+++ Talvimasut kesäkuussa +++

Mulla oli ekassa raskaudessa samantyyppisiä kokemuksia työterveyslääkäriltä. Käsittääkseni myös raskaana olevat työntekijät saavat näitä palveluja käyttää jos vaiva ei suoraan liity raskauteen. No, käytännössä työterveyspuolella ollaan samantien heivaamassa neuvolalääkärille heti kun vauvamasu vähänkin erottuu - vaivasta viis. Ärsyttävää, sillä työterveyslääkärissäkäynnit on tuhat kertaa helpompi sovittaa keskelle työpäivää kuin neuvolakäynnit.

Tosiaan ensimmäinen kohdalleni sattunut lääkäri meidän työterveysasemalla on loistotyyppi, tämän toisen kerran jouduin menemään toiselle kun ensimmäinen oli lomalla. Mutta tiedänpän ketä lääkäriä välttää jatkossa.



Ne lääkkeet jäivät kuitenkin vaivaamaan minua niin paljon, että etsin tietoja muilla palstoilla puhutusta teratologisesta tietopalvelusta. Se on HUSin alainen palvelu, jolla on todella hyvät nettisivut sekä palvelunumero, johon voivat soittaa niin raskaana oleva kuin lääkärit. Eli sieltä saa varmasti sitä oikeinta tietoa, ja sivut todellakin tiesivät kertoa, että kaikki ensimmäisen lääkärin määräämät lääkkeet ovat sallittuja raskauden aikana. Eli se siitä toisen lääkärin tiedoista.



Jos muita kiinnostaa lääkkeet, kannattaa käydä sivuilla: http://www.hus.fi/default.asp?path=1;28;824;2049;2265;2260;3437



Muuten hyviä uutisia, eilen tuli veriseulan tulokset, tulokset normaalit :) Sen kunniaksi tilasin sitten kotidopplerin, toivottavasti tulee pian!



Mimosa: se on todellakin aika mieletön hetki, kun ensimmäisen kerran näkee sen sykkeen :) Tai no oli se kyllä ihan hienoa toisella ja kolmannellakin. Samoin kuin neuvolassa kuuunneltiin sydänääneet, tuli tosiaan tippa linssiin...



Smilla 12+

Ja terveisiä lomalaiselta! Kyllä täytyy sanoa, että säät on suosineet, ja vielä on lämmönkin hyvin kestänyt. :)



Smilla: olipa ikävä kokemus lääkäristä. Ihan epäasiallinen, sanoisin. Toivottavasti saat nyt helpotusta särkyihin, etkä tuolle tyypille enää vastaanotolle joudu!



Mimosa: hienoja ultrakuulumisia siellä (vaikka ikäviä nuo kivut)! :) Jännityksellä odotelaan onko siellä yksi vai kaksi kaveria, noilla viikoilla tuon sykkeen näkyminenkin on siinä ja siinä, joten hyvin voi vielä toinenkin syke näkyä ensi kerralla. Päivitin tuon esittelysi.



Heviosoko se kyseli ammatista?! Mä olen hoitoalalla. Ehkäpä en tarkemmin tässä vaiheessa vielä viitsi paljastaa, vaikka tuskinpa täällä tuttuja paljon pyörii ja vaikka pyörisikin, niin tuskinpa tunnistamisesta enää olisi haittaa. :)



Tänne ei muuten ihmeempiä kuulu, paitsi lievää ahdistuneisuutta ilmassa. Ihmeellistä miten sitä aina jokin huolenaihe pitääkin itselleen kehittää! :o Tällä kertaa olen kamalan huolissani siitä, että rakenneultrassa selviää joku niin paha vamma, että vauva on elinkelvoton. :( Kaikki alkoi siitä, kun viikko sitten näin aiheeseen liittyvää painajaisunta ja nyt en ajatuksesta tahdo päästä eroon. En oikein tiedä mitä tehdä. Ja vielä olisi 4 viikkoa tuohon tuomion päivään... Voi kun kohta edes liikkeet alkaisi tuntua, niin ehkä se vähän auttaisi parantamaan oloa!



