Lue keskustelun säännöt.
Pikkulasten kanssa mökillä, miten hanskaatte aikatauluerot?
21.06.2017 |
Meillä lapset herää klo 7 oli arki tai pyhä. Siksi heidät laitettava nukkumaan ajoissa, koska muuten koko seuraava päivä kiukuttelua. Joudun käskeään muuta porukkaa olemaan hiljempaa nukuttamisen ajan, koska mökki on hatara ja äänekäs keskustelu kuluu ulkoa sisälle täysin. Aamulla vastaavasti muu porukka nukkuu 10-12 asti, jolloin minä lämmitän jo lapsille lounasta. Aamulla katsotaan lastenohjelmia hiljaa, vaikka olkkarissakin on nukkujia. Syön itsekin eri aikaan kuin muut, koska aikatauluni on eri. Saunakin yleensä lämmitetään vasta niin myöhään, etten enää jaksa mennä. Kotona hoidetaan aamuheräämiset puoliksi, mutta mökillä annan miehen seurustella sukulaistensa kanssa.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Kun se yleensä on.
Toisaalta näissä aikatauluperheissä elämä on aika lailla helpompaa kuin niissä, joissa lapset eivät voi koskaan ennakoida,tuleeko seuraavaksi ruokaa vai mennäänkö nukkumaan. Kun päivässä on selkeä rytmi, asiat seuraavat toisiaan samalla kaavalla, niin lapset ovat rauhallisempia ja vanhemmat tyytyväisempiä. Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta.
Jos haluaa saada ns. helpot lapset niin päivässä on selkeä rytmi. Jos haluaa lapsensa karjuvan kaupassa, niin varmistaa, että sinne mennään aina niin, että lapsi on joko nälkäinen tai väsynyt tai mielellään molempia.
Onko olemassa vain kaksi ääripäätä: minuutin tarkka aikataulu tai sitten eletään kuin pellossa.
Arkisin on hyvä olla rytmi, lomalla jonkinlainen, erikoispäivinä (kuten juhannus) voidaan lähes kaikesta joustaa. Jos jonkun lapsi on esim. autisti tai adhd, niin sitten yritetään pitää mahdollisimman pitkälle rutiineista kiinni, mutta ns. peruslapsi sietää sen, että kaverin mökillä tai mummolassa tehdään vähän eri tavalla, koska ei olla kotona. Siihen perustuu se, että lasten kanssa voidaan matkustaa niin koti- kuin ulkomailla.
Huomasitko, että kirjoitin näin "Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta."
Olen varmaan natsiäiti, koska jopa juhannuksena pidetään kiinni siitä, että nälkäisenä ei tarvitse lähteä nukkumaan tai kauppaan tai edes kokolle. Varmaan monen lapselle on OK, että ruokaa saa koko päivänä vain kerran ja senkin illalla, mutta miksi ihmeessä kiusaisin lastani tuolla tavalla? Sama koskee päiväunia: minusta lapsella on oikeus uniinsa, vaikka jonkun toisen aikuisen mielestä kukaan ei mene päivällä nukkumaan, koska niin nyt ei mökillä tehdä ja sillä selvä.
Olen tavannut esimerkiksi lentokoneessa monia karjuvia lapsia, joilla on selkeästi sekä univajetta että nälkä, mutta vanhempien mielestä lapselle tekee hyvää olla välillä irti rutiineista. Minun lapsiani katsotaan säälien ja kysytään, miten heidät on peloteltu tuollaisiksi. Ihan täyttämällä vatsa säännöllisesti ja antamalla nukkua tarpeeksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun mies ottaa taas aina "rennosti" ja alkaa pukea lapset ulos siinä vaiheessa kun heillä on jo lounasnälkä. Sit ihmettelee miksi vaatteet ei kelpaa ja ulkoilu pelkkää tappelua. Illalla kiroaa kun lapset ei nukahda kun päikkärit mennyt myöhäiseksi. Itse vedän rytmit suht kohdilleen ARKENA siksi että voin nauttia silloin itsekin elämästä enemmän!
