+++ Talvimasut kesäkuussa +++

Reilun viikon nettipimento on takana, ja olipa mukava taas tulla lukemaan muiden kuulumisia :)



Heti alkuun on muuten todettava, että matkailu raskaana ei ole yhtään niin hauskaa kuin normaalisti... Käymme yleensä kaupunkilomilla, ja kävelemme paljon. Paitsi että emme nyt, koska en jaksa kävellä pitkään - varsinkin kun asteita sattui olemaan parhaimmillaan lähemmäs 30. Ja yöllä oli kiva valvoa hotellissa levottomien jalkojen kanssa ja surffata läpi tv-kanavia, joiden kielivalikoima oli saksa, italia ja ranska...



Lisäksi syöminen ulkomailla, vaikkei sen eksoottisemmassa paikassa kuin Keski-Euroopassa oltu, on erityisen haastavaa. Suomessakin aina ravintolassa pitää tarkkaan miettiä, että mitä voi syödä, joten kuvitelkaa sitten vielä menu vieraalla kielellä. Plus että annokset eivät välttämättä olekaan ihan sitä, mihin Suomessa on tottunut. Niin, ja se helle vielä, eli senkin puolesta piti miettiä että mitä uskaltaa syödä ja miten ruokia on säilytetty. Raskaana kun ei halua edes tavallista vatsatautia. Joten on tässä taas kaikki mahdolliset listeria- ja toksoplasmoosikauhuskenaariot päässä pyörineet.



Hauska muuten nähdä muiden vatsakuvia! Itselleni oma vatsani on ihmetyksen aihe joka aamu, odotan jotenkin että yön aikana se olisi kadonnut... Kyllä sitä sitten pitääkin monta kertaa päivässä ihmetellä. Ja Melvina: ymmärän mahaintoilun todella hyvin, itsekään en tykkää käyttää löysiä paitoja (en edes normaalisti), vaan mieluummin korostan sitä pientä kumpua. Vaikka se tosiaan on vielä siinä rajalla, että onko se ulkopuolisen silmin raskausvatsa vai ihan läskiä :D Tutummat jo huomaavat sen, muista en tiedä.



Millä korkeudella muuten kohtu ja vauva ovat tässä vaiheessa, eli suunnilleen viikolla 17? Tai missä kohtaa teillä muilla vatsa alkaa? Jotenkin kun olen kuvitellut että se vauva on aika matalalla vielä mutta vatsa kuitenkin alkaa kunnolla vasta ehkä viitisen senttiä navan alapuolelta ja päättyy sitten kymenkunta senttiä sen yläpuolelle.



Smilla 17+

Harrastan täällä yksinpuhelua...



Ei vaan uskaltauduin pitkästä aikaa kaivamaan kotidopplerin esiin ja etsimään sydänääniä. Nyt löytyi jo helposti ja nopeasti :) Eli on se vain jännä, miten ne eri ihmisillä kuuluu eri viikoilla niin eri tavalla jos Stinna on saanut jo viikolla 9 kuuluviin. Ja hitto, en edes tajunnut että on olemassa digitaalisia kotidopplereita, jotka näyttävät sykkeen! Meillä tosiaan kuuluu vain ääneet, olisi varmasti aluksi helpottanut kun ei olisi tarvinnut miettiä että kumman syke on kyseessä. Nyt tosiaan syke oli jo selkeästi niin nopea, ettei erehtymiseen vaaraa ollut. Sinänsä hassua, että se kuului yhä melko alhaalta, vähän sen varsinaisen vatsakummun alapuolelta.



