ihonalainen joka ei unohdu?

Tai no tästä tapauksesta on vasta muutama kk aikaa. Mutta ei unohdu, ei sitten millään. Se häiritsee arkea aika lailla. Missään tekemisissä emme ole tällä hetkellä, tai no muutamia viestejä silloin tällöin mutta ei tavata enää.



Kumpikin ollaan tahoillamme naimisissa ja usean lapsen vanhempia.



Kertokaa ihmeessä miten tästä voi päästä yli ja jatkaa elämää. Entiseen ei tietenkään ole mitään paluuta enää, mutta kun edes saisi tämän ihonalaisen pois päästä =/

mulla kolme vuotta aikaa, enkä pettänyt silloin miestäni, vaan oltiin erotilanteessa - ollaan kuitenkin palattu yhteen, että lapsilla olisi ehjä koti



haluaisin olla miehen ystävä, koska enempään ei nyt pysty, mutta ainakaan kolme vuotta sitten hän ei siihen pystynyt... nyt ajattelin facebookissa ehdottaa =)

Meillä ainakin molemmat pääsevät katsomaan toistensa profiileja, kun on yhteinen kotikone. Tarkoitan jos ihonalaisenne puoliso näkee viestin.

enkä kirjota mitään romanttista - ja niin, ettei kukaan pääse kattomaan t. 4

:)

Tuollaista muotoa en vielä ole nähnytkään...=)

kuka puhuu noin ja käyttää tuollaista sanaa?

typerä sana ja typerä ilmaisu ja mitä se tarkoittaa edes?

ihonalainen?

kuka puhuu noin ja käyttää tuollaista sanaa?

typerä sana ja typerä ilmaisu ja mitä se tarkoittaa edes?

ihonalainen?

kuka puhuu noin ja käyttää tuollaista sanaa?

typerä sana ja typerä ilmaisu ja mitä se tarkoittaa edes?

minäkään ole ikinä kuullut tuota sanaa. Otsikosta luulin, että ap:lla on ollut joku kasvain/muu vastaava, joka on aiheuttanut pahat traumat. Eli mitä se tarkoittaa? Mistä sana tulee?

vai seksisuhdetta?

Oli miten oli, hirvee ilmasu. En koskaan käyttäis ko. sanaa puhekielessä

eli joku henkilö on tosiaan syöpynyt suhun, enemmän kuin joku perusrakkaus

mulla on lapsi ihonalaiseni kanssa. On täysin isänsä näköinen ja luonteinen. Kaipaan miestä joka päivä ja joka ikinen yö - olen kaivannut jo viisi vuotta.



Olin juuri eronnut avioliitosta (ei lapsia), kun tapasin tämän miehen. Mies paljastui nopeasti pelkäksi häntäheikiksi. Seksi oli mahtavaa ja tapailimme aina silloin kun mies tuli pk-seudulle työmatkalle. Nyt mies tulee tapaamaan lastaan muutaman kerran kuukaudessa. On yhtä tuskaa, sillä kaipaan miestä yli kaiken, mutta en voi lapsen vuosi laittaa välejä poikki...



Ollaan sinkkuja kumpikin. Mies ei halua muuta. Tiedän, että hän välittää minusta kovasti, mutta minä en ole hänelle "se oikea". Valitettavasti minä en taida päästä tästä miehestä ikinä yli.

Tämän kirjoittaja puhuu järkeviä. Itse mokasin tälläsessä. Tavattiin eka kerta ravintolassa. tuntu et oltais muka samalla aaltopituudella ja oltiinkin. n. 1kk. tuntui, että sain voimaa siitä. sinä aikana kuitenkin hajosi molempien perheet ja avioliitot.

tämä ex-sivusuhteeni jatkaa tiettävästi samaa. töitä, ravintolaelämää, satunnaisia kumppaneita ja niiden tunteiden kanssa pelailua.

Menetin kaiken mitä minulla oli siihen asti. jopa maailman parhaimman aviomiehen ja lasteni uskollisen isän (iso munanen kaiketi). olin tyhmä. en nähnyt lähelle, kun minulla olikin kaikki jo siinä. ja tein kuitenkin tietoisesti kai kaiken.

Että se siitä sähköstä ja hormoonin hyrräämisestä.

Kaikesta huolimatta elämä jatkuu mutta ikävöiden sitä mitä minulla oikeasti oli enne hurahtamistani.

