Pikkulasten kanssa mökillä, miten hanskaatte aikatauluerot?

Mä en nyt ymmärrä tätä, että se on ihan ok että aikuiset kailottaa iltaisin niin, että lapset ei saa nukuttua. Mutta jos lapset katsoo aamulla hetken töllöstä lastenohjelmaa, niin se on törkeetä ja ihan katastrofi, kun aikuisten uni häiriintyy?

Mökille voi ihan hyvin ostaa itselleen myös nukkuma-aitan. Tai sitten ostaa itse sen mökin ja tarpeeksi ison, kuten me.

Vierailija kirjoitti:

Valittamisen sijaan kannattaa keskittää energia ratkaisujen etsimiseen. Meidän ratkaisumme, kun lapset oli pieniä ja oli noita "pakollisia" sukumökkireissuja: ostettiin käytetty asuntovaunu, ei maksanut paljoa (ja kun aikanaan myytiin saatiin vielä yhden etelänreissun verran rahaa). Siellä oli hyvä nukuttaa lapset päivä- ja iltaunille, tehdä aamupalaa jne. kun rytmit oli niiden suhteen täysin erilaiset kuin muulla porukalla. Ja sinne minäkin pääsin välillä rauhoittumaan. Useinhan kesämökeillä tila tuntuu olevan suurin ongelma, nykyihminen kun ei halua olla kuin sillit suolassa koko ajan, vaikka onkin kivaa viettää yhdessä aikaa, syödä, pelailla jne. Vaunun ansiosta pystyttiin viettämään kivoja sukumökkikesiä, joita voi vieläkin muistella lämmöllä.

Tämä. Vaunussa on sekin etu, että ainakin mua helpottaa suuresti jo tietoisuus siitä, että jos alkaa ketuttaa, senkun laittaa vaunun auton perään ja menoksi. Vielä ei ole tarvinnut tehdä äkkilähtöä :)

Meillä vanhemmat oli fiksuja. Ne vaihtoi aikoinaan sen yhden huoneen mökin tarpeeksi isoon. Nyt on neljä makkaria, parvi ja oma sauna yhdessä talossa, iso terassi. Erillinen iso yksiö kylppärillä ja keittiöllä ja lasiverannalla erikseen. Ja sitten rannassa reilun sadan metrin päässä sauna ja tilava takallinen saunatupa, jos haluaa valvoa.

Jos tääkään ei riitä, vieressä on erillinen iso puutarhapalsta, jossa restauroitu asuntovaunu.

Ja jos tääkään ei vielä riitä, viiden kilsan päässä on maaseutumajoitusta tarjoava rusthollitila, jossa on aittaa vaikka kuinka monelle. Bussilla pääsee sieltä tänne mökille...

Vierailija kirjoitti:

Meillä vanhemmat oli fiksuja. Ne vaihtoi aikoinaan sen yhden huoneen mökin tarpeeksi isoon. Nyt on neljä makkaria, parvi ja oma sauna yhdessä talossa, iso terassi. Erillinen iso yksiö kylppärillä ja keittiöllä ja lasiverannalla erikseen. Ja sitten rannassa reilun sadan metrin päässä sauna ja tilava takallinen saunatupa, jos haluaa valvoa.

Jos tääkään ei riitä, vieressä on erillinen iso puutarhapalsta, jossa restauroitu asuntovaunu.

Ja jos tääkään ei vielä riitä, viiden kilsan päässä on maaseutumajoitusta tarjoava rusthollitila, jossa on aittaa vaikka kuinka monelle. Bussilla pääsee sieltä tänne mökille...

Vaihtoi? Samantyyppisellä paikalla oli noin vain saman hintainen se yhden huoneen mummonmökki ja tuo mitä kuvailit?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä vähän suivaannuttaa ap:n puolesta, että miksi se olet sinä, joka näistä asioista joutuu yksin stressaamaan? Mitä mies tekee siellä mökillä oman perheensä hyväksi? Tunnut olevan ihan liian kiltti ja toisaalta aika tiukasti kiinni niissä luomissasi rutiineissa, joskin voivathan ne olla paikallaan jos on haasteellisia lapsia. Mutta ei tämän pitäisi olla yksin sinun murhe! ....

