+++ Talvimasut kesäkuussa +++

Hei kaikille! Mä päätin tänään, etten mene sikiöseulontaan, koska en kuitenkaan menisi siihen lapsivesipunktioon. Niskapoimu-ultran varasin kolmen viikon päähän, ja siellä olivat sitä mieltä, että on turhaa sitten mitata niskaturvotustakaan. Saan tietysti itse päättää, ja kyllä mä sen mittautan, sitä en tiedä mitä sitten teen, jos siinä ilmenee jotain. Miten te muut olette tehneet? Itse en edes uskalla ajatella lapsivesipunktiota mielestäni kohtuuttoman suuren keskenmenoriskin vuoksi. Kun on tullut näin pitkän ja kivisen tien, ei haluaisi millään riskeerata tätä raskautta.



Olin ekassa neuvolassa maanataina, ja se oli mielenkiintoista. Uuden ajan sain jo kolmen viikon päähän, silloin on myös lääkäri.



Kyllä tässä vähän on huolet helpottanut, ja olen jo täysin sisäistänyt sen, että vauvoja tulee luultavasti kaksi. Kyllä mä siitäkin selviän, uskon niin. Ei auta kun unohtaa kaikki muu yhdentekevä ja omistautua pelkästään vauvoille ja omalle jaksamiselle. Ja ajatella jo valmiiksi, että varmasti on rankkaa, mutta siitä selvitään!!



Kiva kuulla välillä myös hyviä uutisa Stinnalta ja teiltä muiltakin : ) Maarittia olen ajatellut monesti kuluneiden päivien aikana, toivottavasti hän jaksaa surunsa kanssa.

Olisi vissiin sittenkin pitänyt aloittaa uusi heinäkuulle. :)



Tulin nopsaan pistäytymään, kun äsken TV2:n uutisissa oli tuohon pandemiaan liittyen äitien ja vauvojen rokotuksista. Tulisikohan puoli ysiltä myös aiheesta, jos jotain kiinnostaa.



Palaillaan!



Killa

Laitan tähän linkin niiden äskeisten uutisten nettitekstiin, jos jotain kiinnostaa tuo influenssa-asia.



http://yle.fi/uutiset/kotimaa/2009/07/vauvojen_sikainfluenssarokotukset…



Eka työviikko alkaa olla kohta selvitetty ja jo käy kateeksi teitä, joilla vielä lomaa on tai koko ihanuus vasta edessä! ;) Onneksi meillä on toistaiseksi ollut rauhallista, mutta jännityksellä odotellaan tulevaa syksyä. Pitänee kai kertoa sen verran, että olen siis terveydenhoitaja ja töissä terveyskeskuksessa (terkkuja tutuille, jotka nyt viimeistään tunnistavat!). Työn puolesta tuo pandemia-asia kiinnostaa ja tietty kun sitten itse on kerrankin riskiryhmässä jonkun taudin suhteen, niin se vähän jännittää.



Mimosa: mulle on jotenkin aina (ennen raskautta) ollut selvää, että haluan kaikki mahdolliset tutkimukset, joita tarjotaan kaikille odottaville. Minun kohdallani siis ne 2 ultraa ja veriseulan. Tuota punktiota en jotenkin ole osannut edes miettiä, kun se on niitä harvoja asioita joita en ole pelännyt että siihen joutuisin.

Mulle oli kuitenkin yllätys, että jouduin mielessäni pohtimaan noitakin seulontoja kuitenkin, että kuinka pitkälle niissä olisin olut valmis menemään, jos jotain olisi ultrassa ja verikokeessa löytynyt. Ensin meinasin minäkin, että pitäisikö veriseula jättää käymättä, mutta kun niskaturvotusta ei ollut, päätin mennä. Olisi ollut kyllä tosi vaikea tilanne päättää mitä tehdä, jos siinä jotain olisi ollut. Keskenmenoriskin vuoksi olisi minäkin joutunut tuota punktiota miettimään tosi tarkkaan.



Smilla: hienoa, että ultrassa kaikki hyvin! :) Takuulla helpottaa oloa... Ainakin hetkeksi! ;)

Tuosta nukkumisesta: mä nukun yleensä ihan hyvin kunnes herään vessaan. Sen jälkeen jostain syystä uni on tosi levotonta ja saatan valvoskella. Se ei ole mulle tyypillistä, sillä yleensä saan heti unen uudelleen, vaikka jostain syystä heräisinkin kesken unien.



Stinna: ja siis sielläkin ihania kuulumisia ultrassa! :D Mutta surullisia uutisia koirasta, pahoittelut siitä! :( Mä en ole muuten kuullut, että majoneesia ei saisi syödä. Olenkohan lukenut ohjeet huonosti?! Olen kyllä raskauden aikana pariin kertaan syönyt hampurilaista, vaikka yleensä niitä en syö juuri koskaan! :P



Katariina: kivoja ultrakuulumisia sielläkin! :) Inhottava tuo vatsatauti! Se on aina ikävää ja varmaan raskaana ollessa vieläkin kurjempaa. Toivottavasti on jo alkanut helpottaa!



Hevioso: olisivat tosiaan jo ottaneet yhteyttä jos veriseulassa olisi poikkeavaa ollut. Mulla on http://www.adlibris.com/fi/product.aspx?isbn=951556008X&r=1 tällainen kalenteri. Ostin muistaakseni Akateemisesta kirjakaupasta.



