Lue keskustelun säännöt.
Pikkulasten kanssa mökillä, miten hanskaatte aikatauluerot?
21.06.2017 |
Meillä lapset herää klo 7 oli arki tai pyhä. Siksi heidät laitettava nukkumaan ajoissa, koska muuten koko seuraava päivä kiukuttelua. Joudun käskeään muuta porukkaa olemaan hiljempaa nukuttamisen ajan, koska mökki on hatara ja äänekäs keskustelu kuluu ulkoa sisälle täysin. Aamulla vastaavasti muu porukka nukkuu 10-12 asti, jolloin minä lämmitän jo lapsille lounasta. Aamulla katsotaan lastenohjelmia hiljaa, vaikka olkkarissakin on nukkujia. Syön itsekin eri aikaan kuin muut, koska aikatauluni on eri. Saunakin yleensä lämmitetään vasta niin myöhään, etten enää jaksa mennä. Kotona hoidetaan aamuheräämiset puoliksi, mutta mökillä annan miehen seurustella sukulaistensa kanssa.
Kommentit (187)
Vierailija kirjoitti:
Miten hankitaan melussa nukkumisen taito? Itse en ole vielä 30 vuodessa oppinut.
Nukkumalla melussa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia äitejä oikeasti on. Minä olen kerran erehtynyt erään porukan kanssa Bombaan viikonlopunviettoon. Siis ajanut idiootti puoli maata halki sen takia. Siellä ilmeni mm että:
- erään perheen rytmi on oikeasti minuutintarkka, siis oikeasti minuuteista kiinni - koko muu porukka sitten yritti arvata, mikä se rytmi on, mutta aina kun jokin tietty aika koitti, piti reagoida heti
- lapsille ei edes tällaisena erikoisviikonloppuna edes ehdottaa janojuomaksi pillimehua - muuta ei ollut, koska mihinkään ei päässyt, koska piti päivystää sitä minuuttiperhettä, pillimehutarjouksesta seurasi puolen tunnin happohyökkäyssaarna
- tämä äiti ja hänen miehensä huolehtivat vain ja ainoastaan siitä omasta lapsestaan jonka ympärillä he surisivat helikopterin lailla - toisaalta eivät myöskään päästäneet häntä edes leikkiaitaukseen ilman molempia vanhempia koko ajan "leikittämässä" eli käytännössä lapset eivät voineet puuhata mitään ihan keskenään
- tämä äiti ei voinut edes uimaan mentäessä saattaa toisen perheen lasta sieltä naisten puolen kautta, vaan alkoi huutaa ja tiuskia, että hän ei muita hoida ja haukkui siinä lapsen kuullen tämän vielä villiksi ja vastenmieliseksi
- koko keskustelu kiersi sitä hänen äitiytensä raskautta ja sitä omaa lasta haukuttiin ihan koko sen viikonlopun ajan muiden lasten ja sen oman lapsen kuullen
- nukkumaanmeno alkoi kello 19.30 ja kaikkien olisi pitänyt mennä silloin nukkumaan, koska myös se muiden valvominen sotki heidän elämäänsä
NEVER AGAIN.
Mä olisin jättänyt huomiotta koko tapauksen ja tehnyt niin kuin meillä tehdään ennenkin. Olisin siis todennut piut paut toisten aikatauluille. Miten muut suhtautuivat tähän?
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Kun se yleensä on.
Helpointa itselle ja muille olisi osata sanoa suoraan, että meidän perhetilanne on sellainen, ettei me oikein voida koko perheellä tulla teidän mökille ainakaan yöksi. Jos ei koko aikuisikäänsä lisäänny, niin kyllä se taas helpottaa, kun lapset on isompia.
Joillain ei helpota, mutta se johtuu useimmiten enemmän vanhempien joustamattomuudesta ja ikuisesta rutiinien ehdoilla elämisestä kuin niistä lapsista. "Erityiset erityislapset" sitten poikkeuksena.