Olen huomannut saman. Puhutaan että nykyisät huolehtivat perheistä ja osallistuvat ym. Joo, ehkä joku 10 % näin tekeekin. Toista oleva todellisuus kuitenkin näyttää asiain tolan esim. juuri tällaisissa juhannusmökkitsembaloissa koko suvullekin.  Tosi yleistä nimittäin  on todennäköisesti että se isä tässäkin juhannusmökkitapauksessa sihauttaa ensimmäisen ölpän heti kun saa auton parkkiin mökkipihaan. Lasten hoidot, taloudenpidot ynnä muut ovat akkojen hommaa, mies keskittyy saunomiseen, ölpän ja kossun tuhoamiseen, hilpeään ilonpitoon, pitkään nukkumiseen ja syömiseen. Ehkä isä saattaa grillata jotain Pirkka Grillitassuja näin juhannuksen kunniaksi mutta vaimo tekee kaiken muun: laittaa salaatit, jälkkärit,  perunat, kattaukset, tiskaa, ruokkii lapset jne. Isä voi sitten paukuttaa henkseliä että tulipa tehtyä jussina perheelle ruuat. Just...

Viimeiset ölpät isä ottaa sunnuntaina kun lähdetään kotiin päin. Isä ei ole toki ajokunnossa vaan vaimon tehtävä on ajaa umpiväsyneenä se 150 kilsan mökkimatka kun isä juo matkan aikana mäyriksellisen kaljaa. Lisää haetaan ensimmäiseltä kaupalta mikä vastaan tulee. Samalla isäntä käy kusella kaupan takana lorottamassa.  Kotona isä sammuu sohvalle ja vaimo jää purkamaan rentouttavan mökkijuhannuksen pyykkejä, ajaa nurmikon, tekee kotityöt ulkona ja sisällä ynnä muuta "pientä". Jos isän loma alkaa juhannuksesta, ölppää kuluu vielä  X määrä. Jos taas työhönpaluu on heti maanantaina, isä raahautuu kyllä maanantaina töihin erittäin väsyneenä krapulaisena. Ja ensii juhannuksena taas anoppilan mökille rentoutumaan!

Sitten ihmetellään kun perheissä on pahoinvointia.

Heh heh, kuvailit todella osuvasti lapsuus- ja teinivuosieni mökkireissuja ennen vanhempieni avioeroa: äiti laittoi ruuat, tiskasi, siivosi, lämmitti saunan, hakkasi halot, vahti meitä etc ja isä nukkui kaiket päivät krapulaansa, mitä nyt pöytään aina ruoka-aikaan raahautui, oli kiukkuinen ja illalla sitten korkkasi jo uuden bissen. Grillasi kännissä pari makkaraa ja tunsi olonsa sankariksi sen takia. Grillin jälkeen dokasi huolella ja sammui jossain vaiheessa yötä ja kerran äiti pakotti isää viemään minut ja sisareni pizzalle ja pizzeriassa isä sai meille känniraivarit, kun emme tehneet tilaustamme tarpeeksi nopeasti.

ja myös tuo kuvailemasi kotimatka toteutui: äiti ja teinit siivosivat ja pakkasivat kamat autoon ja juuri ennen lähtöä herätettiin krapulakiukkuinen isä. Kotimatkalla upposi pari kaljaa ja vähän ärähdettiin kimeällä äänellä juttelevalle kuopukselle. Puolimatkassa äiti kipitti markettiin hakemaan jätskit meille kakaroille ja oluet isälle. Odotellessa isä kusi parkkipaikalle.

Kotona isä sitten rojahti sänkyyn ja äiti purkasi matkalaukut, kuunteli väsyneiden pienimpien kitinää ja aloitti ruuanlaiton.

Enkä usko, että olimme mitenkään ainutlaatuinen perhe, luulen, että tämä on Suomessa yleisempää, kuin mitä ehkä kuvittelisi.

Nykyään hävettää, etten varsinkin vähän isompana auttanut äitiä enemmän, oli varmaan aika painajaista tuo mökkeily hänelle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mua kyllä vähän suivaannuttaa ap:n puolesta, että miksi se olet sinä, joka näistä asioista joutuu yksin stressaamaan? Mitä mies tekee siellä mökillä oman perheensä hyväksi? Tunnut olevan ihan liian kiltti ja toisaalta aika tiukasti kiinni niissä luomissasi rutiineissa, joskin voivathan ne olla paikallaan jos on haasteellisia lapsia. Mutta ei tämän pitäisi olla yksin sinun murhe! ....