Mutta nythän on ketjusta luettu, että vain joku adhd-lapsi kaipaa tiukkoja aikatauluja, muut lapset ovat vain ilahtuneita, kun 3 tunnin kuluttua edellisestä ruokailusta ei syödäkään vaan lähdetään ulos muutamaksi tunniksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen perhe on niitä rennosti ottajia, joilla ei niin välitetä rytmistä lomalla. Joten me muut sitten hoidetaan heidän yliväsyneitä huomionkipeitä lapsiaan aamusta monta tuntia ja ruokitaan kun vanhemmat viilettää omissa puuhissaan tajuamatta että 3v voisi kaivata lounasta joskus jos ei ole syönyt aamiaista heidän kanssaan klo 11. Pottaharjoitteleva pissaa matolle kun kukaan ei ole muistanut ehdottaa vessaa ja päikkäri-ikäinen nukahtaa klo 17 itsekseen sänkyyn kenenkään ensin huomaamatta ja sit se kiskotaan sieltä itkuisena ja väsyneenä kun oli sovittu että lähdetään käymään jäätelöllä tms.
En liputa aloittajan joustamattomuuden puolesta mutta silti tämä keskustelu särähtää korvaan kun minä olen sukulaisten mielestä se rutiinien orja ja marttyyri kun mielestäni 3 ateriaa päivässä ei riitä lapsille ja 2-6-vuotiaiden ei voi antaa katsoa aamua K7 ohjelmia oman onnensa nojassa vaan jonkun aikuisen on noustava heidän kanssaan ja illalla lasten on aika siirtyä nukkumaan viimeistään kun tuvassa alkaa pyöriä K16-leffat. Paikalla on siis sekä meidän että muiden lapsia.
Mökkiolosuhteissa isommalle porukalle ruuanlaitto on sen verran aikaa vievää, että en todellakaan tarjoa kuin 3 ateriaa päivässä. Brunssin, pääruuan ja iltapalan. Muussa tapauksessa saisin seistä keittiössä aamusta iltaan. Brunssin tarjoan, kun vähintään puolet porukasta on hereillä. Pääruuan sen mukaan, miten porukalla brunssin jälkeen alkaa olla nälkä. Ja iltapalan noin klo 20. Ne, jotka haluavat syödä aikaisemmin, myöhemmin tai useammin, hoitavat omat syömisensä itse. Pienille lapsille voi lämmittää vaikka jonkin lastenruokapurkin.
Joo, en todellakaan odotakaan että joku muu passaisi ruokaa pöytään kolmen tunnin välein! Mutta toivon että muut hyväksyvät kuittailematta ("hö, minä sä nyt oot väsäämässä, kohta [eli 2h päästä] on lettuja!") sen jos minun pitää ruokkia omiani jollain välipalalla ja että muut itse huolehtisivat (joko tarjoilemalla tai delegoimalla) etteivät omat lapsensa olisi nälkäisiä.
Sinäkö sen päätät onko ne nälkäisiä?
En toki. Ei kai se mistään aikuisen päätöksestä kiinni ole? Mut jos lapset ovat syöneet aamiaisen klo 8, vanhemmat syövät omansa 11 ja käskevät syömistä pyytävät lapset pihalle kun he ovat jo aamiaisensa syöneet, lupaavat "jotain kohta" ja tämän jälkeen häviävät omiin hommiin pariksi tunniksi, niin ei kai siihen mun päätöstä tarvita että joko lapset ovat nälkäisiä tai joku muu ruokkii ne.
Tuo on kieltämättä erikoista, että vanhemmat nousevat klo 8:ksi laittamaan aamiaista lapsilleen, mutta itse syövät aamiaisen vasta klo 11 eivätkä silloin anna lapsille mitään syötävää, vaikka nämä pyytävät.
Taisit olla mun veljen vaimon kanssa matkassa?
