Lue keskustelun säännöt.
Suunniteltiin vauvahaavetta kunnes mies ei ollutkaan yhtäkkiä valmis
17.06.2026 |
Ollaan oltu yli 3 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Minulla todettiin masennus ja olin saamassa siihen apua juuri kun tapasimme. Itse olin alkuun varovainen ja kerroin tilanteestani, että en tiedä onko hyvä hetki suhteelle. No me päädyttiin sitten varovasti katsomaan miten käy ja lopulta aloimme seurustella. Alku oli vaikeaa tietysti sairauteni takia, koska minulle etsittiin sopivaa lääkitystä. Silti oltiin innoissamme toisistamme ja haaveiltiin tulevasta. Tein myös selväksi miehelle mitkä on mun ehdottomat tulevaisuuden haaveet, mistä en halua luopua, että onhan miehellä samanlaiset haaveet (en halunnut tuhlata väärään mieheen aikaa, varsinkaan kun masennuksen hoito oli vielä vaiheessa). Mm. lapsihaaveet olivat heti alusta asti tärkeä olla samalla viivalla, koska olin jo lähempänä 30 vuotta.
Lääkitys ja sopiva hoito löytyi, lisäksi kävin terapian läpi. Elettiin aika pitkäänkin, että kaikki asiat olivat hyvin ja tasapainossa. Onnellisina. Sitten lapsihaaveet, omakotitalo haaveet nousi pintaan. Biologinen kello alkoi tikittää. Miestä pelotti vielä niin pian lapsihaavetta lähtee toteuttaa. Ymmärsin kyllä, mutta se herätti pelon että haluaako mies sittenkään lapsia (ainakaan minun kanssa). No joka tapauksessa annoin hänelle aikaa miettiä ja kerroin iän tuomasta paineesta jne.
No hän mietti pitkään. Lopulta tehtiin suunnitelma, että lopetin ensin pillerit (kumi edelleen käytössä). Katottiin että miten se vaikutti mun mieleen.
Siitä sitten jonkin ajan päästä aloin laskemaan masennuslääkitystä pois niin hitaasti ja varovasti kun ikinä pystyi (lääkettä ei saa syödä raskaana/imettäessä). Mieskin tiesi riskit, sanoin myös hänelle että en koske lääkitykseen, jos hän ei haluakkaan lapsia. Hän kertoi haluavansa ja siksi uskalsin lääkettä lähteä laskemaan. Aikomuksena sitten raskautua kun lääkitys on pois ja siitä muutoksesta on kerennyt olo tasapainottua ja nähään että mieleni kestää kaiken. Aloin syömään jossain vaiheessa myös foolihappoa. Valmistuin henkisesti ja fyysisesti tulevaan. Olin niin super innoissani kaikesta.
Masennuslääkkeen jokainen pieni lasku aiheutti pienen myrskyn mielialassa. Joka kerta se kuitenkin tasapainottui. Koko ajan ihanat haaveet tulevasta oli mun mielessä ja voin ihan hyvin. Olin itsekin yllättynyt miten hienosti kaikki meni. Pidin mieheni myös kartalla koko ajan tilanteesta.
No sitten tuli se hetki kun lääke oli kokonaan ollut pois jo vähän aikaan. Asiat ihan ok. Kyllä se hieman vaikutti, mutta olin onnessani kaikesta tulevasta. Itseni tuntien, asiat oli edelleen ihan hyvin, masennus ei tullut takaisin, vaikka pelko siitä oli koko ajan läsnä. Sitten otan taas puheeksi, että kohta voimme jättää kumin pois ja päästään etenemään asiassa.
Ja mies iskee pommilla: "Pitää vielä miettiä".
Jatkuu kommenteissa.....
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi lapsen masennuspotilaan kanssa? En minä ainakaan todellakaan. Ihan sen lapsen takia ei missään nimessä!
No jos se mies noin ajattelee niin epäeettistä ja väärin on valehdella ap:lle että "hän miettii" ja lupailee tuolleen että ehkä joskus vaikka mies on varsin varma että ei halua lasta ap:n kanssa. Miksi rehellisyys on miehille niin vaikeaa?
