Lue keskustelun säännöt.
En jaksa olla tekemisissä siskoni kanssa, jolla on vaativa persoonallisuushäiriö. Olenko huono ihminen?
20.12.2025 |
Äitini mielestä olen, ja että perheenjäsenten pitäisi olla jatkuvasti ja paljon tekemisissä keskenään, muuten olen katkera ja kateellinen. Vaikka en ole. Olen vain totaalisen väsynyt äärimmäisen kilpailuhenkiseen ja itseään ja muita kohtaan hyvin vaativaan siskooni.
Jos joku tuntee vastaavan häiriön omaavia ihmisiä, ehkä ymmärtää, millainen tilanne voi olla
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko teillä siskon kanssa hauskoja ja rentoja juttuja tai hetkiä?
Eräs työkaveri oli sellainen kilpailuhenkinen ja tosi raskas. Hänessä se näkyi niin että hän takertui kaikkeen mitä ei tiennyt ja joku muu tiesi ja ahdistui siitä niin valtavasti (silminnähden) että opetteli sitten pakkomielteisesti suurin piirtein kaiken aiheesta jotta sai seuraavalla kerralla osoittaa tietävänsä. Voin kuvitella että tuo siihen vuorovaikutukseen tosi paljon kireyttä jos toinen haluaa aina päteä ja osoittaa tietävänsä tai osaavansa enemmän.
Ei kuulosta ainakaan OCPD-toiminnalta kuvailemasi toiminta.
Puhuin kilpailuhenkisyydestä. Elämässä vähän vaikea sanoa diagnooseista kun ei ole hoitava psykiatri. Mutta kyllähän arkipäiväisesti voisi luonnehtia että jos ihmine
Psykiatria on täysin päästä keksittyä huttua ja jokaisella on oikeus hallita ja järjestää elämäänsä juuri niin kuin haluaa. Jos te ette siihen kuulu tai kelpaa, se on voi voi eikä mikään sairaus. Sairautta on kuvitella, että jos itse ei kelpaa jollekulle, tämä olisi jollakin tavalla nuppivikainen - maailmassa on 8 miljardia ihmistä, jotka eivät todennäköisesti halua olla läheisiä ystäviäsi. Absurdi ajatus, että sisko haluaisi olla sen enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En nyt lukenut tätä ketjua, mutta kuulostaa kovasti siltä, että äidistäkin olisi hyvä pysyä kaukana ja selvisi, mistä sisko on saanut luonnevikansa.
Vierailija kirjoitti:
"Haha, kieltämättä hauska näkemys! Kahvipöydässä haluais kuitenki mieluummin chillata, jutella hauskoja juttuja kevyellä asenteella"
Ei kukaan pakota sinua istumaan kenenkään kanssa samaan kahvipöytään ja sitten inisemään siitä, että seura on huonoa. Etsi parempaa seuraa.
Ehkä mentalisaatiokykysi ei riitä hahmottamaan että kaikilla ei ole mahdollisuutta valita - meillä on pieni työpaikka ja työyhteisö, yksi kahvihuone ja työ aikataulutettu eli siellä kahvihuoneessa ollaan pitkälti samaan aikaan. Vaihtoehtona on juoda omassa huoneessa yksin. Tai no, vessassakin toki. Yritän mahdollisuuksien mukaan syventyä keskusteluun parin kolmen muun kanssa mutta tosiaan kun on enimmillään joku viisi ihmistä istumassa ainoan pöydän ääressä niin hieman hankalaahan tuo on.
Ja etsipä sinä sitten aikasi kuluksi vaikka aivot. Sitä paitsi luetun ymmärtämisesi on aika heikkoa.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on tuollainen sisar, en ole ollut hänen kanssaan missään tekemisissä pariinkymmeneen vuoteen ja elämäni on paljon mukavampaa ilman tuota hankalaa ihmissuhdetta
Täällä myös hankalaa.
Miten vain yritän, tulee toistuvasti paha mieli siskoa tavattua.
Minulle on iso arvo vaalia sukulaissuhteita, mutta raskasta on...
Kiinnostavaa miten muut ovat ratkaisseet, te joilla on kiinteä suku ja sukurakkaus isona arvona elämässä
Ymmärrän täysin. Minunkin elämäni oli hyvin vaikeata sisaren vuoksi, kunnes läksin kotoa ja muutin kauas. Tapaamme vain pari kertaa vuodessa. Ihmettelin aina, miksi olemme niin erilaisia. Syykin selvisi vasta aikuisiällä. Hänellä on eri isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ap sun kannattais muuttaa jo omaan huusholliisi sieltä äitisi helmoista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Radikaali ehdotukseni on olla tekemättä numeroa siitä, mitä kukin sukulainen on tehnyt väärin. Olen jo vuosia antanut heille armoa. Moni meistä asettaa kohtuuttomia odotuksia vanhempiin, sisaruksiin, ystäviin, jne. ja täten sössimme ihan itse kaiken. Ei minulla (tietääkseni) ole esim ystäviä, jotka eivät kestä seuraani, koska olen epätäydellinen ja välillä kerrassaan rasittava. Ihan hyvin me juttuun tullaan. Samoin minä kestän läheisten ihmisten iänikuisia komplekseja, koska juuri ne tekevät heistä ihmisen.
Ymmärrän ja ajattelen periaatteessa samoin. En vain voi mitään sille, että tämä ihmissuhde alkaa käydä selvästi jo mielenterveyteni päälle. Syytän itseäni paljon tästä, ja haluaisin olla vahvempi, mutta en voi tämänhetkisille tuntemuksilleni mitään. Tai ainakin tuntuu siltä, että minun on annettava itselleni lupa olla myös rehellinen siitä, mitä itse tunnen ja kun hyväksyn ja tiedostan nämä tuntemukset, niiden käsittelykin on helpompaa. -AP
kyllä omaa mielenterveyttä saa suojella oli sisko tai ei ja ottaa etäisyyttä, perheenjäseniltäkään ei tarvitse kaikkea sietää. Meillä töissä ko. diagnoosin omaava on todella raskas koko tiimille ja muiden pitää loputtomasti ymmärtää. On vielä todella itsekästä sorttia eikä jousta piiruakaan, koska vaativa pers.häiriö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma siskoni, vaatii enemmän toisilta kuin itseltään. Raakarehellistä vttuilua ja silkkaa ilkeyttä puheissaan. Jännitin aina seurassaan ja viimeiset kohtaamiset jo pelkäsin häntä. Nyt on tekstarilla laittanut välit poikki koko sukuun, ei kai osattu tarpeeksi palvoa tätä uniikkia besserwisseriä!
Et ole huono. Äiti voi yrittää kestää. Tosin hädässä parempi edes kauempaa auttaa tai kyyti.
Omassa suvussa on tällaista porukkaa. Jos heitä ei totella, alkavat juonittelemaan selän takana, levittämään juoruja ja usein osallistavat jopa viranomaisia mukaan. Huolikiusaamista ja muuta skitsoa. Vanhemmat uhrataan pharmalle ja laitetaan hullujen huoneelle. Tyttäret miehille ja viranomaisille. Tärkeintä on, että on itse kuningatar ja muut alistetaan omaan tahtoon vaikka väkisin, mutta ei koskaan suoraan vaan tällaisia kieroja keinoja käyttämällä.