Sitten turhamaisuuttaa: takapuoleni on levinnyt! Tai lantioni, miten sen nyt ottaa. Samoin reiteni. Laihdutukseni aikana nimittäin otin mittoja itsestäni, ja nyt piti verrata. Lantiolle oli tullut 6 senttiä lisää, reisiinkin muutama. Noh, ensi viikolla lähisalimme jumpat jatkuvat kesätauon jälkeen, jos sitä yrittäisi kammeta itsensä sinne kun on olokin alkuraskauteen verrattuna alkanut parantua. Ja toisaalta, ehtiihän tässä sitten loppuelämänsä jumppailla ja miettiä linjojaan, en taida nyt todellakaan ottaa stressiä asiasta :)



Smilla 17+

Smilla: mullakin kuuluu edelleenkin hyvin alhaalta sydänäänet. Parhaiten ne olen löytänyt, kun laitan dopplerin ihan alavatsalle ja suuntaan sen vielä alapäin. Toisaalta liikkeet tuntuu kumminkin välillä jo melkein navan korkeudella. :o



Ja peffa on levinnyt täälläkin ja reidet ym. Yksi työkaverikin kehtasi asiasta sanoa! :o Ja selluliittiakin on tullut lisää. :S Pitäisi vissiin vähän liikuntaa harrastaa, mutta en ole vielä jumppaan uudelleen menoa saanut aikaiseksi. Tuntuu ettei kesää viitsi salilla tuhlata. Voisihan sitä tietty vaikka kävellä tai pöyräillä, mutta laiskuus on näemmä iskenyt! ;)



Mä olen myös hämmentynyt mahan paikasta ja myös sen muodosta. Se ei ole sellainen kaunis pyöreä (paitsi ylhäältä päin), vaan enemmänkin sivuprofiilissa semmoinen suippeneva. Ei siis mielestäni niin kaunis. No ulkonäöllä ei saa nyt olla väliä, poika on sitten synnyttyään takuulla mailman kaunein vauva! :)



Hyvät viikonloput kaikille, tää lähtee maalle kokeilemaan vieläkö jaksaisi mustikkametsässä rämpiä. :)



Killa rv 20+

Nyt on pakko ensimmäisenä todeta, että vietän tänään todella laiskaa lomapäivää yksikseni, ja ehdin roikkua hyvin netissä :) Varsinkin kun oikeasti siivoan juuri nyt vaatekaappiani, pitäisi korjata kaikki nyt pieneksi jääneet vaatteet pois. Eli tällä hetkellä sängyllä on kamala vaateräjähdys, enkä tajua että minne tungen kaiken. Ja rupesin miettimään että mihin ihmeeseen tungemme sitten kaikki vauvan tavarat? :O Vaatii "pientä" järjestelyä kaksion kaapeissa, jotta saamme kaiken mahtumaan järkevästi. Oma ongelmansa on sitten vielä vauvan sänky ja amme ja ties mitkä muut tavarat... Noh, ehkä stressaan tästäkin sitten kun sen aika tulee.



Kiva kuulla, ettei ole siis ihmeellisen poikkeavaa, että sydänäänet kuuluvat varsinaisen vatsan alapuolelta. Mietin kyllä että millaisessa solmussa se vauva siellä vatsassa on kun ne sydänäänet kuuluivat vielä aika sivusta. Pakko myöntää, ettei minulla ole mitään havaintoa miten päin vauva siellä vatsassa on tässä vaiheessa raskautta. Poikittain? Pää alaspäin? Miten sattuu? Ehkä tämäkin selviää rakenneultrassa.



Rakenneultrassa selviää sitten sukupuolikin. Ehkä. En nimittäin tiedä haluanko tietää. Mies on ainakin aiemmin sanonut, ettei hänelle ole väliä ja tarvetta tietää. Mutta tavallaan se olisi kiva tietää, vaikka tavallaan sillä ei ole väliä. Jotenkin puskee aina läpi ajatus, että se olisi muka "turhamaista". Että kun on käynyt hoidot läpi, pitäisi olla onnellinen ylipäänsä raskaudesta eikä sukupuolella pitäisi olla väliä. En itsekään oikein tajua mistä tuollainen ajatusmalli tulee. Mutta onhan tuotakin aikaa miettiä vielä pari viikkoa. Ja voihan olla, ettei sitä edes näy koko ultrassa.



