Lue keskustelun säännöt.
Suunniteltiin vauvahaavetta kunnes mies ei ollutkaan yhtäkkiä valmis
17.06.2026 |
Ollaan oltu yli 3 vuotta yhdessä mieheni kanssa. Minulla todettiin masennus ja olin saamassa siihen apua juuri kun tapasimme. Itse olin alkuun varovainen ja kerroin tilanteestani, että en tiedä onko hyvä hetki suhteelle. No me päädyttiin sitten varovasti katsomaan miten käy ja lopulta aloimme seurustella. Alku oli vaikeaa tietysti sairauteni takia, koska minulle etsittiin sopivaa lääkitystä. Silti oltiin innoissamme toisistamme ja haaveiltiin tulevasta. Tein myös selväksi miehelle mitkä on mun ehdottomat tulevaisuuden haaveet, mistä en halua luopua, että onhan miehellä samanlaiset haaveet (en halunnut tuhlata väärään mieheen aikaa, varsinkaan kun masennuksen hoito oli vielä vaiheessa). Mm. lapsihaaveet olivat heti alusta asti tärkeä olla samalla viivalla, koska olin jo lähempänä 30 vuotta.
Lääkitys ja sopiva hoito löytyi, lisäksi kävin terapian läpi. Elettiin aika pitkäänkin, että kaikki asiat olivat hyvin ja tasapainossa. Onnellisina. Sitten lapsihaaveet, omakotitalo haaveet nousi pintaan. Biologinen kello alkoi tikittää. Miestä pelotti vielä niin pian lapsihaavetta lähtee toteuttaa. Ymmärsin kyllä, mutta se herätti pelon että haluaako mies sittenkään lapsia (ainakaan minun kanssa). No joka tapauksessa annoin hänelle aikaa miettiä ja kerroin iän tuomasta paineesta jne.
No hän mietti pitkään. Lopulta tehtiin suunnitelma, että lopetin ensin pillerit (kumi edelleen käytössä). Katottiin että miten se vaikutti mun mieleen.
Siitä sitten jonkin ajan päästä aloin laskemaan masennuslääkitystä pois niin hitaasti ja varovasti kun ikinä pystyi (lääkettä ei saa syödä raskaana/imettäessä). Mieskin tiesi riskit, sanoin myös hänelle että en koske lääkitykseen, jos hän ei haluakkaan lapsia. Hän kertoi haluavansa ja siksi uskalsin lääkettä lähteä laskemaan. Aikomuksena sitten raskautua kun lääkitys on pois ja siitä muutoksesta on kerennyt olo tasapainottua ja nähään että mieleni kestää kaiken. Aloin syömään jossain vaiheessa myös foolihappoa. Valmistuin henkisesti ja fyysisesti tulevaan. Olin niin super innoissani kaikesta.
Masennuslääkkeen jokainen pieni lasku aiheutti pienen myrskyn mielialassa. Joka kerta se kuitenkin tasapainottui. Koko ajan ihanat haaveet tulevasta oli mun mielessä ja voin ihan hyvin. Olin itsekin yllättynyt miten hienosti kaikki meni. Pidin mieheni myös kartalla koko ajan tilanteesta.
No sitten tuli se hetki kun lääke oli kokonaan ollut pois jo vähän aikaan. Asiat ihan ok. Kyllä se hieman vaikutti, mutta olin onnessani kaikesta tulevasta. Itseni tuntien, asiat oli edelleen ihan hyvin, masennus ei tullut takaisin, vaikka pelko siitä oli koko ajan läsnä. Sitten otan taas puheeksi, että kohta voimme jättää kumin pois ja päästään etenemään asiassa.
Ja mies iskee pommilla: "Pitää vielä miettiä".
Jatkuu kommenteissa.....
Kommentit (84)
Vierailija kirjoitti:
Huh, millaisia vastauksia taas täällä. Ei hyvässä tasapainossa oleva masennus ole mikään este vanhemmuudelle. Masennus on sairaus, josta voi toipua. Mielestäni ap on tehnyt tässä kaiken oikein ja hitaasti ja varovasti. Ehkä mies vielä empii, jos tuleekin mielialassa takapakkia. Sen vuoksi voisikin olla hyvä vielä hetki olla tässä vaiheessa ilman lääkitystä ja edetä toimeenpanoon muutaman kuukauden, enintään ehkä vuoden kuluttua. Jos mies ei vielä silloinkaan ole varma, niin ap:n pitäisi tehdä siinä vaiheessa isoja päätöksiä.