Killa rv 16+0

Muut taitavat olla kesälomilla, mutta minä vielä puurran töissä ja käyn säännöllisesti katsomassa että jos joku olisi kuulumisiaan kirjoittanut. Mutta hiljaista on ollut :)



Täälläkin on - yllättäen - lievää ahdistuneisuutta ilmassa. En ole vielä osannut pelätä rakenneultraa, sillä siihen on aikaa, mutta se ehkä onkin se ongelma. Eli jotenkin taas alan epäilemään, että onkohan tuolla vatsassa kaikki hyvin ja kaveri kunnossa. Ei ole mitään syytä epäillä, etteikö olisi kun edelleen väsymys ja lievä huonovointisuus jatkuu, mutta.... Joo, tämä ei ole taas näitä järjellä selitettäviä asioita, joten Killa, ymmärrän todella hyvin tunteesi. Nyt odottelen vain sitä kotidoppleria, tilaukseni oli lähetetty eteenpäin jo heti perjantaina eli pitäisi tulla ihan pian.



Viikonloppuna taas pääsin tutustumaan täysin erilaiseen odottajan maailmaan, eli siihen, jossa on varmuus raskaudesta eikä hysteerisiä pelkoja. Tuttavapariskunta nimittäin hyvin julkisesti kertoi raskaudesta, vaikka viikkoja oli vasta 8 tai 9 eivätkä tietääkseni edes olleet käyneet ultrassa. En ikinä olisi vastaavassa tilanteessa uskaltanut tehdä niin. Toisaalta olen ihan tajuttoman kateellinen ihmisille, joilla on tuollainen varmuus. Tietenkin jos itse on ollut lapsettomuushoidoissa pidempään kuin ko. pari on seurustellut, ollaan tosiaan ihan eri lähtökohdissa.



Tavallaan muuten ollut tosi rankkaa, kun olen kertonut ihmisille raskaudesta, ja kaikki ovat mielestäni menneet ihan asioiden edelle ja alkaneet puhua "kun vauva syntyy" ja "sitten kun teillä on ensi kesänä vauva". Itse olen kuitenkin edelleen sillä "jos kaikki menee hyvin" -asteella, vaikka alankin hiljalleen uskoa että kaikki voi meilläkin mennä hyvin. Mutta on se vain vaikeaa, ei voi mitään. Rankemmaksi kaiken tekee vielä se, että tämä niin luonteeni vastaista. Normaalisti olen aina sitä mieltä, että asiat järjestyvät ja olen joidenkin mielestä suorastaan ärsyttävän optimistinen. Näköjään vain sitä löytää itsestään ihan uusia puolia, kun todella haluaa jotain, jonka saaminen on ollut niin vaikeaa...



Smilla 13+

Loma tosiaan vasta elokuussa.



Ammatista: mäkin olen hoitoalalla : )



Smilla: Ahdistuneisuuden tunnustan minäkin. Ei montaa minuuttia voi olla ajattelematta mahdollista keskenmenoa! Mun on ollut pakko ajatella niin, että eihän se maailma siihenkään saa kaatua. Kaikki on kestettävä, mikä eteen tulee. Se on vähän helpottanut, tämä asia ei ole meidän käsissämme. Silti ajatukset pyörii päässä, koska ei mitään muuta niin hartaasti haluaisi kuin terveen lapsen.



