+++ Talvimasut kesäkuussa +++

Mimosa: voi miten ikäviä kuulumisia siellä! :( Toivottavasti tuo olisi kumminkin jotain vaaratonta vuotoa, kun sellaisiakin oikeasti on! Täällä eletään hengessä mukana, jospa tuo tuosta kumminkin helpottaisi. (((halaus)))



Killa

Ei kuulosta hyvältä, mutta toivottavasti on väärä hälytys :/ Monillahan on raskauden alussa vuotoja ja erilaisia kipuja. Toivotaan parasta.



Tänään oli muuten Hesarin Kuukausiliitteessä juttua tuosta aiemmin linkkaamastani blogista. Siellä kerrottiin, että blogin pitäjä aloitti blogin saatuaan keskenmenon viikolla 16. Ja minulle iski taas kamala ahdistus, että kaikkea kamalaa voi tapahtua, vaikka olen päässyt jo sen viikon 12 ohi. Voi kun osaisikin edes hetken rentoutua ja nauttia :/

Smilla: täytyykin lukea tuo juttu, en vielä päässyt Kuukausiliitteeseen asti, kun piti aamupalan ja Hesarin jälkeen koneelle rynnätä. ;)



Tuo on juuri tosiaan niin kammottavaa, että oikeasti ei voi olla varma, että tässä vielä elävän lapsen saa. Juuri kun lukee näistä myöhäisten viikkojen keskenmenoista, niin alkaa taas ahdistaa. Tai kun muistelen ystävääni, jonka vauva kuoli kohtuun viikolla 22 ilman mitään ennakkovaroitusta. :( Ihan oikeasti näissä peloissaan ei pitäisi rypeä, suurin osa raskauksista päättyy kuitenkin onnellisesti, mutta itse en ainakaan tälle näemmä voi mitään.



Käväisin viikolla työpaikalla kuuntelemassa sydänäänet ja sieltähän ne napakasti kuuluivat. (Smilla: luulisin, että kun muutaman kerran kuuntelet, alat erottaa heti sikiön äänet omistasi. Minä ainakin jo erotan ja uskon heti kerrasta, että vauvelia tässä kuunnellaan.) Mulla on nyt muutaman päivän ajan ollut erikoista, aika kovaa mahakipua, joten "päivän pelko" on nyt kohtutulehdus! Kaikkea sitä keksiikin pelätä, vaikka todennäköisesti nuo ovat vain kohdun kasvukipuja. Maha nimittäin nyt näkyy jo aika selvästi ja töissä jäin heti kiinni parille asiasta tietämättömälle kollegalle, vaikka kuinka koitin vetää vatsaa sisään löysän paidan alla. ;)



Olen myös pikkuhiljaa alkanut miettiä noita hankintoja vauvaa varten, vaikka mitään en halua ostaa ainakaan ennen kuin rakenneultrassa on käyty. Jotain olen kuitenkin ottanut nyt vastaan, kun kaverit on halunneet kamasta päästä eroon ja eilen ekaa kertaa kävin lastentarvikeliikkeessä vähän katselemassa. Hetkeksi tuo tuntui jopa helpottavan oloa, tunsin itseni ihan "normaaliksi" raskaana olevaksi, mutta sitten tietenkin iski ahdistus, että olen liian aikaisin liikkeellä ja tietty kaikki päättyy vielä huonosti! :o



Katariina: hienoa, että ultrassa kaikki oli hyvin! Ja nythän tuohon nt-ultraankaan ei ole enää niin mahdottomasti aikaa. Vaikka tiedän kyllä, että odottavan aika on pitkä!



Niittyvilla: heippa taas ja kiitos kannustuksesta! :) Iloista kesää teille!



Mitähän sinne Mimosalle kuuluu? Kovasti tässä näemmä miettii virtuaalikavereidenkin kuulumisia siinä missä omiaankin. Toivottavasti tuo vuoto on vain väärä hälytys!



Killa rv 16+5

Itkuhan siinä pääsi tuota Kuukausiliitteen juttua lukiessa. :( Tuli ihan vähän syyllinen olo, että pitäisi nyt vaan koittaa omasta osastaan nauttia, kun toisilla voi olla vieläkin useampia epäonnistumisia. Mutta toisaalta kuitenkaan ihmisten suruja ei pitäisi verrata keskenään, jokainen kokee ne omalla tavallaan.