Käyttäjä3840 kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuollaisia äitejä oikeasti on. Minä olen kerran erehtynyt erään porukan kanssa Bombaan viikonlopunviettoon. Siis ajanut idiootti puoli maata halki sen takia. Siellä ilmeni mm että:
- erään perheen rytmi on oikeasti minuutintarkka, siis oikeasti minuuteista kiinni - koko muu porukka sitten yritti arvata, mikä se rytmi on, mutta aina kun jokin tietty aika koitti, piti reagoida heti
- lapsille ei edes tällaisena erikoisviikonloppuna edes ehdottaa janojuomaksi pillimehua - muuta ei ollut, koska mihinkään ei päässyt, koska piti päivystää sitä minuuttiperhettä, pillimehutarjouksesta seurasi puolen tunnin happohyökkäyssaarna
- tämä äiti ja hänen miehensä huolehtivat vain ja ainoastaan siitä omasta lapsestaan jonka ympärillä he surisivat helikopterin lailla - toisaalta eivät myöskään päästäneet häntä edes leikkiaitaukseen ilman molempia vanhempia koko ajan "leikittämässä" eli käytännössä lapset eivät voineet puuhata mitään ihan keskenään
- tämä äiti ei voinut edes uimaan mentäessä saattaa toisen perheen lasta sieltä naisten puolen kautta, vaan alkoi huutaa ja tiuskia, että hän ei muita hoida ja haukkui siinä lapsen kuullen tämän vielä villiksi ja vastenmieliseksi
- koko keskustelu kiersi sitä hänen äitiytensä raskautta ja sitä omaa lasta haukuttiin ihan koko sen viikonlopun ajan muiden lasten ja sen oman lapsen kuullen
- nukkumaanmeno alkoi kello 19.30 ja kaikkien olisi pitänyt mennä silloin nukkumaan, koska myös se muiden valvominen sotki heidän elämäänsä
NEVER AGAIN.
Mä olisin jättänyt huomiotta koko tapauksen ja tehnyt niin kuin meillä tehdään ennenkin. Olisin siis todennut piut paut toisten aikatauluille. Miten muut suhtautuivat tähän?
No kun tää yksi perhe esim panttasi niitä ruokailuaikatauluja ja kaikkea muutakin. Ja en edes aluksi tajunnut, että joku oikeesti on noin törppö. Varmaan olisi pitänyt todeta saman tien, että tästä ei kyllä tule mitään. Ongelmaksi koko juttu muodostui siksi juuri meille, että meillä on kolme lasta, näillä kaikilla muilla se yksi. Tosi paljon vaikeampaa rykäistä myös ne kaksi pientä aina minuutissa jonnekin... never again.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ystäväpiirissäni on yksi sellainen tärkeilijä, joka laittaa lapset aina viimeistään klo 19:30 nukkumaan ja siitä ei poiketa. Ei edes jouluna! Itselläni on samanikäinen lapsi (tällä hetkellä 3v eli lähes saman ajan olen asiaa ihmetellyt) ja juhlapyhinä (joulu, juhannus..) lapsi saa valvoa pidempään. Vastaavasti aamulla myös nukkuu pidempään. Tämän tärkeilijä lapsi herää aamuisin klo 6 ja pitää "rytmiään ainoana oikeana ratkaisuna". Hohhoijaa. Kovin vähän hymyä on äidillä kyllä näkynyt :o
Neuvoisin, että RELATKAA ihmiset oikeesti! :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
[.... . Ja tosi usein löydän itseni tilanteesta jossa muut ovat kadonneet hommiinsa (kalastamaan, hakemaan bensaa, ruokakaupalle, johonkin remppa-rakennus-hommaan) ja useamman perheen liki 10 lasta ovat jääneen minun ja puolisoni valvontaan.
.....
Remonttihommat. Kyllä siellä mökillä täytyy tehdä monenlaista remonttia ja huoltoa, ei se mökki itsekseen pysy kuin joku hotelli mihin vain mennään. AP vaan valittaa jostain nukkumisista kun muut huolehtivat mökin kunnossapidosta ulkovessan tyhjennykset mukaan lukien. Hakkaako ap polttopuita, ei varmaan jos joku aamupuuron keitto ottaa niin koville.
Kiittämättömyyttä ja uusiavuttomuutta, sanoisi joku.
En varmasti ole ainoa taaperoikäisten äiti, jolle puiden hakkaaminen, saunan lämmitys, verkkojen nosto ja muu yksin tehtävä puuhastelu olisi lomaan rinnastettavaa toimintaa.
