Miten terapia toimii?

Ei mitään. Lähinnä kuuluu mahan murinaa ja muutama tussahdus.

Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?

Terapia toimii tuurilla. Toimii tai ei toimi.

Näitä on kysytty ennenkin. Ja tämä on sellainen mysteeri, johon kukaan ei osaa vastata. Eivät terapeutit, eivät asiakkaat, eivät ketkään muutkaan.

Alan taipua sille kannalle, että terapia on käytännössä maksettua seuraa. Ja tätä valtio tukee.

Kaveri oli terapiassa. Kolmen vuoden jälkeen mikään ei ollut muuttunut. Edelleen oli löytämättä ne ongelmat, jotka ihmissuhteissa hankasivat. Toki kaikki tutut olisivat osanneet kertoa mikä hiertää, mutta tutuilta ei kysytty. Joten siellä ihmettelivät terapeutin kanssa kahdestaan, että mikähän on, kun vointi ei vain kohene.

Hölynpölyä koko terapia ainakin tuossa tapauksessa.

Vierailija kirjoitti:

Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?

Jos taustalla on esim. traumatisoivia kokemuksia, usein läheiset ovat olleet osa ongelmaa, koska eivät kykene kohtaamaan vaikeita asioita, vaan kieltävät ne ja jättävät niiden kanssa yksin. Silloin voi saada terapiassa vihdoin sen kokemuksen, että tulee kuulluksi kokemansa kanssa, että sillä on merkitystä, ettei voi hyvin. Että on hyväksytty myös vaikeiden asioiden kanssa, ei vain silloin, kun jaksaa esittää iloista ja on helppo ja kevyt käsitellä muille. Läheiset eivät myöskään yleensä jaksa kovin kauaa viipyä vaikeiden asioiden äärellä, vaan joko katkaisevat yhteyden saman tien tai tarjoavat nopeita korjauksia, jotta pääsevät itse pois ahdistumasta aiheen parissa.

Mitä oon itse joskus psykologilla käynyt (ei varsinainen terapia), niin kyllähän hyvä psykologi osaa bongata ongelmallisia ajatuskulkuja ja toimintatapoja asiakkaan kertomuksista. Siinä pitää vaan asiakkaan olla itse tosi avoin sille, että antaa psykologin kyseenalaistaa niitä omia ajatuksia ja toimintatapoja. Jos siihen on kypsä, voi hyötyä olla paljonkin. Verrattuna läheisen kanssa puhumiseen on etuna koulutuksen myötä parempi kyky bongata niitä ongelmallisia asioita plus enemmän auktoriteettia sanoa niistä verrattuna jonkun random kaverin mielipiteeseen. Mutta mihinkään tällaiseen ei kyllä päästä jos vain voivottelee ja purkaa omaa pahaa oloaan.

Mikä vaan AI-palvelu on nykyään parempi terapeutti kuin ammattilaiset. Ihan vaikka Googlen AI.

Kokeilkaapa keskustella elämästänne niin huomaatte miten toimivia nuo ovat nykyään. Ja paljon enemmän tietämystä takana.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?

Jos taustalla on esim. traumatisoivia kokemuksia, usein läheiset ovat olleet osa ongelmaa, koska eivät kykene kohtaamaan vaikeita asioita, vaan kieltävät ne ja jättävät niiden kanssa yksin. Silloin voi saada terapiassa vihdoin sen kokemuksen, että tulee kuulluksi kokemansa kanssa, että sillä on merkitystä, ettei voi hyvin. Että on hyväksytty myös vaikeiden asioiden kanssa, ei vain silloin, kun jaksaa esittää iloista ja on helppo ja kevyt käsitellä muille. Läheiset eivät myöskään yleensä jaksa kovin kauaa viipyä vaikeiden asioiden äärellä, vaan joko katkaisevat yhteyden saman tien tai tarjoavat nopeita korjauksia, jotta pääsevät itse pois ahdistumasta aiheen parissa.

