Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (950)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.
Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.
Mutta, jos SEGM sitä jakaa, se on sen omaan agendaansa valjastanut.
Jännä muuten, että tuo tutkimus mitä tuo segmin artikkeli käsittelee, tuntuu vesittävän täysin täällä esitetyt väitteet, että sosiaalinen transitio lukitsee lapset/nuoret transpolulle ja että he jatkavat kaikki sen vuoksi hoitoihin. Kun tuo tutkimushan osoittaa, että niin ei todellakaan käy, vaan nuori saattaa saada diagnoosin, transituoitua sosiaalisesti täysin ja sitten kuitenkin palata syntymäsukupuoleen.
Tutkimuksen tulokset olisivat samat, vaikka Hesari ne julkistaisi :DDD
Tutkimuksen tulokset ovat toki eri asia kuin SEGMin analyysit niistä <3
Millä kompetenssilla kiistät SEGMin analyysit? Uskotko, että Hesari ja Yle päätyisivät erilaiseen lopputulemaan? Hesari ja Yle epäilemättä löytäisivät alaikäisten transiuttamisesta elantonsa saavan "asiantuntijan" kumoamaan löydökset :DDD
"The Society for Evidence-Based Gender Medicine (SEGM) is an anti-trans organization that is known for its opposition to gender-affirming care for transgender youth and for engaging in political lobbying. SEGM is known for transgender health care misinformation.[1][2][3][4] It has falsely claimed that the majority of transgender children desist, argued that gender exploratory therapy should be the first line treatment for those under 25, and promoted the scientifically unsupported theory of rapid-onset gender dysphoria.[1][2][5] SEGM is often cited in anti-transgender legislation and court cases, sometimes filing court briefs."
Transaktivistien ylläpitämä Wiki-sivu ei ole puolueeton eikä uskottava lähde. Nuo syytökset ovat tuttuun tapaanne assosiaatioihin perustuvaa mustamaalausta. Sinusta on siis transvihaa, jos halutaan psykoterapian olevan ensisijainen sukupuoliristiriidan hoitomuoto nuoren ihmisen kohdalla, eikä hormonit ja leikkaukset ensimmäisestä inahduksesta? Ai kauheeta. Muistapa lähdekritiikki ja todistustaakka tähänkin suuntaan!
No miksi te antitransaktivistit ette ota sivua haltuun. Tokihan pitäisi löytyä lähteiksi runsaasti lääketieteellisiä tahoja, jotka puoltaa tuota SEGMin toimintaa ja pitää sitä varteenotettavana järjestönä. Ai ei vai? No en aatellutkaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Trendinä vaikuttaa olevan nykyään se, että koska transidentiteetti on niin muodikas, etenkin nuoret ovat vaarassa ajatua siihen ansaan, että jos on mielenterveysongelmia, niiden ajatellaan johtuvankin siitä, että onkin transsukupuolinen, ja koska tutkimukset voi läpäistä vain valehtelemalla riittävän uskottavasti ja sinnikkäästi identiteetistään, voi päätyä tilanteeseen, että lähtee hoitoihin, mutta ne mt-ongelmat ei sitten helpotakaan.
Kaveripiireissä on valitettavasti ihan oikea ilmiö tuo sosiaalinen tartunta, ja joissakin porukoissa voi saada nostettua omaa statustaan olemalla trans (koska kyllähän nyt on ihan tylsää olla cis).
En osoittelisi syyttävällä sormella muita kuin niitä, jotka ovat sitä trans-asiaa niin vahvasti ajaneet ja tuoneet esille kuin se olisi kaiken korjaava ja vapauttava prosessi. Vastuu myös niille, jotka siihen prosessiin lähtevät tietäen, että identiteetti on enemmänkin vain halu olla ah niin muodikas transsukupuolinen. Silloin kun identiteetti ja siitä seuraava ristiriita on aito, korjausprosessi auttaa, mutta jos se ei ole, sitten ollaankin tällaisessa tilanteessa kuin nyt.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Trendinä vaikuttaa olevan nykyään se, että koska transidentiteetti on niin muodikas, etenkin nuoret ovat vaarassa ajatua siihen ansaan, että jos on mielenterveysongelmia, niiden ajatellaan johtuvankin siitä, että onkin transsukupuolinen, ja koska tutkimukset voi läpäistä vain valehtelemalla riittävän uskottavasti ja sinnikkäästi identiteetistään, voi päätyä tilanteeseen, että lähtee hoitoihin, mutta ne mt-ongelmat ei sitten helpotakaan.