Musta tuntuu, että raskaudesta kertominen on aika yksilöllistä. Mä uskon, että kerron samalla aikataululla kun kertoisin normiraskaudessakin. Me ollaan kerrottu raskaudesta miehen lapsille, sisaruksillemme, vanhemmille ja parhaille kavereille. Samana päivänä kun testi oli positiivinen! Nämä ihmiset on mukana sekä myötä-että vastoinkäymisissä : ) Olisivat tukena myös keskenmenon jälkeen. Ultran jälkeen en enää pidä asiaa salaisuutena, lapsillekin on luvattu, että sitten saa sanoa kelle haluaa. Itse aion silloin kertoa mm.töissä asiasta. Olen ajatellut, että jos keskenmeno tulee sen jälkeen, en usko, että voisin olla hiljaa siitäkään. Ja kai sellainen suru näkyy ihmisestä? Sydämen kyllyydestä suu puhuu, näin on aina ollut mulla. Olen siis tämän luonteinen, joten se ehkä selittää, miksi teen näin. Varmasti jos saan keskenmenon, olisin seuraavalla kerralla sata kertaa varovaisempi siitä, kelle kerron. En tiedä, ja toivon todellakin, ettei tarvitse koskaan tietääkään.



Joka toinen hetki uskon vakaasti, että kaikki päättyy hyvin. Joka toinen minuutti olen jo ihan varma, että NYT se keskenmeno alkaa. On kuin Jekyll ja Hyde-olo...



Vatsa mulla on aivan tajuttoman kipeä, en tiedä liittyykö sitten kaksosraskauteen vai endometrioosiin... vai keskenmenoon :( Tunnen niitä kipuja uneni läpi, ja herään sydän kylmänä kuulostelemaan, NYTKÖ?? Joka päivä, kun herään vielä raskaana, kiitän luojaani! Onko teillä muilla näin? Helpottaako nämä pelot missään vaiheessa?



En muista kerroinko jo Lugesteroneista, mutta mä joudun jatkamaan niitä viikolle 12 (jos sinne asti päästään) vaikka tämä on siis tuoresiirto. On kuulema uusi juttu. Ennenhän on saanut lopettaa raskaustestiin, olen kuullut. Mites teillä muilla?



On tämä tosiaan hullua. Saa lottovoiton, ja sitten saa pelätä, koska se otetaan sulta pois. Silti sanoisin, että tämä on sen arvoista. Tämä on se hinta, joka me maksetaan, meidän kalliista lapsista!



T.Mimosa, rv 7+1

Täällähän on monia hoitoalalla toimivia :)!

Killa: oho, mitä tarpeetonta ryöpytystä sait tuossa toisessa ketjussa..



Mulla vaan oksentaminen jatkuu, edellisessä raskaudessa oli kyllä sama juttu rv 28 saakka. Olen nyt saikulla taas tämän takia, ens viikko pitäs yrittää töissä, sitten alkaa kesäloma.



Meillä on perjantaina nt - ultra ja näin jo painajaista viime yönä että kaikki ei ollut ihan kunnossa -ahdistaa ja pelottaa siis täälläkin jatkuvasti.



Ihania kesäisiä päiviä kaikille

H 11+3

Minä taas pitkästä aikaa...Aika ja päivät kuluvat nopeasti. Tänään tasan 8 rv. Mimosa,minäkin olen potenut lähes päivittäisistä vatsakivuista ja pelot siihen liittyen ovat isot. Yöllä masu rauhoittuu, mutta päivällä on sellaista kiristävää, vannemaista kipua ajoittain, pelkään, että ne on supistuksia. Mitään vuotoja ei ole ollut. Typeryyksissäni siivosin urakalla toissapäivänä, saunanlauteet ym sen jälkeen kivut yltyivät. Eilen soitin äitiysneuvolaan kivuista ja th sanoi, että kohtu alkaa kasvamaan kaksosraskaudessa näillä viikoilla ja se useinmiten aiheuttaa kipuja. Mieleni rauhoittui hieman. Th sanoi, että nyt täytyy ehdottomasti levätä eikä saa tehdä mitään fyysistä rasitusta. Tänä aamuna masukipu on lähes pois.AVA kiinni 13.7 asti, silloin meillä toinen uä. Th aikoi laittaa lähetteen tays:iin jos vatsakipu voimistuu ennen 13.7. Toivottavasti kaikki menee hyvin. Eka neuvola 6.7.