Hei kaikille ja kiitos!!!! Todella ISO kiitos kannustuksesta ja myötäelämisestä, se on lohduttanut kovasti. Tänä aamuna heräsin puoli kuusi, ja vessalla ihmettelin, mikä on. No, ei ollutkaan enää huimausta, joka on ollut aivan helvetillistä matalasta vernapaineesta johtuen. Nyt se oli hävinnyt, kuten kaikki muutkin oireet!! Olin ihan varma, että sen täytyy olla keskenmeno, ja itkin kunnes mies vaati, että soitan lääkärille. En olisikaan ollut työkuntoinen siinä surussani. Olin ihan varma, että se siitä. Ja kello kaksi piti aloittaa iltavuoro.



Soitin sairaalaan, ja mua pyydettiin tulemaan ultraan. Ultrassa lääkäri näki kaksi elävää sikiötä, jotka vastasivat viikkoja molemmat, toinen oli 7,5 mm ja toinen 7,1 mm. Ja eikä siinä vielä kaikki - lääkäri uskoo, että toisen sikiön seurana saattaa olla identtinen kaksonen!! Niinhän edellinenkin ultraaja sanoi, että sikiöitä on "ainakin" kaksi. Ja nyt selvisi miksi sanoi näin!



Kaikki on mahdollista, itse ehdotin, voisiko olla hematooma. Lääkäri sanoi, ettei kerta kaikkiaan näe, ja ulta-aika ensi torstaina pidettiin voimassa, sitten katsotaan taas. Miehn kanssa otetaan iisisti, mutta kyllä veti hiljaseksi tuokin, täytyy sanoa. Tällä hetkellä tunnen itseni ylihysteeriseksi mutta silti olen iloinen, että asiat tarkistettiin. Olen töissä, ja mittailen verenpainettani ihan jatkuvasti. Nyt se on 113/68, kun se on ollut koko alkuraskauden 90/60. Eli siinä mielessä olin oikeassa, matala verenpaine ON hävinnyt, mutta syytä en uskalla edes arvailla. Vieläkin siis tuntuu, että mitä jos. Mutta sitähän tämä on, vuoristorataa. Nyt odotellaan pizzaa, kerroin just työkavereilleni tästä raskaudesta, ja täällä on itketty ja naurettu. Naurettu enemmän : )



Kirjottelen lisää kun en ole töissä ja saan rauhassa lukea teidän muiden kuulumisia. Ilmeisesti kaikilla muilla on "kaikki hyvin" ja pelko yhdistää meitä kaikkia. Koitetaan kestää, yhdessä se on helpompaa! Kiitos siitä että olette olemassa : )

Hienoja kuulumisia, Mimosa! Tosi upeeta! Eli tarkoittaisiko tuo sitä, että kahdesta siirretystä alkiosta toinen on jakautunut kahdeksi identtiseksi? Ja sitten ehkä toinen siirretyistä ei olisi jatkanut kehittymistään? Vai tulkitsinko nyt väärin? Voi vitsit miten elämä voi yllättää! :)

Toivotaan, että kaikki jatkuu yhtä hyvin!



Itse taas olen ihan hermoheikkona, joten varasin ajan yksityiselle ultraan. Sain ajan kylläkin vasta 1,5 viikon päähän. Julkiselle en viitsinyt edes yrittää, sillä sinne tuskin pääsee ihan sillä että "hermo ei kestä". Tänään taas tuolla dopplerilla yritin kuunnella sydänääniä, ja nyt erotin selvästi oman sykkeeni. Sieltä _ehkä_ kuuluu aina välillä jotain muutakin, mutta en ole varma. Sitten koko doppleri hiljeni, joten se siitä. Ehkä se herää vielä henkiin?



Toisaalta olen yhä väsynyt ja huonovointinen, joten sen puolesta en ole kamalan huolissani. Kun luulisi, että raskausoireet vähenisivät, jos sikiö kuolisi. Näin ainakin kovasti vakuuttelen itselleni... Mutta en kuitenkaan tiedä, uskallanko mennä ostamaan äitiysvaatteita ennen tuota ultraa, vaikka kaikki housut puristavat jo pahasti.