Kaveripiireissä on valitettavasti ihan oikea ilmiö tuo sosiaalinen tartunta, ja joissakin porukoissa voi saada nostettua omaa statustaan olemalla trans (koska kyllähän nyt on ihan tylsää olla cis).
En osoittelisi syyttävällä sormella muita kuin niitä, jotka ovat sitä trans-asiaa niin vahvasti ajaneet ja tuoneet esille kuin se olisi kaiken korjaava ja vapauttava prosessi. Vastuu myös niille, jotka siihen prosessiin lähtevät tietäen, että identiteetti on enemmänkin vain halu olla ah niin muodikas transsukupuolinen. Silloin kun identiteetti ja siitä seuraava ristiriita on aito, korjausprosessi auttaa, mutta jos se ei ole, sitten ollaankin tällaisessa tilanteessa kuin nyt.
Hello fellow kids -tason asiantuntemusta.
Transseksuaalit ovat mielisairaita.
N25
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Miksi siellä diagnosoidaan näitä muita kuin transihmisiä ja miksi heille annetaan hoitoja? Kyseessähän on transpoli ja transihmisten tutkimukset? Halu olla ja elää kokemassaan sukupuolessa. Kun se muuksi itsensä luokittelevien sukupuoli ei ole miehen eikä naisen niin miksi kehoa pitäisi sitten muokata toiseen suuntaan?
Vierailija kirjoitti:
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Mä väitän, että jos olisi malli, jossa nää ihmiset otettaisiin tosissaan, tulevat he mistä syystä tahansa tutkittavaksi ja kerrottaisiin hoitojen haittapuolet, mutta tehtäisiin selväksi, että ovi ei lävähdä kiinni heti ensimmäisestä epäröinnistä, ihmiset tekis paljon järkevämpiä ratkaisuja. Kun nyt se transpolille meno on sellainen psykologinen trilleri, jossa et tiedä mikä jump scare odottaa kullakin käynnillä ja tuleeko porttikielto seuraavalla. Mun mielestä se saa ihmiset epärationaalisen voimakkaasti pitämään kiinni mahdollisuudesta hoitoihin. Nekin, jotka ei lopulta tarttis niitä. Ei ihmiset tee parhaita päätöksiä tuollaisessa kulttuurissa, mikä transpoleilla on.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monella kehodysforia johtuu seksuaalisesta kaltoinkohtelusta? Etenkin transmiehillä on keskimääräistä useammin lapsuudessa tai varhaisessa nuoruudessa koettua hyväksikäyttöä.
Monella. Eikä tarvitse olla edes hyväksikäyttöä. Omasta kehittyvästä naiskehosta voi vieraantua pahasti pelkän toistuvan verbaalisen häirinnän, esineellistämisen ja ympäristön naisvihamielisten asenteiden seurauksena.
En tiedä onko tämä pelkästään suomalainen ilmiö, mutta joskus luin tutkimuksesta (jota en valitettavasti pysty linkittämään kun en muista missä se oli), joka nosti esiin sellaista kulttuurista ilmiötä, että tyypillisesti tyttöjen ja naisten epävarmuus ja häpeäntunteet omasta naiseudestaan johtuvat omasta äidistä. Ei siis tarvita välttämättä edes häirintää tai avoimen naisvihamielistä ympäristöä, vaan ongelmia voi syntyä kasvatuksesta ja kodin ilmapiiristä.
Kun vanhempi sukupolvi on sisäistänyt sen ajatuksen, että naiset ovat vähempiarvoisia ja oma käsitys itsestä on se, että en ole kaunis, en ole arvokas, eikä naisen seksuaalisuus ole hyväksyttävää, niin se joko siirretään aktiivisesti, tai siirtyy oppimisen kautta seuraavalle sukupolvelle. Tytöt imevät tämän omaan identiteettiinsä ja pojat omiin asenteisiinsa.