Siksi koska AP.n mieli järkkyi jo miettimisestä. Miten tuollaiselle mitään kertoo.
Tosin koko aloitus on tarinatrollin tekele,vieläpä huono sellainen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Nyt ihan ystävällinen neuvo. Lääkäriin uudestaan ja lääkkeet takas. Et ole vielä kunnossa. Mietitte sitten yhdessä rauhassa, mitä teette, kun mieli taas tasaantunut.
Vierailija kirjoitti:
Nyt ihan ystävällinen neuvo. Lääkäriin uudestaan ja lääkkeet takas. Et ole vielä kunnossa. Mietitte sitten yhdessä rauhassa, mitä teette, kun mieli taas tasaantunut.
Eipäs vaan ero miehestä. Turha jatkaa jos tulevaisuudentoiveet ei kohtaa. Eikä tuon miehen kanssa mitään miettiä voi, nainehan tossa on kaiken miettinyt läpi ja suunnitellut ja valmistautunut ja mies ei ole miettinyt yhtään mitään, luultavasti ei edes halua lasta mutta ei saa aikaiseksi sitäkään asiaa sanoa ääneen. Paremmin nainenkin voi kun pääsee tuollaisesta suhteesta pois, lääkitystä toki voi miettiä mutta ei masennus tässä nyt se ongelma ole vaan suhde jossa mies ei kommunikoi selkeästi tulevaisuudentoiveitaan.
Äläkä esitä ystävällistä, sun neuvossa ei ollut mitään ystävällisyyttä...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi lapsen masennuspotilaan kanssa? En minä ainakaan todellakaan. Ihan sen lapsen takia ei missään nimessä!
Minkä ihmeen masennus'potilaan' kanssa? Tämä ihminen ei ole mikään potilas. Hän on jo toipunut masennuksesta.
Haluat vain tarkoituksella olla ilkeä.
Masennuksesta ei toivuta. Siinä on iso uusiutumisriski eli ihan varmasti sen lapsen lapsuuden aikanakin ellei jo raskausaikana mennään tuota ylös alas aallonpohjaa. Ei se ole mikään lapsuus.
Mistä tahansa voi toipua, tuollaiset nosebot että "olet nyt ikuisesti kirottu tähän sairauteen ja sukulinjasi myös" eivät yksinkertaisesti ole totta ja ne ovat kaiken lisäksi erittäin epäeettisiä.
Mitä taas raskauden aikaiseen ja äitiyteen liittyvään "masennukseen" tulee niin nämä ovat pitkälti riippuvaisia äidin fyysisestä kunnosta ja hyvinvoinnista sekä siitä, miten paljon hänestä huolehditaan tuona aikana. Se on iloista aikaa, niinkuin lapsen syntymä aina. Mutta nainen tarvitsee ja ansaitsee paljon hemmottelua, huolenpitoa, ruokaa, lepoa ja kaikkea hyvää tuona aikana ja sen jälkeen, sillä lapsi myös kuluttaa hänen kehoaan paljon. Lääketieteen näkemys aiheesta on kertakaikkisen sairas ja vihamielinen, sitä ei naisten kannata uskoa.
Lisätään tähän vielä, että lapsivuode"psykoosi" ei ole totta. Raskauden aikana miehen sukusolut siirtyvät naiseen ja nainen on henkisesti todella lähellä rajapintaa ihan siitä syystä että lapsi tulee sieltä toiselta puolelta. Tuolloin on kaikenlaista henkistä aktiviteettia ja nainen saa todella paljon sellaista tietoa, mitä ei normaalisti hänen tietoisuudessaan ole. Sen lapsen kautta, omien hormoniensa ja siksi että "verho on ohut" kun lapsi syntyy. Näistä ei todellakaan kannata lääketieteen edustajille puhua, sillä he sanovat vaan että lapsivuodepsykoosi ja pahimmillaan jopa katkaisevat tai häiritsevät äitiyttä näiden normaalien ja luonnollisten muutosten keskellä. Se taas jos jostain syystä äitiys katkaistaan raskauden tai esim. lapsuuden aikana on äärimmäinen trauma äidille ja lapselle. Lääketieteen edustajien kanssa kannattaa siis olla todella tarkkana ja mieluummin vaikka välttää näitä koko aikana, sillä heillä ei ole naisen ja lapsen paras mielessä vaan ihan muut asiat.