Joo, jos sitä osaisikin vain nauttia, kuten muut odottajat ja uskoa, että asiat voivat joskus mennä kuten suunnittelee :/



Smillä 14+

Kiitos : ) Killalle: eli kaksi elävää sikiötä nähtiin, ja heillä kaikki hyvin ultrassa. Sen toisen sikiön pussissa nähtiin "jotain", eli voi olla niin, että se munasolu on jakautunut ja siellä on identtiset kaksoset, tai sitten on jotain muuta? Itse kysyin, voiko olla hematooma, mutta jostain syystä lääkäri ei uskonut siihen teoriaan. Olisiko näppituntuma? Edellisessä ultrassa lääkäri sanoi, että on ainakin kaksi sikiötä, muttei suostunut selittämään lausuntoaan sen tarkemmin.



Smilla: Kyllä nuo ultrat kummasti rauhoittaa! Kun meen nyt torstaina ultraan, olen mäkin siis kerinnyt käydä 3 kertaa reilun kahden viikon aikana : ) Mies sanoikin lääkärille, että me tarviottas kotiin tuollanen ultralaite : ) Doppleria olen miettinyt minäkin, mutta jos se sitten lisää sitä tuskaa, niin sekään ei ole hyvä asia. En kuitenkaan sano, että elä hermoile! Eihän sitä oikein muutakaan voi.



Mun vuoto on jatkunut, sitä ruskeaa lurahtaa housuihin aina välillä. Tasasesti. Alan jo tottua siihen. Ja matala verenpaine teki comebackin kahden päivän poissaolon jälkeen! On aivan tajuttoman ihanaa, kun silmissä mustenee kun nousee ylös. Se tarkoittaa sitä, että olen raskaana. Ihanaa!!



Pärjäilkää, tytöt!

Ihania uutisia, Mimosa! Kun luin äsken viestiketjua läpi, ehdin jo tirauttaa pienet itkut, mutta onneksi kaikki hyvin. Itsellänikin oli ekassa raskaudessa (joka siis sujui hyvin ja sain pojan) ruskeaa vuotoa lähes päivittäin usean viikon ajan - aina jos tein jotain hiukan tavallista rasittavampaa esim. hiihdin tai kävelin tunnin lenkin. Lopetin sitten liikunnan kokonaan, vaikka lääkäri naureskeli... Toisaalta sain viime marraskuisen keskenmenon ahkeran kuntopyöräilyn jälkeen, joten arvaatte varmaan, että nyt en liiku yhtään ylimääräistä, ihan sama mitä lääkärit sanoo! Tuosta kaikki voivat päätellä, että edelleen täällä ollaan neuroottisia...



Kovasti tuo doppler kiinnostaisi mutta nuo Smillan kokemukset arveluttavat. Oma pulssini on korkea, verenpainetta mitatessa aina yli 100 ja yleensä 120 eli en varmasti erottaisi omaa ja sikiön pulssia. Toisaalta ultra reilun viikon päästä tuntuu siltä kuin sinne olisi monta kuukautta aikaa! Eikä edellisestä ultrasta ole kuin alle kaksi viikkoa aikaa.



Itse asiassa tämä epävarmuus ja tunteiden vuoristorata alkaa jo vähän ärsyttää. Haluaisin kovasti nauttia raskaudesta - ekassa raskaudessa olin aivan älyttömän varma, että mikään ei voi mennä vikaan, koska olimme saaneet odottaa raskautta niin monta vuotta ja koska en ollut kertaakaan vielä saanut plussaa testiin. En lukenut mitään muiden kokemuksia, elin vähän niin kuin kuplassa aivan varmana, että kaikki sujuu hyvin. Kun en rv 30 enää tuntenut vauvan potkuja ja neuvolasta lähetettiin kiireellä sairaalaan, olin vähän hämmentynyt hälystä ja täysin varma, että mikään ei ole vialla. Eikä ollutkaan. Enkä tuntenut niitä potkuja kuin vain satunnaisesti aina raskauden loppuun asti! Miten ihmeessä saisi tuon saman tunteen takaisin????



Edelleen joka vessakäynti on pieni jännitys, jokainen nipistys saa paniikin aikaan ja jos pahoinvointia ei olekaan jonakin päivänä, itken koko illan. Ja näyttää siltä että tällaisena se jatkuu...