Kille: tervehdys pitkästä aikaa! Vitsit, kun upeeta että pystyt rentoutumaan ja nauttimaan raskaudesta! Mäkään en yleensä ole turhan kova stressaamaan, mutta miten tämä asia onkin nyt niin vaikea?!



Täällä omassa navassa onkin ehkä vihdoin alkamassa vähän rauhallisempi (=vähemmän hermoilua) vaihe!? En tiedä mikä sen aiheuttaa...



Ehkä se, kun raskaudesta on nyt mahan kasvun myötä tullut konkreettisempi asia (myös miehelle!) ja töissäkin jo kaikki tietää ja haluaa asiasta puhua. Maha on kasvanut sen verran, että se ottaa jo vähän vastaan, kun esim. tuolilla istuen kumartuu jotain lattialta nostamaan.



Toinen hieno asia on se, että EHKÄ(!) toissailtana tunsin ekoja liikkeitä! :) Juuri ennen nukkumaan menoa lueskelin sängyssä ja ainakin mahassa oli sellaisia jänniä hipaisuja, että olisivat voineet olla niitä. Ainakaan en koskaan ennen ole juuri sellaisia tuntenut. Eilen illalla koitin kovin kuulostella taas ja ehkä jotain saman tapaista taas tuntui, mutta satuin nukahtamaan kesken kaiken, enkä sitten ihan kunnollisia tuntemuksia saanut! ;) Toivon niin kovin, että tuo olisi sitä itseänsä, eikä vaan ilmaa suolen mutkassa!



Jaahas, joko tässä taas tuli romaani kirjoitettua?! Jätetääs vähän tilaa muillekin, oikein ihania vointeja kaikille! :)



Killa rv 18+3 (onnellisena ja aika huolettomana)

Huh, onneksi täällä on nyt vuorostaan hyviä ultrakuulumisia, Maaritin viestin jälkeen en melkein enää uskaltanut tulla lukemaan. Eli onnea Stinnalle, Smillalle ja Katariinalle vatsan sisäisistä näkymistä!



Mimosa: mä otin kauhean tuskan etukäteen tuosta veriseulasta ja niskaturvotusmittauksesta, mennäkö vaiko ei, mietin sitä yöt läpensä. Juttelin aiheesta myös useiden kavereiden kanssa ja taaskaan juuri yksikään normaalisti raskaaksi tullut ystävä ei ollut oikein edes miettinyt koko asiaa, mennyt vaan automaattisesti. Omalta kohdaltamme teimme sitten sen päätöksen, että menimme nt-ultraan ja veriseulaan, koska ovat sikiölle vaarattomia ja tuovat lisäinfoa lapsen terveydestä, voivat esim. auttaa oikeanlaisen synnytyksen suunnittelussa. Päätimme kuitenkin jo etukäteen, että emme aio suostua lapsivesipunktioon tms. tutkimukseen keskenmenoriskin takia, vaikka seulan tuloksissa sitten olisikin jotain huolestuttavaa. Ja Heviosolle viestinä: meille sanottiin sairaalassa, että jos verikokeessa löytyy jotain huolestuttavaa, tulee postia viikon sisällä, hyviä uutisia voi joutua odottamaan kolmekin viikkoa. Eli lienee vain hyvä merkki, että kirjeesi viipyy.



Stinnalle pahoittelut kovasti koiran takia! Meillä on myös koira ja itse asiassa myös kaksi kissaa ja olen joskus ajatellut kysyä mikä tilanne muilla, joitakin turvatoimenpiteitä pitää tehdä eläinten suhteen vauvan tullessa kotiin, mutta ei aloiteta siitä keskustelua juuri nyt!



Smilla: mulla nukkuminen myös hieman epämääräistä, välillä herään vain kerran yöllä vessaan, mutta välillä valvon kaksi tuntiakin putkeen. Luin yhdestä kirjasta, että raskaudenaikaiset uniongelmat ovat luonnon tapa valmistella tulevaa äitiä siihen, että yöunista tulee katkonaisia myös jatkossa... Olen siis yrittänyt olla stressaamatta unettomuudesta, mutta pidän huolen siitä, että kotona on aina joku hyvä kirja jota lukea, eihän tuntikausien valvomista muuten kestä!



Kille - ihana kuulla, että tunsit esikoisesta noin selkeät liikkeet jo viikolla 18! Olen itse juuri tuolla viikolla ja vatsassa on muutaman kerran tuntunut jotain epämääräistä, mutta en todellakaan ole varma onko kyse lapsen liikkeistä - eli selkeämpiä tuntemuksia innolla odottaen!



Kaikkea hyvää kaikille! Olen itse ihan fiiliksissä, sillä olemme miehen kanssa kolmena viimeisenä päivänä maalanneet talomme ulkoa lähes kahdestaan (hieman apua yhdeltä tutulta muutamana tuntina) ja se on nyt melkein valmis! Ihmettelen itsekin kuinka hyvin olen jaksanut sutia maalia tuntitolkulla, toki riittäviä taukoja pitäen. Ja usein sitä on maalatessa ajatellut, että tässä tehdään lapselle kauniin keltaista kotitaloa, jonka se ehkä muistaa lapsuudestaan vielä aikuisenakin, ihan uskomaton ajatus - se, että uskaltaa ajatella noin pitkälle...