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia äitejä oikeasti on. Minä olen kerran erehtynyt erään porukan kanssa Bombaan viikonlopunviettoon. Siis ajanut idiootti puoli maata halki sen takia. Siellä ilmeni mm että:
- erään perheen rytmi on oikeasti minuutintarkka, siis oikeasti minuuteista kiinni - koko muu porukka sitten yritti arvata, mikä se rytmi on, mutta aina kun jokin tietty aika koitti, piti reagoida heti
- lapsille ei edes tällaisena erikoisviikonloppuna edes ehdottaa janojuomaksi pillimehua - muuta ei ollut, koska mihinkään ei päässyt, koska piti päivystää sitä minuuttiperhettä, pillimehutarjouksesta seurasi puolen tunnin happohyökkäyssaarna
- tämä äiti ja hänen miehensä huolehtivat vain ja ainoastaan siitä omasta lapsestaan jonka ympärillä he surisivat helikopterin lailla - toisaalta eivät myöskään päästäneet häntä edes leikkiaitaukseen ilman molempia vanhempia koko ajan "leikittämässä" eli käytännössä lapset eivät voineet puuhata mitään ihan keskenään
- tämä äiti ei voinut edes uimaan mentäessä saattaa toisen perheen lasta sieltä naisten puolen kautta, vaan alkoi huutaa ja tiuskia, että hän ei muita hoida ja haukkui siinä lapsen kuullen tämän vielä villiksi ja vastenmieliseksi
- koko keskustelu kiersi sitä hänen äitiytensä raskautta ja sitä omaa lasta haukuttiin ihan koko sen viikonlopun ajan muiden lasten ja sen oman lapsen kuullen
- nukkumaanmeno alkoi kello 19.30 ja kaikkien olisi pitänyt mennä silloin nukkumaan, koska myös se muiden valvominen sotki heidän elämäänsä
NEVER AGAIN.
Vierailija kirjoitti:
Ystäväpiirissäni on yksi sellainen tärkeilijä, joka laittaa lapset aina viimeistään klo 19:30 nukkumaan ja siitä ei poiketa. Ei edes jouluna! Itselläni on samanikäinen lapsi (tällä hetkellä 3v eli lähes saman ajan olen asiaa ihmetellyt) ja juhlapyhinä (joulu, juhannus..) lapsi saa valvoa pidempään. Vastaavasti aamulla myös nukkuu pidempään. Tämän tärkeilijä lapsi herää aamuisin klo 6 ja pitää "rytmiään ainoana oikeana ratkaisuna". Hohhoijaa. Kovin vähän hymyä on äidillä kyllä näkynyt :o
Neuvoisin, että RELATKAA ihmiset oikeesti! :)
Mulla on yksi kaveri joka kanssa laittoi lapset kouluikäisiksi asti nukkumaan klo 19.30. Mutta hänellä oli siihen ihan se oikea syy: halusivat miehen kanssa lapset pois jaloista ja omaa aikaa. Tätä omaa aikaa tarvittiin siis vuoden jokaisena päivänä, myös mm. jouluaattona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Kun se yleensä on.
Toisaalta näissä aikatauluperheissä elämä on aika lailla helpompaa kuin niissä, joissa lapset eivät voi koskaan ennakoida,tuleeko seuraavaksi ruokaa vai mennäänkö nukkumaan. Kun päivässä on selkeä rytmi, asiat seuraavat toisiaan samalla kaavalla, niin lapset ovat rauhallisempia ja vanhemmat tyytyväisempiä. Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta.
Jos haluaa saada ns. helpot lapset niin päivässä on selkeä rytmi. Jos haluaa lapsensa karjuvan kaupassa, niin varmistaa, että sinne mennään aina niin, että lapsi on joko nälkäinen tai väsynyt tai mielellään molempia.
Onko olemassa vain kaksi ääripäätä: minuutin tarkka aikataulu tai sitten eletään kuin pellossa.
