Lue keskustelun säännöt.
Suunniteltiin vauvahaavetta kunnes mies ei ollutkaan yhtäkkiä valmis
17.06.2026 |
Ollaan oltu yli 3 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Minulla todettiin masennus ja olin saamassa siihen apua juuri kun tapasimme. Itse olin alkuun varovainen ja kerroin tilanteestani, että en tiedä onko hyvä hetki suhteelle. No me päädyttiin sitten varovasti katsomaan miten käy ja lopulta aloimme seurustella. Alku oli vaikeaa tietysti sairauteni takia, koska minulle etsittiin sopivaa lääkitystä. Silti oltiin innoissamme toisistamme ja haaveiltiin tulevasta. Tein myös selväksi miehelle mitkä on mun ehdottomat tulevaisuuden haaveet, mistä en halua luopua, että onhan miehellä samanlaiset haaveet (en halunnut tuhlata väärään mieheen aikaa, varsinkaan kun masennuksen hoito oli vielä vaiheessa). Mm. lapsihaaveet olivat heti alusta asti tärkeä olla samalla viivalla, koska olin jo lähempänä 30 vuotta.
Lääkitys ja sopiva hoito löytyi, lisäksi kävin terapian läpi. Elettiin aika pitkäänkin, että kaikki asiat olivat hyvin ja tasapainossa. Onnellisina. Sitten lapsihaaveet, omakotitalo haaveet nousi pintaan. Biologinen kello alkoi tikittää. Miestä pelotti vielä niin pian lapsihaavetta lähtee toteuttaa. Ymmärsin kyllä, mutta se herätti pelon että haluaako mies sittenkään lapsia (ainakaan minun kanssa). No joka tapauksessa annoin hänelle aikaa miettiä ja kerroin iän tuomasta paineesta jne.
No hän mietti pitkään. Lopulta tehtiin suunnitelma, että lopetin ensin pillerit (kumi edelleen käytössä). Katottiin että miten se vaikutti mun mieleen.
Siitä sitten jonkin ajan päästä aloin laskemaan masennuslääkitystä pois niin hitaasti ja varovasti kun ikinä pystyi (lääkettä ei saa syödä raskaana/imettäessä). Mieskin tiesi riskit, sanoin myös hänelle että en koske lääkitykseen, jos hän ei haluakkaan lapsia. Hän kertoi haluavansa ja siksi uskalsin lääkettä lähteä laskemaan. Aikomuksena sitten raskautua kun lääkitys on pois ja siitä muutoksesta on kerennyt olo tasapainottua ja nähään että mieleni kestää kaiken. Aloin syömään jossain vaiheessa myös foolihappoa. Valmistuin henkisesti ja fyysisesti tulevaan. Olin niin super innoissani kaikesta.
Masennuslääkkeen jokainen pieni lasku aiheutti pienen myrskyn mielialassa. Joka kerta se kuitenkin tasapainottui. Koko ajan ihanat haaveet tulevasta oli mun mielessä ja voin ihan hyvin. Olin itsekin yllättynyt miten hienosti kaikki meni. Pidin mieheni myös kartalla koko ajan tilanteesta.
No sitten tuli se hetki kun lääke oli kokonaan ollut pois jo vähän aikaan. Asiat ihan ok. Kyllä se hieman vaikutti, mutta olin onnessani kaikesta tulevasta. Itseni tuntien, asiat oli edelleen ihan hyvin, masennus ei tullut takaisin, vaikka pelko siitä oli koko ajan läsnä. Sitten otan taas puheeksi, että kohta voimme jättää kumin pois ja päästään etenemään asiassa.
Ja mies iskee pommilla: "Pitää vielä miettiä".
Jatkuu kommenteissa.....
Kommentit (30)
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään sairailta pitäisi lasten tekeminen kieltää.
Sitten pitäisi kieltää lapsen tekeminen myös täysin hetken mielijohteesta. Moni ei edes juuri suunnittele asiaa vaan tekee. Sitten on kusessa ku se onkin oikea ihminen josta pitää huolehtia. Mies lähtee ku se oli liikaa, sit elää yh äitinä mielenterveys koetuksella.
Minusta tuo kertoo kypsyydestä ja on järkevää, että asiaa on pitkään harkittu ja mietitty. Ja nimenomaan niin että molemmat on siihen valmiita ja tiedostetaan miten iso asia on kyseessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Miehesi käyttäytyy kuin tyypillinen mies, venyttää ja lykkää päätöstä eikä kerro toiselle että on epävarma. Pahimmassa tapauksessa huijaa. Miehesi käytös on todella epäreilua kun ottaa huomioon mitä se on sinulta vaatinut. Jos olisin sinun tilanteessani niin ilmoittaisin miehelle takarajan jonka jälkeen kumi jätetään pois tai erotaan. Sinä itse tiedät sopivan ajan onko se puolivuotta, vuosi tms. Tänä aikana sinäkin saat otettua pienen aikalisän ja koottua itsesi ja ajatuksesi.