Smilla 17+

Mä kanssa mietin, että olenko nyt jotenkin "turhamainen", kun sukupuoli kiinnosti niin paljon, vaikka tietenkin vauvan terveys oli tärkein. Ja tunsin lievää syyllisyyttä siitä, että olisin enemmän tyttöä toivonut, jos olisin saanut valita, vaikka tämä poika tuntuu nyt tietenkin aivan ihanalta.



OLen tosiaan niin aina nähnyt itseni tytön äitinä, etten koskaan ole poikalasta itselleni osannut ajatella. Ehkäpä haikeutta aiheuttaa se, että meillä tämä lapsi saattaa jäädä ainokaiseksi: mies ei ole vakuuttunut, että haluaisi enempää kuin yhden lapsen, enkä minä ole ihan varma jaksaisinko enää hoitoja miettiä. Ja toki sekin pitää muistaa, ettei niillä hoidoillakaan aina toivottua tulosta tule, vaikka kerran olisikin onnistanut. Sitä paitsi saattaisihan se toinenkin olla poika, joten ei toista lastakaan voi tytön toivossa tehdä. ;)



Olen kumminkin päättänyt, että pitää tämäkin asia itselleen tunnustaa ja käsitellä, ettei sitten jää kaivelemaan. Pitää sitten puuhata ne ihanat tyttöjen jutut siskon ja veljen tyttöjen kanssa. :)



Jotenkin olen nyt myös päässyt aika hyvin yli tuosta ajatuksesta, että pitäisi nyt vain olla onnellinen, että ylipäänsä lapsi on tulossa. Aiemmin ajattelin, etten sitten ainakaan mitään vaivoja valita, vaan muistan aina vain olla kiitollinen ja kestää nurisematta. Mutta toisaalta, miksen saisi yrittää olla edes nyt "tavallinen" raskaana oleva ja valittaa vaivani, olla kiinnostunut selvittämään sukupuolen etukäteen ja vaikka sukupuoltakin "toivoa"?! Niin kuin useimmat ystäväni. Vaikka tietenkin heillekin terveys jne. on ollut tärkeintä.



No nyt pitää lähteä tien päälle, toivottavasti tuosta sepustuksesta joku tajusi pointin. :)



Killa

Mukavaa loma päivää Smilla!

Mulla myös loma päällä, juuri laittelin marjoja pakkaseen, ompahan ainakin varmaan kaheks talveks..heh. No ei nyt sentään varmaan.



Joo mää kuulin suht aikasin sydän äänet. Eilen säikähdin kun en heti löytänyt, oli meinaan pikkanen vaihtanut paikkaa ihan totaalisesti. Arvelinkin, että on myllännyt siellä nyt kovasti, pahoinvointia on ollut nyt paljon enempi.

Sykkeet edelleen 163-175.

Joo tosi kätsy tuo, kun näyttää lugemat. Meinaan antaa mun oman sykkeen aina ensin. Kyllähän sen erottaa, kun oma on niin paljon hitaampi.



Tänään alkoi 12 vko...

viimenen kk mennyt nopsaa. Skeptinen olo silti vaan. JOtenkin tuntuu kaiken aikaa, ettei kaikki päädy hyvin :(

kuuluukohan tää tähän kun taustat on mitä on..hoidot takana jne. onko muilla tollasia ajatuksia?

Mulla on ollut tosi vaikee kertoo tästä kellekään..vaikka näkyy jo päällepäin..

inhottavaa!

Kun luulis et haluis toitottaa koko maailmalle innoissaan! Mut ei...

on vaan sellanen olo, et kuiteski jotain sattuu..

TYHMÄÄ!!



Me varmaan kysytään ihan muuten vaan sukupuoli, sillä ei todellakaan ole mtn merkitystä kumpi tulee. Kuhan tulee! :)



Meillä on huomenna yhdet häät..ja siellä varmaan paljastuu sitten isommalle osalle raskaus...hui!