Kun joku huolehtii lapsista, minä riemusta kiljuen hakkaan halkoja kylmä kalja toisessa kädessä.
Kun minulla ei vielä ollut lapsia, niin ihmettelin miten käly aina mökillä katosi kuin pieru Saharaan hakkaamaan halkoja, keräämänä marjoja, nostamaan perunaa, rakennusavuksi rantasaunalle, metsätöihin, ojankaivuuseen, mihin vain. Tiskivuorojakin se oikein pyysi, aina tarjoutui ekana hakemaan vettä. Että jopas on energinen ja toimelias ihminen!
Sitten kun itsellä oli pienet lapset, ymmärsin. Se hommiin karkaaminen ja jonkun tehtävän suorittaminen rauhassa ja loppuun ja keskeytyksettä on todellakin on lomaa jos joku muu katsoo lapset (niin kuin minä silloin vahdin kälyn lapset ja podin vähän huonoa omaatuntoa laiskuudestani kun mielelläni istuin rannalla lapsia katsellen sen sijaan että kantaisin pöllejä metsästä). Nykyään minä olen (läheisten siunauksella) se katoaja jota kummasti on alkanut houkuttaa viinimarjojen kerääminen, haravointi, rantasaunan lämmitys ja halonhakkuu, ja joku täti/mummo/muu katsoo lasten perään.
Eikä tarvitse kenenkään väittää etten viihdy lasteni kanssa, viihdyn kyllä. Mutta vaihtelu virkistää!
Ilman sarvia ja hampaita, mutta näin lapsettoman näkökulmasta mielenkiintoista luettavaa :) En voi seota lasten kasvatukseen sun muihin nukkumisiin vähäisen kokemukseni johdosta, mutta ihmettelen vilpittömästi miksi lapsia pitää tehdä jos niistä on niin kamala riesa että halonhakkuut, ojankaivuut ja perunannosto on miellyttävää vaihtelua? Itse mökki-ihmisenä koen kyllä noi raskaat halonhakkuut sun muut ihan raskaina mökkitöinä enkä minään virkistävänä lomana. Ja en siis kettuile, vaan kysyn ihan tietämättömänä. Mökillä kyllä raadan noiden halonhakkuiden sun muiden kanssa mutta jossain välissä lauantaita kirves putoaa kädestä vaihtuen viinipulloon ja saunan lämmitykseen sun muihin "virkistysjuttuihin".
Ja en siis kettuile, minä kysyn mielenkiinnosta, koska en täysin osaa asennoitua lapsiperheen tilanteeseen. Eikö ap:n kuvaamassa tapauksessa olisi paras kieltäytyä kohteliaasti kutsusta AJOISSA jotta isäntäväki kutsuisi paikalle sinne mielellään tulevaa porukkaa?
Minäkin kieltäydyn eräiden ihmisten mökkikutsuista, näen heitä mieluummin ihan perus-koti-olosuhteissa tms, en halua tiettyjen ihmisten kanssa viettää viikonloppua mökkiolosuhteissa. Vaikka mökki-ihminen muuten olenkin, mutta ihan vain oman pikkupiirini kanssa. Pikkupiiriin mahtuu lapsiakin mutta siinähän ne menevät ihan omalla painollaan eikä ongelmia ole kamalasti ollut. Enempi ehkä lapsiinkin tutustuu tuollaisissa erikoisolosuhteissa, voidaan leikkiä jotain rosvoa ja poliisia sun muuta.. Toki pikkulasten vanhemmista (ainakaan äidistä, kyllä se vain näin näyttää olevan että äiti hoitaa ja isä ottaa relaks..) ei niin paljoa viininlipitysseuraa saa mutta ei se ole murheistani suurin.
Oppikaa kieltäytymään kohteliaasti jostain kutsuista ja esittäkää jokin korvaava ehdotus tilalle, olen näin toiminut ja ajatellut.
Tuossahan se kirjoittaja sanoi, että vaihtelu virkistää :) Sinä karkaat viinin juontiin jossain vaiheessa halkohommia, tuo äiti taas karkaa lastenhoidolta niihin halkohommiin.