Katariina 10+5

Todellakin, kun sitä osaisikin nauttia! Minuakin rassaa tämä ihan valtavasti, sillä normaalisti olen hirveän optimistinen ihminen, enkä stressaa turhia. Olen aina varma, että asiat järjestyvät. Nyt onkin sitten todella rankkaa, kun ei kykene ajattelemaan niin.



Nyt kun olen muutaman kerran doppleria käyttänyt, erotan kyllä selvästi oman pulssini: se on hitaampi ja kuuluu selvästi. Mutta sitten en tiedä, että erotanko siellä aina välillä sellaisen hevosen laukan (jolta ohje opasti vauvan sykkeen kuullostavan) vai kuvittelenko sen vain. Se on niin vaimeaa, että tuntuu hukkuvan muun kohinan taakse. Päätin nyt edellisellä kuuntelukerralla, että kuulen ne ihan oikeasti enkä stressaa. Eihän se doppler ole kamalan suuritehoinen, joten en voi odottaa että ääni olisi yhtä selkeä kuin neuvolan laitteella. Ehkä jaksan uskoa sen taas pienen hetken? :D



Aamulla muuten totesin, että pitänee mennä ostamaan isompia rintsikoita. Rinnat nimittäin ovat pitkään pursunneet ulos jo kaula-aukon puolelta, mutta tänään aamulla huomasin että tursuavat jo kaaritukien altakin mikäli ei tarkkaan asettele...



Joten ehkä tämä tästä meillä kaikilla? Ehkä joskus koittaa se hetki, kun ei säikähdä ihan kaikkea ja ottaa ihan lungisti?



Smilla 14+

Ennemmin tai myöhemmin on tultava hetki, jolloin lopettaa turhan stressaamisen, kun ei se kuitenkaan mitään auta. Kuten Katariinallakin, mullakin tulee itku heti, jos oireita ei vähään aikaan tunnu. Kävimme siis ultrassakin siitä syystä. Vuoto on jatkunut, välillä tulee sellaisi limasen näkösiä klimppejäkin - vaaleanruskeita. Olen jo tottunut tuohon, enkä stressaa enää siitä. Kivutkin olen hyväksynyt normaaleiksi, ja tällä hetkellä olen taas enemmän positiivinen kuin negatiivinen. Miehen kanssa innostuttiin eilen puhumaan siitä, jos saamme vauvan/vauvat, autonvaihdosta ym. Molemmille tuli äkkiä syyllinen olo, tuntuu, että se se vasta koskee keskenmenon sattuessa, jos on liikaa haaveillut. Mutta sinne ne ajatukset kuitenkin hakeutuu! Yks päivä surffasin Kelan sivuilta äitiyspakkauksenkin, ei kovin fiksua mutta sitäkin ihanempaa.



Hain lauantaina apteekista vielä kuusi pakkausta Lugeja. Jos olen laskenut oikein, näitten jälkeen saisin lopettaa. Että "enää" kuukausi. Mutta mitä sitä ei tämän eteen olisi valmis kärsimään : )

Notkun tässä koneella, ja yritän olla nukahtamatta... Että jos näihin oireisiin on luottamista niin kaikki on yhä hyvin. olen aivan kuolemanväsynyt. En vain uskalla mennä tässä vaiheessa iltaa päikkäreille, koska sitten en nuku koko yönä.



Mutta tuo on niin tuttu tunne, että jos välillä erehtyy haaveilemaan ja vaikka vaunuja miettimään, tuntee hirveää syyllisyyttä! Sama jos kerron uusille ihmisille raskaudesta, tulee sellainen olo että no nyt ainakin jotain menee pieleen kun näin ja näin moni jo tietää. Onko tämä se suomalaine "kell onni on, sen kätkeköön" -mentaliteetti?



Ja luotetaan siihn, että tämä kaikki kärsimys on sen arvoista :)



Smilla 14+

Seuraavana aamuna siitä, kun olin kertonut työkavereilleni, heräsin sellaiseen tunteeseen, että no onpas sitten kiva jos tulee keskenmeno. Se oli jotenkin epäloogista, kun olin kuitenkin itselleni perustellut, että sittenpähän saa ihan virallisesti surra eikä tarvi esittää "kaikki hyvin"-roolia. Ajattelin tuolloin ihan tuota samaa, eli tuota sanalaskua "kell onni on...". Ei tiedä miten päin olisi - tekisi mieli kertoa koko maailmalle, että raskaana ollaan, ja toisaalta ei kenellekään. Yhtenä hetkenä yhtä ja toisena toista.