Nt-ultrasta sen verran, ettemme etukäteen asiasta taineet mitenkään puhua. Veikkaan, että jos olisi ollut turvotusta tai veriseulassa tullut jotain, olisimme miettineet aika pitkään sitä punktiota. Olisin luultavasti halunnut tietää etukäteen, jos vauvalla olisi mahdollisesti vaikka downin syndrooma, jotta siihen olisi pystynyt henkisesti varautumaan. Mutta onneksi sitä asiaa tarvinnut sitten pohtia, kun kaikki oli hyvin. Mutta ennen sitä ultraa kyllä hermostutti todella paljon.



Tuosta majoneesista taas en ole kuullut ettei saisi syödä, ei mielestäni ole neuvolan listalla. Yritän elää sen neuvolan listan mukaan, vaikka aina joku välillä ihmettelee että miten niin en voi syödä jotain tai AV:lla pelotellaan että sitä ja sitä ja sitäkään ei saa syödä.



Killa: minullakin on vatsan kasvun myötä tullut raskauden paljon konkreettisempi. Toisaalta taas tuntuu edelleen todella epätodelliselta, että siellä vatsassa on kymmenen sentin mittainen kaveri. Se on jotenkin ihan absurdia. Ehkä sitten kun ne liikkeet tuntuvat?



Melvina: meilläkin on tosiaan koira tai siis kaksikin. Joskus pari vuotta sitten hoitojen aikaan mietin asiaa paljonkin ja hermoilin, sillä koirat eivät ole tottuneet lapsiin. Olen kuitenkin tullut siihen lopputulokseen, että vauva on niille oman lauman jäsen, joten ongelmia tuskin tulee. Tiedän, että pitää olla silmä tarkkana eikä jättää vauvaa ja koiria yksin, sillä koskaan ei voi tietää. Vanhempaan kyllä luotan täysin, mutta sillä alkaa olla jo vanhuuden vaivoja, se on mm. puoliksi sokea. Nuorempi taas on kinkkisempi tapaus, se esimerkiksi murisee joskus vanhemmalle, jos tämä yrittään sen kupille tai lelulle. Eli siinä vaiheessa kun vauva lähtee liikkeelle ja kiinnostuu lattialla lojuvista tavaroista, pitää miettiä esim. koirien ruokakuppien sijoittelu tarkkaan eikä jättää koirien leluja lattialle. Mutta olen luottavainen asian suhteen.



Sinänsä muuten hauskaa, että mieheni sukulaiset, jotka eivät ymmärrä koirista oikein mitään (esim. appivanhemmat jaksavat joka kerta koiramme nähdessään ihmetellä, että nehän ovatkin ihan kilttejä - ilmeisesti koirat heistä oletusarvoisesti eivät ole?), ovat myös kovasti miettineet tätä asiaa minulle. Olen kaikille todennut, että ongelmia tuskin tulee, mutta he kuitenkin pähkäilevät asiaa ja aina päätyvät lohduttamaan minua, että kyllä se sitten sujuu... Ihanko totta, en tainnut juuri niin itse sanoakaan? Noh, onhan se kiva että haluavat osallistua ja ovat kiinnostuneita asioista :)



Minulla on tänään viimeinen työpäivä ennen lomaa, joten voi olla etten ehdi niin kovasti seuraavina viikkoina netissä roikkumaan. Hauskaa odotusta kuitenkin kaikille :)



Smilla 15+

Ja onnea muillekin hyvistä uutisista ja Killalle liikkeistä!!

Ne on niiin ihania! Nautihan..

Kyllä ne voimistuu ja selkeentyy tosi nopsaa.



Mää en ole menossa mihkään seulontoihin, verikokeisiin tms. enkä halua kuulla np tulostakaan. En halunnut esikoisestakaan. Jos vauva on sairas tai vammainen, hän on yhtä tervetullut kun tervekin, toki se on murheellista ja surullista, mutta olemme päättäneet, että murehdimme sitä sitten vasta.

Koskaan nuo seulonnat eivät ole 100%:n varmoja, joten en halua olla surullinen, murheellinen, hermostunut ja epävarma koko loppu raskautta epänauttien kaikesta ja kaiken aikaa peläten.

Totta, kyllähän se auttaa sopeutuun jos tietää aiemmin, mutta olemme päättäneet sopeutua jo nyt kaikkeen mahdolliseen, aina on riskinsä..ja se on tiedetty kun lasta on lähdetty toivomaan.

Tämä on meidän valinta ja tapa. Kannattaa tehdä itse juuri niin kun parhaalle tuntuu.



Sikiön haluan nähdä sitten kun on se np ultra, mutta en halua kuulla tulosta.

Työskentelen lasten ja vauvojen ja heidän perheiden kanssa, ja niiin monia vääriä olettamuksia ja tuloksia olen kuullut, molemmin päin, että on ollut turvotusta ja epäilyjä vammaudesta ja täysin terveitä on tullut, sekä toisin päin..



Juuri kuulin yhden vertaiskaverini np ultra kuulumiset (rv.11+2)..sydän oli pysähtynyt.. :,(

Miten häntä nyt tukea ja lohduttaa...

tuli tosi pahamieli!!

ja taas omaan napaan peilaus, ettei kaikki välttämättä menekään hyvin vaikka to:na kaikki oli hyvin ultrassa.