Masennus on ikuinen riesa.
Masennus ei ole ikuinen riesa. Kokemusta on. Oma masennukseni johtui yhteiselosta juurikin tuollaisen vätyksen kanssa, joka ei osannut päättää elämässään mistään mitään eikä ottaa vastuuta.
Sain sitten lapsen ja elämämme on ollut onnellista. Lapsellani on ollut oikein hyvä lapsuus. Aivan turhia pelottelupuheita täällä.
Minä paranin masennuksesta eroamalla. Kyseisen ihmisen kanssa en voinut kuvitellakaan perhettä. Hän olisi todella ihmeissään jos kuulisi että minulla on nyt lapsi jota rakastan eniten maailmassa. Niin, mitäpä jos olisit hetken yksin, sillä tuo parisuhde ei toimi selkeästi sinulle? Pahinta mitä voi tapahtua erossa on masennus mutta sehän taitaa nyt jo olla oikeasti olemassa. Parasta mitä voi käydä on tervehtyminen ja aikanaan se perhe.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä paranin masennuksesta eroamalla. Kyseisen ihmisen kanssa en voinut kuvitellakaan perhettä. Hän olisi todella ihmeissään jos kuulisi että minulla on nyt lapsi jota rakastan eniten maailmassa. Niin, mitäpä jos olisit hetken yksin, sillä tuo parisuhde ei toimi selkeästi sinulle? Pahinta mitä voi tapahtua erossa on masennus mutta sehän taitaa nyt jo olla oikeasti olemassa. Parasta mitä voi käydä on tervehtyminen ja aikanaan se perhe.
Monet miehet aiheuttaa masennusta.
Vierailija kirjoitti:
Et sä kyllä vuodatuksesi perusteella kovin tasapainoiselta ihmiseltä vaikuta ja mieskin tietää sen. Jättäisin äitihaaveet sikseen.
Mun mielestä ap. kirjoittaa ja kuvaa tilannettaan hyvin, eikä myöskään vaikuta mitenkään tasapainottomalta, koska pystyy noin analyyttisesti tuntemuksistaan kertomaan, päin vastoin. Jopa miehensä kantilta osaa tilannetta katsoa.
Toivottavasti ap. asiat etenevät suuntaan tai sitten toiseen ettet joudu pitkään elämään epävarmuudessa ja ahdistuksessa.
Hyvää kesää sinulle, ap.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevä mies. Pikkulapsiaika on aikamoista hulinaa ja vaikuttaa mielialoihin paljon. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä.
Ei minusta sellainen mies ole järkevä, joka tuhlaa toisen aikaa turhaan omaa mukavuuttaan.
Eli miehen vaihtoehdot tässä yhteiskunnassa on tehdä niin kuin nainen haluaa tai painua helvettiin?
Ei ihme, että kaikki menee päin sitä
Höpö höpö. Miehen kuten naisenkin tulee etsiä itselleen sellainen kumppani jonka kanssa on samanlaiset halut ja tavoitteet, varsinkin suurissa asioissa. Jos on parisuhteessa kumppanin kanssa joka haluaa elämältä eri asioita kuin sinä niin silloin on parasta erota ja etsiä ihminen joka haluaa elämältä samoja asioita kuin itse. Naiset tämän yleensä tajuavat, mutta miksi sen tajuaminen on miehille niin vaikeaa.
Jos mies suostuu 3 vuoden jälkeen vielä kumilla paneen, niin sen täytyy haluta olla aika neuroottisen varma, ettet tule raskaaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Järkevä mies. Pikkulapsiaika on aikamoista hulinaa ja vaikuttaa mielialoihin paljon. Ei kaikkien tarvitse lisääntyä.
Ei minusta sellainen mies ole järkevä, joka tuhlaa toisen aikaa turhaan omaa mukavuuttaan.
Eli miehen vaihtoehdot tässä yhteiskunnassa on tehdä niin kuin nainen haluaa tai painua helvettiin?