Minulla jatkuu Lugesteron ja Zumenon 15.7 asti eli 10 rv:lle. Luge on kyllä epämiellyttävä "suttaaja", jospa siitä olisi jotakin hyötyä minulle ja pienokaisille.



Jokapäivä rukoilen, että sikiöt pysyisivät kohdun suojissa ja kasvaisivat ja kehittyisivät normaalisti ja saatais tervet vauvat. LA siis 9.2.

Gyne sanoi viime ultran jälkeen, että pienempi sikiö voi tulla pois 20% todennäköisyydellä. Sikiöt siis amassa sikiöpussissa ja toinen 2,2 mm pienempi toista. Ei voi kun elää hetken ja päivän kerrallaan ja luottaa et kaikki menee hyvin...



Näillä ajauksilla tälläkertaa..

t.maarit

Eikös tän pitänyt olla?! "Ihanaa", että on teitä muitakin jotka ette osaa vain nauttia raskaudesta, vaan aina on joku huolenaihe. Jotenkin olin siinä käsityksessä, että raskaaksi tulo olisi se onni ja autuus, johon kaikki huolet loppuisivat, mutta olo on ajoittain melkein pahempi kuin lapsettomuutta surressa. Olisi kiva olla "tavallinen" raskaana oleva nainen, joka ei ymmärtäisi turhia huolehtia, mutta näillä eväillä on kai pakko mennä.



Täällä tosiaan tällä hetkellä jo hermoillaan rakenneultraa ja sitä, että nyt tuntuu ettei maha ole hetkeen kasvanut. En tiedä onko sekin vain korvien välissä, sillä moni lähipiiristä on nyt alkanut mahasta huomauttaa. Liikkeitä olen koittanut kuulostella, mutta taitaa olla vielä liian aikaista. Yhtenä iltana tuntui vähän sellaista erikoista kuplintaa, mutta sekin taisi olla vain ilmaa suolenmutkassa, kun ei sitä sittemmin ole tuntunut.



Hevioso: joo, olin hieman hämmästynyt tuosta palautteesta, sillä tarkoitukseni oli vain hyvä. No koitan ajatella, että ettei se ollut henkilökohtaista, vaan kertoo enemmän kirjoittajan omista ongelmista. Vaikuttaa vähän siltä, ettei hän sittenkään ole ihan sinut ratkaisunsa kanssa, kun pitää niin kamalasti hyökätä. Ja kyllähän sitä on itsekin ollut joskus vähän turhankin herkillä lapsettomuuteen liittyvien asioiden kanssa ja loukkaantunut turhista...

Tosi karmeaa tuollainen pahoinvointi! Saa näemmä olla kiitollinen, että itse pääsi paljon vähemmällä tuon alun. Toivottavasti ei sentään nyt sulla jatkuisi niin pitkään kuin edellisellä kerralla!



Mimosa: mun mielestä on tosiaan hyvä kertoa alusta asti läheisille raskaudesta. Mulle kävi ekassa raskaudessa vähän huonosti, kun en ollut kertonut vielä ihan kaikille ja sitten olikin vaikeaa kertoa, että olin siis raskaana, mutta olikin kohdunulkoinen...

Päivä kerrallaan täytyy tosiaan edetä tämän raskauden kanssa, muuta ei oikein voi. Minä luulin, että pelot helpottaisivat jossain vaiheessa, mutta näemmä sitä kehittää aina jonkun uuden pelon entisen tilanne. Aina ultran jälkeen on ollut hetki huolettomampaa ja samoin, kun selvisin ekasta kolmanneksesta, mutta miten sitä osaakin itselleen kehittää seuraavan huolenaiheen joka murehtia?! Ei auta kuin mennä etappi kerrallaan, nyt odotan liikkeiden tuntumista ja rakenneultraa. Jospa sitten helpottaisi huoli!?