Mimosa rv 8+0

Minullakin menee ihan aalloissa, että koska haluan toitottaa kaikille ja koska taas olla ihan hiljaa. Toisaalta hitaasti mutta varmasti (näin on pakko uskoa!) tulee se päivä, ettei tarvitse kertoa vaan sen huomaa muutenkin.



Tänään on taas luottavainen olo raskauden suhteen, sen verran on huono olo. Syön yleensä aamulla puuroa, mutta nyt se olikin loppunut, joten menin suihkuun ilman aamupalaa. Lopputuloksena olin pyörtyä suihkun jälkeen, onneksi en sentään sen aikana. Sen jälkeen söin jugurtin, ja lähdin töihin. Bussimatkalla alkoi sitten oksettaa, ja bussipysäkiltä töihin kävellessä meinasi yllättäen lentää laattaa (Helsingin keskustassa, jes!). Juuri ja juuri sain pidäteltyä töihin asti. Nyt nakerran varovasti sämpylää, ja kuulostelen että pysyykö sisällä vai ei. Eli näköjään tässä vaiheessa on yhä tärkeää, ettei nälkä pääse yllättämään ja verensokeri laskemaan.



Smilla 14+

Mimosa:Onneksi ultrassa iloinen löydös:)

Minulla ei ole kipuja ollut saunanpesun jälkeen. Olen koittanut olla iisisti. Eilen olimme mieheni kanssa eka neuvola käynnillä. Tunti juteltiin kaksosraskauteen liittyvistä asioista. Toin omat pelkoni myös esille. Ultraa ei tehty. Verenpaine oli 118/73, virtsa negatiivinen. Illalla lueskelin, mitä pahoinvoinnilta pystyin, neuvolasta annettuja vihkosia. Aloin pitämään päiväkirjaa Vauvan odotus äidille-kirjaseen. Kirjoittaminen selkeyttää vähän ajatuksia.



Pahoinvointi ja väsymys lähes kokopäiväistä, tunnin välein täytyy syödä kuivaa näkkäriä tai hedelmiä....Tänä aamuna hetken maalasin mieheni kaveriksi lähes satavuotiasta kotiamme, mutta maalinhaju teki sen, että kävin oksentamassa ruusupuskaan;)



Odotan ensi maanantaita, jolloin toinen ultra Avalla. Toivottavasti kaikki OK ja toinen sikiöistä olisi saanut kasvussa toista kiinni. Viimeksi toinen oli huomattavasti toista pienempi.

Töitä en aloita 23.7, jos tällainen olo ja muutenkin..Työkaverit, jotka tietävät raskaudestani ovat kieltäneet töihintuloni. Meillä osastolla kuulemma erittäin raskasta tällä hetkellä niin fyysisesti kuin henkisestikin. Yksi ja toinen työtovereista sairaslomalla ja osa hakenut vuorotteluvapaitakin....



Voimia jokaiselle odottajalle. Nautitaan raskaudesta ja jokaisesta päivästä.



palaamisiin

maarit 8+6 rv

Tai siltä ainakin näyttää. Eli vuoto kesti saman kuin kuukautiset yleensä, liittyisikö kuitenkin siihen. Verenpaine nyt 96/59, eli on taas matala ja minä onnellinen : ) Kauhea väsymys on vaivannut tämän viikon, ei meinaa silmät pysyä auki vaikka 10 tuntia nukkuu. Sitten mahaan koskee aina välillä (rauhoittuu yöksi) ja siinä ne oireet sitten onkin. Kertaakaan ei ole edes ollut pahoinvointia, mutta mun kaksossiskolla on sama juttu kaikissa viidessä raskaudessaan, joten osasin odottaakin, että mullekaan ei välttämättä tule. Ruokahalua on sitten sitäkin enemmän, tämäkin sama juttu kuin siskollani. Siskollani ollut myös aina vähäisiä oireita ja myös matala verenpaine. Onko teillä muilla siskoa, jonka raskauksiin verrata? Meillä luultavasti näin suuri samankaltaisuus liittyy identtisyyteen, luulisin.