Majoneesista: joo ei sitä varmaan olekaan neuvola oppaassa, en tiiä..kai se on sen raan kananmunan takia..



Koirasta sen verran: meillä koira hyväksyi vauvan heti, hän tosin on lapsi rakas ja tottunut lapsiin (kavereiden, naapureiden yms). Kaikki meni meillä tosi hyvin! Mutta totta, KOSKAAN ei voi eläimeen luottaa 100%:sesti, eli ei voi pientä vauvaa jättää yksin eläimen kanssa. Ajan kanssa sitten, mutta aina vahtien.

Yksi tapaus oli tällainen, että koira (pahaa tarkoittamatta) tuli emäntäänsä vastaan kantaen vauvaa "hellästi" päästä...KYLLÄ!...kuin omaa pentuaan...vauvalle ei onneksi käynyt kuinkaan.

Hän "vain" siirsi vauvaa haluamaansa paikkaan..HUI!

Emovietti taisi tulla...



Nyt tulee kyllä liikaa sepostusta.



Stinna rv 9+2

Pikku hiljaa tässä aletaan taas palautua elävien kirjoihin. Kyllä tuollainen vatsatauti/ripuli on maailman inhottavin tauti!!! Ja nyt kun kaikki pahoinvointi alkaa olla ohi, alan taas hermoilla, että onko kaikki hyvin kun rinnat ei enää satu eikä okseta ja yökötä ja ihan järkyttävin väsymyskin tuntuu vain parina kolmena tuntina päivässä eikä kaiken aikaa... Vai alanko siirtyä nyt siihen seuraavaan vaiheeseen... Onneksi on se lääkärineuvola reilun viikon päästä tiistaina niin ainakin pääsee toivottavasti kuulemaan sydänääniä!



Lauantaina uskaltauduin ekaa kertaa pois neljän seinän sisältä kaupoille kun oli pakko hankkia anopille synttärilahja. Olo oli kyllä vielä melko heikko, piti istua esim. viiden minuutin välein mutta ostin ekat äitiysfarkut!!! Vähän jännittää kun ostin ne näin varhain mutta kun täällä meillä päin ei ole mitään kauppoja jossa myytäisiin äitiysvaatteita, ja on pakko alkaa varautua, jos joku päivä vaatteet ei enää mahdukaan! Oikeastaan mulla on niistä ihan hyvä fiilis.



Onnea Killalle liikkeiden tuntemuksista! Niitä kanssa odotan ihan kieli pitkänä. Sain ultrassa kuulla, että mulla on voimakkaasti eteenpäin kallistuva kohtu (kun aiemmin on sanottu päinvastaista!!!!???) ja niinpä niitä liikkeitä voisi tuntea aika helposti jo melko varhain. Esikoisen kanssa tunsin ekat liikkeet vkolla 16 mutta varsinaisesti kunnolla liikkeet alkoivat tuntua vasta vkolla 19 niin että mieskin tunsi ne lähes heti. Voiskohan nyt tuntea ne jo vähän aiemminkin...



Oma suhtautuminen nt-ultraan ja rakenneultraan on naiivi. Koen sen lähinnä kurkistuksena mahaani. Mutta nyt kun oikein mietin, niin haluaisin kyllä tietää kaiken mahdollisen tulevasta lapsestani, jotta pystyn henkisesti varautumaan ja iloitsemaan syntyneestä vauvasta. Ettei iskisi paniikki ja masennus... Haluaisin jopa tietää sukupuolenkin etukäteen, jotta nimien mietintää voisi aloitella. Mutta ainakaan esikoisesta ei tiedetty näiden perusultrien perusteella yhtään mitään, itse vaan tiesin, että kyseessä on poika, ja kun rv36 jouduin synnytystapaultraan, kysäisin varmistuksen ohi mennen ja sain sen. Nyt ei ole tuntemuksia sukupuolesta. Aluksi epäilin tyttöä mutta nyt sekin aavistus on kadonnut... Olen vähän sellainen, että haluan tietää kaiken, jotta voin suunnitella pilvilinnoja. Tiedän kyllä, että sieltä tullaan sitten lujaa alas mutta... Perussuomalaisen epäilevän pinnan alla on kyllä kovasti positiivinen luonne!



Kiitoksia kaikille, jotka ovat jaksaneet kirjoitella heinäkuussa. Näiden avulla olen selviytynyt tästä kammottavasta viikosta. KIITOS!!!

Katariina rv 12+5

Onnea Killalle liikkeistä!

Joku kyseli nukkumisesta; mulla ollut varsin huonoa heti raskauden alusta saakka. Yöllä pitää käydä vessassa 1-4 kertaa. Välillä heräilen jopa tunnin välein ja vaikeuksia on saada uudelleen unta. Lisäksi näin lomallakin herään jo kuudelta aamulla.

Käsittämätöntä, että mulla pahoinvointi jatkuu vaan edelleen, on kyllä huomattavasti heikompaa kuin vähän aimemin. Oksentaa ei ole tarvinnut nyt kolmeen päivään!!

Ihan kuin olisin muutamana päivänä tuntenut jo liikkeitä mahassa, äskenkin 2 peräkkäistä hipaisua. En tiedä onko nyt kuitenkin liian aikaista.. istukka on kohdun takaseinässä. Edellisessä raskaudessa tunsin liikkeet rv 17.