Arkisin on hyvä olla rytmi, lomalla jonkinlainen, erikoispäivinä (kuten juhannus) voidaan lähes kaikesta joustaa. Jos jonkun lapsi on esim. autisti tai adhd, niin sitten yritetään pitää mahdollisimman pitkälle rutiineista kiinni, mutta ns. peruslapsi sietää sen, että kaverin mökillä tai mummolassa tehdään vähän eri tavalla, koska ei olla kotona. Siihen perustuu se, että lasten kanssa voidaan matkustaa niin koti- kuin ulkomailla.
Huomasitko, että kirjoitin näin "Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta."
Olen varmaan natsiäiti, koska jopa juhannuksena pidetään kiinni siitä, että nälkäisenä ei tarvitse lähteä nukkumaan tai kauppaan tai edes kokolle. Varmaan monen lapselle on OK, että ruokaa saa koko päivänä vain kerran ja senkin illalla, mutta miksi ihmeessä kiusaisin lastani tuolla tavalla? Sama koskee päiväunia: minusta lapsella on oikeus uniinsa, vaikka jonkun toisen aikuisen mielestä kukaan ei mene päivällä nukkumaan, koska niin nyt ei mökillä tehdä ja sillä selvä.
Olen tavannut esimerkiksi lentokoneessa monia karjuvia lapsia, joilla on selkeästi sekä univajetta että nälkä, mutta vanhempien mielestä lapselle tekee hyvää olla välillä irti rutiineista. Minun lapsiani katsotaan säälien ja kysytään, miten heidät on peloteltu tuollaisiksi. Ihan täyttämällä vatsa säännöllisesti ja antamalla nukkua tarpeeksi.
Eli sinun mielestäsi pikkulapsiperheiden, joissa on tarkat vuorokausirytmit, ei pidä matkustaa, jos lentokoneet eivät lähde juuri heidän lastensa nukkumisaikojen mukaan tai lentokoneissa ei tarjoilla ruokaa juuri silloin, kun lapsella on nälkä? Vai mitä tarkoitit?
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen perhe on niitä rennosti ottajia, joilla ei niin välitetä rytmistä lomalla. Joten me muut sitten hoidetaan heidän yliväsyneitä huomionkipeitä lapsiaan aamusta monta tuntia ja ruokitaan kun vanhemmat viilettää omissa puuhissaan tajuamatta että 3v voisi kaivata lounasta joskus jos ei ole syönyt aamiaista heidän kanssaan klo 11. Pottaharjoitteleva pissaa matolle kun kukaan ei ole muistanut ehdottaa vessaa ja päikkäri-ikäinen nukahtaa klo 17 itsekseen sänkyyn kenenkään ensin huomaamatta ja sit se kiskotaan sieltä itkuisena ja väsyneenä kun oli sovittu että lähdetään käymään jäätelöllä tms.
En liputa aloittajan joustamattomuuden puolesta mutta silti tämä keskustelu särähtää korvaan kun minä olen sukulaisten mielestä se rutiinien orja ja marttyyri kun mielestäni 3 ateriaa päivässä ei riitä lapsille ja 2-6-vuotiaiden ei voi antaa katsoa aamua K7 ohjelmia oman onnensa nojassa vaan jonkun aikuisen on noustava heidän kanssaan ja illalla lasten on aika siirtyä nukkumaan viimeistään kun tuvassa alkaa pyöriä K16-leffat. Paikalla on siis sekä meidän että muiden lapsia.
Kiitos tästä! Olen täsmälleen samaa mieltä. Rutiineista voi joustaa lomalla, mutta joillekin "rentous" tarkoittaa välinpitämättömyyttä, jota on kamala katsella vierestä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se joka tulee vierailulle niin tuokoot petivaatteet ja eväät tullessaan. Itse en ala passaamaan ketään.