-Stinna rv 11+0

Mulla oikeastaan vasta rakenneultra ja liikkeiden tuntuminen on saanut jonkinmoisen luottamuksen aikaan. Nyt tuntuu, että ehkä tämä sittenkin vielä päättyy hyvin. Vaikka toki nytkin välillä hermoilen, jos liikkeitä ei ole hetkeen tuntunut, mutta se perusskeptisyys on poissa. Sielläkin ollaan jo niin hienoilla viikoilla, että varmasti kaikki menee hyvin! :)

Siivosin vaatehuoneen (mm.laitoin pussiin kaikki sellaset vaatteet joihin en enää mahdu tai vaan halua änkeytyä ja joihin en tule mahtumaan, annan lainaan pois hylly tilaa viemästä) ja laitoin esille MAMMAVAATTEITA!!

Jotenkin toi ilmeisesti herätti tänään EKAN KERRAN todellisen tunteen, että OLEN RASKAANA..!

Tuli kummallinen olo siitä..ihan hyvä siis..



Ja arvatkaapa...tänään pikkuinen mutkautteli doppleriin useaan kertaan, kun kuuntelin sitä, näytin anopille nykyajan hienouksia!

Ja sano mitä tahansa kuka tahansa niin melkein väittäisin ajoittain tuntevani pikkuisen..!

Samanmoista kun esikoisesta aikoinaan...Ei siis tietenkään mtn selkeää..

No se varmistuu ajan kanssa..



Joo tää skeptisyys on ihan ärsyttävää, mutta minkäs teet..

Mutta tosiaan mikä tunne, kun "tajusin" tänään olevani raskaana..hassua



Oikein mukavaa v.loppua kaikille!

Killa: ymmärrän pointtisi täysin, samat ajatukset täällä jyllää tuosta "turhamaisuudesta" ja "kiitollisuudesta".



Stinna: skeptisyys kuuluu taudin kuvaan. Minulle alkoi tulla jonkinlainen varmuus pari viikkoa sitten ylimääräisen ultran jälkeen, ja samoihin aikoihin alkoi vatsa kunnolla näkyä. Aloin ajattelemaan, että todennäköisyys jonkun kamalan tapahtumiselle tässä vaiheessa on pieni. Vaikka edelleen tulee epäuskon hetkiä. Lisäksi tunnen välillä syyllisyytä siitä, että olen näin varma. Siis vaikka esimerkiksi siitä, että mietin rakenneultraa odotellessa enemmin että haluanko tietää sukupuolen kuin että pelkäisin että kaikki on ok.



Samoin aluksi oli vaikeaa kertoa siitä raskaudesta. Ennen nt-ultraa ajattelin, että sitten voi kertoa kaikille. Mutta yllättävän vaikeaa se on ollut. Aluksi oli sellainen olo että kun nyt tuollekin kertoi raskaudesta niin pitää kertoa sitten mahdollisesta keskenmenosta.



Ja sekin oli ahdistavaa, kun moni alkoi heti kysellä että mikä on synnytyssairala, oletteko miettineet nimiä, oletteko ostaneet vauvalle mitään, oletko pitkään kotona jne. Tuli sellainen olo että "vou, eipäs mennä asioiden edelle!". Moni niistä asioista kun oli sellainen, ettei niitä ollut siinä vaiheessa itse uskaltanut miettiä. Nyt tuo on jo alkanut helpottaa, uskaltauduin jopa Kelan sivuilta katsomaan koska äitiysloma alkaisi - ja jopa laskeskelin että kuinka pitkää voisin olla sitten kotona...



Ja se tunne kun tosissaan iskee tajuntaan että on raskaana... Se on vain niin mieletön :) Pari kertaa käynyt niin, ja aina se tuntuu yhtä yllättävältä. Ja edelleen jaksan joinakin aamuina herätessä ihmetellä vatsaani ja sitä että todellakin olen raskaana. Että se ei ollutkaan mikään uni. Jotenkin kun se raskauden maailma on ollut itseltään niin pitkään suljettu, on vaikeaa tajuta että nyt todellakin on siellä :O



Tuosta alun listasta muuten puutuu Stinna sinun tietosi kun rupesin tarkistamaan että koskas sinulla olikaan la jne.