Uskaltaako joku laittaa masukuvia tänne näytille? Ois mielenkiintoista nähdä. Itselläni ei vielä huomattavaa mahan kasvua ole. Tosin kävin jo mammavaateostoksilla ja farkut ja paidan löysin Stockalta.



Hyvää vointia kaikille

H 14+1

Ehkäpä sittenkin tää pahin huoli taitaa kumminkin helpottaa jossain vaiheessa! Sen jälkeen kun aloin uskoa nuo mahan kuplinnat ja töytäisyt liikkeiksi, on huoli ihan selvästi alkanut väistyä.



Tietenkin vielä mietin, että mitähän viikon päästä siinä rakenneultrassa selviää ja miksiköhän tänä iltana liikkeitä ei juuri ole tuntunut, mutta silti tuntuu, että ehkä tämä kumminkin voi mennä hyvin! :)



Varmaan teillä joilla jo onnistunut raskaus takana liikkeetkin tuntuu aiemmin. Ainakin niin olen käsittänyt. Kyllä ne vaan jotenkin tekee raskauden paljon konkreettisemmaksi. :)



Katariina: mekin halutaan tietää sukupuoli etukäteen, jos vaikka rakenneultrassa näkyisi. Monet haluaa, että yllätys säilyy loppuun asti, mutta musta jotenkin tuntuu, että se vauvan syntymä on sitten itsessään ihan riittävän yllättävää. ;) Ja kun mitään hankintoja ei olla vielä tehty, niin olisi kiva ostaa vähän jotain poika/tyttömäistäkin vaatetta.



Melvina: onko siellä nuo mahatuntemukset yhtään selkeytyneet? Hyvinkin voi olla liikkeitä. :)



Smillalle ihanaa lomaa! :)



Noista elukoista vielä: meilläkin on pari karvaista kaveria, kissoja, ja vähän mietityttää miten sitten niiden kanssa menee, kun vauva tulee taloon. Kisut tulevat kyllä hyvin lastenkin kanssa toimeen ja erityishuolena onkin se, kun ovat niin kovin "kainaloisia" eli nukkuvat aina meidän kanssa ja ihan kyljessä kiinni. Jos vauva nukkuu meidän sängyssä, joudutaan varmaan karvaiset lapset telkeämään oven taakse ettei käy vahinkoa. Saa nähdä raapivatko sitten tiensä ovenkin läpi, nyt ainakin inhoavat suljettuja ovia ja haluavat olla aina siellä missä mekin. :)



Jospa mä sitten laitan yhden masukuvan teille näytille, vaikka en uskonut sellaista koskaan tekeväni! ;) Tämä kuva on parin viikon takaa, rv 17+2. Tuoreempaa ei nyt ole.



http://www.aijaa.com/v.php?i=4530652.jpg



Hyviä vointeja, selviä liikkeitä ja mahtavaa mahan kasvua kaikille kamuille! :)



Killa rv 19+0 (ja kaveri, joka sopivasti ilmoitti olemassaolostaan tökkäämäällä selvästi mahaan)

Ihana masu kuva Killa!! :)



Yksi vinkki lemmikki asiaan: kannattaa opettaa kaikki, mitä ajattelee opettavansa eläimelle uusiksi, vauvan tulon vuoksi jo hyvissä ajoin ennen, kun vauva syntyy ettei eläin yhdistä uutta opetettavaa asiaa vauvaan ja näin ole sen vuoksi mustasukkainen/vihainen/koston haluinen..protestoiva.

Me esim. opetettiin koira pois makkarista muutamia kk:sia etukäteen niin, että haukku oppi jo asian tosi hyvin :)



Osaisinkohan mää laittaa kuvaa tohon, katsotaan..

Mulla kun on jo aikas iso pötsi...



Stinna rv 9+3

Stinna: johan on hienon kokoinen maha sullakin! :) Mä en hoksannutkaan, että nykyäänhän tänne voi tosiaan linkittää suoraankin tuon kuvan.



Mun pitäisi varmaan aktivoitua tuossa kuvaamisessa, kun tuntuu taas viime päivinä maha kasvaneen entisestään. Onkin tosi hassua seurata miten raskaudesta tietämättömät ihmiset reagoi: toiset tuijottaa häpeilemättä ja kehtaa kysyä suoraan. Osa taas vilkuilee vaivihkaa, eikä kysy mitään. Jotkut ei sitten taas ole huomanneet mitään, vaikka sitten asian kertoo. :)



Edelleen kohtalaisen huoleton olo jatkuu, vaikka nyt jo hieman taas on huoli koittanut päätään nostaa. Koitan kumminkin olla positiivinen ja odotella optimistisesti rakenneultraa. Se onkin jo 4 kokonaisen päivän kuluttua ja samalla ollaan sitten tasan puolivälissä raskautta! :)



Killa rv 19+2

Killalla ja Stinnalla kunnon masut jo, vau!!



Minulla oli tänään eka lääkärineuvola. Samalla sain vihdoin seerumiseulan tulokset! Riskiluku 1:10 000. Kerkesin sitäkin jo murehtimaan kolmisen viikkoa. Olipa ihanaa päästä kuulemaan sydänäänet ekaa kertaa. Ihan mahtava tunne. Seuraava neuvola nelän viikon päästä. Liikkeitä olen edelleen kuvitellut tuntevani, kai se on ihan mahdollista.



H 14+4

Ollaan oltu lomailemassa siellä sun täällä ja huomenna taas lähdetään.