Ok :) mutta ihmettelen silti että missä on sen isän rooli, sitä on ihmetellyt joku muukin täällä? Äidille tuollainen mökkijuhannus on todellinen työleiri, isän rentoutuessa kaljojensa kanssa. Toki monelle äidille on unelmien täyttymys noi lapsijutut, mutta miksi sitten kamala valitus ja marttyrointi, kuten ap, niin sitä en ymmärrä. Edelleenkin ilman kettuilua kysyn.
T: Se sama
Mikä työleiri se on? Eikä tän ketjun ap edes ole siellä mökillä kuin yhden yön, eikä mitään tarvitse tehdä. Hieman suhteellisuudentajua nyt.
Sitähän tässä on ihmetelty nyt 10 sivua. Ei tarvitsisi ottaa osaa mihinkään muuhun kuin oman perheensä juttuihin, mutta silti kamala valitus.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Kun se yleensä on.
Toisaalta näissä aikatauluperheissä elämä on aika lailla helpompaa kuin niissä, joissa lapset eivät voi koskaan ennakoida,tuleeko seuraavaksi ruokaa vai mennäänkö nukkumaan. Kun päivässä on selkeä rytmi, asiat seuraavat toisiaan samalla kaavalla, niin lapset ovat rauhallisempia ja vanhemmat tyytyväisempiä. Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta.
Jos haluaa saada ns. helpot lapset niin päivässä on selkeä rytmi. Jos haluaa lapsensa karjuvan kaupassa, niin varmistaa, että sinne mennään aina niin, että lapsi on joko nälkäinen tai väsynyt tai mielellään molempia.
Vierailija kirjoitti:
Helpointa itselle ja muille olisi osata sanoa suoraan, että meidän perhetilanne on sellainen, ettei me oikein voida koko perheellä tulla teidän mökille ainakaan yöksi. Jos ei koko aikuisikäänsä lisäänny, niin kyllä se taas helpottaa, kun lapset on isompia.
Joillain ei helpota, mutta se johtuu useimmiten enemmän vanhempien joustamattomuudesta ja ikuisesta rutiinien ehdoilla elämisestä kuin niistä lapsista. "Erityiset erityislapset" sitten poikkeuksena.
Olen joutunut sanomaan veljeni vaimolle, että heidän lapsensa eivät taida vielä olla oikein yhteiseen juhannuksen viettoon sopivia ja ehdottanut, että pitäisivät ainakin muutaman vuoden tauon ja palataan asiaan myöhemmin. Siskollani ja minulla on myös lapsia, mutta heidän kanssaan juhannukset eivät ole olleet yhtä vaivalloisia ja rajoittavia kuin veljeni lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Kun se yleensä on.
Toisaalta näissä aikatauluperheissä elämä on aika lailla helpompaa kuin niissä, joissa lapset eivät voi koskaan ennakoida,tuleeko seuraavaksi ruokaa vai mennäänkö nukkumaan. Kun päivässä on selkeä rytmi, asiat seuraavat toisiaan samalla kaavalla, niin lapset ovat rauhallisempia ja vanhemmat tyytyväisempiä. Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta.
Jos haluaa saada ns. helpot lapset niin päivässä on selkeä rytmi. Jos haluaa lapsensa karjuvan kaupassa, niin varmistaa, että sinne mennään aina niin, että lapsi on joko nälkäinen tai väsynyt tai mielellään molempia.
Onko olemassa vain kaksi ääripäätä: minuutin tarkka aikataulu tai sitten eletään kuin pellossa.
Arkisin on hyvä olla rytmi, lomalla jonkinlainen, erikoispäivinä (kuten juhannus) voidaan lähes kaikesta joustaa. Jos jonkun lapsi on esim. autisti tai adhd, niin sitten yritetään pitää mahdollisimman pitkälle rutiineista kiinni, mutta ns. peruslapsi sietää sen, että kaverin mökillä tai mummolassa tehdään vähän eri tavalla, koska ei olla kotona. Siihen perustuu se, että lasten kanssa voidaan matkustaa niin koti- kuin ulkomailla.
