Onko 22-v. liian nuori loppuelämän suhteeseen

Vierailija kirjoitti:

Ainakin itse toivon että tämä on loppuelämän suhde, ollaan oltu yhdessä 18-vuotiaista asti, ja kohta tulee 20 vuotta yhdessäoloa täyteen. Opiskelijaelämä ja nuoruus oli hauskaa aikaa yhdessäkin. Ja meillä on edelleen hauskaa yhdessä, vaikka ei niin nuoria enää ollakaan. 

Samoin meidät vihittiin 20ja 21 vuotiaina.  Liitto on kestänyt. 3 lasta ,2 lastenlasta.  Hyvin kivaa meillä on yhdessä olla. 👵👴

Vierailija kirjoitti:

Aivot ehtii kasvaa vielä eri suuntiin monta vuotta. 

Siinähän kasvat samalla kun vietetään raksta avioliittoa. 🥰🥰

Jos suhde on hyvä ja onnellinen, niin 22-vuotias ei todellakaan ole liian nuori loppuelämän suhteeseen (olettaen, että kumppani on suunnilleen samaa ikäluokkaa). Tämähän olisi ihannetilanne kenelle tahansa. Olisin ollut onnellinen, jos olisin löytänyt elämäni miehen tuolloin, mutta olin ainoa sinkku, kun ystävät pariutuivat ympärillä. 

Nykyajankin epävarmuuteen vakaa suhde olisi paljon parempi kuin päämäärätön haahuilu ja psyykeä rikkovat epämääräiset suhteet.

Vierailija kirjoitti:

Joo on. Tossa iässä ei vielä oikein tajua, että pitää valkata kunnolla. Mieluummin seurustella vaan.

Vain sinun mielipide.

Vierailija kirjoitti:

Taitaa olla tilastollinen fakta, että ero tulee siinä 13v kuluttua. Olet 35v yksinhuoltaja kahden lapsen kanssa. Miltä kuulostaa?

Se on sinun tapaus.  Meillä edelleen liitto kestää ja kivaa on olla yhdessä.

No mä menin parikymppisenä samanikäisen naisen kanssa naimisiin. Olin ja olen edelleen niin valtavan rakastunut, että oksat pois. 😍 Vuotta myöhemmin syntyi sit skidi. En mä vaihtaisi päivääkään pois:)

M27

Kyllä on liian nuori. Oikea elämänkumppani löytyy vasta sitten, kun varhaisnuoruus on ohitse, ei parikymppisenä. 

Ainakin kokemukset jää saamatta... 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten nuoruus muka jää elämättä, jos sitä elää yhdessä rakkaan ihmisen kanssa?

Eroon päättyy kuitenkin.

Mutta miten nuoruus muka jää elämättä, jos sitä elää rakkaan ihmisen kanssa? Jos suhde päättyy joskus myöhemmin, niin nollaako se jotenkin eletyn elämän?

Varmaan siksi, jos heti aletaan tekemään lapsia. Kyllä se pieni lapsi on aika tehokas jarru, mitä erilaisiin rientoihin ja menoihin tulee 

Eli. Ei se parisuhde itsessään vaan ne lapset 

nuoruus on pelkkää paskaa ja biletystä idioottien kanssa, paras on mennä naimisiin ja heti hankkia vaan lapsia sitten 30 vuotiaana itket kun ei ole puolisoa ja kaverisi ovat jo eronneet ja olet yksin ja olet työtön alkoholisti ja yksin ja sitten 35 vuotiaana ole jo rupsahtanut etk'ä pääse naimisiin enää etkä voi tehdä lapsia

Ei, koska 23-vuotiaana voi olla jo kuollut.

Vierailija kirjoitti:

M G T O W  on päivän sana!

Paitsi ettei tarkoitakaan mitään. Täällä te vain ulisette mammojen riesana. 

Meillä on ystäväpareja jotka ovat olleet yhdessä lukiosta, eli nyt jo 40 vuotta. Oman lapsenkin lukiosuhde on kestänyt jo 26v

Vierailija kirjoitti:

Suomessa kyllä. Täällä huonoa parisuhdeainesta. Jos on joku match made in heaven, tiedä sitten. Kannattaa elää omaa elämää, sisustaa vapaana ja matkustaa vaikka perheen kanssa. 

Onko nolonpaa kuin matkustaa vanhempiensa kanssa vielä parikymppisenäkin?😂

Ei ole ollenkaan liian nuori.  Nuoruutta voi elää hyvän kumppanin kanssa.  20 vuoden teini.ikä ai ole mistään kotoisin.  Moni päästää nuorena hyvän tilaisuuden käsistään kun ryhtyy "valitsemaan".  Itse olin 14 vuotias, ja kumppani 16v, kun rakkaus alkoi.  Nyt on 53 vuotta mennyt ja sama story jatkuu vain.  On lapsia ja lastenlapsia.  Älä päästä hyvää tilaisuutta käsistäsi.  Toista ei välttämättä tule.

Miten nuoruus voi jäädä elämättä? Eikö parisuhteessa elä? Hyppääkö silloin lapsuudesta suoraan aikuisuuteen ja jää akne välistä? Eikö 16-21v ole nuori? Siis mitä hittoa?

Onko nolonpaa kuin matkustaa vanhempiensa kanssa vielä parikymppisenäkin?😂

Mitäs noloa siinä on??

24v matkustaa taas syksyllä minun (äitinsä) kanssa etelänkotiin lomailemaan. 

45v tulee koko perheensä kanssa lomailemaan luoksemme kesällä.

Vierailija kirjoitti:

"22v liian nuori loppuelämän suhteeseen..." No voi nyt helvetti, kun meidän isovanhempien ja isoisovanhempien nuoruudessa tuossa iässä oltiin jo naimisissa ja äitejä ja isiä!

Mä lähdin 16 vuotiaana tälläisestä pakkoavioliitosta, eli muutin pois lapsuudenkodistani. Synnyttäjäni oli tullut raskaaksi 17 vuotiaana ja lapsia tuli sen jälkeen vielä kolme eikä heillä ollut mitään käryä, että lapsia pitää kasvattaakin. Ja nyt me viiskymppiset saadaan lunta tupaan, kun ei ele tunnetaitoja. Ne oli hepposet eväät jotka kotoa mukaan sai. 

Mikäs siinä jos osaa arvostaa itseään ja osaa vetää rajansa. 

Kunhan valitsee kumppanin oikein, niin ei jää nuoruus elämättä.

Olin 21 ja vaimo 17 vuotias kun tavattiin. Ei meillä jäänyt nuoruus elämättä, koska meistä tuli rakastavaisten lisäksi parhaita ystäviä ja saman henkisten ihmisten kanssa nuoruus on parasta elää. Molemmat olemme halunneet aina samoja asioita elämältä, joten parisuhde ei ollut millään tavalla nuoruuden edessä.

Nyt keski ikäistyessä on hauska yhdessä muistella kaikkia nuoruuden hölmöilyjä ja varoa toistamasta niitä, koska olemme molemmat edelleen melko meneväisiä.