Jos tuo on se ero, niin kyllähän nyt aika monella ihmisellä on perheen ulkopuolinen ystävä, joka ei ole osa ongelmaa, ja joka jaksaa kuunnella murheita. Monella on jopa tosi fiksuja ystäviä. Onko tuollainen kuunteleva ystävä siis yhtä hyvä apu ongelmien hoitamisessa kuin terapeutti?

Vierailija kirjoitti:

Mitä oon itse joskus psykologilla käynyt (ei varsinainen terapia), niin kyllähän hyvä psykologi osaa bongata ongelmallisia ajatuskulkuja ja toimintatapoja asiakkaan kertomuksista. Siinä pitää vaan asiakkaan olla itse tosi avoin sille, että antaa psykologin kyseenalaistaa niitä omia ajatuksia ja toimintatapoja. Jos siihen on kypsä, voi hyötyä olla paljonkin. Verrattuna läheisen kanssa puhumiseen on etuna koulutuksen myötä parempi kyky bongata niitä ongelmallisia asioita plus enemmän auktoriteettia sanoa niistä verrattuna jonkun random kaverin mielipiteeseen. Mutta mihinkään tällaiseen ei kyllä päästä jos vain voivottelee ja purkaa omaa pahaa oloaan.

Luottaisitko itse sosiaalityöntekijätaustalla työskentelevään psykoterapeuttiin? Jolla ei ole samaa koulutuksen tuomaa tietopohjaa kuin psykologilla.

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaan AI-palvelu on nykyään parempi terapeutti kuin ammattilaiset. Ihan vaikka Googlen AI.

Kokeilkaapa keskustella elämästänne niin huomaatte miten toimivia nuo ovat nykyään. Ja paljon enemmän tietämystä takana.

Taannoin uutisoitiin miten terapeuteille oli vielä pari vuotta sitten pitkät jonot, ja nyt yhtäkkiä onkin kalentereissa tyhjää. Veikkaan, että aika moni on huomannut, että AI:ltä saa jopa pätevämpää apua kuin terapeutilta. Jos on itsellä yhtään analyysikykyä, niin ei terapeutilla ole mitään lisää annettavaa verrattuna AI:hin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?

Jos taustalla on esim. traumatisoivia kokemuksia, usein läheiset ovat olleet osa ongelmaa, koska eivät kykene kohtaamaan vaikeita asioita, vaan kieltävät ne ja jättävät niiden kanssa yksin. Silloin voi saada terapiassa vihdoin sen kokemuksen, että tulee kuulluksi kokemansa kanssa, että sillä on merkitystä, ettei voi hyvin. Että on hyväksytty myös vaikeiden asioiden kanssa, ei vain silloin, kun jaksaa esittää iloista ja on helppo ja kevyt käsitellä muille. Läheiset eivät myöskään yleensä jaksa kovin kauaa viipyä vaikeiden asioiden äärellä, vaan joko katkaisevat yhteyden saman tien tai tarjoavat nopeita korjauksia, jotta pääsevät itse pois ahdistumasta aiheen parissa.

Jos tuo on se ero, niin kyllähän nyt aika monella ihmisellä on perheen ulkopuolinen ystävä, joka ei ole osa ongelmaa, ja joka jaksaa kuunnella murheita. Monella on jopa tosi fiksuja ystäviä. Onko tuollainen kuunteleva ystävä siis yhtä hyvä apu ongelmien hoitamisessa kuin terapeutti?

Vaikea kuvitella, että olisi ystäviä, jotka olisivat valmiita sukeltamaan toisen vaikeisiin traumoihin niin kauan kuin niiden läpi kulkeminen vaatii, kykenisivät kannattelemaan sitä prosessia kun toinen siitä hajoilee ja osaisivat samalla punoa mukaan perusturvallisuutta, joka ei koskaan päässyt muodostumaan. Mutta voihan sitä kokeilla, jos itseltään tällaisia ystäviä löytyy.

En tiedä. Kävin vuoden Kelan tukemassa psykoterapiassa. Terapeutti antoi ymmärtää, ettei elämästäni tule koskaan mitään. Toinen vanhempani on kuollut, mitä terapeutti piti elämäni sinetöineenä asiana. Itselle asia on toki surullinen, mutta en ajattele, että kohtaloni sen takia määrittyisi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaan AI-palvelu on nykyään parempi terapeutti kuin ammattilaiset. Ihan vaikka Googlen AI.