Ei ihme, että kaikki menee päin sitä
Höpö höpö. Miehen kuten naisenkin tulee etsiä itselleen sellainen kumppani jonka kanssa on samanlaiset halut ja tavoitteet, varsinkin suurissa asioissa. Jos on parisuhteessa kumppanin kanssa joka haluaa elämältä eri asioita kuin sinä niin silloin on parasta erota ja etsiä ihminen joka haluaa elämältä samoja asioita kuin itse. Naiset tämän yleensä tajuavat, mutta miksi sen tajuaminen on miehille niin vaikeaa.
Miehet haluavat vain pillua. Yksikään mies ei käyttäisi termiä "parisuhde", poislukien ne, joilla ei ole mitään kokemusta naisista, ja metsästävät vielä sitä ensimmäistä.
Olisi miehen syytä kertoa päätöksensä eikä roikottaa toista turhissa toiveissa.
Pelkurimies
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Masentuneet ihmiset ovat rasittavia. Mies ei jaksa sinua enää, kun lääkitys on lakannut vaikuttamasta. Vaikka tuntuu pahalta, miehesi on fiksu. Vauva ei ainakaan paranna masennusta.
Mietin aina näissä tilanteissa, että a) kuka pystyy heti seurustelun alussa lupaamaan että lapsia tehdään myöhemmin, kun toista ei vielä tunne ja b) miksei ymmärretä sitä että se mieli voi muuttua? Sitten uhriudutaan ihan kympillä, mutku se lu-pa-si.
Mun mielestä lapsien hankkiminen on niin iso päätös, että siihen ei pidä ryhtyä, ellei ihan varmasti halua. Ja mieltään saa myös muuttaa, jos on aiemmin ollut sitä mieltä että haluaa lapsia (en kyllä tajua kuka voi olla varma halusta lisääntyä ihmisen kanssa jota ei tunne) niin silti on oikeus muuttaa mieltään kun asia on ajankohtainen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kortsuun reikä tai humalapano. Mies joutuu vastuuseen halusi tai ei.
Se on rikos.
Kolmessa vuodessa ei masennusta hoidetaan ja jo lääkitystä lopetetaan. Prosessi on paljon pidempi.
Vierailija kirjoitti:
Jos mies suostuu 3 vuoden jälkeen vielä kumilla paneen, niin sen täytyy haluta olla aika neuroottisen varma, ettet tule raskaaksi.
Miksi on muka neuroottista käyttää kondomia?
Se on ehkäisyväline muiden joukossa.
Miehet ei ilmeisesti saisi muuttaa mieltään. Aha.
Vierailija kirjoitti:
Mietin aina näissä tilanteissa, että a) kuka pystyy heti seurustelun alussa lupaamaan että lapsia tehdään myöhemmin, kun toista ei vielä tunne ja b) miksei ymmärretä sitä että se mieli voi muuttua? Sitten uhriudutaan ihan kympillä, mutku se lu-pa-si.
Mun mielestä lapsien hankkiminen on niin iso päätös, että siihen ei pidä ryhtyä, ellei ihan varmasti halua. Ja mieltään saa myös muuttaa, jos on aiemmin ollut sitä mieltä että haluaa lapsia (en kyllä tajua kuka voi olla varma halusta lisääntyä ihmisen kanssa jota ei tunne) niin silti on oikeus muuttaa mieltään kun asia on ajankohtainen.
Tietysti saa muuttaa mieltään mutta siitä pitää sanoa eikä vain olla hiljaa ja toivoa ettei toinen palaa asiaan. Eikä varsinkaan antaa toisen ymmärtää että haluaisi joskus myöhemmin jos ei kerta halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos mies suostuu 3 vuoden jälkeen vielä kumilla paneen, niin sen täytyy haluta olla aika neuroottisen varma, ettet tule raskaaksi.
Miksi on muka neuroottista käyttää kondomia?
Se on ehkäisyväline muiden joukossa.
Koska seksi kumin kanssa on hirveää. Ja olen nainen. Kyllä se mulla ainakin vaikuttaa ihan tuntumaankin
Sinä olet psykoosissa parhaillaankin
Jessus mitä tuubaa