Tuukka Temonen treffeillä

Tyypillisiä hedonisteja täällä jotka ovat valmiita n u s s i m a a n uutta ukkoa tai akkaa ennenkin kuollut puoliso on edes kylmennyt kunnolla

Lehtijutun mukaan Tuukka sanoi, ettå ovat ystäviä, mutta treffeillä.

Mitä tuo tarkoittaa?

Yleisesti ottaen, onnea vaan sille naiselle tai miehelle, joka leskeen sekaantuu. Ahdistava ajatus edesmenneestä puolisosta ja hänen rakentamastaan yhteisestä elämästä, joka väistämättä on jotenkin kummittelevasti läsnä. Siihen vielä pisteenä i:n päälle lesken mahdolliset lapset. Huh. Itse en todellakaan sekaantuisi, edes nuoreen leskeen, kun itse 3-kymppinen. 😅

Olga sanoi Aika jonka sain -kirjassaan, ettei osaa sanoa toivoisiko Tuukan löytävän hänen kuoltuaan rakkauden vai eikö.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni ei ikinä anna äidilleen anteeksi, että äitinsä alkoi seurustella uuden miehen kanssa hyvin pian hänen isänsä kuoltua. Serkku oli 18-vuotias, eli aikuinen mies silloin, mutta kertoi, miten vaikeaa oli nähdä äiti rakkauden huumassa ja höpöttämässä uudesta miehestä ja muuttamassa sitten jo miehen luo. Joten ei, kaikki lapset eivät tosiaankaan pompi riemusta. Hän ei ollut siis sitä vastaan, etteikö äiti saisi olla onnellinen, mutta hän ei halunnut suhteen alkavan niin pian, kun itsellä oli vielä suru raakana kesken. 

 

 Tässä ikävintä on tuoda uusi tilanne julkisuuteen. Lasten kaverit ym. näkevät lehdestä, mikä voi tehdä tilanteesta vielä kipeämmin. 

18 vuotias ei ensinäkään ole lapsi. Toisekseen mitä helvettiä sun mutsis asiat kuuluu sun serkulle tai yhtään kenellekkään? Hänen surunsa on hänen surunsa, eikä kukaan ole ollut velvollinen järjestelemään elämäänsä hänen surunsa ja suruaikojensa  mukaan. Aivan sama kuinka palasina hän sitten oli, niin hänen haluamisillaan ei asiassa ollut kyllä mitään väliä. Terapia tuo olisi tarvinnut. Maailma ja muiden elämät kun ei todellakaan pyöri hänen ja hänen tunteidensa ympärillä. Olisin käskenyt serkkua pitää turpansa kiinni, kasvaa aikuiseksi ja olla puuttumatta asioihin jotka ei hänelle millään tavalla kuulu. 

Nyt kalahti kalikka ja kovaa 😄 Siellä taitaa olla joku joka löysi äkkiä uuden puolison? 

Mikä kalikka? Sehän ei kuulu kenellekään, miten nopeasti joku löytää uuden kumppanin, eikä se mitenkään vähennä sitä surun määrää. Miksi suurta surua kokenut ei saisi olla enää onnellinen, sitäkö tässä toivotaan?

Epäkunnioittavaa kuollutta puolisoa kohtaan ja lapsia kohtaan että isä tai äiti ottaa uuden puolison pian kuoleman jälkeen. Vanhalla ei ilmeisesti paljoa väliä ollut jos pitää heti päästä n u s s i m a a n jotain toista

Outo ajattelutapa, että elämä ei saisi jatkua surusta huolimatta, ja mitään onnea ei saisi elämään enää tulla. Aika monen kumppani varmaan toivoo, että jos itselle kävisi jotain, toisen elämä jatkuisi kuitenkin. Suruahan mikään ei kuitenkaan poista.

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!

 H U O R A!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Suruaika on kunnioituksen osoitus.