Mun veljen perhe on niitä rennosti ottajia, joilla ei niin välitetä rytmistä lomalla. Joten me muut sitten hoidetaan heidän yliväsyneitä huomionkipeitä lapsiaan aamusta monta tuntia ja ruokitaan kun vanhemmat viilettää omissa puuhissaan tajuamatta että 3v voisi kaivata lounasta joskus jos ei ole syönyt aamiaista heidän kanssaan klo 11. Pottaharjoitteleva pissaa matolle kun kukaan ei ole muistanut ehdottaa vessaa ja päikkäri-ikäinen nukahtaa klo 17 itsekseen sänkyyn kenenkään ensin huomaamatta ja sit se kiskotaan sieltä itkuisena ja väsyneenä kun oli sovittu että lähdetään käymään jäätelöllä tms.
En liputa aloittajan joustamattomuuden puolesta mutta silti tämä keskustelu särähtää korvaan kun minä olen sukulaisten mielestä se rutiinien orja ja marttyyri kun mielestäni 3 ateriaa päivässä ei riitä lapsille ja 2-6-vuotiaiden ei voi antaa katsoa aamua K7 ohjelmia oman onnensa nojassa vaan jonkun aikuisen on noustava heidän kanssaan ja illalla lasten on aika siirtyä nukkumaan viimeistään kun tuvassa alkaa pyöriä K16-leffat. Paikalla on siis sekä meidän että muiden lapsia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Kun se yleensä on.
Toisaalta näissä aikatauluperheissä elämä on aika lailla helpompaa kuin niissä, joissa lapset eivät voi koskaan ennakoida,tuleeko seuraavaksi ruokaa vai mennäänkö nukkumaan. Kun päivässä on selkeä rytmi, asiat seuraavat toisiaan samalla kaavalla, niin lapset ovat rauhallisempia ja vanhemmat tyytyväisempiä. Enkä tarkoita sitä, että kaikki tapahtuu aina samaan aikaan vaan sitä, että aamulla heräämisen jälkeen saa ruokaa eikä lähdetä vatsa tyhjänä ajamaan 200 km päähän mummolaan siksi, että se tuntuu kivalta seikkailulta.
Jos haluaa saada ns. helpot lapset niin päivässä on selkeä rytmi. Jos haluaa lapsensa karjuvan kaupassa, niin varmistaa, että sinne mennään aina niin, että lapsi on joko nälkäinen tai väsynyt tai mielellään molempia.
Kaikkien tuntemieni aikataulupergheiden äidit on omien sanojensa mukaan uupuneita ja isät rtäisiä. Ja lapset eivät kestä pienintäkään vaan romahtelevat jos ruoka on väärää puuroa tai vartin myöhässä.
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Menee jo ohi alkuperäisen aiheen, mutta miksi ihmeessä täytyy lähteä puistoon kaksi tuntia heräämisen jälkeen, jos se tuntuu jotenkin vastenmieliseltä? Köllötkää sängyssä, menkää aamiaisen jälkeen takaisin sänkyyn peuhaamaan, höpsöttelemään, lukemaan, syökää aamiaista pitkän kaavan mukaan jne. Ei meillä olla viikonloppuisin jo kaksi tuntia heräämisen jälkeen jossain menossa, hyvä kun on siinä ajassa syöty ja puettu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen perhe on niitä rennosti ottajia, joilla ei niin välitetä rytmistä lomalla. Joten me muut sitten hoidetaan heidän yliväsyneitä huomionkipeitä lapsiaan aamusta monta tuntia ja ruokitaan kun vanhemmat viilettää omissa puuhissaan tajuamatta että 3v voisi kaivata lounasta joskus jos ei ole syönyt aamiaista heidän kanssaan klo 11. Pottaharjoitteleva pissaa matolle kun kukaan ei ole muistanut ehdottaa vessaa ja päikkäri-ikäinen nukahtaa klo 17 itsekseen sänkyyn kenenkään ensin huomaamatta ja sit se kiskotaan sieltä itkuisena ja väsyneenä kun oli sovittu että lähdetään käymään jäätelöllä tms.
En liputa aloittajan joustamattomuuden puolesta mutta silti tämä keskustelu särähtää korvaan kun minä olen sukulaisten mielestä se rutiinien orja ja marttyyri kun mielestäni 3 ateriaa päivässä ei riitä lapsille ja 2-6-vuotiaiden ei voi antaa katsoa aamua K7 ohjelmia oman onnensa nojassa vaan jonkun aikuisen on noustava heidän kanssaan ja illalla lasten on aika siirtyä nukkumaan viimeistään kun tuvassa alkaa pyöriä K16-leffat. Paikalla on siis sekä meidän että muiden lapsia.