Viime yön ja tämän pvn särkenyt päätä kauheesti ja oksettanut sen myötä.. :(

en tiä onko niskoista vai raskaudesta vai mistä!

kamalaa kuiteski..



tilasin digitaalisen kotidopplerin ja sain sen tänään!! =)

ja sain sydän äänet kuulumaan!!! 166-168..

hetken etsin kyllä..



Mietinkin tossa just et vajaa 3 vkoa tästä eteen päin niin tunsin esikoisen liikkeet. Eli kyllä, kyllä ne niitä voi olla! Me osataan eri tavalla niitä kuunnellakin kun ns. tavis odottajat. Me tunnetaan jo omaa kehoa niin perusteellisesti muutenkin jo ihan näiden hoitojen takia.



Yöks..taidan taas mennä tästä.

Esikoinen saapuu kotiin justiinsa! :)



Stinna rv 9+6, huomenna alkaa rv 11!!

Ensimmäinen työviikko melkein takana ja huomaan, että taas tulee käytyä täällä harvemmin, saan töissä aina tarpeekseni tietokoneista ja sitten ei tule iltaisin käytyä. Mutta nyt piti tsekata työaikana (lällää työnantaja!) mitä teille kuuluu.



Ihania mahakuvia Killa ja Stinna! Ne oli nyt erityisen kiva löytää, koska huomaan, että mulla mahainnostus alkaa olla suhteellisen huvittavissa mittasuhteissa. Olen aina aikaisemmin käyttänyt suhteellisen löysiä, pitkiä paitoja, mutta nyt on kuulkaas eri ääni kellossa. Olen niin naurettavan ylpeä tästä vatsasta, että haluaisin ihan kaikkien näkevän sen! Tänäänkin huomasin pukevani töihin farkkujen kanssa pitkän tosi kapean trikootunikan, jonka olen ostanut joskus sovittamatta ja se on jäänyt täysin käyttämättä. Se on nimittäin aina ennen ollut liian tiukka koska myötäilee täysin kroppaa. Mutta nythän se näyttää mainiolta, hienosti tuo esiin pyöreän vatsan... :) Tämä on huvittavaa, tiedän, mutta ehkä sallittua, jos tuottaa itselle iloa.



Muutenkin täällä keskusteluissa olen huomannut yllättävän usein, että muut puntaroivat ihan samoja asioita samaan aikaan. Nyt ilahduin tuosta esiin nousseesta saako sukupuolen tietää etukäteen -teemasta. Me olemme nimittäin viime viikkojen aikana miehen kanssa keskustelleet, että jos lapsen sukupuoli näkyy rakenneultrassa, niin sen saa kyllä kertoa, en näe asiassa mitään suurta salaisuutta. Tätä kantaa on sitten ollut vaikea välillä perustella ystäville, koska usein kuulee juuri sen, että "sehän on sitten ihana yllätys kun lapsi syntyy", mutta ajattelen tässä ihan samoin kuin Killa (olihan se Killa? nyt hotkin kaikki tekstit niin vauhdilla että saatan sekoittaa) - lapsen syntymä on jo itsessään niin iso ihme, etten käsitä miten joku voisi sen ihmeellisyyttä varjostaa... Ja Katariinan tavoin haluan tietää lapsesta kaiken, ihan kaiken! Se ei tee lapsesta enemmän tai vähemmän haluttua, mutta minulle se tekee lapsesta enemmän oman persoonansa jo varhaisessa vaiheessa.



Samoin oli hauska havaita, että täällä on muitakin eläintenomistajia. Ehkä mun pitää kotona varovasti aloittaa keskustelu siitä, voisiko koira alkaa nukkua jossain muuallakin kuin makkarissa... Mies ja koira ovat aikalailla erottamaton parivaljakko, saattaa tulla vaikea keskustelu...



Ihanaa kesälomaa kesälomalaisille ja tsemppiä töihin niille, joille se ihanuus on jo takana...

Ihania mahakuvia! Itse en ole vielä päässyt mahaintoiluun Melvinan tavoin enkä edes ole ottanut yhtään kuvaakaan siitä. Se kun on lähinnä outo möykky navan yläpuolella, alapuoli on entisenlainen. Vanhat housut menevät hyvin jalkaan mutta paidat paljastavat tuon möykyn, ja ainakin toistaiseksi se harmittaa. En haluaisi kaikkien tietävän vielä raskaudesta, mutta juuri eräs kaukaisempi tuttava oli kysellyt anopilta, olenko raskaana... Ehkä intoilua tulee, kun alan tuntea liikkeitä. Olen tosi kateellinen Heviosolle. Olen yrittänyt kaikin keinoin tuntea hipaisuja tai kuplia mutta ei... Ja vähän pelottaa, että en tunne niitä vielä pitkään aikaan, kun se oli jostain syystä ajoittain tosi vaikeaa esikoisenkin kanssa.



Kerroimme esikoiselle raskaudesta muutama viikko sitten, kun hänen serkkunsa oli kysynyt suoraan, olenko raskaana (tarkkaavainen viisivuotias!!!) enkä halunnut esikoisen kuulevan sitä serkultaan. Heti seuraavana päivänä esikoinen sitten kertoi tuttavaperheelle, että äidillä on mahassa vauva... Että ei tämä enää salaisuutena muutenkaan pysy!!!