Vierailija kirjoitti:

Jos Tuukka olisi lapseton niin siitä vaan, mutta Tuukalla ja Olgalla on herkässä iässä olevat teini-ikäiset tytöt ja poika. Heille voi olla kova pala tämä, että iskä kuhertelee näin pian uuden naisen kanssa. Jos heidän lapset olisi vaikka 4v niin sekin olisi ihan eri juttu, mutta oma mielipide on että fiksua olisi antaa lapsille kunnon sururauha. Eikä ainakaan mennä mihinkään julkiseen tapahtumaan deiteille.

Mutta joo, ei kyllä yhtään yllättänyt tämä. Mietinkin kun Olga kuoli, että kauan menee niin Tuukka on otsikoissa uudesta suhteesta.

Tuukka elää julkisuudesta. Säälin hänen lapsiaan. Miesten panohalut menee kaiken muun edelle 🤮

Vierailija kirjoitti:

Yleisesti ottaen, onnea vaan sille naiselle tai miehelle, joka leskeen sekaantuu. Ahdistava ajatus edesmenneestä puolisosta ja hänen rakentamastaan yhteisestä elämästä, joka väistämättä on jotenkin kummittelevasti läsnä. Siihen vielä pisteenä i:n päälle lesken mahdolliset lapset. Huh. Itse en todellakaan sekaantuisi, edes nuoreen leskeen, kun itse 3-kymppinen. 😅

Huh, onneksi kaikki eivät ajattele noin.

Jokainen toki tekee omat valintansa.

Vierailija kirjoitti:

Lehtijutun mukaan Tuukka sanoi, ettå ovat ystäviä, mutta treffeillä.

 

Mitä tuo tarkoittaa?

No just sitä, mitä sanoi. Ovat treffeillä ja katsovat, mitä siitä tulee. Deittailevat kevyesti. Eivät seurustele virallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tyypillisiä hedonisteja täällä jotka ovat valmiita n u s s i m a a n uutta ukkoa tai akkaa ennenkin kuollut puoliso on edes kylmennyt kunnolla

Nykyihmiset on h u o r i a

Niin miehet kuin naiset 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lehtijutun mukaan Tuukka sanoi, ettå ovat ystäviä, mutta treffeillä.

 

Mitä tuo tarkoittaa?

No just sitä, mitä sanoi. Ovat treffeillä ja katsovat, mitä siitä tulee. Deittailevat kevyesti. Eivät seurustele virallisesti.

Ihmetyttää sitten miksi piti noin julkisesti mennä treffeille, jos ne todella ovat romanttiset treffit eikä kaveritreffit. 🤔 t. Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Suruaika on kunnioituksen osoitus.

Minkä pituinen on tämä täällä koko ajan vouhkattu suruaika? Itse suren menetettyä aviomiestä varmaan lopun ikäni jollain tasolla, vaikka tapahtumasta on jo kauan, ja olen löytänyt uuden kumppaninkin. Ulkopuolisetko sen määrittelevät, onko suruaikani liian pitkä vai liian lyhyt? Ei uskoisi, että ulkopuoliset voivat tuollaiseenkin asiaan puuttua.

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!

Eihän tuosta ole kysymys. Mutta kannattaako niin pian uutta suhdetta aloittaa kun on lapsiakin. Juha Mieto teki fiksusti kun keskittyi poikansa kasvattamiseen vaimon kuoltua.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Serkkuni ei ikinä anna äidilleen anteeksi, että äitinsä alkoi seurustella uuden miehen kanssa hyvin pian hänen isänsä kuoltua. Serkku oli 18-vuotias, eli aikuinen mies silloin, mutta kertoi, miten vaikeaa oli nähdä äiti rakkauden huumassa ja höpöttämässä uudesta miehestä ja muuttamassa sitten jo miehen luo. Joten ei, kaikki lapset eivät tosiaankaan pompi riemusta. Hän ei ollut siis sitä vastaan, etteikö äiti saisi olla onnellinen, mutta hän ei halunnut suhteen alkavan niin pian, kun itsellä oli vielä suru raakana kesken. 

