Lue keskustelun säännöt.
Suunniteltiin vauvahaavetta kunnes mies ei ollutkaan yhtäkkiä valmis
17.06.2026 |
Ollaan oltu yli 3 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Minulla todettiin masennus ja olin saamassa siihen apua juuri kun tapasimme. Itse olin alkuun varovainen ja kerroin tilanteestani, että en tiedä onko hyvä hetki suhteelle. No me päädyttiin sitten varovasti katsomaan miten käy ja lopulta aloimme seurustella. Alku oli vaikeaa tietysti sairauteni takia, koska minulle etsittiin sopivaa lääkitystä. Silti oltiin innoissamme toisistamme ja haaveiltiin tulevasta. Tein myös selväksi miehelle mitkä on mun ehdottomat tulevaisuuden haaveet, mistä en halua luopua, että onhan miehellä samanlaiset haaveet (en halunnut tuhlata väärään mieheen aikaa, varsinkaan kun masennuksen hoito oli vielä vaiheessa). Mm. lapsihaaveet olivat heti alusta asti tärkeä olla samalla viivalla, koska olin jo lähempänä 30 vuotta.
Lääkitys ja sopiva hoito löytyi, lisäksi kävin terapian läpi. Elettiin aika pitkäänkin, että kaikki asiat olivat hyvin ja tasapainossa. Onnellisina. Sitten lapsihaaveet, omakotitalo haaveet nousi pintaan. Biologinen kello alkoi tikittää. Miestä pelotti vielä niin pian lapsihaavetta lähtee toteuttaa. Ymmärsin kyllä, mutta se herätti pelon että haluaako mies sittenkään lapsia (ainakaan minun kanssa). No joka tapauksessa annoin hänelle aikaa miettiä ja kerroin iän tuomasta paineesta jne.
No hän mietti pitkään. Lopulta tehtiin suunnitelma, että lopetin ensin pillerit (kumi edelleen käytössä). Katottiin että miten se vaikutti mun mieleen.
Siitä sitten jonkin ajan päästä aloin laskemaan masennuslääkitystä pois niin hitaasti ja varovasti kun ikinä pystyi (lääkettä ei saa syödä raskaana/imettäessä). Mieskin tiesi riskit, sanoin myös hänelle että en koske lääkitykseen, jos hän ei haluakkaan lapsia. Hän kertoi haluavansa ja siksi uskalsin lääkettä lähteä laskemaan. Aikomuksena sitten raskautua kun lääkitys on pois ja siitä muutoksesta on kerennyt olo tasapainottua ja nähään että mieleni kestää kaiken. Aloin syömään jossain vaiheessa myös foolihappoa. Valmistuin henkisesti ja fyysisesti tulevaan. Olin niin super innoissani kaikesta.
Masennuslääkkeen jokainen pieni lasku aiheutti pienen myrskyn mielialassa. Joka kerta se kuitenkin tasapainottui. Koko ajan ihanat haaveet tulevasta oli mun mielessä ja voin ihan hyvin. Olin itsekin yllättynyt miten hienosti kaikki meni. Pidin mieheni myös kartalla koko ajan tilanteesta.
No sitten tuli se hetki kun lääke oli kokonaan ollut pois jo vähän aikaan. Asiat ihan ok. Kyllä se hieman vaikutti, mutta olin onnessani kaikesta tulevasta. Itseni tuntien, asiat oli edelleen ihan hyvin, masennus ei tullut takaisin, vaikka pelko siitä oli koko ajan läsnä. Sitten otan taas puheeksi, että kohta voimme jättää kumin pois ja päästään etenemään asiassa.
Ja mies iskee pommilla: "Pitää vielä miettiä".
Jatkuu kommenteissa.....
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan ystävällinen neuvo. Lääkäriin uudestaan ja lääkkeet takas. Et ole vielä kunnossa. Mietitte sitten yhdessä rauhassa, mitä teette, kun mieli taas tasaantunut.
Eipäs vaan ero miehestä. Turha jatkaa jos tulevaisuudentoiveet ei kohtaa. Eikä tuon miehen kanssa mitään miettiä voi, nainehan tossa on kaiken miettinyt läpi ja suunnitellut ja valmistautunut ja mies ei ole miettinyt yhtään mitään, luultavasti ei edes halua lasta mutta ei saa aikaiseksi sitäkään asiaa sanoa ääneen. Paremmin nainenkin voi kun pääsee tuollaisesta suhteesta pois, lääkitystä toki voi miettiä mutta ei masennus tässä nyt se ongelma ole vaan suhde jossa mies ei kommunikoi selkeästi tulevaisuudentoiveitaan.
Äläkä esitä ystävällistä, sun neuvossa ei ollut mitään ystävällisyyttä...
Ehkä tuo mies vain tarvitsisi taukoa tästä perinpohjaisesta miettimisestä. Olen nainen, en mitenkään kärsimätön, mutta tuo jahkaaminen ja haaveilun suunnitteleminen saisi kyllä minutkin lopuksi suunniltaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vauvahaave---toppuuttelu---haaveilu---kiireellisyys---nopea päätös
Tartteeko enempää sanoa miksi miestä ahdistaa plus päälle naisen masennus josta muka toipunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään sairailta pitäisi lasten tekeminen kieltää.
Kyllä se näin valitettavasti on koska oma järki ja harkintakyky ei kaikilla toimi. On väärin tieten tahtoen siirtää huonot geeninsä jälkikasvulle. Nuorten elämä nykymaailmassa on muutenkin kovaa, siihen ei tarvita alttiutta mielenterveyden sairauksiin ja henkisesti tasapainoton äiti ei ole terveellistä kasvuympäristöä lapselle. Vaikka aloitus onkin trollausta, siinä näkyy miten pienestä valmiiksi tasapainottoman ihmisen mieliala huonontuu. Siihen vielä lapsi mukaan seuraamaan äitinsä käytöstä ja olemaan varpaillaan ettei äidille tule paha mieli..
Höpö höpö. Tämä edellinen viesti on puhdasta trollausta. Nykyelämä on niin kuluttavaa, että masennusta on yhdellä sun toisella eikä se tarkoita mitään vakavia mielenterveyden häiriöitä. Toki masennuskin voi hoitamattomana sellaiseksi kehittyä, mutta näinhän ei ap:lla ollut. Vanhemmuus ei ole mitään superihmisen taitoja vaativaa.
terveisin keski-ikäinen äiti
Masennus nyt nimenomaan on diagnoosi. Ennemminkin kannattaisi olla nimittämättä pientä alakuloisuutta masennukseksi.
Raskasta luettavaa tämä kielellinen kompurointi. Minua kiinnosti aihe ja luin pitkän tekstin, mutta ap:n ulosanti jarruttaa kyllä sympatiani muodostumista.