Maaritti: mä olen pitänyt päiväkirjaa huhtikuun alsuta asti ja läpi koko hoidon, ajattelin tehdä myös vauvalle/vauvoille yhteenvedon jo näistä alkuajoistakin. Siis sinne vauvakirjaan aikoinaan. On tosi hyvä juttu olla tuo päiväkirja : )



Tuo työjuttu on tietysti hankala. Mitään riskejä ei kannata ottaa, mutta itse aion tehdä töitä niin kauan kun lääkäri sen sallii. Ei ole niin paljon aikaa miettiä : ) Ja mulla tuo loma osuu todella hyvään ajankohtaa, eli enää kaks ja puoli viikkoa töitä ja sitten olen lomalla suurimman osan elokuusta. Katotaan sitten kuinka syyskuussa jaksaa! Jos kaksosraskaus jatkuu, uskon että lääkäri määrää s:lomalle todella herkästi. Yhden kanssa on sitten eri, ja kolmea en kyllä uskalla enkä halua edes ajatella.



Kaksi päivää ultraan. Jännittää : )Ja ensi maanataina eka neuvola...



Mimosa rv 8+1

Mimosa, onpa hauskaa, että kaksosena saat kaksoset. Oli pitkään mun haave ennen lapsettomuutta... Tuli mieleen, että mulla loppui vuoto rv 8! Mutta äidillä taas alkoi mieletön vuoto rv 10 ja joutui siitä ihan sairaalaankin. Silti me molemmat kaksoset siellä kelluimme tyytyväisinä. Mun kaksossisko ei ole saanut lapsia, joten lähinnä olen kysynyt äidiltäni tuntemuksia. Äiti voi tosi pahoin kaksosraskaudessa, ihan joka aamu oksensi sellaiset 3-4 tuntia, laittoi jotain suuhunsa tai ei mutta ei muista milloin pahoinvointi loppui. Minä taas lähinnä yökkäilen ja voin pahoin mutta oksennan vain 3-4 kertaa viikossa ja yleensä vain mahan tyhjäksi. Sitten lepäilyä 15 minuuttia ja ruoka jo pysyy sisällä. Nyt pari viikkoa on aamuyökötys/oksennus muuttunut iltapäivä- ja iltapahoinvoinniksi mikä kyllä tekee raskauden muille paljon selvemmäksi. Ja pastilleja syön pari askia päivässä. Nyt auttaa enää vain salmiakkipastillit eli verenpaine varmaan on huiman korkea!!! Jos ehdin ajoissa laittaa pastillin suuhun, en yleensä oksenna, mutta siinä pitääkin olla tosi tarkka. Melkein joka aterian jälkeen se pitää tehdä. Ja aina ei ehdi...



Mimosa, meillä on neuvola samana päivänä, mullakin eka. Aika myöhään sain ajan, silloin siis rv 11+6. Ja ultra on sitten heti tiistaina. Vähän hölmösti menee, olisivat voineet olla eri viikoilla niin olisi päässyt taas rauhoittumaan hetkeksi kaikista epäilyistä.



Kysymys niille, jotka ovat edellä raskausviikoissa (siis yli 11): milloin teillä alkoi maha ja rinnat kasvaa? Omat rintani ovat melko raskaat ja maha vähän niin kuin turvoksissa (kuin olisi syönyt liikaa) mutta kaikki vaatteet mahtuvat ihan hyvin päälle, myös rintaliivit. Ekassa raskaudessa vaihdoin äitiyskamoihin vasta rv 22 kun oli niin matalavyötäröisiä farkkuja mutta nyt mietityttää, että milloin niitä vaatteita kannattaa alkaa hankkia, jotta ei tule ylläreitä. Ja vähän tuntuisi myös todellisemmalta tämä raskaus kun pääsisi niitä vaatteitakin hankkimaan... Työt alkavat elokuussa, joten siihen mennessä varmaan pitäisi olla jotain jo valmiina...

Päiväkirjavinkki on hyvä! Kiitos Maaritti! Itse pidin päiväkirjaa vauvan ekasta vuodesta ja harmitti ihan älyttömästi, kun en ollut pitänyt raskaudesta, mutta taas se oli päässyt unohtumaan.