Jos jäät vain odottelemaan miehen mielen muuttumista niin sitä ei välttmättä tapahdu koskaan. Tulet vain saamaan kasan tyhjiä lupauksia kuten tähänkin asti.
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään sairailta pitäisi lasten tekeminen kieltää.
Kyllä se näin valitettavasti on koska oma järki ja harkintakyky ei kaikilla toimi. On väärin tieten tahtoen siirtää huonot geeninsä jälkikasvulle. Nuorten elämä nykymaailmassa on muutenkin kovaa, siihen ei tarvita alttiutta mielenterveyden sairauksiin ja henkisesti tasapainoton äiti ei ole terveellistä kasvuympäristöä lapselle. Vaikka aloitus onkin trollausta, siinä näkyy miten pienestä valmiiksi tasapainottoman ihmisen mieliala huonontuu. Siihen vielä lapsi mukaan seuraamaan äitinsä käytöstä ja olemaan varpaillaan ettei äidille tule paha mieli..
Minkä ikäisiä olette?
Kuinka kauan olette olleet yhdessä?
Vierailija kirjoitti:
Tämä on taas se palstahullu joka tekee näitä pitkiä parisuhde- ja perheaiheisia provoja. Miten jaksaakin kirjoittaa aina niin hemmetin pitkän liirumlaarumin, jota ei edes vauva-palstan provoherkät älykääpiöt jaksa ottaa tosissaan?
Heh, ei se mitään kirjoita. Näitä tekoäly tekstejä on eri somekanavat täynnä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Todella hyvä että pärjäät ilman lääkkeitä. Ja muutenkin voit paremmin.
En tiedä kumppanistasi, muuta omasta kokemuksesta voin sanoa että voi olla melko raskasta, jos kokee että joutuu kannattelemaan toisen mielenterveyttä, että omat epävarmuudet voivat triggeröidä toisen "maailman romahduksen". Yhtälö voi olla melko raskas. Jatkuva paine ja huoili toisen olemisesta ja omasta koetusta vastuustaan sen suhteen. Huomio ei välttämättä liity mitenkään teihin, mutta edellä mainittuun liittyen itselleni tärkeää on ollut kokea että toinen on todella pärjäävä ja kykenevä ilman tällaista korostettua "maailmanlopun" painetta, jota koin joutuvani kannattelemaan, että lopulta voimme vain olla, tasaveroinen pariskunta.
Kumpi sinulle on tärkeämpi: Lapsi vai mies?
Voisitko tehdä lapsen ilman miestä, siis alkaa yksinhuoltajaksi?
Jotenkin kirjoituksesi rivien välistä paistaa, ettei mies ole valmis isäksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kamalaa ehtojen sanelemista. Jos sinä teet niin, minä teen niin jne, mies ei ole vastuussa sinun lääkityksistäsi eikä terveydestäsi.
Päästä mies vapaaksi.
Kylläpä nyt on tehty tikusta asiaa taas...
Lisään vielä alotukseen, että tosiaan masennus on ollut pitkään minulla remissiossa. Minulla on työterveyden kautta koko ajan hoitosuhde ja keskusteluapu käytössä. Olen työssä käyvä ja asiat ihan normaalilla tasolla.
Jokainen ihminen järkkyy jos elämässä tulee kriisi vastaan. Oli sitten masennusta taustalla tai ei. Tämä on kriisi myös miehelle, kun asiat on niin avoinna. Ihan yhtälailla kriisin aihe voi olla vaikka läheisen kuolema. Silloinkin mieli järkkyy.
Ihan vaan tiedoksi ihmisille jotka ajattelee, että masennus on lopullinen tuomio elämässä. Niin ei ole, siitä voi myös parantua.
Tietysti riski sen uusimisessa on aina olemassa.
Mutta esim. omalla kohdalla tiedän nyt jo etukäteen mikä on itselle se oikea hoito siihen, jos se yrittää minua tulla uudestaan nujertamaan, niin mulla on työkalut ja aseet valmiina.
En uskaltaisi lapsista edes haaveilla, jos olisin niin epätasapainossa. Ei se ole kenenkään etu. Tiedostin koko lääkkeen laskun ajan, että asiat voi mennä perseelleen ja jos menee niin se voi olla, että minusta ei koskaan tule äitiä. Halusin ensin selvittää, että olen kunnossa ennen lapsien saamista, että pystyn esim. olemaan ilman lääkettä.
Lisäksi tiedän vanhempia joilla on ollut masennusta, eikä se tee heistä huonoja vanhempia. Lapset ovat ihan yhtä hyvävointisia kuin muutkin. Joissain perheissä voi olla tietysti asiat todella ikävästikkin...
T. Aloittaja