Kyllä se on. Masennuksessa on suuri uusimisriski. Esimerkiksi adoptiolapsihaaveet tyssää juuri siksi heti masennustaustaisella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Raskaus ja synnytys heittävät naisen hormonitoimintaa. Aiempi masennustausta on riski sen uusiutumiselle. Ehkä miestä pelottaa esim synnytyksen jälkeinen masennus ja että vauvan hoidon päävastuu jääkin hänelle silloin. Siihen ani harva mies haluaa muuta kuin pakon edessä. Tai sitten jo jännittää, mikä stressi ja itku seuraa, kun raskaus ei heti onnistukaan.
Ihan kamalia kommentteja koko alkusivu täynnä. Tällä palstalla on tosi ilkeitä ihmisiä ap, yritä jättää huomiotta vaikka varmasti sattuu kun sä noin avaudut ja sit vastaukset on tommosia kamalia...
Täysin ymmärrettävää että stressaa tuo tuollainen löysässä hirressä oleminen. Vaikee tilanne, mut mä alkaisin miettiin eroa jos vauvahaave on sulle tärkee. Monet miehet on sellaisia että vaikka ne ajattelis että eivät halua jatkaa naisen kanssa niin ne ei ite osaa tehdä ero päätöstä vaan odottelevat että nainen tekee sen heidän puolestaan... Olisiko sunkin mies vähän semmonen, ei uskalla itse tehdä eropäätöstä vaikka huomannut että ei halua lasta sun kanssa tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Raskaus ja synnytys heittävät naisen hormonitoimintaa. Aiempi masennustausta on riski sen uusiutumiselle. Ehkä miestä pelottaa esim synnytyksen jälkeinen masennus ja että vauvan hoidon päävastuu jääkin hänelle silloin. Siihen ani harva mies haluaa muuta kuin pakon edessä. Tai sitten jo jännittää, mikä stressi ja itku seuraa, kun raskaus ei heti onnistukaan.
Sitten mies voisi rehellisesti kertoa ajatuksensa ja laittaa eroprosessin käyntiin. Eikä tuhlata ap:n aikaa tuolla lailla.
Kyllä masennustaustainen nainen voi olla ihan hyvä äiti. Tietenkin laiskalle ja itsekkäälle miehelle kauhistus että ehkä nainen tarttis vauvavuonna enemmän tukea mitä normaalisti, eihän miehet edes ei-masennustaustaisia naisia jaksa tukea vauvavuonna tarpeeksi.
Mulle tulee kuva, että aiheesta masennus jauhetaan ap:llä koko ajan.
"Pidin mieheni myös kartalla koko ajan tilanteesta." Kai teillä on muutakin elämässä kuin sinun masennuksen läpikäyntiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieleltään sairailta pitäisi lasten tekeminen kieltää.
Kyllä se näin valitettavasti on koska oma järki ja harkintakyky ei kaikilla toimi. On väärin tieten tahtoen siirtää huonot geeninsä jälkikasvulle. Nuorten elämä nykymaailmassa on muutenkin kovaa, siihen ei tarvita alttiutta mielenterveyden sairauksiin ja henkisesti tasapainoton äiti ei ole terveellistä kasvuympäristöä lapselle. Vaikka aloitus onkin trollausta, siinä näkyy miten pienestä valmiiksi tasapainottoman ihmisen mieliala huonontuu. Siihen vielä lapsi mukaan seuraamaan äitinsä käytöstä ja olemaan varpaillaan ettei äidille tule paha mieli..
Höpö höpö. Tämä edellinen viesti on puhdasta trollausta. Nykyelämä on niin kuluttavaa, että masennusta on yhdellä sun toisella eikä se tarkoita mitään vakavia mielenterveyden häiriöitä. Toki masennuskin voi hoitamattomana sellaiseksi kehittyä, mutta näinhän ei ap:lla ollut. Vanhemmuus ei ole mitään superihmisen taitoja vaativaa.
terveisin keski-ikäinen äiti
On muuten huvittavaa kuinka masennus koetaan niin suureksi riskiksi, mutta samalla ohitetaan täydellisesti se pskamyrsky mikä naisessa tapahtuu raskauden myötä. Osa päätyy jopa murhaamaan oman lapsensa sen hormonimyllerryksen takia.
