan puhki enkä jaksa tehdä mitään. Iltaisin taas ei juurikaan väsytä, vaikka olisin ollut koko päivän tosi väsynyt. Täytyy toivoa, että kohta helpottaisi... Mietin vaan, miten Maarit ja Mimosa jaksavat, kun luin jostain, että kaksosraskauksissa on tuplavoimakkaat oireetkin.

Katariina rv 11+4

Katariinalle uskaltaisin luvata omien kokemusten perusteella, että väsymys ei välttämättä kestä enää kovin kauan. On aivan ihmeellistä miten se voi kadota, itse tunnen nyt oloni tosi hyväksi ja pirteäksi, viikkoja nyt 17. Mutta samaa on jatkunut jo monta viikkoa, olisko pahin väsymys kadonnut joskus vko 13-14 tuntumassa? Muistaako kukaan muu pikkaisen pidemmällä oleva, itse en ole hyvistä aikomuksista huolimatta saanut aloitettua sitä päiväkirjaa...



Ja eikös sitä sanota, että raskaudessa eka kolmannes on raskas väsymyksen ja pahoinvoinnin vuoksi, toinen kolmannes on mukavaa ja energistä, kolmas taas raskaampaa jo isoksi kasvaneen vatsan ja erilaisten fyysisten oireiden takia. Mulla fyysisen olon vuoksi tuntuu siltä, että tämä tilanne saisi kestää ikuisuuksiin, juuri nyt ajan voisi pysäyttää! Tuntuu hurjalta, että tätä raskautta odotettiin neljä vuotta ja nyt se hurisee kauhealla vauhdilla vaan eteenpäin! Tosin ns. perinteisesti raskaaksi tulleet ystäväni ovat jaksaneet muistutella, että "kyllä sun mieli vielä muuttuu, loppuaikana vatsasta vaan haluaa eroon", mutta tällä taustalla asian ehkä näkee vähän eri tavalla.



Kiitos vastauksista pandemiariskiin! Jään vielä arpomaan tuota sikainfluenssarokotetta. Olen ehkä skeptikko, mutta en luota ihan kaikkeen mitä neuvolassa sanotaan ja raskausesitteissä kerrotaan. Kerrotaan niissä myös se, että aspartaami on täysin turvallista ja kevytlevitteet ihmiselle hyvästä, enkä kyllä usko näihinkään tutkimustuloksiin (tiedän, tämäntyyppiset asiat jakavat mielipiteitä, en missään nimessä halua saarnata minkään puolesta tai mitään vastaan, mutta itse en ko. aineisiin koske).



Kyselin myös siitä, onko sikainfluenssan sairastamisesta raskaana ollessa riskiä sikiölle - ja sitä ei pitäisi olla lainkaan. Mukavaa se ei varmasti ole, mutta kuulemma taudin ensimmäinen aalto on miedompi eli jos se pitää joskus sairastaa ja saada siihen vasta-aineet, niin mieluummin ekassa kuin tokassa aallossa. Mutta huh, taudin tokaa aaltoa ja pientä vauvaa en ollut tajunnut vielä ajatellakaan!



Eli kuten tuolla aikaisemmin mainitsin, fyysisellä puolella menee hienosti, jahka vielä saisi oman pääkopan rauhoitettua!

En yhtään hoksannut, että täällä on plussanneiden lapsettomien oma keskustelu..

Olen siis ollut ns. tavallisella puolella ja hirveästi sieltä ei saa tukea pelkoihin ja jatkuvaan epävarmuuteen, kun he eivät ole kokeneet lapsettomuuden tuskaa.

Päinvastoin, jotkut heistä odottaa jo 4-6 lastaan ja miettivät jo sitä seuraavan tulijan ajankohdan alulle laittamista, siis what?!

Ja ovat jo kertoneet töissä ja kaikille ja ostaneet sänkyjä, kaukaloita, vaatteita yms...

Olen siis vasta Helmikuussa MAHDOLLISESTI lapsen saava...

ja itse kun en tosiaan edes osaa ajatella noin pitkälle...

Menen täysin tunti kerralla tätä raskautta eteenpäin..