Smill 17+

Kyllä se siskot vaan on niin, että me käydään täysin samaa tautia ja niiden sivuvaikutuksia läpi!

Ihan kun omaa tekstiä lukisi..

Juuri noin, ettei uskalla ajatella edes tai kertoa tai suunnitella, kun JOS sattuukin jotain niin kaikki menee uusiksi tai palaa takaisin samaan vanhaan..

se on vissiin jonkinlaista itsesuojelua.



Mun laskettu aika on 19.2 ja synnytyssairaala Tays.

Ja esikoinen on 2vuotias neitonen, iui:llä aikaan saatu ihme!! :)



Kyllä tää pahoinvointi vaan ihme kyllä pahenee eikä lievene...outoa...tai en nyt tiiä onko mun kohalla niin outoa, voin pahoin rv 16 vkolle esikoisestakin.

Häihin pitäis alkaa valmistautua, meikkiä nassuun ja kynsilakkaa kynsiin.

Siellä on puoli sukua ja puoli tuttuvapiiri, eli tämän pvn jlk raskaus paljastuu kaikille..

en tiedä mitä ajatella siitä...

toisaalta pelottaa ja toisaalta ihan kiva, voin alkaa rauhassa pitää tiukkoja vaatteita, kun tähän mennessä piilotellu masua löysempien alla..

Täytyy ajatella, että jos jotain sattuu, niin ompahan ihmisiä jotka sitten ymmärtää sen jälkeistä minääni...kai...

Mutta nyt nautitaan raskaudesta, eiks vaan?? :)



Stinna rv 11+1

Stinna, ihan samoja asioita täälläkin pyöritellään. Välillä ihania onnen tunteita ja välillä täys paniikki...



Killa, tajuan täysin pointtisi (ainakin luulen tajuavani)tyttö/poika haaveista. Jos olisimme saaneet valita sukupuolen, mieheni toivoi hiukan enemmän poikaa ja minä hiukan enemmän tyttöä, koska meistä molemmista tuntui, että omaa sukupuolta olevaa olisi helpompi ymmärtää ja käsitellä... Mutta sitten kun sain tunteen pojasta, se ajatus ei kadonnut (oli vähän epävarmuutta, miten olla pojan äiti, on välillä vieläkin...) mutta sillä ei tavallaan ollut merkitystä. Itsekin ajattelin, että lapsi jäisi meidän ainoaksi, että en jaksaisi enää hoitoja ja että en halua kokea enää rankkaa synnytystä (joka kai oli aika normisynnytys mutta joka ei siltä ihan tuntunut). Olisi sitten ehkä ollut odotettavaa, että nyt tämän kakkosen odotuksen aikana toivon tyttöä mutta ei se nyt niin menekään... Meidän poika on koko suvun ja kaveripiirin ainoa poika, ja hän on nyt alkanut pohtia, että ei halua olla poika vaan tyttö kun niin moni muukin on tyttö. Eli siis niin hassusti se vaan menee, että poikaa täällä ihan toivotaan, vaikka tottakai se tyttökin on ihan yhtä odotettu. Anoppi vielä on sanonut suoraan, että tytöt ovat ihanampia ja että toivottavasti meidän perheeseenkin sellainen tulee, ja se varmaan kanssa on vähän muokannut mielipidettäni! Ehkä se tyttötoive on vähän taustalla, kun ajattelen miten paljon esikoinen toivoo pikkuveljeä ja miten se helpottaisi esikoisen elämää, mutta ei se sieltä katoa. Ihan yhtä paljon rakastaisin tyttöä kuin poikaakin! Onneksi on noita kummityttöjä, joille ostella tyttöjuttuja, niin tavallaan se oma sisäinen pikkutyttö ei katoa... Ja mikään ei tosiaan ole ihanampaa kuin olla ihanan poikani äiti! Ei kyllä ole kaduttanut tai harmittanut! Mutta se oma sisäinen pikkutyttö ehkä on välillä haikea...