Olen huomannut saman. Puhutaan että nykyisät huolehtivat perheistä ja osallistuvat ym. Joo, ehkä joku 10 % näin tekeekin. Toista oleva todellisuus kuitenkin näyttää asiain tolan esim. juuri tällaisissa juhannusmökkitsembaloissa koko suvullekin.  Tosi yleistä nimittäin  on todennäköisesti että se isä tässäkin juhannusmökkitapauksessa sihauttaa ensimmäisen ölpän heti kun saa auton parkkiin mökkipihaan. Lasten hoidot, taloudenpidot ynnä muut ovat akkojen hommaa, mies keskittyy saunomiseen, ölpän ja kossun tuhoamiseen, hilpeään ilonpitoon, pitkään nukkumiseen ja syömiseen. Ehkä isä saattaa grillata jotain Pirkka Grillitassuja näin juhannuksen kunniaksi mutta vaimo tekee kaiken muun: laittaa salaatit, jälkkärit,  perunat, kattaukset, tiskaa, ruokkii lapset jne. Isä voi sitten paukuttaa henkseliä että tulipa tehtyä jussina perheelle ruuat. Just...

Viimeiset ölpät isä ottaa sunnuntaina kun lähdetään kotiin päin. Isä ei ole toki ajokunnossa vaan vaimon tehtävä on ajaa umpiväsyneenä se 150 kilsan mökkimatka kun isä juo matkan aikana mäyriksellisen kaljaa. Lisää haetaan ensimmäiseltä kaupalta mikä vastaan tulee. Samalla isäntä käy kusella kaupan takana lorottamassa.  Kotona isä sammuu sohvalle ja vaimo jää purkamaan rentouttavan mökkijuhannuksen pyykkejä, ajaa nurmikon, tekee kotityöt ulkona ja sisällä ynnä muuta "pientä". Jos isän loma alkaa juhannuksesta, ölppää kuluu vielä  X määrä. Jos taas työhönpaluu on heti maanantaina, isä raahautuu kyllä maanantaina töihin erittäin väsyneenä krapulaisena. Ja ensii juhannuksena taas anoppilan mökille rentoutumaan!

Sitten ihmetellään kun perheissä on pahoinvointia.

Heh heh, kuvailit todella osuvasti lapsuus- ja teinivuosieni mökkireissuja ennen vanhempieni avioeroa: äiti laittoi ruuat, tiskasi, siivosi, lämmitti saunan, hakkasi halot, vahti meitä etc ja isä nukkui kaiket päivät krapulaansa, mitä nyt pöytään aina ruoka-aikaan raahautui, oli kiukkuinen ja illalla sitten korkkasi jo uuden bissen. Grillasi kännissä pari makkaraa ja tunsi olonsa sankariksi sen takia. Grillin jälkeen dokasi huolella ja sammui jossain vaiheessa yötä ja kerran äiti pakotti isää viemään minut ja sisareni pizzalle ja pizzeriassa isä sai meille känniraivarit, kun emme tehneet tilaustamme tarpeeksi nopeasti.

ja myös tuo kuvailemasi kotimatka toteutui: äiti ja teinit siivosivat ja pakkasivat kamat autoon ja juuri ennen lähtöä herätettiin krapulakiukkuinen isä. Kotimatkalla upposi pari kaljaa ja vähän ärähdettiin kimeällä äänellä juttelevalle kuopukselle. Puolimatkassa äiti kipitti markettiin hakemaan jätskit meille kakaroille ja oluet isälle. Odotellessa isä kusi parkkipaikalle.

Kotona isä sitten rojahti sänkyyn ja äiti purkasi matkalaukut, kuunteli väsyneiden pienimpien kitinää ja aloitti ruuanlaiton.

Enkä usko, että olimme mitenkään ainutlaatuinen perhe, luulen, että tämä on Suomessa yleisempää, kuin mitä ehkä kuvittelisi.

Nykyään hävettää, etten varsinkin vähän isompana auttanut äitiä enemmän, oli varmaan aika painajaista tuo mökkeily hänelle.

Kyllä tällaisia perheitä vielä on. Kulissit on pystyssä, mutta menepä tosiaan mökkiviikonlopulle tms niin näet totuuden. Ikävää että Sulla oli tällaista lapsena-  toisaalta äitisi teki valinnan aikanaan olla jostain syystä vielä ottamatta eroa isästäsi - mielestäni lasten velvollisuus ei ole auttaa silloin äitiään isän kännitörttöilyissä kun kerran äiti on valinnut pitää puolisonsa örisemässä. Oman puolisoni isä oli täysi rappioholisti, eroa ei kuitenkaan koskaan tullut koska kuolema korjasi mieheni isän mutta mieheni kyllä on puhunut että oli kamalaa kun oli juoppo isä, ja ajatella jos lasta pitäisi vielä lisää rankaista paikkaamalla juopon isänsä edesottamuksia. Valehtelua ja siloittelua kuitenkin ulospäin oli pakko tehdä. Mutta juoppoa auttamalla vain juomisen mahku ylläpidetään. Kyllä raittiiman puolison tulisi ottaa ero, jo ihan lasten ja itsensäkin takia. Sekä myös ajoissa - sen juopon. Voi vielä ryhdistyä kun ajoissa heitetään ulkoruokintaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän että aikataulut on hankalia, mutta ilman niitä tuplaten hankalampaa =(

Ap.