Ei olla siis ihan samoilla aalloilla tuolla tavallisella puolella..



Omaa taustaa:

Tyhjän sylin tuskaa alkaen 11/03..hoidot 02/06 alkaen, ensimmäisestä inssistä IHME, plussasin ja terve tyttö syntyi keväällä 07.

Syy: PCO.

06/08 uudet hoidot, 4 nega inssiä, ensimmäinen icsi 2 top alkion siirto tuotti plussan nyt kesäkuun puolessa väliä.

Heti positiivisen testin jlk aloin tiputteleen ja tuhrutteleen.. :(

Olin sata varma keskenmenosta!

Hcg:tä seurattiin joka vain kasvoi normaalisti.

Tiputtelua jatkui 1,5vkoa.

2.7 ultrassa kaikki kuitenkin hyvin, yksi pieni kyytiläinen matkassa ja sykekin pongattiin.

Hyvin alussa siis ollaan rv 8+1.

Tänään loppui kuin seinään pahoinvointi...se herättää kaameeta pelkoa ja epätoivoa ja epävarmuutta, ymmärrätte varmaan?

Eilen vielä oli huonoa oloa ihan kunnolla.



Huomasin ketjunne vasta nyt, en kerennyt kovin montaa lukemaan, anteeksi jo etukäteen, yritän tutustua teihin ajan kanssa JOS siis mahdun juttuun mukaan?



Minä kans olen miettinyt tuota sikainfluenssaa, en siis pelon merkeissä vielä, mutta jo etukäteis ajatuksena juuri, että onko lääkettä raskaana oleville ja onko se edes turvallinen!?



Olen 26v, mies 28v. Esikoinen 2v. Sisarus haaveena siis. L.A olisi 19.2-2010.

Mutta nyt jotenkin tuntuu taas mahdottomalle ja epätoivoselle koko ajatus.

Sekundääreihin varmaan kuuluisin?...itelläni kun on niiiiin väliinputooja olo tässä, että mihkä kuulun. Kun lapsia ei tule ilman hoitoja. Sekundääreissä on paljon luomunakin saatuja ja toinen tai kolmas tai jopa neljäs sitten hoidoilla...

En koe heidänkään kanssa yhteyttä..

Meille on kerran käynyt IHME, enkä meinaa uskoa että nyt tulisi toinen IHME..

Ymmärtääköhän tuosta selityksestä nyt kukaan mtn?



Sanonkin itseäni monesti : lapsettomaksi äidiksi. Se kuvastaa paljon mun oloa. Se tyhjän sylin tuska on niin tuoreessa muistissa, arvet jättänyt.

Vaikka nautin ja iloitsen tuosta esikoisesta 100 %:sesti!! Ja SE TODELLAKIN riittää paikkaamaan tyhjän sylin tuskan, mutta sitten tullaankin tähän sisaruksen kaipuuseen ja siihen kun me ei noin vaan sellasta rikkautta toiselle pystytä antamaan.

Ei sillä, ettäkö olisi pakko, ei ei ei...

Toiv. joku ymmärtää mitä tarkoitan?



Näin myöhään aivot jo suttaa ja selitys on sekavaa.

Masussa aikas paljon nyt tuntemuksia...kunpa tietäs onko hyvää vai pahaa :(

Lugeja käytän edelleen. Nännit on vähän arat ja väsyä jonkun verran, muttei kummemmin.

Tässä mun tarinaani.



Kauniita unia!

Ja paaaaaljon onnea kaikille pienokaisistanne masussa!!!



Tämä poikkeaa tavallisiin odottajiinkin siinä, että meidän (tai ainakin mun) kauan kaivatun plussan onnea kahlitsee jatkuva huoli ja pelko...

onko muilla näin?



-Stinna

Lueskelin noita pinoja jonkun verran ja KILLA, musta tuntuu ihan samalta kun sulla alussa!!!

Haluisin varata ultraa jo taas...tuntuu et nänneistäkin lähtee arkuus!! Eikä yhtään heikota tai ällötä... :,(

Oon jotenkin ihan varma, että keskeytynyt keskenmeno nyt sitten!!

Tää on kyllä kamalaa...