Smilla: joko sait sen dopplerin? Mä nyt päätin, etten sitä tilaa, kun jo pitkällä ollaan, mutta olen aikeissa pistäytyä työpaikalla loppuviikosta vähän kuulostelemassa pikkuista... Tuo on totta, että kamalan vaikea ymmärtää kun toiset jo innoissaan miettivät aikaa vauvan kanssa. Itse olen edelleen hyvin varovainen, vaikka nyt kyllä pikkuhiljaa uskaltanut ajatella ääneen millaista sitten voisi vauvan kanssa olla.



Killa rv 16+2

Muutin tän pinon otsikon myös heinäkuulle, kun ajattelin että turha aloittaa uutta pinoa, jos on kovin hiljaista näin loma-aikaan. (Aika kätevää, että nykyään näitä viestejä voi muokata jälkeenpäin.) Jos sitten venyy ihan mahdottomaksi, niin aletaan sitten uusi.

Paitsi ettei se otsikko muuttunut etusivulle, vaan vasta kun avaa tän ketjun. No ehkä me kestetään! :)

Kuvittelen ilmeisesti asuvani töissä, sillä olin epähuomiossa tilannut dopplerin työosoitteeseen :O No eipä haitannut, oli helpompi hakea tuosta työpaikan läheisestä postista. Odottelen nyt innolla työpäivän päättymistä, ja että pääsen kotona testailemaan sitä. Toivottavasti sieltä kuuluu jotain, koska sittenhän vasta olenkin huolissani...



Sinänsä rauhoittavaa kuulla, ettei ole yksin näiden pelkojen kanssa. Jokainen tuntemus vatsassa pelottaa, mutta sekin pelottaa, ettei tunnu mitään. Ja Killa: minustakin tuntuu ettei vatsa ole vähään aikaan kasvanut vaan melkein päinvastoin!



Tuosta muille kertomisesta sen verran, että me emme kertoneet edes vanhemmillemme ihan hirveän aikaisin. Minun puolellani oli kyse siitä, ettei nähty eikä ollut siis sopivaa tilaisuutta, miehen puolella taas anoppi on välillä vähän hölösuu, joten ei haluttu kertoa ennen nt-ultraa. Heillä esimerkiksi koko suku tietää meidän lapsettomuushoidoista, kiitos anopin. Ja jos sitten meillä olisikin mennyt alussa kesken, olisi siitäkin tiennyt koko miehen suku.



Sitten yksi raskauden hyvä puoli: heinäallergiani ei ole yhtään niin paha kuin normaalisti! Olen tähän asti pärjännyt pelkällä nenäsuihkeella ja silmätipoilla, enkä ole tarvinnut lainkaan antihistamiinia tai avaavia lääkkeitä. Yritän sitten nauttia edes siitä, sillä jostain syystä pahoinvointini on tullut viime päivinä takaisin. Tänäänkin hammaspesu päättyi yrjöämiseen... Migreeniä ei sentään ole ollut 4 päivään, joten sekin on positiivista :)



Smilla 13+

Olen seurannut jo jonkun aikaa aivan loistavaa blogia lapsettomuudesta - yhä nytkin vaikka siis raskaana. En tiedä onko "Maailma mustavalkoinen" teille tuttu, mutta tänään taas kolahti täysillä: http://3.bp.blogspot.com/_JtIn0iosCLw/Skmp64zc1OI/AAAAAAAAAL4/0o2Tld9Q4…



Blogin osoite on http://maailmamustavalkoinen.blogspot.com/

Smilla: kiitti blogi-vinkistä, ei ollut tuttu. Aivan mainioita kuvia, en taida tänään ehtiä nukkumaan, kun "pitää" nuo käydä läpi. :) Aivan nerokas tyyppi tuo, saisi julkaista kirjan tekeleistään!

On ihan mielettömän hyvä ja koskettava.