Tässä on selvä kulttuurinen ero esimerkiksi välimeren maihin. Siellä tytöt ja naiset ovat avoimesti ja ylpeästi tyttöjä ja naisia, laittavat itsensä nätiksi ja hymyilevät takaisin jos mies katsoo kohteliaan kiinnostuneesti silmiin. Suomessa saa usein vastaavassa tilanteessa takaisin vain häpeästä kumpuavan inhonsekaisen mulkaisun joka kertoo; älä katso minua, minussa ei ole mitään nähtävää.
Ja sama jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Kuinka tämä kierre saadaan katkaistua?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Jenkeissä on laskettu, että yhden ihmisen transiuttaminen maksaa miljoonan. Ja mitä aikaisemmin transiutus tehdään, niin sitä pidempään pätäkkää irtoaa transteollisuudelle.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Jenkeissä on laskettu, että yhden ihmisen transiuttaminen maksaa miljoonan. Ja mitä aikaisemmin transiutus tehdään, niin sitä pidempään pätäkkää irtoaa transteollisuudelle.
Jenkeissä tyyliin diabeteksen hoito maksaa vuodessa miljoonan.
Sen maan terveydenhoito on sairas.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Transseksuaalit ovat mielisairaita.
N25
Persu M25 tuli paikalle. Mielisairas kun on
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Kyllä klinikat toimivat väärin eli eivät suhtaudu ihmisiin holistisesti. On aivan älytöntä ettei tuollaista asiaa kuin hoitojen systemaattista eväämistä nähdä lisäkuormitusta aiheuttavana tekijänä. Kyllä, olisi aivan mahdollista ottaa holistinen lähestymistapa. Tarinat transpoleilta on aivan hirveitä. Vaikea kuvitella, että siellä työskentelee koulutettuja ammattilaisia.
Mutta ei holistinenkaan lähestymistapa nopeuttaisi hoitoihin pääsyä: jos potilailla on ongelmia jotka vaikuttavat heidän hoitotoiveisiin tai jopa käsitykseen omasta itsestään, heille ei voi antaa diagnoosia jonka seurauksena he muokkaavat kehoaan peruuttamattomasti.
Tietysti he ovat pettyneitä kun eivät saa toivomiaan hoitoja, osa syyttää tästä lääkäreitä ja levittävät kauhutarinoita. Tosiasiallisesti hoitojen eväämiseen on aina painava syy, se selitetään huolellisesti tutkimuksen päättyessä ja annetaan hoitoonohjausta. Kaikki eivät sitä hyväksy, erityisesti jos sairaudentunto puuttuu.
Samankaltaisia tarinoita kertovat sekä diagnoosin saaneet että ilman diagnoosia jääneet. Pettymys ei näissä ole yhdistävä tekijä.
En kyllä itse ole huomannut diagnoosin saaneiden kritisoivan transpolia voimakkaasti? Korkeintaan pitäneet tiettyjä kysymyksiä asiattomina, outoina tai muuten vaan ei ole ymmärtäneet niiden tarkoitusta (se usein on juuri tarkoitus...). Kovemman arvostelun taustalla on usein joko poliittinen tavoite (esim. translain läpivienti, hoitosuositusten höllentäminen) tai ne vakavat psyykeen ongelmat, jotka estää ihmistä näkemästä syytä diagnoosinsa eväämiselle (mm. se kuuluisa tapaus joka rikkoi poliklinikan telkkarin kun hänen "koko ihmisyytensä kiellettiin" ).
Jos edes puolet aviin tulevista valituksista transpolin liittyen olisi aiheellisia, se näkyisi väistämättä polien toiminnassa ja uutisoinnissa. Vaan ei näy.
Kyllä myös prosessin läpikäyneet ja diagnoosin saaneet kritisoivat prosessia hyvin usein. Useammin heidän tarinoitaan kuulee, heillä kun ei ole mitään pelkoa "polin kostosta".
Uskon, että ongelma on se, ettei Suomessa ole osaamista polien toiminnan valvomiseksi. He saavat aika mielivaltaisesti toimia.
Sulla ei taida olla muuta näyttöä kuin jäähyn tai hylsyn saaneiden katkerien tasapainottomien tyttöjen sanomiset?
Vierailija kirjoitti:
Monelle transmiehelle on ollut järkytys että hormonit eivät tehneetkään hänestä "kivannäköistä nuorta miestä", hormonit aiheuttivatkin pahan aknen ja kaljuuntumisen.