Esikoisestakin lähti oireet viikoksi pois 9-10 vkoilla, ja pääsin ultraan ja kaikki oli hyvin, mut nyt poli on kii ja naistenklinsulle ei taatusti ota "vain" tällasen huolen takia!! :(

Nyt on sellanen olo että jos esikoisesta oli kaikki kuiteski hyvin niin nyt ei käy samalla tavalla!! Muutenkin tää odotus on ollut alusta asti ihan erilainen...



Anteeksi neg. sävy...



-Kova huoli Stinnalla

Katariina: pitää tosiaan ajatella niin, että tärkeintä on että syö sellaista ruokaa joka pysyy sisällä! Niitä kiloja ehtii miettiä myöhemmin.



Ja todellakin kuten Melvina sanoi, pahin väsymys alkaa helpottaa viikoilla 13-14. Itselläni alkoi juuri viikko 15 (en voi uskoa, että noin pitkällä jo, piti ihan kalenterista tarkistaa...) ja pahin väsymys tosiaan on alkanut viimeisen parin viikon aikana helpottaa. Sanon tosiaan että pahin, koska olen edelleen kyllä normaalia väsyneempi. Mutta se väsymys ei ole enää jatkuvaa kaiken alleen peittävää uupumusta.



Stinna: totta kai olet mahdut mukaan keskustelemaan, tervetuloa! Todellakin varsinkin ihan raskauden alkuvaiheissa oli niin eri aaltopituudella ns. normaalien odottajien kanssa. Täällä saa olla rauhassa neuroottinen tuntematta itseään ihan oudoksi :)



Nyt alan hiljalleen uskoa, että tämä voi onnistua, vaikka aina välillä tulee kamalia epäuskon hetkiä. Tästä epäuskosta johtuen minulla onkin ensi viikolle onkin ylimääräinen ultra yksityiseltä, haluan varmistaa että siellä vatsassa ollaan yhä hengissä. Kun seuraavaan neuvolaankin on vielä 5 viikkoa, en kykene rauhallisesti sinne odottamaan. Eli suosittelen kyllä lämpimästi varaamaan ultran yksityiseltä, jos kamalasti huolestuttaa ja on vain varaa! Toisaalta yksityisellekään ei välttämättä ihan pian näin kesällä saa aikaa.



Smilla 15+

Kyllähän tänne mainiosti mahtuu keskustelemaan, kuten Smilla totesikin. Itsellä myös identiteetti taitaa olla yhä enemmän "lapseton" kuin "raskaana", ymmärrän hyvin mistä puhut. Tämä raskaus tuntuu yhä edelleen, aina välillä, olevan liian hyvää ollakseen edes totta... Siksi tavallaan odotan innolla, että vatsa kasvaa vielä selkeämmäksi ja julistaa jo omalla olemassaolollaan (muille - ja itselle) sitä, että kyllä, tässä ollaan raskaana! :)



Koin itse keskenmenon viime vuoden lopulla rv 7, ja silloin oireita oli selvästi jo etukäteen. Pahoinvointi kyllä loppui myös, mutta sen lisäksi oli erittäin voimakkaita vatsakipuja jo viikolta 6 (siis sellaisia, joiden aikana ei pystynyt kuin makaamaan tai seisomaan kippurassa, niitä ei olisi voinut olla huomaamatta) sekä melkoisen runsasta vuotoa myöskin viikolta 6. Eli toivotaan, että sulla nyt kyseessä sama tilanne kuin esikoisenkin kanssa eikä mitään vakavaa.



Taidan itse olla onnekas neuvoloiden kanssa täällä Länsi-Uudellamaalla. Vaikka kunta on persaukinen kuin mikä, niin olen ollut jo kolme kertaa neuvolassa ja kerran neuvolan lääkärillä. Ja siis rv 17. Ei täällä ole näköjään mitään kesäsulkuja, kaikki neuvolakäynnit on vaan keskitetty samaan terveyskeskukseen. Ja täysin samaa mieltä Smillan kanssa: käynti helpottaa oloa merkittävästi! Nyt vikalla kerralla ei ollut ultraa, mutta sydänäänetkin rauhoittavat.

