Kysymys kristityille: miten suhtaudutte esiaviolliseen seksiin?

Vierailija kirjoitti:

Kyllä olen seksiä harjoittanut kunkin seurustelukumppanin kanssa vaikka olen kristitty. On ollut hienoja kokemuksia, jokainen vielä melko erilainen partneri. 

 

N 39

Raamatussa kerrotaan että joidenkin tähden totuuden tie tulee häväistyksi. 

Kyllä olen seksiä harjoittanut kunkin seurustelukumppanin kanssa vaikka olen kristitty. On ollut hienoja kokemuksia, jokainen vielä melko erilainen partneri. 

Joo ja minäkin olen raivoraitis absolutisti vaikka juon alkoholia. xD 

näin: ketkä haluaa panna, "tulkitsevat" raamattua niin että saa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Uskon, että monet tämän aihepiirin säännöistä ovat alunperin olleet olemassa siksi, että hallitsematon lisääntyminen ja huono huolenpito "irrallisista" jälkeläisistä on ollut tietysti hyvin ei-toivottu asia. Se on sitä tietysti myös edelleen, ja siitä on syytä pidättäytyä ja ehkäistä tällaiset raskaudet, se kun nykyisin on täysin mahdollista. En kuitenkaan osaa nähdä, että itse seksissä sinänsä olisi mitään absoluuttisen pahaa. Oleellista on se, mihin sielu ja sydän on kiinnittynyt. Mikä tahansa riippuvuus ja liiallinen kiinnittyminen vie ihmistä väärään suuntaan. Sielun tulisi ennen kaikkea keskittyä muihin kuin tämän maailman asioihin. 

Sanoohan Raamattu myös: Henki on altis mutta liha on heikko. Eli on ihan ollut tiedossa ja tunnettu tämä totuus jo ammoisina aikoina.

Siis ihmisen henki on altis tavoittelemaan korkeampia, hengellisiä asioita, mutta kehon halut ja vietit vetävät maallisiin, ruumiilliseen tyydytykseen. 

Raamatussa sanotaan, että lihallisten kiusausten vuoksi jokaisella miehellä olkoon vaimo ja naisella oma mies. Mutta entäs kun sellaisia ei voi ostaa (S)tokmannilta eikä K-Raudasta, eikä sopivaa, halukasta kumppania löydy mistään?! Raamatussa puhutaan henkilöistä, jotka on määrätty elämään yksin, selibaatissa, mutta ne eivvät viittaa lainkaan mahdollisuuteen, ettei nirmaali, terve ihminen pääsisi naimisiin! Yhteiskunta ja ihmiskunta on todella jotenkin rikki.

Raamatun aikoihin tuskin tunnettiin nykyisen kaltaisia rakkausavioliittoja, vaan vamhemmat valitsivat taustaltaan sopivan puolison lapselleen, usein jo ennen kuin olivat naimaiässä. Lapsi sittemn tottui ajattelemaan tiettyä henkilö hänelle varattuna puolisona. Aina nämä naimakaupat eivät toteutuneet, kun jompikumpi vastusti liittoa omista syistään. 

Nykyihminen on Jumalaa lukuunottamatta yksin valintojensa kanssa, eikä Jumala aina tuo kumppania tarjolle niin selkeästi, että sen ymmärtäisi. Oma-aloitteisuutta tarvitaan (kuten Raamatussakin on kuvattu), mutta silti voi puoliso jäädä löytymättä tai sattuu petturi.

Kristinusko on rikki kun lupailee naisia miesten r aiskailtaviksi tuolla tavoin vastoin heidän omaa tahtoaan. Myöskään lapsia ei saa myydä kenenkään r aiskattaviksi. Luulisi että ei tule sulle yllätyksenä - kukaan ei lupaa että sinun puolisosi olisi itseäsi viehättävä tyyppi vaan se voi olla myös se kaikista kamalin nainen jonka voit kuvitella.

Sallin sen itselleni, mutta en vaimolleni, kenen pitää olla koskematon.

Kyllä laki tarvitaan. 

Ylipäätään jeesuksen tie ei kehota avioon vaan selibaattiin ja kehittämään maagisia kykyjään, tekemään ihmeitä ja jättämään fyysisen maailman tomut jälkeen, uhraamaan itsensä ja luopumaan.

Kristityt ovat jotenkin todella tekopyhiä palvoessaan jeesusta, mutta eläessään kuitenkin täysin päin vastoin: kuin apinat maksimaalisesti siementään levittäen tai juutalaiset omaisuuksia haalien. Noloa ja täysin epäkristittyä.

Vierailija kirjoitti:

Sallin sen itselleni, mutta en vaimolleni, kenen pitää olla koskematon.

Kyllä laki tarvitaan. 

