Lue keskustelun säännöt.
Onko 22-v. liian nuori loppuelämän suhteeseen
Kommentit (86)
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä kannattaa hankkia kokemuksia eri ihmisistä, jotta näkee, mitä haluaa. Ei sitoutua liian varhain.
En jos ei halua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Näin 18-vuotiaana elämäni rakkauden löytäneenä ja 22 yhteistä vuotta viettäneenä voin kertoa että joo, liian aikaista. Tai miksi et voi elää nuoruutta rakkaasi kanssa? Meillä ainakin oli kivaa enkä kadu että saman ihmisen kanssa sen vietin. Mutta pettämässä olen käynyt viime vuodet kun miestä ei saa panostamaan suhteeseen. Ja se tulee kaikille väistämättä eteen. Ei ihmistä ole tarkoitettu elämään vuosikymmeniä jonkun toisen kanssa. Ei me olla mitään joutsenia.
Yök. Ja olet väärässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuossa iässä kannattaa hankkia kokemuksia eri ihmisistä, jotta näkee, mitä haluaa. Ei sitoutua liian varhain.
Tuossa iässä kannattaa hankkia kokemuksia eri ihmisistä, jotta näkee, mitä haluaa. Ei sitoutua liian varhain
Kokemuksia kannattaa hankkia jo teini ikäisenä. Ei vasta nuorena aikuisena. Itse pariudui 19 vuotta sitten 21 vuotiaana nykyisen kanssa ja silloin minulla oli jo kokemusta parista kymmenestä seksi kumppanista. En tunne että olisi jäänyt mitään kokematta. Parasta seksiä olen kuitenkin saanut nykyisen kanssa.
Seksi, seksi ja seksi. Aikuisuus = seksi
Kyllä minä ymmärrän, että ei kaikki tykkää edes seksistä.
Siitä huolimatta minä ja vaimoni olemme äärimmäisen seksuaalisia. Joidenkin mittapuiden mukaan olemme yli seksuaalisia. Joten ei. Seksi ei ole yhtä kuin aikuisuus. Seksi on jotain, joka on molemmille erittäin tärkeä osa arkea ja on ollut sitä esimurrosiästä lähtien. Meile kokemukset seksistä ovat tärkeitä. Meillä ei nuorempana edes parisuhde tullut uusien kumppanien tielle. Harrastimme kimppakivaa niin kauan kun halukkaita löytyi.
🤦
No, se vähän riippuu siihen asti eletystä elämästä. Elin päihde- ja väkivaltaperheessä ja luulin pitkälle aikuisuuteen, että väkivalta on normaalia ja sainkin ekassa suhteessa kunnolla turpaani kunnes mies kuoli. Se mies eli 16 vuotiaana aloittamansa suhteen elämänsä loppuun saakka.
Outo kysymys. Miksi nuoruus jäisi elämättä parisuhteessa? Useimmat kuitenkin ovat säpisseet tuossa iässä jo aika paljon, tietty riippuu henkilöstä miten villi teini on ollut ja miten kypsä on ihmisenä. Mutta jos 22v. on vielä lapsellinen, niin hän taitaa olla sitä vielä paljon myöhemminkin.
Itse menin 21v. kihloihin ja myöhemmin naimisiin, sain ekan lapseni 26v. iässä ja edelleen olemme onnellisia yhdessä lähes 40 vuoden kuluttua. Olimme molemmat asuneet jo avoliitossa ennen kun tapasimme ja mieheni vaihtoi minuun lennosta. Eli hän on näitä, jotka eivät ole koskaan asuneet yksin... jotkut simppeliin ajatteluun kiintyneethän väittävät, että "ihmisen pitää osata olla yksin" tms. kliseita, joiden varjolla sitten annetaan neuvoja. Samanlainen neuvo on sekin, että 22v. pariutuneen nuoruus jää elämättä. Mitä ihmettä?
Nopea. Itse olin 18v kun elämäni rakkauden tapasin ja meillä on nyt yhteiseloa takana 31 vuotta, edelleen on kivaa. En koe jääneeni mistään paitsi