Silti muka ei ole riski lapselle
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tämäkin tapaus jälleen kertoo miesten henkisestä tilasta. Ei olla valmiita vastuunottoon yhtään mistään: ei parisuhteesta, puolisosta, lapsesta, ovatko edes työstään tai itsestään?
Kuka oikeasti haluaisi lapsen masennuspotilaan kanssa? En minä ainakaan todellakaan. Ihan sen lapsen takia ei missään nimessä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämäkin tapaus jälleen kertoo miesten henkisestä tilasta. Ei olla valmiita vastuunottoon yhtään mistään: ei parisuhteesta, puolisosta, lapsesta, ovatko edes työstään tai itsestään?
Mieshän nimenomaan ottaa vastuun siitä lapsesta.
Hankkiudu nyt äkkiä raskaaksi vaikka salaa että saamme taas lukea kuinka äiti tappoi vauvansa masennuksen takia
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Se ei ollut sitä mitä olin odottanut. Mulla lähti jalkojen alta matto. Olin puoli vuotta valmistautunut, jopa oman terveyteni kustannuksella siihen, että pian saataisiin yrittää lasta. Olin ollut onnesta soikeana. Ajattelin että asiat on mennyt suhteellisen hyvin lääkityksen lopetukseen nähen, koska olisi voinut käydä niinkin, että masennus ois tullut takaisin kuin moukari ja koko touhu ois pitäny jättää kesken ja miettiä koko elämä uusiksi.
Mutta niin ei käynyt.
Mutta nuo miehen sanat olikin se moukari. Mun mieliala laski kerta heitolla, koska mun tulevaisuuden haaveet vietiin sillä sekunnilla pois. Miten kauan tarvii miettiä? Viikko, kuukausi vai ikuisesti? Entä jos hän ei halua koskaan ja mun täytyisi miettiä meidän suhteen lopettamista? Tämä ajatus hajotti mut vielä enemmän, menetänkö kaiken kerralla?
Ja kyllä me keskusteltiin ja PALJON. Mies ei tiedä. EI TIEDÄ itsekkään. Edelleenkään.
No nyt hän on alkanut kuitenkin sanoa, että kyllä me vielä.
Mutta tilanne on raastava. Hajottaa minut. Pelottaa, että mun mielenterveys ei kestä tätä tilannetta. En ollut ajatellut että tässä kävisi näin.
No lapsi on vähintään 20 vuoden yhteistyö, mieluummin koko loppuelämän. 3 vuotta ilman avioliittoa edes takas sahaamisella on aika hatara pohja tehdä sellainen sitoumus.
Kannattaisi ehkä ensin tutustua avioliittoon (siihen uskonnolliseen) ja miettiä haluaako olla edes tämän ihmisen kanssa loppuelämää, puhumattakaan että ikuisesti lapsen kautta.
Sinun ei tarvitse myöskään sitoa omaa onneasi ja hyvinvointiasi lapseen tai mieheen vaan nämä asiat ovat saatavilla kaikille ihan ilman sitä, että joku mies haluaa sinua seksuaalisesti tai tehdä sinulla lapsen. Jokainen on rakkauden arvoinen muutenkin. Ehkäpä tämäkin olisi asia mitä olisi hyvä työstää ja saada itselle ensin sen kautta, ennen kuin jatkaa.
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi lapsen masennuspotilaan kanssa? En minä ainakaan todellakaan. Ihan sen lapsen takia ei missään nimessä!
Minkä ihmeen masennus'potilaan' kanssa? Tämä ihminen ei ole mikään potilas. Hän on jo toipunut masennuksesta.
Haluat vain tarkoituksella olla ilkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi lapsen masennuspotilaan kanssa? En minä ainakaan todellakaan. Ihan sen lapsen takia ei missään nimessä!
Minkä ihmeen masennus'potilaan' kanssa? Tämä ihminen ei ole mikään potilas. Hän on jo toipunut masennuksesta.
Haluat vain tarkoituksella olla ilkeä.