Mökkiolosuhteissa isommalle porukalle ruuanlaitto on sen verran aikaa vievää, että en todellakaan tarjoa kuin 3 ateriaa päivässä. Brunssin, pääruuan ja iltapalan. Muussa tapauksessa saisin seistä keittiössä aamusta iltaan. Brunssin tarjoan, kun vähintään puolet porukasta on hereillä. Pääruuan sen mukaan, miten porukalla brunssin jälkeen alkaa olla nälkä. Ja iltapalan noin klo 20. Ne, jotka haluavat syödä aikaisemmin, myöhemmin tai useammin, hoitavat omat syömisensä itse. Pienille lapsille voi lämmittää vaikka jonkin lastenruokapurkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miksi kaikki ajattelee että rutiinit ja aikataulut on äidin oma päähänpinttymä? Meillä arki ja elämä lasten kanssa on helpompaa kun toimii rutiinien mukaan ja kaikki leviää jos niistä lipeää. Naapuri luulee, että olen natsiäiti joka pakottaa lapset sunnuntaiaamuna klo 9 puistoon, mutta kun ollaan oltu hereillä siinä kohtaa jo 2h, itse nukkuisin mielelläni pitkään.
Menee jo ohi alkuperäisen aiheen, mutta miksi ihmeessä täytyy lähteä puistoon kaksi tuntia heräämisen jälkeen, jos se tuntuu jotenkin vastenmieliseltä? Köllötkää sängyssä, menkää aamiaisen jälkeen takaisin sänkyyn peuhaamaan, höpsöttelemään, lukemaan, syökää aamiaista pitkän kaavan mukaan jne. Ei meillä olla viikonloppuisin jo kaksi tuntia heräämisen jälkeen jossain menossa, hyvä kun on siinä ajassa syöty ja puettu.
En ole tämä kelle vastasit mutta meillä lapset on niin täynnä virtaa oltuaan muutaman tunnin himassa (ja ei todellakaan heitä kiinnostaa mikään brunssilököily) että mun on itse helpompaa olla heidän kanssa ulkona. Ymmärrän sen aivan supertäysin! Ehkä jotkut lapset ovat sitten passiivisempia ja jaksavat löhöillä, meillä heitä ei ole näkynyt:D
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen perhe on niitä rennosti ottajia, joilla ei niin välitetä rytmistä lomalla. Joten me muut sitten hoidetaan heidän yliväsyneitä huomionkipeitä lapsiaan aamusta monta tuntia ja ruokitaan kun vanhemmat viilettää omissa puuhissaan tajuamatta että 3v voisi kaivata lounasta joskus jos ei ole syönyt aamiaista heidän kanssaan klo 11. Pottaharjoitteleva pissaa matolle kun kukaan ei ole muistanut ehdottaa vessaa ja päikkäri-ikäinen nukahtaa klo 17 itsekseen sänkyyn kenenkään ensin huomaamatta ja sit se kiskotaan sieltä itkuisena ja väsyneenä kun oli sovittu että lähdetään käymään jäätelöllä tms.
En liputa aloittajan joustamattomuuden puolesta mutta silti tämä keskustelu särähtää korvaan kun minä olen sukulaisten mielestä se rutiinien orja ja marttyyri kun mielestäni 3 ateriaa päivässä ei riitä lapsille ja 2-6-vuotiaiden ei voi antaa katsoa aamua K7 ohjelmia oman onnensa nojassa vaan jonkun aikuisen on noustava heidän kanssaan ja illalla lasten on aika siirtyä nukkumaan viimeistään kun tuvassa alkaa pyöriä K16-leffat. Paikalla on siis sekä meidän että muiden lapsia.
Mökkiolosuhteissa isommalle porukalle ruuanlaitto on sen verran aikaa vievää, että en todellakaan tarjoa kuin 3 ateriaa päivässä. Brunssin, pääruuan ja iltapalan. Muussa tapauksessa saisin seistä keittiössä aamusta iltaan. Brunssin tarjoan, kun vähintään puolet porukasta on hereillä. Pääruuan sen mukaan, miten porukalla brunssin jälkeen alkaa olla nälkä. Ja iltapalan noin klo 20. Ne, jotka haluavat syödä aikaisemmin, myöhemmin tai useammin, hoitavat omat syömisensä itse. Pienille lapsille voi lämmittää vaikka jonkin lastenruokapurkin.