Kyllä tuo helpottaa lasten kasvaessa... seurasin mökkeillessä 13 - ja1 4-vuotiaiden unirytmiä. Nukkumaan puolilta öin ja herätys 13 tunnin kuluttua eli kömpivät mukaan lounasvalmisteluihin. Nälkä oli kuulemma herättänyt :D Tykkäävät mökkeilystä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meidät ihan välttämättä aina halutaan tuonne. Ollaan aina se 1 yö, max 2. On kyllä todella raskasta ja hankalaa pelkästään uskohuussi, vaarallinen ranta, avotuli, kaivo, jyrkkä rinne, jyrkät vintin raput.
Ihmettelen miten mies ja veljensä ovat säilyneet hengissä 70-luvun lapsuutensa, kun ei niin paljon lasten perään katsottu.
Ap.
1 yö?? näin paljon puhetta ja kyse yhdestä yöstä? Onko sulla kaksi 1,5-vuotiasta?
En tosin menisi mökille jossa en viihdy. Mennään koska tykätään luonnosta, lasta ei yleensä ulkoilmassa kiukuta vaikka olisi väsynytkin, ja parivuotiaasta asti lapsikin tykännyt hommista joita mökillä saa tehdä, kuten puuhommat, tiskaaminen ulkona, marjojen poiminta. Puskapissat jees, helppoa, ja saunan pesuhuoneessa hyvät pepun pesu mahdollisuudet. Nukkuu kun nukuttaa, jos ei päikkäreitä niin illalla nukahtaa vähän aiemmin. Ulkoilu, sauna, ruoka ja syli niin ei oo kauaa pysyny silmät auki illalla. Aamulla lastenohjelmia padiltä omassa sängyssä, jos aikuiset haluaa nukkua hetken pidempään. Mutta en menisi jos mökillä ei olisi mitään kivaa puuhaa ja olisin aivan eri aikaan hereilläkin kuin muu saman katon alla oleva porukka.
Vierailija kirjoitti:
Ei meillä lapsilla ole mitään ongelmia välillä valvoa pidempään ja nukkua pidempään.
Tämä. Meillä ei ole koskaan ollut mökillä mitään ongelmia aikataulujen kanssa. Käyty 18 vuotta lasten syntymästä lähtien ja siellä on vain yksi huone. Viikon oli anoppikin mukana ja kaikki viihtyivät.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä en aamuvirkkuna suostu mökkeilemään muiden perheiden kanssa. Kyllähän sitä moni mielellään tulisi kun meillä on usein vuokrattu tosi iso mökki, 10:lle mitoitettu. Mutta siellä neliöistä huolimatta on vain yksi erillinen huone, muut petipaikat on parvella ja tuvassa. Paljon mukavampaa olla vain oman perheen kera ja nousta aamulla aikaisin, kun muutkin nousevat. Nuoriso saa nukuttua parvella, vaikka tuvassa touhutaankin.
Täällä on kyllä hyviä mielipiteitä. Jos ei ole minuuttiaikatauluja, eikä koskaan tehdä poikkeuksia missään - perheessä eletään pellossa, pienet lapset heräävät yksin, pissaavat matoille, eivät saa ruokaa, eivät tiedä milloin nukutaan.
Meillä ei ole minuuttiaikatauluja nyt lomalla, mutta heräämisen jälkeen mennään pissalle, aamupalalle (voi olla puuroa, muroja, jogurttia+hedelmiä, tms), puetaan vaatteet. Jos ollaan päivä kotosalla lähdetään puistoon ja tullaan lounaalle kotiin. Lounas on heräämisen ajasta riippuen klo 11-13. Jos ollaan menossa kaupungille tai kyläilemään, otan evästä mukaan tai ostetaan matkalla kaupasta jotain pientä. Käydään ehkä sit jossain ravintolassa syömässä. Päiväunia meillä ei enää nukuta. Kotiin koitetaan tulla siten että oltaisiin iltaruoka-aikana kotona, klo 17. Iltaisin pyritään olla kotona ennen seitsemää, ettei vaan lapset nukahda autoon/bussiin ja aletaan rauhottumaan iltapalalle, jonka jälkeen pesulle ja sitten iltasatu ja nukkumaan. Mutta koska meillä ei ole minuuttiaikatauluja, ollaan kuin pellossa ja kaikki menee huonosti. Lapset ovat pilalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä nuo nuoret ,näpräävät koko ajan noita kännyköitä ovat mökillä tai ei!!!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Kun se yleensä on.