Nyt on sitten kotidoppleria testattu, enkä oikein tiedä. Ensimmäisellä yrityksellä kesti pitkään, että löysin sykkeen, ja siitäkin jäin miettimään että onhan se nyt riittävän nopea ollakseen vauvan syke eikä omani. Kun mies tuli kotiin ja yritin etsiä sen uudestaan, kesti taas pitkään ja sitten taas mietin, että onkohan se nyt vauvan vai oma syke. Että tiedä nyt sitten oliko fiksu ostos vai ei :D

Niin ja älä välitä toisen ketjun kommenteista. Minä sain vastaavan ryöpytyksen samasta aiheesta pari vuotta sitten, vaikka yritin kovasti olla neutraali. Mutta ei ois kuulemma saanut edes kommentoida, kun ei ole omaa kokemusta. ??? Joku siellä sitten kommentoikin, etten ansainnut sellaista.



Mutta hyvää odotusta teille kaikille!



P.S. Vauvan sydämen sykkeet ovat yleensä 120-160, joten erotat ne siitä ja voit tarvittaessa mitata kaulalta oman sykkeesi, että paukuttaako sydän jännityksestä toista sataa. =)



T. Itsekin aikanaan itseltä niitä kuunnellut Niittyvilla

Pitkästä aikaa taas olen täällä Etelä-Suomessa ja koneen ääressä! Näyttää vähän kausiluontoiselta tämä minun kirjoitteluni...

Mutta hyviä uutisia viime viikolta! Kävin ultrassa ja maksoi Joensuussa 80 euroa kun Väestöliitolla on ainakin paljon kalliimpi. Ja siellä ne sydänäänet löytyi. Jouduin sitten gyneltä vielä sinne päivystykseen ja verikokeisiin, ja tulehdusarvot olivat korkeat, joten sain antibioottikuurin virtsatietulehdukseen. Tehosi hyvin. Kuume laski, pahoinvointi lakkasi ja paniikkikin palailee. Kai sitä pahoinvointia vielä pitäisi olla??? Lauantaina sain sitten kuulla, että eihän se olekaan virtsatietulehdusta mutta koska lääkkeet tehoaa, niin pitää syödä kuuri loppuun. On vähän huolestunut olo, vaikka pitäisi kai olla tyytyväinen, kun on kerrankin terve eikä voi pahoin. Eli siis totta se on: tässä vain murehtii, kun ei voi joka sekunti varmistaa, että kaikki on siellä masussa hyvin.



Kertomisesta vielä. Kaikki lähisukulaiset (vanhemmat ja sisarukset) tietävät, että olen raskaana. He ovat myös tienneet pitkästä yrittämisestä ja hoidoista. Loka-marraskuussa en kertonut raskaudestani lainkaan kenellekään, ja kun tuli keskenmeno, jäin jotenkin liian yksin surun kanssa. Niinpä tein päätöksen (vaikka mies vähän vastusteli), että haluan iloita ja surra lähimpien kanssa ja että ihmiset ymmärtävät paremmin surun, kun ovat ensin olleet jakamassa iloa. Työssä kerron vasta elokuussa (olen lomalla koko kesän, koska olen opettaja!) - kaksi lähintä työkaveriani tosin tietävät. Muut ystävät eivät vielä tiedä, enkä ole varma, kerronko vielä nt-ultran jälkeenkään. Siis jos sinne asti selvitään. Se on vasta 14.heinäkuuta! En tiedä, toimiiko tämä näinkään hyvin, kai se kertominen on melko yksilöllinen juttu. Juuri nyt tuntuu hyvältä, kun raskaudesta voi puhua ja jutella ja jopa suunnitella tärkeimpien ihmisten kanssa.



Dopplerista vielä. Itse en ole koko laitteeseen tutustunut ja alan nyt sitä tosissani miettiä. Onko se oikeasti hyödyllinen vai saisinko siitä vain lisää neuroottisia epäilyjä, kun nyt olen melko hermoileva tämän raskauden suhteen? Vaikuttaisi siltä kuin suurin osa olisi sen kannalla kuitenkin.