Joo, en todellakaan odotakaan että joku muu passaisi ruokaa pöytään kolmen tunnin välein! Mutta toivon että muut hyväksyvät kuittailematta ("hö, minä sä nyt oot väsäämässä, kohta [eli 2h päästä] on lettuja!") sen jos minun pitää ruokkia omiani jollain välipalalla ja että muut itse huolehtisivat (joko tarjoilemalla tai delegoimalla) etteivät omat lapsensa olisi nälkäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun veljen perhe on niitä rennosti ottajia, joilla ei niin välitetä rytmistä lomalla. Joten me muut sitten hoidetaan heidän yliväsyneitä huomionkipeitä lapsiaan aamusta monta tuntia ja ruokitaan kun vanhemmat viilettää omissa puuhissaan tajuamatta että 3v voisi kaivata lounasta joskus jos ei ole syönyt aamiaista heidän kanssaan klo 11. Pottaharjoitteleva pissaa matolle kun kukaan ei ole muistanut ehdottaa vessaa ja päikkäri-ikäinen nukahtaa klo 17 itsekseen sänkyyn kenenkään ensin huomaamatta ja sit se kiskotaan sieltä itkuisena ja väsyneenä kun oli sovittu että lähdetään käymään jäätelöllä tms.
En liputa aloittajan joustamattomuuden puolesta mutta silti tämä keskustelu särähtää korvaan kun minä olen sukulaisten mielestä se rutiinien orja ja marttyyri kun mielestäni 3 ateriaa päivässä ei riitä lapsille ja 2-6-vuotiaiden ei voi antaa katsoa aamua K7 ohjelmia oman onnensa nojassa vaan jonkun aikuisen on noustava heidän kanssaan ja illalla lasten on aika siirtyä nukkumaan viimeistään kun tuvassa alkaa pyöriä K16-leffat. Paikalla on siis sekä meidän että muiden lapsia.
Mökkiolosuhteissa isommalle porukalle ruuanlaitto on sen verran aikaa vievää, että en todellakaan tarjoa kuin 3 ateriaa päivässä. Brunssin, pääruuan ja iltapalan. Muussa tapauksessa saisin seistä keittiössä aamusta iltaan. Brunssin tarjoan, kun vähintään puolet porukasta on hereillä. Pääruuan sen mukaan, miten porukalla brunssin jälkeen alkaa olla nälkä. Ja iltapalan noin klo 20. Ne, jotka haluavat syödä aikaisemmin, myöhemmin tai useammin, hoitavat omat syömisensä itse. Pienille lapsille voi lämmittää vaikka jonkin lastenruokapurkin.
Joo, en todellakaan odotakaan että joku muu passaisi ruokaa pöytään kolmen tunnin välein! Mutta toivon että muut hyväksyvät kuittailematta ("hö, minä sä nyt oot väsäämässä, kohta [eli 2h päästä] on lettuja!") sen jos minun pitää ruokkia omiani jollain välipalalla ja että muut itse huolehtisivat (joko tarjoilemalla tai delegoimalla) etteivät omat lapsensa olisi nälkäisiä.
Sinäkö sen päätät onko ne nälkäisiä?
Mun mies ottaa taas aina "rennosti" ja alkaa pukea lapset ulos siinä vaiheessa kun heillä on jo lounasnälkä. Sit ihmettelee miksi vaatteet ei kelpaa ja ulkoilu pelkkää tappelua. Illalla kiroaa kun lapset ei nukahda kun päikkärit mennyt myöhäiseksi. Itse vedän rytmit suht kohdilleen ARKENA siksi että voin nauttia silloin itsekin elämästä enemmän!
Miksi te ihmiset menette jossain seurueessa mökkeilemään tai muulle kimppalomalle jos ette viihdy siellä ollenkaan? Miten vaikea on sanoa EI KIITOS?
Mikä työleiri se on? Eikä tän ketjun ap edes ole siellä mökillä kuin yhden yön, eikä mitään tarvitse tehdä. Hieman suhteellisuudentajua nyt.