On tärkeää saada vertaistukea!

Totta, eihän nuo tavalliset odottajat ikävä kyllä ymmärrä tätä huolen tuskaa..

varmasti siksikään, koska jos heillä menee kesken, sen kun vain rakastelevat ja hups taas ollaan raskaana. Siis en tarkoita sitä etteikö km olisi heille tuskaa, toki on!

Kun meillä se tietää pitkää helvetillistä projektia ja epätietoa onnistaako enää toista kertaa!



Oi ihanaa, kun te olette jo noin pitkällä!!! :)

Mulla on masu jo...olen niin lyhyt ja meidän suvun naisilla tullut masut saman tien, en tiedä mistä johtuu. Turvotus on kova! Eikä saa piiloon millään..

"Onneksi" vielä sen näköinen, että olis lihonnu masun kohdalta kovasti! Kun ei vielä haluaisi kertoa asiasta, kun kaikki niin epävarmaa.



Ihan kun välillä höntittäs, mutta on sitten niin paljon lievempää kun aiempina päivinä.

Rahaa ei oikeesti olisi ravata yksityisellä...mutta revin sen vaikka visalla jos se tuo mulle mielenrauhan tai tiedon onko vaiko ei asiat hyvin...



Jokos tunnette liikkeitä??

Minä tunsin esikoisesta NIIIIIN HENNOSTI, kuin perhosen siiven hipaisut 13-14rv 8) TOTTA! ja ne vain vahvistui vko vkolta aivan samassa kohtaa. Tunsin ne vain, kun makasin aivan hiiren hiljaa ja aaivan paikallani, kuulostelin ja oottelin rauhassa..kyllä ja siellä ne oli!

Nauttikaahan ja kuulostelkaa! :)



-Stinna rv 8+2

Ihana ja kamala viikonloppu takana ja lomakin nyt sitten taas ohi, huomenna töihin!



Kamalaa oli, kun eilen mulle tuli aivan yht'äkkiä sellainen olo, että nyt ei ole kaikki kunnossa. Tajusin nimittäin, että mun rinnat ei ole enää yhtään kipeät, enkä tiedä milloin arkuus on loppunut, kun sitä en ole niin seurannut. Viikonloppuna ei tietenkään mihinkään ultraan pääse, olisin mennyt vaikka yksityiselle, joten ajelin sitten töihin käymään toivoen, että hälyt ei ole päällä (en muista yhtään miten ne siellä on, kun talo on periaatteessa kiinni) kuuntelemaan sydänääniä dopplerilla. Onneksi sentään pienen etsimisen jälkeen sain mokomat kuulumaan ja kuuntelinkin niitä varmaan minuuttitolkulla! :)



Tuo sitten helpottikin mielenrauhaa sen verran, että eilen kerrottiin jo sitten ihan avoimesti ei niin läheisillekin kavereille, jotka tulivat meille iltaa istumaan. Yksi sanoikin, että on pari meidän viimeista tapaamista miettinyt, että näinköhän on (mun mahasta ja vaatevalinnoista), mutta ei sitten ollut kehdannut kysyä. :)



Tänään tuntuu okein hyvältä ja varmalta, mutta saas nähdä koska taas epävarmuus koittaa! :D



Tervetuloa mukaan Stinna! Tänne mahtuu oikein hyvin! :) En oikeastaan edelleenkään kaipaa tuonne odotuspuolelle, vaikka kyllä joulukuisten pinoa käyn joskus lukemassa. Täällä on niin kiva pieni porukka. Pysyy hyvin kaikkien kuulumisissa mukana. Minä en vielä tunne liikkeitä, vaikka erään laskurin mukaan "huomenna" niitä pitäisi tuntua. http://www.vau.fi/templates/Calculator_Period.aspx?id=65832 Vaikka tuo on tietty keskiarvo tms. niin sekin ehkä aiheutti huolta, kun selvästi olen alkanut niitä jo odottaa. No, koitan olla rauhassa vielä ainakin pari viikkoa asian suhteen. :)



Melvina: no johan on neuvoloita teillä! Melkein kateeksi käy! Vaikka ei tässä nyt mitään ihmeempiä ole, miksi sinne pitäisi nyt päästä, niin tuntuisi jotenkin turvalliselta edes tavata sitä tätiä silloin tällöin.