Jos noin käy on silloin kyse siitä omasta ymmärtämättömyydestä ja edes halusta ottaa selvää mitä se testosteroni voi aikaansaada. Ei ne biologiset miehetkään näille asioille mitään voi. Se mitä tulee on sitten kestettävä vaikka harmittaisi. Aika todennäköistä on että kalju paistaa myöhemmin jos suvussa kaljuuntumista esiintyy. Yllätys se kun ei voi olla jos yhtään on ymmärrys tallella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Kyllä klinikat toimivat väärin eli eivät suhtaudu ihmisiin holistisesti. On aivan älytöntä ettei tuollaista asiaa kuin hoitojen systemaattista eväämistä nähdä lisäkuormitusta aiheuttavana tekijänä. Kyllä, olisi aivan mahdollista ottaa holistinen lähestymistapa. Tarinat transpoleilta on aivan hirveitä. Vaikea kuvitella, että siellä työskentelee koulutettuja ammattilaisia.
Mutta ei holistinenkaan lähestymistapa nopeuttaisi hoitoihin pääsyä: jos potilailla on ongelmia jotka vaikuttavat heidän hoitotoiveisiin tai jopa käsitykseen omasta itsestään, heille ei voi antaa diagnoosia jonka seurauksena he muokkaavat kehoaan peruuttamattomasti.
Tietysti he ovat pettyneitä kun eivät saa toivomiaan hoitoja, osa syyttää tästä lääkäreitä ja levittävät kauhutarinoita. Tosiasiallisesti hoitojen eväämiseen on aina painava syy, se selitetään huolellisesti tutkimuksen päättyessä ja annetaan hoitoonohjausta. Kaikki eivät sitä hyväksy, erityisesti jos sairaudentunto puuttuu.
Samankaltaisia tarinoita kertovat sekä diagnoosin saaneet että ilman diagnoosia jääneet. Pettymys ei näissä ole yhdistävä tekijä.
En kyllä itse ole huomannut diagnoosin saaneiden kritisoivan transpolia voimakkaasti? Korkeintaan pitäneet tiettyjä kysymyksiä asiattomina, outoina tai muuten vaan ei ole ymmärtäneet niiden tarkoitusta (se usein on juuri tarkoitus...). Kovemman arvostelun taustalla on usein joko poliittinen tavoite (esim. translain läpivienti, hoitosuositusten höllentäminen) tai ne vakavat psyykeen ongelmat, jotka estää ihmistä näkemästä syytä diagnoosinsa eväämiselle (mm. se kuuluisa tapaus joka rikkoi poliklinikan telkkarin kun hänen "koko ihmisyytensä kiellettiin" ).
Jos edes puolet aviin tulevista valituksista transpolin liittyen olisi aiheellisia, se näkyisi väistämättä polien toiminnassa ja uutisoinnissa. Vaan ei näy.
Kyllä myös prosessin läpikäyneet ja diagnoosin saaneet kritisoivat prosessia hyvin usein. Useammin heidän tarinoitaan kuulee, heillä kun ei ole mitään pelkoa "polin kostosta".
Uskon, että ongelma on se, ettei Suomessa ole osaamista polien toiminnan valvomiseksi. He saavat aika mielivaltaisesti toimia.
Missä tällaista laajaa kritiikkiä on ja mitä siinä kritisoidaan? Jos keskeinen ongelma on tuo holistisen lähestymistavan puute, miten tämä korjattaisiin? Jos transpolit alkaisi hoitaa myös tutkittavien mt-ongelmia, jonot kävisivät mahdottomiksi. Jos transtutkimukset siirrettäisiin perustason palveluihin niiden laatu kärsisi/vaihtelisi paljon, sillä SIT ei kuulu ammattilaisten peruskoulutukseen. Itse tutkimushan on hyvin laaja-alainen ja siinä käydään läpi kaikkea elämänkaaresta psyykkiseen terveyteen, psykologiseen profiiliin ja elämäntilanteeseen. Ei hoidon taso aina parane sillä, että kaikki mahdolliset tehtävät tungetaan samaan yksikköön.
Ongelma on juuri se, että kaksi yksikköä, joihin on vuosien varrella kumpaankin kehittynyt aika erikoinen kulttuuri ja asenneilmapiiri (erityisesti nuorten, mutta myös aikuisten puolella), ovat ainoat, joissa voi saada diagnoosin mahdollistavaa tutkimusta Suomessa. Ei tätä varmasti perusterveydenhoitoon voi siirtää, mutta transpoleilla ei pitäisi olla monopoli. Niillä eivät myös resurssit riitä.