Katariina

Palaan taas raskaudesta kertomiseen, selvä lempiaiheeni. Jostain syystä minulla on sellainen olo, että mitä useampi tietää raskaudestani, sitä suurempi todennäköisyys että jotain kamalaa tapahtuu. Jotenkin tuntuu, että jos iloitsen ja kerron kaikille, se kostautuu. Tiedän, ettei tämä ajatus ole millään tasolla looginen... Toisaalta taas kun kerron raskaudestani ja puhun siit ihmisten kanssa, alan itsekin hiljalleen enemmin uskoa asioiden sujumiseen. Ehkä se tästä.



Dopplerista taas sen verran että kyllä se lisää neuroottisia epäilyjä ainakin tässä vaiheessa :D Etukäteen tosiaan ajattelin että kyllähän vauvan ja oman sykkeen erottaa kun se vauvan syke on niin nopea. No sitten kun sitä sykettä kuuntelee, alkaa - jälleen kerran! - neuroottisesti epäillä että onko tämä nyt riittävän nopeaa. Pari kertaa kuulin selvästi oman sykkeeni, mutta ei se helpottanut sitä että olisin hetken päästä voinut olla varma että kuulemani nopeampi syke oli vauvan... Toisaalta taas en ole yllättäen hirveän huolissani, sillä olen tosiaan viime päivät ollut taas melko huonovointinen, joten luotan oireisiini.



Olen viime yöt nukkunut muuten todella huonosti, en tiedä johtuuko tästä kuumuudesta. Viime yönä nukuin vielä huonommin ja näin todella ihmeellistä unta. Unessa olin jossain isoissa juhlissa ja tein ruokaa, kun yhtäkkiä alkoi aivan mieletön verenvuoto. Uni kuulostaa näin sanottuna aivan kamalalta, mutta toisaalta se ei ollut kamala vaan outo, sillä en unessa ollutkaan oma itseni vaan kaikista maailmaan ihmisistä Britney Spears...



Kaikkinensa siis voi todeta, että taidan olla pikkaisen väsynyt ja loman tarpeessa :DD Varmaan tämä jatkuva väsymys, palannut huonovointisuus ja 1-2 migreenikohtausta viikossa vaikuttavat myös siihen, että näen asiat normaalia pessimistisemmin, en aina jaksa ajatella ihan selkeästi ja järkevästi.



Smilla 13+

Ruskea vuoto alkoi aamulla. Maha on myös erillä lailla kipeä, eli ei mene aalloissa vaan jomotaa ihan jatkuvasti. Jotenkin on sellainen olo, että tämä oli tässä. En soittanut vielä minnekään, vaan odotan kunnon vuotoa ja soitan sitten suoraan sairaalaan, että pääsisin ultraan. Olo on aivan turta, tuntuu, että voisin yhtä hyvin kuolla.

Mulla siis tänään rv 7+4. Luin tämän ketjun esittelyistä, että Hevioso, Melvina ja Katarina ovat kaikki kokeneet keskenmenon juuri rv 7. Jos jaksatte,kertokaa kokemuksistanne!

Vuoto alkuraskaudessahan on kovin tavallista. Itse olen kärsinyt tässä raskaudessa vuodoista lähes viikoittain. Syynä vuotava istukan reuna. Menkkakivut on olleet vuoden yhteydessä aika kovat. Viimeksi vuotoa oli rv 9. Tänään nt ultrassa näkyi vielä hematoomaa joka saattaa vuotaa ulos tai sitten ei. Vuoto säikäyttää aina, tunne on ihan kamala! Kaikki on mulla kuitenkin ollut hyvin tähän saakka.



Edellisessä raskaudessa oli mulla km rv 7. Silloin ei raskausoireitakaan ollu tähän tapaan kuin nyt. Vuoto alkoi rusehtavana tuolloin ja voimistui seuraavana päivänä kipujen ollessa myös kovat. Ultrassa ehdin käydä ja siellä näkyi raskauspussi, joka ei vastannut viikkoja.



Toivon todella että kaikki on hyvin sulla!