 

 Tässä ikävintä on tuoda uusi tilanne julkisuuteen. Lasten kaverit ym. näkevät lehdestä, mikä voi tehdä tilanteesta vielä kipeämmin. 

18 vuotias ei ensinäkään ole lapsi. Toisekseen mitä helvettiä sun mutsis asiat kuuluu sun serkulle tai yhtään kenellekkään? Hänen surunsa on hänen surunsa, eikä kukaan ole ollut velvollinen järjestelemään elämäänsä hänen surunsa ja suruaikojensa  mukaan. Aivan sama kuinka palasina hän sitten oli, niin hänen haluamisillaan ei asiassa ollut kyllä mitään väliä. Terapia tuo olisi tarvinnut. Maailma ja muiden elämät kun ei todellakaan pyöri hänen ja hänen tunteidensa ympärillä. Olisin käskenyt serkkua pitää turpansa kiinni, kasvaa aikuiseksi ja olla puuttumatta asioihin jotka ei hänelle millään tavalla kuulu. 

Nyt kalahti kalikka ja kovaa 😄 Siellä taitaa olla joku joka löysi äkkiä uuden puolison? 

Mitä sönkötät? Ei minun puolisoni ole kuollut. Ja jos kuolee ja löydän uuden kuukaudessa, tai vaikka viikossa, niin ei se asia edelleenkään kuulu sinulle tai kenellekkään muullekkaan niin yhtään millään tavalla. 

Miltä tuntuu olla h u o r a?

Tuukka hoiti rakkaudella vaimoaan hautaan asti. Edes vakava sairaus ei romuttanut heidän kaunista liittoaan, vahvisti vain. Kunnioitan miestä tästä! Annetaan Tuukan nyt elää elämäänsä kuten parhaaksi näkee ja katsoa eteenpäin. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saman kokeneena kuin Tuukka (ja moni muu leskeksi jäänyt) voin kertoa, että sitä prosessia siitä, että toista ei enää ole, käy läpi koko toisen sairauden ajan. On vain pakko, vaikka uskoisikin hyvään lopputulokseen. On se kumma, että vielä hyvän matkaa elinaikaa olevan pitäisi jäädä laakereille makaamaan yhä tänäkin päivänä. Jos vastaan tulee sellainen tyyppi joka vie ajatukset pois loppusairauden ajasta ja elämänkumppanin kuolemasta, niin mitä sitten? Se ei vähennä rakkautta siihen edesmenneeseen millään tapaa!

 H U O R A!

Etkö tiedä että h u o r a ottaa maksua seksistä, ei seurustele asiakkaansa kanssa? Katsoppa pikkulapsi vaikka sanakirjasta mikä on h u o r a kun on kerran noin epäselvä käsite ja mene sitten ilta tissille äitin kaikkuun niin helpottuu tuo itku kiukku. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Lisään vielä, että mulla oli oikeasti huoli isästä vaikka itse olin lapsi. Uusi kumppani vei huolet pois.

Hyvä sulle. Mä vaan tiedän niin monta tapausta lähipiiristä, jossa on inhottu äiti tai isäpuolia. Muutettu heti, kuin vain mahdollista pois kotoa.

Jos on kotoa pois muuttamisen iässä, ja silti on niin itsekäs, kuin 5v, että ei käsitä asiaa, niin antaa mennä. Vaikka kuinka olis oma lapsi. Kannattaa opettaa niille lapsille pienestä pitäen, että myös vanhemmat on ihmisiä ja heilläkin on oma elämä, tarpeet ja mielipiteet. Tuukka on käynyt treffeillä ja täällä puhutaan kuinka lapset alkaa vihata. Mun mielestä vaikuttaa, että asiaa on siinä perheessä käsitelty vuosia. Turha verrata teidän tuttuihin. Tunnistan kyllä ihmistyypin.

Vierailija kirjoitti:

Lehtijutun mukaan Tuukka sanoi, ettå ovat ystäviä, mutta treffeillä.

 

Mitä tuo tarkoittaa?

Sovittu tapaaminen.