Smilla, ihanaa, että dopplerista on nyt hyötyä. Itselleni on vihdoin sattunut jotain huikaisevan ihanaa, joka tekee kaikista dopplereista aivan hyödyttömiä! Olen tuntenut vauvan sykkeen vatsan läpi ilman mitään laitteita!!! Ja tiedän, kukaan ei usko, että se on mahdollista, en uskoisi oikein itsekään, ellen oikeasti tuntisi sitä nyt vähän väliä... Ensimmäisen kerran tunsin torstaina, kun satuin laittamaan kaksi sormea alavatsalle ja kevyesti painamaan ihan vain ajatuksissani. Vastaan tuli mielettömän voimakas syke, aivan niin kuin neuvolan dopplerilla mutta tietysti sormiani vasten. Aluksi vähän häkellyin mutta sitten aloin laskea sykettä ja sain reilun 30 sekunnin aikana 90 eli oma syke ei voinut olla kyseessä. Löysin sykkeen vielä kolmesti samasta paikasta, kunnes viimeisellä kerralla se lähti pakenemaan kohti napaa. vielä hetken sain kuunnella ja sitten katosi. Muina päivinä en ole löytänyt yhtä voimakasta sykettä, jota voisi laskea vaan sellaisen vaimean tykytyksen, joka aina nopeasti katoaa, jos painan sormilla vatsaa liikaa. Aina syke on löytynyt reilusti navan alapuolelta aivan alavatsasta - tosin vähän eri puolilta. Nyt täytyy toivoa, että kukaan teistä ei kirjoita, että olen kuunnellut koko ajan jotain ihan muuta ;) Mutta ei se mitään, vaikka joku kirjoittaisikin. En kuitenkaan uskoisi... Liikkeistä ei voinut olla kysymys, ei ainakaan torstain kohdalla, siitä olen ihan varma. On se vaan ihanaa saada kurkistus mahaan ihan kotikonstein!



Joko Smilla tai Killa pohti, miten päin vauva siellä mahassa köllii mutta ainakin mulle lääkäri sanoi neuvolassa, että mun kohdussa on vauvalle tilaa pyöriä ja hyöriä ja tehdä volttia ihan koko ajan, joten ei se ole missään tietyssä asennossa kovin kauaa. Tietysti mitä isommaksi se tulee, sitä vähemmän on tilaa ja mulla on jo raskaus takana, joten kohtu on varmasti isompi kuin monella muulla. Olettaisin kuitenkin, että vielä meidän kaikkien vauvoilla on tilaa pyöriä, tosin ainakin Killalla ja Melvinalla alkaa vaihe, jolloin ne pikkuiset myös nukkuvat eli siis pysyttelevät ajoittain paljonkin paikoillaan.

Nyt taas kuuntelemaan sydänääniä :)

Katariina 14+4

Häät oli ja meni...

Hyvällä fiiliksellä lähdin, mutta sitten hyvin pian fiilis latistui maan syvimpään rakoon..

ruoka jonossa aloin vuotamaan verta!!!



Suku ja ystävät tulee onnitteleen, kun niin selkeesti sen näkee..sanoin, et älkää älkää aloin just vuotamaan... :,(

Pari ruokalusikkaa tuli tummantumman punasta, punaruskeaa..

APUA!!!?

Auttakaa...

Miksi!?!? Alkava keskenmeno????

150km päässä kotoo,juhla fiilis katosi siihen..loppu aika oli kärvistelyä ja teko virnettä..

Kotona yöllä kuulin sykkeet kuiteskin...159.



Yöllä ei tullu mtn, mutta vessan käynnin yhteydessä ruskeaa vähän..mitä tämä on!?!?

Sunnuntai vielä, kaikki kii, mihin soitan ja kysyn..

oon lopettamassa niitä lugeja..voiko se aiheuttaa?! Pelottaa nyt kaikki...!!