Ylihuomenna on lääkärineuvola ja pääsen kuulemaan sydänäänet! Ihanaa!!! Elämää rytmittää neuvolakäynnit ja rakenneultran odottelu. Onko muilla jo seesteisempää odotusta (Killalla ainakin taisi olla?)? Olen tosi malttamaton, haluaisin koko ajan saada lisää tietoa maha-asukista ja harmittaa, kun en voi niitä hipaisuja tuntea, vaikka väitettiin, että voisin melko varhain ne tuntea, kun on se eteenpäin kallistunut kohtukin...

Ihanaa odotusta teille kaikille!

Katariina 13+5

Lyhyesti ja omanapaisesti kuulumisia: rakenneultrassa kaikki osat paikallaan ja vilkas poika mahassa pyöriskeli! :D



Palataan paremmalla ajalla!



Killa (tasan puolessa välissä raskautta)

Vau, eka meistä on päässyt rakenneultraan asti ja kaikki kunnossa, onneksi olkoon Killa! Jahka ehdit kunnolla koneelle, niin kerro vähän tarkemmin mitä rakenneultrassa on odotettavissa, millaista siellä oli? Teidän tapauksessanne yleisen kontrollin ja kehityksen lisäksi ilmeisesti sukupuolikin kävi jo ilmi! Vau, hienoa kaikin puolin.



Katariina, jos yhtään lohduttaa, niin mäkin vielä viikolla 19 yhä odottelen niitä selkeitä tuntemuksia vatsassa. Välillä tunnen kyllä jotain, mutta ei ne kyllä mitään "perhosen hipaisuja" ole, ennemmin tuntuvat hieman pieniltä jomotuksilta, olen vaan miettinyt venyykö siellä joku jänne vai liikkuuko kohdussa tosiaan joku. Mulla ei ole tietoa missä päin istukka on, ehkä sekin sitten nähdään ens viikolla, odotettu rakenneultra edessä tiistaina.



Eli perässä tullaan! Koko poppoo.

Kiitos vaan Melvina! Huikeaa oli tosiaan! :) Tutkimukseen oli varattu reilusti aikaa, meni melkein puoli tuntia. Kätilö katsoi kaikki kohdat tarkkaan -ei ollut aina helppoa, kun poika tahtoi olla liikekannalla ;) - ja selitti koko ajan mitä näkyy ja että kaikki on niin kuin pitää.



Annoin varmaan vähän höhlän kuvan itsestäni, kun heti pritsille päästyäni eka kysymys oli, että kertooko hän meille sukupuolen. Näin nimittäin edellisenä yönä unta, että unohdettiin kysyä ja siksi tuo oli ekana mielessä vaikka tietty tärkeintä oli, että kaikki palat oli vauvalla paikallaan. :)



Sukupuolesta ei tosiaan ole epäselvyyttä, sen verran levitteli jätkä haaruksiaan. ;) Mies on pojasta tosi innoissaan ja minäkin alan tottua ajatukseen, vaikka ensireaktio oli, että miten mä osaan pojan äitinä olla, kun olen oikeastaan vaan tyttölasten kanssa ollut läheisemmissä tekemisissä aikuisiälläni (molemmat kummilapset tyttöjä, samoin veljen ja siskon lapset). Poikapuolinen lapsi alkaa kumminkin tuntua jo tosi hyvältä, jotenkin kaveri tuli tosi paljon läheisemmäksi, kun sitä voi ajatella poikana.



Ja nuo liikkeet kyllä tekevät myös sen, että vauva on tosi konkreettinen jo. Liikkeet tuntuu nyt ihan pitkin päivää selkeinä. (Istukka on takaseinässä.) Oikeastaan liikkeiden alettua tajusin yhtenä iltana viime viikolla, että olen ihan rakastunut tähän lapseen. Se ajatus vain iski yht'äkkiä ja siitä lähtien oikeastaan melkein kaikki huoletkin on kaikoneet ja jaksan luottaa, että hyvin tässä vielä käy. :)



No johan tuli taas tuota omaa napaa... :)



Katariina: toivottavasti siellä alkaa pian liikkeet tuntua! Mitenkäs meuvolassa meni tänään?



Melvina: mäkin nautin tosissaan mahan kasvusta, varsinkin nyt kun se ei näytä vain lomalaisen kaljamahalta ja melkein kaikki kehtaa jo kysyä suoraan ja muutkin kiertoteitse. ;)



Stinna: hienoa että sydänäänet löytyi heti! Ettei vaan olisi tyttö tulossa, kun oli noin nopea tahti! ;) Mulla ainakin pitää paikkaansa, että pojalla vähän hitaampi syke, yleensä 130 paikkeilla.



Hevioso: hyviä uutisia siis seerumiseulasta teillä, onnea! :) Kivaa, että sielläkin liikkeet tuntuu jo hyvissä ajoin, niin ei tarvitse niitä odotella ja hermoilla.



Mahakuvia en ole tuon edellisen jälkeen tullut enää ottaneeksi. Pitäisi varmaan aktivoitua, kun tosiaan maha on jo aika mahtava. Sivuprofiilissa maha onkin jo "ohittanut" tissitkin, jotka nekin on kasvaneet pari kuppikokoa! ;)



Ja sellainen uusi raskausoire/vaiva/tms. ilmaantui viikonloppuna, että toisesta rinnasta tulee ilmeisesti "esimaitoa" tms. Olin ihan hädissäni, kun kerran paita oli ihan märkä rinnan kohdalta, mutta kyselin sitten asiasta tuolla av:lla ja kerrottiin, että se voi tosiaan olla tuota maidon esiastetta. Googletin vielä aiheesta, ja ilmeisesti tuo erittyminen ja toispuolisuus ovat ihan normaaleja.