Katariina rv 11+0

Hauska muuten lukea muutamaa viikkoa perässä tulevien tuntemuksia, olen esimerkiksi jo melkein unohtanut, miten kamalan huonovointinen olin vielä ihan muutama viikko sitten. Samoin tajusin vasta muiden väsymyksestä lukiessa että vaikka olen yhä väsynyt, ei se väsymys ole samanlaista kaiken alleen peittävää kuin joskus viikoilla 8-11. Että kyllä se elämä näköjään voittaa :)



Hyvään hetkeen kysyit Katariina äitiysvaatteista, sillä tänä aamuna minulla oli kamala housukriisi :D Laitoin päälle vanhat, 2 kokoa liian isot housut, jotka ovat ok vyötäröstä. Muuten ne ovatkin sitten ihan kamalat, roikkuvat lanteilta ja takapuolesta ja ties mistä. Lisäksi minulla on käytössä vielä toiset, melko matalavyötäröiset ja malliltaan löysät housut. Niissä joutuu kyllä aina jossain vaiheessa päivää avaamaan napit. Muut housut eivät enää sitten mahdukaan.



Mutta varmaan pitää kohta jotkut äitiyshousut ostaa, vaikka ei oikein ole mieluisia malleja ja materiaaleja tarjolla. Onneksi kohta alkaa loma, ja saan lykättyä ongelmaa "siistit työhousut" elokuun puolelle. Lisäksi toivon, että kelit taas lämpenisivät että tarkenisi olla mekossa. Ostin äskettäin nimittäin pari mekkoa, joissa on hyvin tilaa vatsalle.



Rintaliiveissä olen tähän asti pärjännyt aika hyvin vanhoilla, jotka ovat ajalta jolloin painoin 10 kiloa enemmin. Nyt nekin alkavat olla pienet, enkä oikein tiedä että minkä kokoiset pitäisi ostaa nyt. Kun kai nämä rinnat tästä kasvavat yhä? Todella vaikeaa oikeasti.



Tänään muuten ajattelin ensimmäistä kertaa reiluun kahteen kuukauteen mennä jumppaan. Edellisen kerran kävin ihan raskauden alussa, mutta ei siitä tullut mitään kun meinasin vain pyörtyä tunnille ja sen jälkeen tuli todella huono olo. Saa siis nähdä, miten nyt käy. Pitää ainakin muistaa ottaa todella rauhallisest.



Smilla 14+

Tein eilen päätöksen, että tästä eteenpäin vain nautin raskaudesta ja luotan, että kaikki menee hyvin. No, hyvin sujui kunnes olin menossa nukkumaan ja pyörinkin sitten pari tuntia ennen kuin sain unen päästä kiinni, sillä sitten se hirveä ahdistus taas iski. En näemmä pysty psyykkaamalla pakottamaan itseäni positiiviseksi, joten näillä fiiliksillä jatketaan.



Tuosta kun moni kirjoitti, että heti hermoilee kun oireita ei tunnu jne. Ihan sama täällä! Viime viikolla olin aika hermona, kun oli niitä mahakipuja (kasvukipuja?) ja nyt taas hermoilen, kun niitä ei enää tunnu! Tuli jo mieleen, että jospa siellä ei enää kukaan kasvakaan... :S Että ei tää ainakaan vielä ole helpottanut. EHKÄ sitten kun liikkeet alkaa tuntua!



Päiväkirja: minä ostin suurin toivein päiväkirjan raskausajalle ja vuosia sitten parin kuukauden yrittämisen jälkeen. Olen koittanut siihen jotain kohokohtia ainakin merkata, mutta aika vähän näköjään on tullut kirjoitettua. Ehkä tänne kirjoittelu korvaa tuon kirjoittamisen tarpeen.



Mimosa: Mun sisko on sattumalta juuri samaan aikaan raskaana (LA reilun kk kuluttua) ja meillä on kyllä oireet menneet aikalailla samalla tavalla. Äidiltä en ole vielä ehtinyt kyselemään, että miten hänellä on raskaudet sujuneet.