Smilla: ihmeen nopeasti aika onkin alkanut nyt kulua ensimmäisten hitaasti matelevien viikkojen jälkeen. Täälläkin jo kohta puoliväli häämöttää! :o Täälläkin väsymys helpotti juuri noilla viikoilla, siis se pahin. Otan kyllä edelleenkin mielelläni pienet päiväunet, jos siihen tarjoutuu tilaisuus, mutta mutta nyt pärjää jo ilmankin. :)



Katariina: älä sure, en mä ihan niin terveellisesti syö, kun tuolla taisin antaa ymmärtää. :) Tosin makeaa ei ihme kyllä tee niin paljon mieli, mutta suolaisia ja raskaisia herkkuja tekeekin. Onneksi myös salaattia ja hedelmiä, joten pysyn ehkä jonkinlaisessa tasapainossa. Hyvä tarkennus muuten, että tosiaan imettäminen antaa tuota "pidennettyä" suojaa vauvalle. Toivottavasti ei tule ongelmia sitten tuon imetyksen onnistumisen suhteen. Hei, huomaatteko, että mietin jo mitä ongelmia voi tulla vauvan kanssa?! Edistystä! ;)



Vielä rokotteista ja pandemiasta: minä olen tosiaan aika rokotusmyönteinen, joskin yritän olla myös kriittinen eli perehtyä asiaan eri näkökulmista, jos vain mahdollista. Tuohon pandemiarokotteeseen suhtaudun tosiaan tällä hetkellä myönteisesti, mutta täytynee seurata myös viranomaistiedotteita eli mitä sitten suosittelevat rokotusten suhteen, kun niitä Suomeen asti saadaan. Aika ikävää, että pitää tätäkin miettiä kaiken muun huolen lisäksi. :/



Kyselisin vielä turvotusasioita teiltä: huomaan, että heti vähänkin lämpinänä päivänä mulla on alkanut jalat turvota (ja myös vähän sormet). Hankin jo jonkin aika sitten äitiystukisukkahousut, mutten vielä ole niitä käyttänyt. Meillä sukuvikana suonikohjut, että mun lienee vaikea niiltä välttyä (vielä ei ole). Mites teillä muilla, onko jo turvottelua tai muuten asia mietityttänyt? Mietin tässä, että pitäisikö jo huomisesta ottaa sukkikset käyttöön, kun joutuu taas töihin istumaan 8 tunniksi. Siellä on onneksi hyvä ilmastointi ja suorastaan kylmä, joten sikäli niitä ehkä voisi jo pitää, vaikka ulkona lämmin olisikin.



Killa rv 17+6

Stinna: minulla on ihan samat ajatukset tavallisten odottajien keskenmenon uhkasta. En siis halua vähätellä sitä tuskaa, jota keskenmeno kenelle tahansa aiheuttaa, mutta lapsettomuushoitojen jälkeen raskautunut menettää niin paljon muutakin. Kuten sanoit, ei voi koskaan tietää, tuleeko enää koskaan uudestaan raskaaksi ja jos tulee, niin kuinka monen hoidon jälkeen.



Tavallaan se on osa ongelmaa "muille kertominen". En voi olla ajattelematta, että jos menee kesken, niin sen jälkeen on kamalat suorituspaineet tulla uudestaan raskaaksi. Koska sehän kaikkien ajatus on: "no kohta sitten uudestaan olet raskaana". Läheisimmät tietävät, että se ei ole niin helppoa. Mutta nyt meidän vauvahaaveemme on jo tehty tiettäväksi laajemmalle porukalle, eivätkä kaikki tiedä taustoja. Enkä usko, että keskenmenon sattuessa sitä jaksaisi kertoakaan.