Toisaalta näissä aikatauluperheissä elämä on aika lailla helpompaa kuin niissä, joissa lapset eivät voi koskaan ennakoida,tuleeko seuraavaksi ruokaa vai mennäänkö nukkumaan. Kun päivässä on selkeä rytmi, asiat seuraavat toisiaan samalla kaavalla, niin lapset ovat rauhallisempia ja vanhemmat tyytyväisempiä. Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta.
Jos haluaa saada ns. helpot lapset niin päivässä on selkeä rytmi. Jos haluaa lapsensa karjuvan kaupassa, niin varmistaa, että sinne mennään aina niin, että lapsi on joko nälkäinen tai väsynyt tai mielellään molempia.
Kaikkien tuntemieni aikataulupergheiden äidit on omien sanojensa mukaan uupuneita ja isät rtäisiä. Ja lapset eivät kestä pienintäkään vaan romahtelevat jos ruoka on väärää puuroa tai vartin myöhässä.
Minä en ihan oikeasti ymmärrä, mistä tässä puhutaan. En tunne yhtäkään äitiä tai perhettä, jossa ihan oikeasti noudatettaisiin jotain minuuttiaikataulua. Ne, jotka pitävät tarkasti rutiineista kiinni joustavat kyllä helposti puoli tuntia tai tunninkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Kun se yleensä on.
Toisaalta näissä aikatauluperheissä elämä on aika lailla helpompaa kuin niissä, joissa lapset eivät voi koskaan ennakoida,tuleeko seuraavaksi ruokaa vai mennäänkö nukkumaan. Kun päivässä on selkeä rytmi, asiat seuraavat toisiaan samalla kaavalla, niin lapset ovat rauhallisempia ja vanhemmat tyytyväisempiä. Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta.
Jos haluaa saada ns. helpot lapset niin päivässä on selkeä rytmi. Jos haluaa lapsensa karjuvan kaupassa, niin varmistaa, että sinne mennään aina niin, että lapsi on joko nälkäinen tai väsynyt tai mielellään molempia.
Onko olemassa vain kaksi ääripäätä: minuutin tarkka aikataulu tai sitten eletään kuin pellossa.
Arkisin on hyvä olla rytmi, lomalla jonkinlainen, erikoispäivinä (kuten juhannus) voidaan lähes kaikesta joustaa. Jos jonkun lapsi on esim. autisti tai adhd, niin sitten yritetään pitää mahdollisimman pitkälle rutiineista kiinni, mutta ns. peruslapsi sietää sen, että kaverin mökillä tai mummolassa tehdään vähän eri tavalla, koska ei olla kotona. Siihen perustuu se, että lasten kanssa voidaan matkustaa niin koti- kuin ulkomailla.
Huomasitko, että kirjoitin näin "Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta."
Olen varmaan natsiäiti, koska jopa juhannuksena pidetään kiinni siitä, että nälkäisenä ei tarvitse lähteä nukkumaan tai kauppaan tai edes kokolle. Varmaan monen lapselle on OK, että ruokaa saa koko päivänä vain kerran ja senkin illalla, mutta miksi ihmeessä kiusaisin lastani tuolla tavalla? Sama koskee päiväunia: minusta lapsella on oikeus uniinsa, vaikka jonkun toisen aikuisen mielestä kukaan ei mene päivällä nukkumaan, koska niin nyt ei mökillä tehdä ja sillä selvä.