Kokeilkaapa keskustella elämästänne niin huomaatte miten toimivia nuo ovat nykyään. Ja paljon enemmän tietämystä takana.

Taannoin uutisoitiin miten terapeuteille oli vielä pari vuotta sitten pitkät jonot, ja nyt yhtäkkiä onkin kalentereissa tyhjää. Veikkaan, että aika moni on huomannut, että AI:ltä saa jopa pätevämpää apua kuin terapeutilta. Jos on itsellä yhtään analyysikykyä, niin ei terapeutilla ole mitään lisää annettavaa verrattuna AI:hin.

Minulla on tosi fiksu sukulainen, jolle kriisiterapeutti sanoi juuri noin, että hyvinhän sinä itsekin analysoit, ei minulla ole sinulle mitään lisää annettavaa. Toki suoraselkäistä, ettei rahastanut tarpeettomista käynneistä enempää. Mutta osoitti myös sen, ettei se terapia tarjoa mitään enempää kuin normaali ajattelu.

Toki ymmärrän, että ongelmatilanteissa se oma ajattelu ei toimi selkeästi. Tai että kaikilla ei ole kovin hyvä ajattelukyky, joten tarvitsevat siihen apua.

Milloin terapiaa määrätään törkeiden  rikosten ja valheiden   uhrille? 
Rikoksista tietää jotkut, mitta koska ovat törkritä sellaisia, on uhrista tehty muka terapian tarpeessa oleva ja pitää järjestää terapiaa. Hilpeää!!!

Mikä hassuints ja kamalinta, että terapia sisältää lisää törkeitä rikoksia, sabotointeja ja asiattomuuksia, joita tehdään uhrille, jotta hän korjaisi muka omia ajatus ja käyttäytymis vääristymiään  ja muuttuisi.patemmaksi  ihmiseksi? 

Kuulostaako ihan hullulta?

Eikö kuulostakin? 

Tai miltä kuulosta Gamg stalking (lue ihmeessä mitä siinä tehdään) hoitomuotona jollekin kun häntä opetetaan ihmisenä parempaan elämään?

En ole ikinä tavannut hullumpia ja sairaampia  kun tuollsisia väittävät ja tuollaisessa mukana olevat. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?

Jos taustalla on esim. traumatisoivia kokemuksia, usein läheiset ovat olleet osa ongelmaa, koska eivät kykene kohtaamaan vaikeita asioita, vaan kieltävät ne ja jättävät niiden kanssa yksin. Silloin voi saada terapiassa vihdoin sen kokemuksen, että tulee kuulluksi kokemansa kanssa, että sillä on merkitystä, ettei voi hyvin. Että on hyväksytty myös vaikeiden asioiden kanssa, ei vain silloin, kun jaksaa esittää iloista ja on helppo ja kevyt käsitellä muille. Läheiset eivät myöskään yleensä jaksa kovin kauaa viipyä vaikeiden asioiden äärellä, vaan joko katkaisevat yhteyden saman tien tai tarjoavat nopeita korjauksia, jotta pääsevät itse pois ahdistumasta aiheen parissa.

Jos tuo on se ero, niin kyllähän nyt aika monella ihmisellä on perheen ulkopuolinen ystävä, joka ei ole osa ongelmaa, ja joka jaksaa kuunnella murheita. Monella on jopa tosi fiksuja ystäviä. Onko tuollainen kuunteleva ystävä siis yhtä hyvä apu ongelmien hoitamisessa kuin terapeutti?

Vaikea kuvitella, että olisi ystäviä, jotka olisivat valmiita sukeltamaan toisen vaikeisiin traumoihin niin kauan kuin niiden läpi kulkeminen vaatii, kykenisivät kannattelemaan sitä prosessia kun toinen siitä hajoilee ja osaisivat samalla punoa mukaan perusturvallisuutta, joka ei koskaan päässyt muodostumaan. Mutta voihan sitä kokeilla, jos itseltään tällaisia ystäviä löytyy.