Mä ymmärrän tän. Meillä 4 alle kouluikäistä ja kyllä he pärjäisivät siinä "notkuessa aikuisten mukana" mutta itse en jaksaisi sitten siitä seuraavaa itkua , kiukuttelua ja uhmavääntöä joka nousee kun ei ole syöty/nukuttu ajoissa. Yli 6v lasten kanssa eri asia, mutta monta pientä vaatii enemmän. Lapset on meillä aivan mahtavaa suht itsenäistä ja iloista seuraa kun rytmi kunnossa ja ite oon niin mukavuudenhaluinen että noudatan mieluummin rytmiä ees sinnepäin ja nautin helposta arjesta. En tiedä oliko nää vastaajat jotka tyrmää ap;n niitä vähän isompien lasten vanhempia?

Minulle on ollut aina tärkeää, että myös lapset saa juhlia ja nauttia niistäkin kokemuksista. Jos lapsia väsytti, pääsivät tietysti nukkumaan johonkin, mutta ei muiden tarvinnut hissutella. Meillä lapset saavat ja ovat saaneet ikätasoisesti valvoa juhlissa ja juhlapyhinä. Tottakai ovat sitten usein väsyneitä jälkikäteen, mutta saa sitä joskus kitistä ja toisaalta osataan huomioida se siinä mitä tehdään ja vaaditaan lapsilta, yleensä asiat kuitenkin ihan sujuvat hyvin. Minusta on surullista, kun miehen siskon perhe on tosi tiukka rytmeistä ja ovat aina lähteneet aikaisin kaikista juhlista ja laittaneet omat lapsena arkirytmillä nukkumaan juhlapyhinäkin. Aiemmin kun lapset oli pienempiä se sujui, mutta nyt kun ovat koululaisia niin vastustavat aikaista nukutusta ja toisaalta meidän lapset eivät halua enää viettää tiettyjä juhlia heidän kanssaan. Kesällä myös yökylät on vaikeita, kun meillä lasten rytmi on venähtänyt vähän ja eivät pysty mitenkään nukahtamaan, jos laitetaan klo 20 sänkyyn.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinänsä ihme että teidät aina halutaan sinne jos lasten nukuttaminen sellainen projekti että pitää ulkonaoleviakin käskeä olemaan hiljempaa.

Muuhun en ota nyt kantaa, mutta ihmettelen kyllä tällaisia kommentteja. Olen monesti ollut kaverini luona kylässä nukuttamisaikaan, eikä minulle ole ollut mikään ongelma olla hiljempaa silloin. Minusta ihan itsestään selvää lapsiperheessä, että puhutaan hiljempaa kun lapset nukkuvat.

Niin, talossa talon tavalla. Tässä nyt kuitenkin pitäisi mennä koko porukan sekä illasta että aamusta lasten rytmin mukaan ja mitä ilmeisimmin AP ja lapset ovat vieraana mökillä.

Itse en menisi, varmasti kivempaa kaikille. Mökkeillä ehtii sittenkin, kun lapset on vanhempia.

Ap kirjoitti, että heidät halutaan sinne. Silloin on ihan ok, että aikuiset hiukan laskee volyymia siksi aikaa, kun lapset koittaa nukahtaa. Ei heitä ihan puhumattakaan ole pyydetty olemaan. Ja vaikka lapset valvoisi, niin aika moni silti herää aamulla aikaisin, jopa ennen klo.7 pienet usein. Aikuisten pitäisi sekin ymmärtää. Ei pyydetä pikkulapsia mökille jos halutaan nukkua rauhassa puoleen päivään.

Mulla on jo aikuiset lapset, mutta kyllä muistan, että oli siinä kaikenlaista hankaluutta, kun olivat pieniä. Toisaalta ei elämä pienten kanssa ole helppoa ja en oikein tykkää tuostakaan ajatuksesta, että jäädään vaan kotiin odottamaan, että kasvavat. Vuodet menee äkkiä. Pikkulapsiajasta jää omanlaisiaan muistoja. Mun mielestä on hienoa, että ap jaksaa lähteä mökille kaikesta huolimatta. Tilanne voi helpottaa hyvinkin pian, ehkä jo ensi vuonna. Mutta "ehtii mökkeillä myöhemminkin" sanoisin, että ei meille kukaan voi sellaista luvata. Elämä on nyt.