hyvä aihe, mietin omia inhonalaisiani, joita joskus ollut. Teille kaikille: Yleensä ne syntyy ihmisistä, joiden kanssa ei ole vielä oikeasti tutustunut - ja arki on kaukainen käsite. kaveri saattaa tuntua mukavalta ja mielenkiitoiselta - jännää. Mutta eihän pettävä mieskään voi olla ihanne kaveri. ihmisen virheitä ei näe tai ei välitä - kaikki uutta = sähköä. Paska seksi ei parane, huononee vain jatkossa. Jos tiedät ihonalaisesi olevan petturi ja sika - on sitä vastasuudessakin. Kusipää,valehtelija = aina sellainen. Luonnetta ei voi muuttaa. Kaikelle tälle sulkee aluksi silmänsä ja se saattaa jopa kiihottaa. Loppujen lopuksi ne on ulostullessaan ollut samaa , tai yleensä huonompiakin kuin nykyinen. Miettikää oikeasti, että mitä se ihonalainen voisi sinulle tosi elämässä antaa, mitä saisit ja mitä sinulla on nyt omanasi. Onneksi mielen loiset yleensä katoavat, tai jos eivät niin niiden kanssa voi elää mielikuvituksessa ja todeta hetken päästä että onneksi vain siellä =) Sen takia varmastikin alitajuntaisesti ne tyypit onkin enää vain ihonalaisia. niin ainakin minä olen tuntenut&kokenut. mielen turhake? Tie onneen käy kun osaa arvostaa itseään ja oikeita läheisiään. jotka oikeasti välittävät ja osaavat hommansa (myös pedissä) - kuka hullu sellaisesta luopuisi oikeasti kerran ihonalaiseksi muuttuneen vuoksi ;) Seksistä katoaa tietty sähkö sen muuttuessa aina ajan myötä rutiiniksi, jota ei pidä säikähtää - silloin voi kokeilla yhdessä jotain uutta kivaa =)En sen takia en voisi kuvitellakaan miestä, joka olisi jo alkuunsa a)pieni munanen b)ei saa minulle orgasmia c)en voi olla oma itseni aktin aikana.

Eli minun "ihonalaiseni" ei ole 5:n vuoden aikana ottanut yhteyttä eikä laittanut tekstiviestiä. Kannattaako enää laittaa tekstiviestiä hänelle? Sanoi kerran minulle sängyssä että rakastaa minua, mutta ei sanonut sitä kuin "aktin" aikana, myös sanoi että meille tulisi kauniita lapsia ym. Mutta ei kertaakaan puhunut yhteisestä tulevaisuudesta...sen takia juttu jäi siihen. Hyvästejä emme sanoneet, emme vain ole olleet yhteydessä enää. =(

Meillä ainakin molemmat pääsevät katsomaan toistensa profiileja, kun on yhteinen kotikone. Tarkoitan jos ihonalaisenne puoliso näkee viestin.

ei unohdu ei. Me oltiin yhdessä nuoruudessa, ja emme ole tavanneet emmekä pitäneet yhteyttä 10vuoteen. Ajattelen häntä päivittäin, haaveilen.



Voi että kun haluaisin tavata, ihan vain että näkisin ja tajuaisin että tuo tyyppi ei ole sitä mitä aattelen ja voisin unohtaa.



Sillä eihän herranen aika hää ole enää se sama ihminen, kuten en minäkään.



Eli tämä on ihan naurettavaa ja älytöntä, olen naimisissa ja neljän lapsen äiti. Huokaus.



Rakastan miestäni, mutta en pääse tästä ihonalaisestani eroon, tuntuu että en millään. :(



(hän muutti siis tuolloin ulkomaille ja koskaan ei tavallaan erottu kunnolla. Eli ei tämä ole että vanha suola janottaa vaan paremminkin että se nauttimatta jäänyt suola. Kun ei tiedä mitä olisi voinut tulla.)

haluatte unohtaa ihmiset menneisyydestä, ei varmaan auta asiaa, että laitatte viestiä facebookissa. Ja hyvät muistot ovat ihania, niitä on kiva ollakkin, mutta ehkä arjen myötä se muistojen henkilö ei olisikaan enää niin ihqu...

Olin seurustellut ja kihloissa ollut 5 vuotta, en ollut nähnyt tätä ihonalaista koko aikana, muutama tekstari joskus, ehkä 10 koko 5 vuoden aikana. Yksi kaunis päivä sitten hän lähetti minulle tekstarin vuoden tauon jälkeen, tajusin että tuo on se mies kenen kanssa minun pitää olla. Jätin kihlattuni ja 8 kk päästä olimme naimisissa. Olin tuolloin 24 ja minulla ei ollut lapsia, siksi helpompi tilanne. Mutta, tuo ihonalaisen kanssa yhteen palaaminen oli sellainen asia jota en olis ikinä uskaltanutkaan kuvitella tekeväni, mutta se todellakin kannatti!

suhde syntyi kaveripohjalta. Meillä oli heti ekasta tapaamisesta lähtien jotain kummaa sähköä. Tuolloin vielä molemmat seurusteltiin tahoillamme. Jännite välillämme oli käsinkosketeltavaa.



Kun erosin silloisesta kumppanistani meillä oli tämän ihonalaisen kanssa yhden yön suhde. Se yö oli jotain aivan mahtavaa. Sellaista ei näe edes elokuvissa. Sovimme täysin toisillemme.



Mies oli tuolloin muuttamassa 500km päähän, joten suhde jäi silloin siihen yöhön ja yhteisiin muihin hetkiin. En uskaltanut pitää häneen yhteyttä, koska sattui niin. Myöhemmin olimme sähköpostilla yhteydessä ja tapasimme. Sähkö välillämme oli edelleen olemassa ja tuntui kuin aikaa ei olisi kulunut päivääkään siitä kun viimeksi olimme yhdessä, vaikka todellisuudessa aikaa oli mennyt 5v.



Olin tuolloin mennyt kihloihin nykyisen aviomieheni kanssa, joten ilta jäi tanssiin ja yhteen pitkään suudelmaan ja siihen ihanaan tunteeseen. Muuta en hänestä enää halua, vaikka häntä yhä kaiholla muistelen.