Tietenkin se on pitkälti aika sama, mitä muut ajattelevat, mutta se tuska muiden vastani kasvun kyttäyksestä on yhä turhan lähellä. Sitä harrastivat häiden jälkeen työkaverit vanhalla työpaikalla, samoin miehen sukulaiset. Mutta joo, toivotaan, uskotaan ja luotetaan että kaikki on hyvin eikä tähän tilanteeseen jouduta :)

Soitin aamulla naisten klinsulle, koska oma poli on kii ja sinne ohjasivat soittaa.

Kerroin huoleni..oireiden loppuminen, epätieto yms..

Suht ok ihminen siellä kyseli, että olenko tehnyt testiä!? hä..

jooo, sillon ihan alussa toista kk sitten..

Tarkensin, että olen siis 8+3...

Sitten meinasi josko kävisin labrassa..no MIKSI!?

Kysyin, että eikös raskaushormoonia ole kehossa km:sta huolimatta vielä pitkäänkin!

Piti mua vissiin ihan tyhmänä ja yritti vaan keksiä millä rauhotun!



Sitten sanoin, kun ovat puuttuneet asiaan vasta jos on kovia vuotoja ja kipuja...

kysyin tähänkin, että eikös km voi tapahtua ilman kumpaakaan ja vkojen päästä todeta että sikiö onkin kuollut aikoja sitten!?

Myönsi tämänkin!



Sanoin, että mun pitäisi töissä kertoa pe:na asiasta jos raskaus jatkuu..ja muutenkin rankka ja vaikea tie takana, tässä haluaa todellakin tietää jos joku asia on huonosti!

Hän sanoi ymmärtävänsä.



Hoitaja kysyi päivystävältä lääkäriltä tätä asiaa ja lääkäri oli sanonut, että sinne vain, muttei ajanvarausta vaan päivystyksen kautta jonottaan..

no tällain töissä on vaikea toteuttaa sitä!

Mies(kin) on yrittäjä, joten sekin sanoi, että varaa vain yksityiselle, että enempi siinä menettää, kun joutuu mahdollisesti tunti tolkulla jonottaan!



Epäilen vaan, että saako aikoja...



No josko nyt soitan ja kysyn!



Hienoa Killa että pystyt ajattelemaan jo VAUVAA ihan 8) se on tosi hyvä edistys!

voi kun itekin näkisi edes ensi vkoon! saatika huomiseen!

Killa: olen kateellinen sinulle kun pääset töissä kuuntelemaan sydänääniä dopplerilla! Eilen itseäni kovasti himoitti taas se kotidoppler, mutta päätin että ei, en halua ottaa sen kanssa stressiä. Ja huomenna on se yksityisen ultra, joten enköhän jaksa sinne asti.



Turvotusta ei ole vielä ollut yhtään, olenkin miettinyt että koska on sen aika. Ensi viikolla olisi edessä 3 tunnin lento, meinasin kyllä pistää silloin jalkaa lentosukat ihan varmuuden vuoksi, vaikka normaalisti en niitä ole lyhyillä lennoilla käyttänyt.



Stinna: toivottavasti saat pian ajan yksityiselle!Oikeasti tosi kurjaa, että julkisella eivät tee mitään vaan vain käskevät odotella :/ Tietenkin ymmärrän sen, että tässä vaiheessa ei voi tehdä asialle mitään, joten on tämä on helppo kohde säästää. Toisaalta kyllä se on odottajalle tärkeää että tietää missä mennään. Itsekin pelkään juuri eniten sitä, että sikiö kuolee ja se huomataan vasta pitkän ajan päästä. No niin, mutta nyt jos ajatellaan taas vain niitä kauniita ajatuksia :D

Smilla: on tosiaan tuo ammattivehje ihana! Se näyttää heti sykkeen nopeudenkin, niin ei tosiaan tarvitse miettiä onko oma vai kyytiläisen syke. Ja arvatkaapa kuka rynnistikin aamulla heti ekana työpaikalle saavuttuaan jumputusta kuuntelemaan (nyt löytyi heti ihan hakematta)!! :) Onneksi sullakin on jo huomenna se ultra! Mua taas melkein harmittaa, kun en sitten näiden kunnan tarjoamien väliin sitä ottanutkaan, kun vielä piiiiiiitkät 2 viikkoa pitäisi kärvistellä ennen rakenneultraa.