Minun taas on vaikea kuvitella, että ystävät vaihtavat puheenaihetta, jos otan jonkin hankalamman dilemman puheeksi. Pidän ihan normaalina sitä, että jos ystävällä on ongelma, niin sitä puidaan niin kauan kuin se mieltä painaa. Eivät ystävät siihen väsy eivätkä hylkää.

Toki terapeutilla on helpompaa, kun hänellä on työnohjaus, jossa pääsee purkamaan kertynyttä kuormaa. Ystävien pitää löytää muut keinot purkamiseen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?

Jos taustalla on esim. traumatisoivia kokemuksia, usein läheiset ovat olleet osa ongelmaa, koska eivät kykene kohtaamaan vaikeita asioita, vaan kieltävät ne ja jättävät niiden kanssa yksin. Silloin voi saada terapiassa vihdoin sen kokemuksen, että tulee kuulluksi kokemansa kanssa, että sillä on merkitystä, ettei voi hyvin. Että on hyväksytty myös vaikeiden asioiden kanssa, ei vain silloin, kun jaksaa esittää iloista ja on helppo ja kevyt käsitellä muille. Läheiset eivät myöskään yleensä jaksa kovin kauaa viipyä vaikeiden asioiden äärellä, vaan joko katkaisevat yhteyden saman tien tai tarjoavat nopeita korjauksia, jotta pääsevät itse pois ahdistumasta aiheen parissa.

Jos tuo on se ero, niin kyllähän nyt aika monella ihmisellä on perheen ulkopuolinen ystävä, joka ei ole osa ongelmaa, ja joka jaksaa kuunnella murheita. Monella on jopa tosi fiksuja ystäviä. Onko tuollainen kuunteleva ystävä siis yhtä hyvä apu ongelmien hoitamisessa kuin terapeutti?

Vaikea kuvitella, että olisi ystäviä, jotka olisivat valmiita sukeltamaan toisen vaikeisiin traumoihin niin kauan kuin niiden läpi kulkeminen vaatii, kykenisivät kannattelemaan sitä prosessia kun toinen siitä hajoilee ja osaisivat samalla punoa mukaan perusturvallisuutta, joka ei koskaan päässyt muodostumaan. Mutta voihan sitä kokeilla, jos itseltään tällaisia ystäviä löytyy.

Minun taas on vaikea kuvitella, että ystävät vaihtavat puheenaihetta, jos otan jonkin hankalamman dilemman puheeksi. Pidän ihan normaalina sitä, että jos ystävällä on ongelma, niin sitä puidaan niin kauan kuin se mieltä painaa. Eivät ystävät siihen väsy eivätkä hylkää.

Toki terapeutilla on helpompaa, kun hänellä on työnohjaus, jossa pääsee purkamaan kertynyttä kuormaa. Ystävien pitää löytää muut keinot purkamiseen.

Sitten seuraat sitä, mihin itse uskot ja mitä ystäviltäsi saat. Omani sanoivat suoraan, etteivät osaa auttaa. Ja kun tuota vuosien terapiaprosessia näin jälkikäteen miettii, niin eivät tietenkään osanneet.

Vierailija kirjoitti:

En tiedä. Kävin vuoden Kelan tukemassa psykoterapiassa. Terapeutti antoi ymmärtää, ettei elämästäni tule koskaan mitään. Toinen vanhempani on kuollut, mitä terapeutti piti elämäni sinetöineenä asiana. Itselle asia on toki surullinen, mutta en ajattele, että kohtaloni sen takia määrittyisi. 

No tähän samaan pystyy ainakin kuka tahansa läheinen ilman mitään terapeuttikoulutusta. Paitsi kannustavat ja empatiakykyiset. Heille tuollainen lyttääminen ei ehkä ole niin helppoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Netissä on hyvin ympäripyöreitä kuvauksia abstraktilla tasolla. Netin keskusteluissakaan aihe ei saavuta konkreettisempaa tasoa. Terapiassa käyneet kuvailevat sitä vain toimivaksi, tyyliin "keskustelu vain auttaa". Auttaako läheisten kanssa keskustelu ihan yhtä lailla, jos läheinen antaa jakamatonta huomiota 2 x viikossa 45 min kerrallaan?