Nyt alkaa sitten varmaan uskaltaa jo miettiä tarkemmin noita hankintoja. Hissinkin kävin mittaamassa, kun meidän talossa on tosi pieni, että voi alkaa katsella vaunuja jotka sinne mahtuisivat. Ja makuuhuoneessa ihmettelin, että mihin tungetaan pinnasänky, kun makuuhuonekin on niin pieni. :)



Killa rv 20+1

Reissussa ollaan oltu, ja nyt kaamee tavaroiden purkaus takana ja pyykin pesu rumpa.

Kuopiossa jouduin ihan sairaalaankin, ilm.migreeni kohtaus (yllättäen näkö lähti yhdessä kaupassa ja itseasiassa lastentarvike liikkeessä :) ja sitten pamahti se särky..

jouduin tiputukseen, et kipu saatiin pois.



Ompas kiva jos alan kärsiin migreenistä ja päänsäryistä nyt jo..täytyy soittaa neuvolaan ja pyytää heti lähete fysikaaliseen, viimeksikin oli siitä apua.



Killa, aivan mahtavaa, että tiiät masussa olevan pieni poika!! Ihanaa!! Hänenkö sykkeet ollu tota 130 luokkaa?? Omalla masukilla oli tänään 172-175..kuuluuko ne olla noin korkeat?! Onko kaikki hyvin?!

Ei ne kertaakaan ole ollu alle 166.

Tänään on ollu huono olo koko pvn, mutta ollaan istuttu 5h autossakin, että näin.



Huomenna lähden katsomaan 3vrk:n ikästä pikku neitiä, parhaan ystävän vauva :)



Kaikille ihanaa masukin kasvatusta!

Tuntuu, että kaikilta tulee nyt niin positiivisia uutisia, että ihan hymyilyttää!

Killa, ihanaa, kun rakenneultra oli noin palkitseva! Itse olin siihen tosi pettynyt esikoisen suhteen, koko homma oli ohi vartissa ja kätilöltä vain kommentti että kaikki ok ja sukupuolesta ei saa selvää. Mullakin on kaksi kummityttöä ja pelkästään tyttöjä kavereilla ja sukulaisilla, ja vähän pelotti se pojan odotus, mutta se on totta, että jo odotusaikana asiaan sopeutui eikä se sen jälkeen ollut yhtään vaikea tai outo asia. Itse asiassa veikkaan että se meille on paljon yhdentekevämpi asia kuin monelle tavisodottajalle - ainakin tosi usein kuulee keskusteluja, missä toivotaan vahvasti jompaa kumpaa ja aina sitä itse ajattelee, että kunhan nyt tulisi vain joku, mieluiten terve lapsi.



Stinna, tosi hirveää tuo migreeni. Itsekin olen kärsinyt siitä, nyt kolmas kohtaus tänään koko raskauden aikana , mutta ei mitään noin pahaa kuin sulla. Koetapa selvitä!



Ja noista sykeäänistä. Tänään neuvolassa masuasukin syke oli 155, edellisellä kerralla 166. Vanhan uskomuksen mukaan jos syke on lähellä 170, tulisi tyttö ja jos alle 150 niin poika. Ei sitten pidä paikkaansa. Esikoisen syke oli 160-170 ja poikahan sieltä tuli... Mutta toisaalta kummitytön syke oli kanssa 170. Ota sitten tuosta selvää... Stinna, kaikki on kyllä kunnossa, uskomuksen mukaan siis odotat tyttöä ;)



Oli muuten outo lääkärineuvola. Lääkäri oli tosi nuori, ihan oikeasti taas mietin, että voiko olla vielä valmistunut. Osasi hienosti kaiken ulkoa, tuli sellainen olo, että oli opetellut, mitä kuului sanoa. En kokenut siitä mitään hyötyä, ihan saman olisi neuvolassa terveydenhoitajakin osannut ja paljon uskottavammalla tyylillä. Nyt vain mietin, että olinko hänen uransa toinen vai kolmas potilaansa, ja kun ei saanut ensin sydänääniä kuulumaan, töksäytti siihen sitten, että onko mulla ollut keskenmenoja... Meni ihan paniikkiin, kun sanoin että on. Ja löysi ne sydänäänet tosi nopeasti sen jälkeen! Ehkä olisi ollut ihan paikallaan, jos noin kokematon lääkäri ja terveydenhoitaja olisivat olleet yhdessä paikalla. Olisi voinut oppia sitten kokeneemmalta.



Mutta pääasia että kaikki oli mahassa hyvin! On kuulemma vilkas epeli, ei pysynyt juurikaan paikallaan ja niitä sydänääniä sai metsästellä, kun ne muutaman sekunnin kuluttua katosivat. Muuten hyvin, jos ei se migreeni olisi iskenyt. Olin sitten iltapäivän ihan tiedoton. Alkaa nämä sairastelut vähän jo tympimään...

Melvinan sanoin: kohti rakenneultraa tullaan...

Katariina 14+0