Tuukka Temonen treffeillä

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Ei missään lukenut että on tuomassa taloon uutta naista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Miksi pitää olla kumppani?

Eikö voi olla yksin?

Tuohan täytyy rauhassa käsitellä läpi, ennenkuin on edes kykenevä suhteeseen.

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Muuttaako se sitä asiaa millään tavalla puoleen jos toiseen? Jokainen suree tavallaan ja henk.koht. Jos joku haluaa surra lopun elämänsä niin sekin on ok. Mutta elämä jatkuu, kaikesta huolimatta. 

Ei tällä kyllä kuolleen muistoa kunnioiteta. Se sureminen mitä on ollut sairauden aikana on ollut sitä että on ollut ilman petikumppania.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Miksi pitää olla kumppani?

Eikö voi olla yksin?

Tuohan täytyy rauhassa käsitellä läpi, ennenkuin on edes kykenevä suhteeseen.

Miksi ei? Jokainen ihminen on erilainen, ei kaikista tunnu samalta kun sinusta. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeus määritellä ja arvostella toisen ihmisen elämää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Lisään vielä, että mulla oli oikeasti huoli isästä vaikka itse olin lapsi. Uusi kumppani vei huolet pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Kyllä isä pärjääkin mutta entäs ne lapset?? Eikö kukaan osaa nykyään ajatella yhtään lapsia vai pitääkö mennä tässäkin tapauksessa aikuisten himojen ja halujen ehdoilla?! Mitä kauheaa voi käydä jos odottaa ja antaa lapsille kasvurauhan ja aikaa surra rauhassa?? 

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Miksi? En näe yhtään syytä kävellä onnen ohi kun sen onnen löytää. En itse ainakaan ole kysellyt lapsilta suostumusta kun rakastuin uudelleen puolisen vuotta heidän isänsä kuoleman jälkeen. Ei lapset päätä minun, aikuisen ihmisen parisuhteesta. Kukaan ei myöskään ole käskenyt sen toisen olla mikään vanhemman puolikas. Ei mieheni ole lapsilleni todellakaan mikään isäpuoli vaan "Pekka" äidin kumppani. Heillä on oma isä vaikka hän on edesmennyt, mitään puolikkaita vanhempia, isäpuolia meillä ei ole eikä tule. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Miksi pitää olla kumppani?

Eikö voi olla yksin?

Tuohan täytyy rauhassa käsitellä läpi, ennenkuin on edes kykenevä suhteeseen.

Miksi ei? Jokainen ihminen on erilainen, ei kaikista tunnu samalta kun sinusta. Kenelläkään ei pitäisi olla oikeus määritellä ja arvostella toisen ihmisen elämää.

Julkisuuden henkilön elämää ja valintoja saa arvostella ja niistä voi jotain oppia.

Vierailija kirjoitti:

Ei tällä kyllä kuolleen muistoa kunnioiteta. Se sureminen mitä on ollut sairauden aikana on ollut sitä että on ollut ilman petikumppania.

Siis helevetin kuustoista. Hyvä että sinä olet pätevä kommentoimaan tuota asiaa. Olet varmaan itse täydellisyys.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Kyllä isä pärjääkin mutta entäs ne lapset?? Eikö kukaan osaa nykyään ajatella yhtään lapsia vai pitääkö mennä tässäkin tapauksessa aikuisten himojen ja halujen ehdoilla?! Mitä kauheaa voi käydä jos odottaa ja antaa lapsille kasvurauhan ja aikaa surra rauhassa?? 

Surra voi vaikka toisella vanhemmalla olisi uusi kumppani. Suru ei ole mikään joko - tai -juttu. Uusi kumppani ei koskaan korvaa vanhempaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Ei missään lukenut että on tuomassa taloon uutta naista.

Tai äitipuolta!

Minun isä kun kuoli pitkän sairauden uuvuttamana kotiin, niin äitini tormäsi keskusteluryhmässä samaan kokeneeseen mieheen ja jo kolme kuukautta isäni kuolemasta äitini ja tämä toinen leski alkoivat seurustella. Se oli minulle helpotus, että äidin ei tarvinnut pärjätä yksin ja hän löysi yhtä luotettavan kumppanin kuin isämme oli. Nyy ovat olleet naimisissakin jo 10 vuotta. Mutta ei koskaan ole päivää etteikö isästämme puhuisi, oli elämän rakkaus ja sen tietää myös tämä uusi mies, joka on meillekin läheinen. Hän ei koskaan itsekään ole halunnut tulla isäämme paikkaamaan. Hän on ollut aina Pertti meille.

Vierailija kirjoitti:

Ei tällä kyllä kuolleen muistoa kunnioiteta. Se sureminen mitä on ollut sairauden aikana on ollut sitä että on ollut ilman petikumppania.

Kuollut on kuollut, elävät jatkaa elämäänsä. Ei tällä kuolleiden muistojen ehdoilla kukaan täysi-järkinen ala elää. Yksi elämä, kannattaa elää sitä vielä kun ehtii eikä rypeä menneisyydessä ja jättää asioita tekemättä jonkun kalmojen kunnioiden vuoksi. 

Myöhemmin sitten videomateriaalia. Tuukka sai sen nauhalle

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Lapselle on helpotus nähdä, että kyllä isä pärjää nyt. Näin minä ajattelin. 

Kyllä isä pärjääkin mutta entäs ne lapset?? Eikö kukaan osaa nykyään ajatella yhtään lapsia vai pitääkö mennä tässäkin tapauksessa aikuisten himojen ja halujen ehdoilla?! Mitä kauheaa voi käydä jos odottaa ja antaa lapsille kasvurauhan ja aikaa surra rauhassa?? 

Lapset pärjää, kun näkee isän pärjäävän.

Sellasia ne miehet on. Heti pokaamassa seuraavaa. Jos oma mies jolle tehty tusina lasta siirtyis noin nopeasti seuraavaan mun kuoltua niin kääntyisin haudassani ja tulisin uniin.

Vierailija kirjoitti:

Sellasia ne miehet on. Heti pokaamassa seuraavaa. Jos oma mies jolle tehty tusina lasta siirtyis noin nopeasti seuraavaan mun kuoltua niin kääntyisin haudassani ja tulisin uniin.

Takuulla siirtyy seuraavaan nopeasti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei tällä kyllä kuolleen muistoa kunnioiteta. Se sureminen mitä on ollut sairauden aikana on ollut sitä että on ollut ilman petikumppania.

Kuollut on kuollut, elävät jatkaa elämäänsä. Ei tällä kuolleiden muistojen ehdoilla kukaan täysi-järkinen ala elää. Yksi elämä, kannattaa elää sitä vielä kun ehtii eikä rypeä menneisyydessä ja jättää asioita tekemättä jonkun kalmojen kunnioiden vuoksi. 

Saa elää joo, mutta ei tässä tule sellaista mieleen että vaimo olisi ollut kovin rakas.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pitäisi pitää edes vuoden suruaika. Ei lapsetkaan varmaan uutta äitipuolta heti halua...

Tuukka on surrut koko aivosyövän ajan, että miksi pitäisi vollottaa peruuttamattoman perään vielä vuosi? Tai vuosia?

Miksi pitää olla kumppani?

Eikö voi olla yksin?

Tuohan täytyy rauhassa käsitellä läpi, ennenkuin on edes kykenevä suhteeseen.

Seksin takia idari