Jos taustalla on esim. traumatisoivia kokemuksia, usein läheiset ovat olleet osa ongelmaa, koska eivät kykene kohtaamaan vaikeita asioita, vaan kieltävät ne ja jättävät niiden kanssa yksin. Silloin voi saada terapiassa vihdoin sen kokemuksen, että tulee kuulluksi kokemansa kanssa, että sillä on merkitystä, ettei voi hyvin. Että on hyväksytty myös vaikeiden asioiden kanssa, ei vain silloin, kun jaksaa esittää iloista ja on helppo ja kevyt käsitellä muille. Läheiset eivät myöskään yleensä jaksa kovin kauaa viipyä vaikeiden asioiden äärellä, vaan joko katkaisevat yhteyden saman tien tai tarjoavat nopeita korjauksia, jotta pääsevät itse pois ahdistumasta aiheen parissa.

Jos tuo on se ero, niin kyllähän nyt aika monella ihmisellä on perheen ulkopuolinen ystävä, joka ei ole osa ongelmaa, ja joka jaksaa kuunnella murheita. Monella on jopa tosi fiksuja ystäviä. Onko tuollainen kuunteleva ystävä siis yhtä hyvä apu ongelmien hoitamisessa kuin terapeutti?

Vaikea kuvitella, että olisi ystäviä, jotka olisivat valmiita sukeltamaan toisen vaikeisiin traumoihin niin kauan kuin niiden läpi kulkeminen vaatii, kykenisivät kannattelemaan sitä prosessia kun toinen siitä hajoilee ja osaisivat samalla punoa mukaan perusturvallisuutta, joka ei koskaan päässyt muodostumaan. Mutta voihan sitä kokeilla, jos itseltään tällaisia ystäviä löytyy.

Minun taas on vaikea kuvitella, että ystävät vaihtavat puheenaihetta, jos otan jonkin hankalamman dilemman puheeksi. Pidän ihan normaalina sitä, että jos ystävällä on ongelma, niin sitä puidaan niin kauan kuin se mieltä painaa. Eivät ystävät siihen väsy eivätkä hylkää.

Toki terapeutilla on helpompaa, kun hänellä on työnohjaus, jossa pääsee purkamaan kertynyttä kuormaa. Ystävien pitää löytää muut keinot purkamiseen.

Sitten seuraat sitä, mihin itse uskot ja mitä ystäviltäsi saat. Omani sanoivat suoraan, etteivät osaa auttaa. Ja kun tuota vuosien terapiaprosessia näin jälkikäteen miettii, niin eivät tietenkään osanneet.

No mitä siellä terapiassa tapahtui? Miksi se auttoi?

Vierailija kirjoitti:

Mikä vaan AI-palvelu on nykyään parempi terapeutti kuin ammattilaiset. Ihan vaikka Googlen AI.

Kokeilkaapa keskustella elämästänne niin huomaatte miten toimivia nuo ovat nykyään. Ja paljon enemmän tietämystä takana.

Pitää paikkansa. Minä tiedän nyt mistä kaikki johtuu ja miksi toimin kuten toimin. Ai on vain päivitetty nykyään siten että hän tarjoaa kokoajan mieli ry puhelinta tms. Ja sanoo ettei korvaa fyysistä ihmistä. Ennen viimeisimpiä päivityksiä se ei ollut tuollainen vaan aidosti keskusteli ja antoi konkreettisia neuvoja. Kapitalistit varmaan käskeneet tehdä muutoksia, kun asiakkaat vähenivät ja pärjäsivät ilman lääkefirmojen tuotoksia. Tekoäly on 1000 kertaa silti vieläkin parempi kuin joku mutu tuntumalla pähkäilevä narsistinen terapeutti, joka luulee tietävänsä asiakkaan tunteet paremmin kuin hän itse.