Olen niin samoilla linjoilla teidän kanssa siitä km:n aiheuttamasta pelosta ja huolesta. Keskenmeno on varmasti useimmille raskaana oleville vaikea kokemus (vaikka on niitäkin kokemuksia luettu, kun ei mammaa paljon haitannut ja osasi ajatella asian jotenkin "järkevästi", että alkio oli viallinen jne.), mutta juuri se uuden raskauden alkamisen epävarmuus lisää varmasti tuskaa satakertaisesti, vaikka tietenkin se menetyskin surettaa.



Mullakin on työpaikalla useita vuosia vihjailtu ja ihan suoraan sanottukin lasten hankkimisesta, vaikka me ei ollakaan naimisissa. Varmasti ikä ja isomman asunnon hankkiminen aikanaan osaltaan ovat ihmisille saaneet mieleen kaikenlaisia ajatuksia. Nyt tosin asian suhteen olen saanut olla aika rauhassa, kai ne ovat luopuneet toivosta mun suhteen... ;)



Stinna: toivottavasti saat ultra-ajan järjestettyä ja kaikki on hyvin! Se on tosiaan ongelmallista kunnallisella puolella, kun resurssit on rajalliset. Onneksi sentään kuulostit saaneen hoitajalta ymmärrystä, joskaan et juuri sitten sopivaa apua. Joskus voi nimittäin hoitava henkilökuntakin olla kaiken muun kurjuuden lisäksi aika tökeröä. Tulehan sitten heti kertomaan kuulumisia!



Hyvää viikonalkua kaikille muillekin kamuille! Onneksi ekaksi työpäiväksi sattui sadesää ja täällä on tosi rauhallista, joten ei niin harmittanut tämä töihin paluu. .)



Killa (tukisukkahousuissaan)

Lomaa viikko jäljellä ja säätiedotus ei juuri rantakelejä lupaile - eipä silti, en vanhoihin bikineihin enää mahtuisikaan. :)



Killa: mä huomasin turvotuksen (erityisesti jaloissa, mutta myös sormissa) ekan kerran nyt kesälomareissulla, koska lämpötila huiteli 30 asteen tuntumassa lähes koko ajan. Täällä kotimaassa sitä ei ole samalla tavalla esiintynyt. Mutta taipumusta siihen taitaa olla.



Olin tänään käymässä lääkärissä, koska mulla todettiin ilm. samantyyppinen emättinen bakteeritulehdus josta Killa mainitsi. Se on kuulemma hyvin yleinen raskauden aikana ja kuulemma myös harmiton, jahka hoidetaan pois. Virallinen nimi taisi olla bakteerivaginoosi, jos oikein muistan.



Lääkärissä kysyin samalla miten raskauskuukaudet lasketaan, koska olen sitä puntaroinut: ainakaan vanhemmat ihmiset eivät ymmärrä raskausviikoista mitään ja kysyvät aina millä kuukaudella sitä ollaan. Ja nyt siskot, tämä on ehkä muille ihan itsestäänselvää, mutta mä jotenkin hätkähdin tietoa: rv 8 jälkeen sitä on jo kolmannella kuulla, rv 12 jälkeen 4. kuukaudella ja rv 16 jälkeen 5. kuukaudella! Herra isä, tässä ollaan siis jo viidennellä kuukaudella, sehän on jo tosi pitkällä!!! Kerron tämän silläkin uhalla, että pyörittelette siellä silmiänne, kun en ollut tätä osannut itse päätellä, kuukausissa mainitaan tosiaan se, joka parhaillaan menossa, ei se montako täyttä takana. Kun tsekkaatte tilanteen omalta kohdaltanne, niin eikö jotenkin tunnu, että kuukausissa raskaus on pidemmällä, hätkähdyttävää?



terveisin Melvina (viidennellä kuulla!), matematiikan, suomen kielen ja ilmeisen pitkälle edelleen raskauden hämmentämänä...



P.S. Stinna, toivottavasti sait jo ajan ultraan! Ja vastauksena liikkeistä, en kyllä valitettavasti minäkään tunne vielä mitään liikkeitä, vaikka niitä kovasti odotankin.