Masennuksesta ei toivuta. Siinä on iso uusiutumisriski eli ihan varmasti sen lapsen lapsuuden aikanakin ellei jo raskausaikana mennään tuota ylös alas aallonpohjaa. Ei se ole mikään lapsuus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi lapsen masennuspotilaan kanssa? En minä ainakaan todellakaan. Ihan sen lapsen takia ei missään nimessä!
Minkä ihmeen masennus'potilaan' kanssa? Tämä ihminen ei ole mikään potilas. Hän on jo toipunut masennuksesta.
Haluat vain tarkoituksella olla ilkeä.
Masennuksesta ei toivuta. Siinä on iso uusiutumisriski eli ihan varmasti sen lapsen lapsuuden aikanakin ellei jo raskausaikana mennään tuota ylös alas aallonpohjaa. Ei se ole mikään lapsuus.
Mistä tahansa voi toipua, tuollaiset nosebot että "olet nyt ikuisesti kirottu tähän sairauteen ja sukulinjasi myös" eivät yksinkertaisesti ole totta ja ne ovat kaiken lisäksi erittäin epäeettisiä.
Mitä taas raskauden aikaiseen ja äitiyteen liittyvään "masennukseen" tulee niin nämä ovat pitkälti riippuvaisia äidin fyysisestä kunnosta ja hyvinvoinnista sekä siitä, miten paljon hänestä huolehditaan tuona aikana. Se on iloista aikaa, niinkuin lapsen syntymä aina. Mutta nainen tarvitsee ja ansaitsee paljon hemmottelua, huolenpitoa, ruokaa, lepoa ja kaikkea hyvää tuona aikana ja sen jälkeen, sillä lapsi myös kuluttaa hänen kehoaan paljon. Lääketieteen näkemys aiheesta on kertakaikkisen sairas ja vihamielinen, sitä ei naisten kannata uskoa.
Lisätään tähän vielä, että lapsivuode"psykoosi" ei ole totta. Raskauden aikana miehen sukusolut siirtyvät naiseen ja nainen on henkisesti todella lähellä rajapintaa ihan siitä syystä että lapsi tulee sieltä toiselta puolelta. Tuolloin on kaikenlaista henkistä aktiviteettia ja nainen saa todella paljon sellaista tietoa, mitä ei normaalisti hänen tietoisuudessaan ole. Sen lapsen kautta, omien hormoniensa ja siksi että "verho on ohut" kun lapsi syntyy. Näistä ei todellakaan kannata lääketieteen edustajille puhua, sillä he sanovat vaan että lapsivuodepsykoosi ja pahimmillaan jopa katkaisevat tai häiritsevät äitiyttä näiden normaalien ja luonnollisten muutosten keskellä. Se taas jos jostain syystä äitiys katkaistaan raskauden tai esim. lapsuuden aikana on äärimmäinen trauma äidille ja lapselle. Lääketieteen edustajien kanssa kannattaa siis olla todella tarkkana ja mieluummin vaikka välttää näitä koko aikana, sillä heillä ei ole naisen ja lapsen paras mielessä vaan ihan muut asiat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi lapsen masennuspotilaan kanssa? En minä ainakaan todellakaan. Ihan sen lapsen takia ei missään nimessä!
Minkä ihmeen masennus'potilaan' kanssa? Tämä ihminen ei ole mikään potilas. Hän on jo toipunut masennuksesta.
Haluat vain tarkoituksella olla ilkeä.
Masennuksesta ei toivuta. Siinä on iso uusiutumisriski eli ihan varmasti sen lapsen lapsuuden aikanakin ellei jo raskausaikana mennään tuota ylös alas aallonpohjaa. Ei se ole mikään lapsuus.
Mistä tahansa voi toipua, tuollaiset nosebot että "olet nyt ikuisesti kirottu tähän sairauteen ja sukulinjasi myös" eivät yksinkertaisesti ole totta ja ne ovat kaiken lisäksi erittäin epäeettisiä.