Olen tavannut esimerkiksi lentokoneessa monia karjuvia lapsia, joilla on selkeästi sekä univajetta että nälkä, mutta vanhempien mielestä lapselle tekee hyvää olla välillä irti rutiineista. Minun lapsiani katsotaan säälien ja kysytään, miten heidät on peloteltu tuollaisiksi. Ihan täyttämällä vatsa säännöllisesti ja antamalla nukkua tarpeeksi.
Eli sinun mielestäsi pikkulapsiperheiden, joissa on tarkat vuorokausirytmit, ei pidä matkustaa, jos lentokoneet eivät lähde juuri heidän lastensa nukkumisaikojen mukaan tai lentokoneissa ei tarjoilla ruokaa juuri silloin, kun lapsella on nälkä? Vai mitä tarkoitit?
Että lapselle voi antaa ruokaa silloin, kun on lapsen normaali ruoka-aika eikä odotella, koska lentokoneruoka tarjotaan. Vaikka vanhemmista on kivaa ja jännittävää muutella rytmejä, niin lapsi tarvitsee päivällä ruokaa tiheämmin kuin 8 tunnin välein. Mutta ihan oma asiansa, jos heidän mielestään rutiinit pitää rikkoa ja antaa lapselle ruokaa vasta 2 tunnin huutamisen jälkeen.
"Hanskaatte?" Onkohan minulta mennyt 20 vuotta ohi. Silloin hanskaaminen tarkoitti..krhm..no.
Sen sijaan sana "handlaaminen" tarkoitti selviämistä, pärjäämistä jonkin asian suhteen.
Lapsi menee nukkumaan myöhemmin kuin yleensä, silloin nukkuukin niin sikeästi, ettei mölyt haittaa. Kun on tosi väsynyt niin nukahtaa itsekseen. Sauna laitetaan niin, että kaikki ehtii. Tai vaikka kaksi kertaa lämmitetään. Aamulla mun mutsi nousee kuitenkin aikaisin, niin voin vaikka nukkua vielä, kun lapsi herää. Hyvin pärjäillään. Vieraisiin paikkoihin ei mennä, jossa joutuisi varomaan muita. En jaksa, eikä mun tässä iässä enää tarvi yrittää hirveästi tehdä niin, että miellyttäisi muita. Eli jos pyydetään johonkin, mihin en halua, niin en mene. Mies menee, jos haluaa. Mä luulen, että tää on niitä etuja, joita on vanhemmalla iällä lapsen saannista. Nuorempana hyssyttelin ja hyppäsin ja kärsin muden takia.
Valittamisen sijaan kannattaa keskittää energia ratkaisujen etsimiseen. Meidän ratkaisumme, kun lapset oli pieniä ja oli noita "pakollisia" sukumökkireissuja: ostettiin käytetty asuntovaunu, ei maksanut paljoa (ja kun aikanaan myytiin saatiin vielä yhden etelänreissun verran rahaa). Siellä oli hyvä nukuttaa lapset päivä- ja iltaunille, tehdä aamupalaa jne. kun rytmit oli niiden suhteen täysin erilaiset kuin muulla porukalla. Ja sinne minäkin pääsin välillä rauhoittumaan. Useinhan kesämökeillä tila tuntuu olevan suurin ongelma, nykyihminen kun ei halua olla kuin sillit suolassa koko ajan, vaikka onkin kivaa viettää yhdessä aikaa, syödä, pelailla jne. Vaunun ansiosta pystyttiin viettämään kivoja sukumökkikesiä, joita voi vieläkin muistella lämmöllä.
En toki. Ei kai se mistään aikuisen päätöksestä kiinni ole? Mut jos lapset ovat syöneet aamiaisen klo 8, vanhemmat syövät omansa 11 ja käskevät syömistä pyytävät lapset pihalle kun he ovat jo aamiaisensa syöneet, lupaavat "jotain kohta" ja tämän jälkeen häviävät omiin hommiin pariksi tunniksi, niin ei kai siihen mun päätöstä tarvita että joko lapset ovat nälkäisiä tai joku muu ruokkii ne.