Tuukka Temonen treffeillä
Kommentit (159)
Joitakin saattaa kiinnostaa. Niin itsellesi.
vähintään kerran kuussa oltava lehdissä, hyvin näkyy iltalehden artikkelin alapuolella.
Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!
Vierailija kirjoitti:
lesket pariutuu nopeasti.
Miehet.
Melkein ajattelin että Tuukka odottaa vähän, mutta ei. Vaikka eipä asia minulle kuulu, eikä loukkaa hänen ja Olgan liittoa. Ehkä Tuukka tarvitsee tuon selviytyäkseen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lesket pariutuu nopeasti.
Miehet.
Melkein ajattelin että Tuukka odottaa vähän, mutta ei. Vaikka eipä asia minulle kuulu, eikä loukkaa hänen ja Olgan liittoa. Ehkä Tuukka tarvitsee tuon selviytyäkseen.
Minusta Olga puhui joskus jossain haastiksessa, että toivottavasti Tuukka ottaa vielä jonkun naisen. Tai löytää.
Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
lesket pariutuu nopeasti.
Miehet.
Melkein ajattelin että Tuukka odottaa vähän, mutta ei. Vaikka eipä asia minulle kuulu, eikä loukkaa hänen ja Olgan liittoa. Ehkä Tuukka tarvitsee tuon selviytyäkseen.
Minusta Olga puhui joskus jossain haastiksessa, että toivottavasti Tuukka ottaa vielä jonkun naisen. Tai löytää.
Sitä minäkin toivon, mutta ihme miten nopeasti miehet toimii.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...
Olet vanhanaikainen.
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...
Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?
Vierailija kirjoitti:
Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...
Olin iloinen, kun isä löysi uuden kumppanin nopeasti.
Vierailija kirjoitti:
Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!
Hienosti sanottu. Elämä jatkuu, joka tapauksessa. Jos vielä löytää jonkun jonka kanssa voi jakaa tätä elämää, niin antaa mennä vaan.
Mitä sitten? Kai nyt aikuinen vapaa äijä saa treffeillä käydä.
Niin?