Mitä taas raskauden aikaiseen ja äitiyteen liittyvään "masennukseen" tulee niin nämä ovat pitkälti riippuvaisia äidin fyysisestä kunnosta ja hyvinvoinnista sekä siitä, miten paljon hänestä huolehditaan tuona aikana. Se on iloista aikaa, niinkuin lapsen syntymä aina. Mutta nainen tarvitsee ja ansaitsee paljon hemmottelua, huolenpitoa, ruokaa, lepoa ja kaikkea hyvää tuona aikana ja sen jälkeen, sillä lapsi myös kuluttaa hänen kehoaan paljon. Lääketieteen näkemys aiheesta on kertakaikkisen sairas ja vihamielinen, sitä ei naisten kannata uskoa.
Lisätään tähän vielä, että lapsivuode"psykoosi" ei ole totta. Raskauden aikana miehen sukusolut siirtyvät naiseen ja nainen on henkisesti todella lähellä rajapintaa ihan siitä syystä että lapsi tulee sieltä toiselta puolelta. Tuolloin on kaikenlaista henkistä aktiviteettia ja nainen saa todella paljon sellaista tietoa, mitä ei normaalisti hänen tietoisuudessaan ole. Sen lapsen kautta, omien hormoniensa ja siksi että "verho on ohut" kun lapsi syntyy. Näistä ei todellakaan kannata lääketieteen edustajille puhua, sillä he sanovat vaan että lapsivuodepsykoosi ja pahimmillaan jopa katkaisevat tai häiritsevät äitiyttä näiden normaalien ja luonnollisten muutosten keskellä. Se taas jos jostain syystä äitiys katkaistaan raskauden tai esim. lapsuuden aikana on äärimmäinen trauma äidille ja lapselle. Lääketieteen edustajien kanssa kannattaa siis olla todella tarkkana ja mieluummin vaikka välttää näitä koko aikana, sillä heillä ei ole naisen ja lapsen paras mielessä vaan ihan muut asiat.
Masennus on ikuinen riesa.
Vierailija kirjoitti:
Mä jättäisin miehen keskenänsä miettimään. Ei hän ole sinulle oikea. Jos hän rakastaisi sinua, hän tajuaisi kuinka ison työn olet tehnyt lääkkeen laskemisessa nollaan yms. Tai sitten jäät odotttelemaan, koska mies löytää paremman ja jättää sinut.
Olen pahoillani. Kyllä sä pärjäät ilman tätä "miestäkin".
Eipä siinä mikään toisen työnteko auta, jos mieli on jostain syystä matkalla muuttunut. Miehen keho, miehen päätös.
AP, mies ei halua lasta tässä elämäntilaassa. Jos haluaisi, olisitte jo yrittämässä. Jos jäät tähän suhteeseen sun täytyy hyväksyä että mies ei todennäköisesti halua lasta kanssasi, vaikka ennen ehkä halusi. Sun pitäis hyväksyä se katkeroitumatta jos haluat hänen kanssaan pysyä.
Vierailija kirjoitti:
Kuka oikeasti haluaisi lapsen masennuspotilaan kanssa? En minä ainakaan todellakaan. Ihan sen lapsen takia ei missään nimessä!
No jos se mies noin ajattelee niin epäeettistä ja väärin on valehdella ap:lle että "hän miettii" ja lupailee tuolleen että ehkä joskus vaikka mies on varsin varma että ei halua lasta ap:n kanssa. Miksi rehellisyys on miehille niin vaikeaa?
Antaisin miehelle aikaa ja keskittyisin samalla omaan hyvinvointiini ottamalla mahdollisimman paljon ei-lääkkeettömiä keinoja käyttöön mielialan pysymiseksi kohtuullisella tasolla. Miehen painostaminen ei auta. Tuet miehen päätöksentekoa kannattelemalla itseäsi nyt mahdollisimman terveellä tavalla. Jos mies ei vuodenkaan kuluttua ole valmis lapsen hankintaan, sun täytyy päättää, eroatko hänestä. Jos päädyt eroon, niin sun kannattaa aloittaa mielialalääkitys uudelleen. Jos jäät suhteeseen, koska rakastat puolisoasi painostamatta häntä mihinkään, on vielä mahdollisuus, että hänen mielensä muuttuu ajan myötä. Ymmärsin, että teillä on vielä useita vuosia aikaa. Pitämällä huolta itsestä ja terveistä elämäntavoista voi myös tukea lapsihaaveiden toteutumista pidempään, kuin jos on paljon ylipainoa.