Smilla: taisi sitten olla hyvä vaan, etten hommmannut tuota doppleria kotiin, jos siitä voi saada aikaan vielä hermoilua. Onneksi ensi viikolla työt taas jatkuu loman jälkeen, joten sitten voin kunnnon vehkeillä kuunnella kaveria vaikka joka päivä. ;)



Katariina: mä ostin ekat mammahousut rv 14, jolloin vikatkin omat housut alkoi tuntua tosi epämiellyttäviltä. Tosin silloin mahan kasvu taisi olla lähinnä turvotusta ja se pysyi aika saman kokoisena muutaman viikon. Oikeastaan nyt sitten noin viikko sitten on oikein kunnon raskausmaha putkahtanut esiin ja on tosiaan sen näköinen, että näyttää ihan vauvamahalta, eikä vain lomalihomiselta. :)



Rinnat on alusta asti olleet turvoksissa siten, että kaikki liivit on olleet enemmän tai vähemmän tiukkoja. Luulin, että ei ne nyt raskauden aikaan enää kasvaisi, mutta toisin näyttää käyvän. Parin viikon ajan rinnat on tursunneet yli kupeista ja samoin kainalon puolelle, joten kyllä tässä kai joutuu liiviostoksille vielä tosissaan menemään. Kokeilin tässä piruuttani imetysliivejä yhtenä päivänä ja yllätyksekseni sopiva kuppikoko oli 2 kokoa suurempi, kuin olen noemaalisti! :o



Omaa napaa vielä sen verran, että olo fyysisesti on ollut viime päivät aika hyvä. Ainoa inha asia on, että valkovuodon määrä on lisääntynyt ja housut on usein ihan märät. Maha vielä aiheuttaa sen, että pikkarit ei osu oikealle kohdalle eli se vahvistettu kohta on ihan väärässä paikassa, joten läpi tulee kaikki. Vannoin Luget lopettaessani, etten pikkuhousunsuojaa enää housuihini laittaisi tämän raskauden aikana, mutta kai se on pakko luovuttaa. Vähän hankalaa vaihdella housujakaan monta kertaa päivässä.



Killa rv 17+2

Nyt täytyy myöntää, että työmotivaatio on kadonnut ihan täysin, odottelen vain 1,5 viikon päästä alkavaa lomaa... Joten täällä ehtii roikkumaan :D



Se kotidoppler on kyllä ihan kamala. Tai siis teoriassa hyvä, mutta siitä saa sitten tosiaan stressin kun ei äänet kuulu. Ja kun netistä lukee niin kaikki vain kehuvat, miten helposti ovat ääneet saaneet kuuluviin. Eilen sitten muuten sain ensimmäistä kertaa todella selkeät ja nopeat sydänäänet kuuluviin, niitä ei mielestäni voinut sekoittaa omiini (siis mielestäni...). Teinkin sitten sen päätöksen, että nyt se laite saa levätä hetken kaapissa. Kokeilen sitä _ehkä_ uudestaan kunhan olen käynyt siellä ultrassa.



Tällä hetkellä olenkin aika hyvin nauttimisvaiheessa, en jaksa ainakaan juuri nyt stressata ja pelätä. Mitä nyt eilen kerroin raskaudesta yhdelle kaverille lisää, ja sen jälkeen jäin sitten miettimään että jos menee kesken niin tällekin pitää siitä sitten erikseen kertoa...



Mahan kasvusta muuten sen verran, että onko muillakin maha kasvanut tuosta navan yläpuoleltakin? Kohtuhan on ainakin tässä viikolla 14 suunnilleen kai nyrkin kokoinen ja hyvin alhaalla, joten ei sen pitäisi vielä tuolla ylhäällä näkyä. Vai nostaako kohtu mahalaukkua jo tässä vaiheessa eri kohtaan ja siksi maha pömpöttää myös ylempää? Ei tämä kyllä vielä onneksi ulkopuolisen silmiin ole vielä vauvamaha vaan vasta pientä lihomista.



Ja totesin muuten että melkein pakko mennä äitiyshousuostoksille jo tänään: aamulla vielä ihan kivasti istuvat housut painavat vyötäröltä todella pahasti :/ Seisoessa menee ihan ok, mutta lounaan jälkeen kun istui takaisin työtuoliin niin tuli sellainen olo että ei tässä riitä pelkkä napin avaaminen vaan pitäisi avata vetoketjukin. Mutta saa nähdä saanko taaskaan mitään ostettua vai alanko taas miettimään että ei vielä voi ostaa mitään jos jotain tapahtuukin... *huoh*



Smilla 14+