Ihmettelen aina tätäkin logiikkaa, ihan kuin nainen joka ei olisi koskenut mieheen olisi jotenkin pakasta vedetty ja puhdas. Hänhän on altistunut koko elämänsä esim. isälleen, veljilleen, ja kantaa näiden perimää, myös rakastaa näitä. Vähemmän sen entisen seksikumppanin geenejä naisessa on kuin sukulaismiestensä. Miehet ovat jotenkin aika tyhmiä tässä asiassa.

En ole koskaan eronnut kirkosta, eli olen kristitty ja en ole ikinä uskonut siihen, että 2000 vuotta vanha kirja käy seksuaalikasvatusoppastakaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tullut uskoon vasta keski-ikäisenä, joten olin jo ehtinyt kokea monia seksuaalisyntejäkin siihen ikään mennessä. Mutta kun tulin  uskoon, niin sanoin silloiselle avopuolisolleni, ettei omatuntoni salli enää mitään avoliitossa asumista ja niin sitten mentiin naimisiin.

 

Avoliitto kuulemma yleistyy nykyään uskovillakin. Se lienee osa sitä lopun ajan luopumusta, mistä Raamattu puhuu. Kyllä Raamattu on selvä siinä, että avioliitto on Jumalan tahto. Aviosta puhutaan ensimmäisen kerran jo 1. Mooseksen kirjassa ja Jumalakin puhuu usein avioliittotermein, kun Hän puhuu itsestään ja uskovista. Jo siitäkin voidaan päätellä, että avioituminen on pyhä asia Jumalan silmissä.

Ehkä avoliittoja on sellaisilla "uskovilla" jotka uskovat Jumalaan mutta eivät halua uskoa Jumalaa. 

Juuri näin. 

Mutta olisi kiva kuulla lukea edes joskus uskovasta, jonka pitkäaikainen parisuhde päättyi, kun puoliso ei halunnut mennä virallisesti naimisiin. Tai joka lopetti avosuhteen tultuaan uskoon, eikä Jumala johdattanut uskovaa puolisoa - koskaan.

Aina ne ovat menestystarinoita tyyliin: olimme hetken erossa, kunnes (ent. avo)puolisonikin tuli uskoon ja menimme naimisiin. Tai: erosin uskomattomasta avopuolisosta, ja pian tapasin nykyisen aviopuolisoni. Tarina jatkuu lisäksi aina: nyt olemme myös onnellisia vanhempia joilla n kpl ihania lapsia. 

 

Esiintymislavan ulkopuolella on paljon pettyneitä pitkän linjan uskovia, joiden kohtalona on ollut sinkkuus ja edelleen lapsettomuus.

Jos ei veikkaa, ei voi voittaa. Nämä ovat ihmisiä, jotka ovat harjoitelleet toisten kanssa seurustelua ja yhdessäoloa sekä totuttaneet itseään siihen. Menevätkö nämä "pitkän linjan sinkut" edes treffeille ja harjoittelevatko toisten ihmisten kanssa toimeentulemista, vai märisevätkö seinäruusuna jossain tanssilavan reunalla, että kun kukaan ei tule  hakemaan. Ja sitten kun tulee, niin siinäkin on jotain märistävää.

Minä olen jättänyt uskottoman ja väkivaltaisen miehen, joka lupasi avioliiton ja huolenpitoa mutta sen sijaan vaan r aiskasi minusta lapsen. Enkä ole sen koommin seurustellut, sillä tuo episodi sai minut ymmärtämään miehiä ja ihmisyyttä ihan uudella tasolla. Tämäkin mies pyörii kirkon piireissä. Olen kokenut niin paljon pahaa miesten taholta, että melkoinen ihmemies saisi olla, että suostuisin enää edes antamaan mahdollisuutta vaikuttaa elämääni ja sydämeeni enää, joka on ilman miestä tasapainossa ja hyvinvoiva. Eikä uskovaisuus tätä pelasta, uskovaisissa on paljon erittäin aggressiivisia ja impulssikyvyttömiä, misogyynisiä henkilöitä. Jopa munkki voi olla juoppo.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan eronnut kirkosta, eli olen kristitty ja en ole ikinä uskonut siihen, että 2000 vuotta vanha kirja käy seksuaalikasvatusoppastakaan.

Se että kuuluu balettiseuraan ei tee kenestäkään balettitanssijaa. Pitäisi myös vähän oikeasti harrastaa sitä toimintaa eli noudattaa niitä malleja ja ohjeita. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan eronnut kirkosta, eli olen kristitty ja en ole ikinä uskonut siihen, että 2000 vuotta vanha kirja käy seksuaalikasvatusoppastakaan.

Se että kuuluu balettiseuraan ei tee kenestäkään balettitanssijaa. Pitäisi myös vähän oikeasti harrastaa sitä toimintaa eli noudattaa niitä malleja ja ohjeita. 

Ne ohjeet koskevat henkeä ja hengellistä ruumista, eivätkä henget ohjeiden mukaan nai keskenään vaan toimivat "enkeleinä" eli Jumalan sanansaattajina.