Katariina, minä uskon sua, koska väitän myös tuntevani liikkeitä ajoittain, en käteeni vaan ihan alavatsalla..jos oikein tarkkaa osaa niitä kuulostella ajan kanssa.



Olo on kamala...



Stinna rv 11+2

Ei välttämättä ole mitään vakavaa, mullakin ekassa raskaudessa samanlaista, ja voihan olla just niistä lugeistakin johtuvaa. Aattelin vaan sellaista mahdollisuutta, että jos soittaisit äitipolille ja kysyisit, josko pääsisit ultraan jo tänään tai sitten ajalla heti huomenna. Olet kuitenkin jo sen verran pitkällä raskaudessa, että ne ehkä vois jo ottaa sut, ja kyllähän se aina on hyvä tietää, mitä on tapahtumassa. Voihan sulla olla istukka juuri siinä kohdun suulla, ja sehän aiheuttaa pientä vuotoa, niin ainakin mulla oli ekassa raskaudessa. Tai sitten ihan menet päivystyksen kautta käymään (tein kerran niin eikä ne mitään siitä ryppyillyt). Ottavat helpommin kun jo olet paikan päällä ja surkeana. Ja kannattaa sanoa heti alkuun hoidoista, saa yleensä vauhtia kaikkiin kun tiedetään, miten paljon on vaakalaudalla. Ai niin, ja en tiedä, mihin siellä teilläpäin on se hoitopäivystys, täällä Etelä-Suomessa se on naistenklinikka eli sinnekin voi soittaa ja kysellä noista lugelopettamisista, että kannattaako jatkaa jne.

Tsemppiä!!! Täällä toivotaan parasta.

Katariina

Varmaan kamala tilanne tosiaan kun on vielä juhlissa ja kaikki tulee onnittelemaan... Toivotaan todellakin, että on ihan vaaratona ja johtuu vaikka siitä lugejen lopettamisesta! Toivottavasti vuoto on edes loppunut, ja sykkeiden kuuluminen on kuitenkin aina hyvä merkki. Ja toivottavasti pääset johonkin ultraan mahdollisimman pian ja asia selviää!

Soitin synnytysvastaanottoon, ja kerta olen sairaalan piirissä hoidossa (lapsettomuus klinikka) niin pääsin sinne, kuulemma ei muuten ota ilman lähetettä alle rv 20.

Kätilö selitti lääkärille tilanteen ja lääkäri oli sitä mieltä, että täytyy tulla näytille jos esim. kohdussa tai jossain on tulehdus.



Menin sitten soitosta 6h päästä näytille. Pääsin heti! Siellä ei ollut ktn!! Ei ikinä ole aiemmin käynyt noin, ikinä en ole selvinnyt sieltä alle 6 tunnissa..jonotusta siis..

Olin pois alta 45minuutissa.

Otti verenpaineet, kuumeen, pissanäytteen, verikokeet ja ultras..katso nopeesti kyne tarkastuksenkin jos vuodon syy olis näkyny.

Vauvalla oli ainakin nyt kaikki hyvin..kovasti siellä touhusi ja jylläsi!!

Raajat ja kaikki näkyi ja vastasi 11+3..

Kyllä huojensi, mutta onnen kahleet jäi... :(



En kestä jos tää vuotelee koko ajan vähän väliä..

Pv kerralla eläminen jatkuu siis.

Uskaltaako sitä iloita enää jos taas sattuu heti jotain, kuten pe:na iloitsin ja tajusin raskauden ekan kerran.



Mutta nyt onnellinen pienestä inasen vajaa 5cm :sestä ihmisestä, omasta vauvasta!!



-Stinna rv 11+2(3)

Hyvä kuulla, että pääsit tarkastukseen ja että vauvalla on kaikki hyvin! Toivottavasti vuodot nyt kuitenkin loppuvat, onhan tuo oikeasti todella ahdistavaa.



Smilla 18+

Jatketaan siellä juttua.