Missä tätä erikoista kulttuuria ja asenneilmapiiriä voisi tarkastella muualla kuin transaktivistien ja jäähyn saaneiden teinityttöjen kauhutarinoissa? Heittelet kovia syytöksiä ilman näyttöä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.
Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.
Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.
En kylläkään sanonut noin. Vaan, että mielenterveysongelmat paranee paremmin niillä, jotka saa hoitoa kuin niillä, jotka ei hakeudu hoitoon. Ja käyntien määrän seuraus saattaa siis aivan yhtä hyvin olla, että mielenterveys on parempi, ei huonompi kuin lähtötilanteessa. Ei tuo tutkimus tosiaan pysty osoittamaan muuta ja myöntää sen itsekin.
Tuo on väite, jota on täysin mahdotonta objektiivisesti tutkia. Ihmiset jotka eivät hakeudu hoitoon, eivät myöskään saa diagnoosia eikä heidän mt-ongelmansa tuke koskaan ilmi.
Esimerkiksi monilla psykiatrisilla häiriöillä on suuri spontaanin parantumisen todennäköisyys, eikä välttämättä kaikkien mt-ongelmien kehystäminen sairaudeksi ja siihen samaistuminen edistä ihmisten toimintakykyä. Tämä perustuu ihan oppimisen neurobiologiaan: ne reaktiot ja tunteet, mitä vahvistat osana identiteettiäsi, se voimistuu hermoverkostoissasi. Osin siksikin erityisesti erikoissairaanhoitoa vaativat vakavammat häiriöt ovat kroonisia ja johtavat usein työkyvyttömyyseläkkeelle.
Esimerkiksi itsemurhariski on moninkertainen psykiatrisen diagnoosin saaneilla, eikä kansainvälisissä vertailuissa itsemurhien määrä ole laskenut psykiatrisen hoidon kattavuuden myötä, vaan jollain alueilla jopa noussut.
Kyllä, eivätkä tässä keskustelussa transhoitoja puolustaneet oikein millään taida ymmärtää, että tutkimuksen tarkoitus oli tutkia hyötyjä mitä hoidoilla saa siihen sijoitettujen resursseihin verrattuna.
Transihmisillä on vakavia mielenterveysongelmia useimmilla, jolloin vointi aaltoilee kuten muillakin vastaavilla potilailla. Valitettavasti meillä ei ole sellaista maailmaa, missä tavoitteeksi voitaisiin asettaa täydellinen hoito transihmiselle, missä hän koko ajan saisi kaiken tarvitsemansa resurssin omaan käyttöönsä. Siksi pitää etsiä tehokkain hoito ja jättää sijoitukseen nähden tehoton keinovalikoimasta pois.
Ideaalimaailmassa toki tapaisimme kaikki psykiatriset potilaat avohoidossa päivittäin heidän halutessaan ja olisi kaikenlaista tekemistä ja toimintaa musiikkiterapiasta kosmetologin palveluihin. Hyvinvointi varmasti kohenisi kaikilla psykiatrisilla potilailla eli eihän näin voitaisi toimia vain transihmisten kohdalla, vaan muidenkin potilaiden. Totuus on se, että transihmiset ovat saaneet todella paljon parempaa hoitoa nykyisin kuin vaikkapa narkomaanisekakäyttäjät saavat. Vaikka jälkimmäinen ryhmä on isompi ja aiheuttaa hoitamattomana isoja kuluja terveydenhuollolle ja koko yhteiskunnalle.
Tutkijat olisivat myös voineet tutkia, mikä SP-identiteetin tutkimuksissa aiheuttaa mielenterveyden huonontumisen. Ehkä se olisi ollut heidän kannaltaan epäedullista...
Tosiaan korjattavaa niissä tutkimuksissa olisi paljon. Nyt tutkimus pyrkii ennalta määrätyllä tavoitteella todistamaan, että hoitaa ei kannata, kun nuoret voi huonosti. Sen sijaan että keskityttäisiin korjaamaan tutkimusprosessin ongelmat, etteivät nuoret voisi sen jälkeen huonosti.
Mikä sun mielestä todistaa sen, että tutkimusprosessi on se sairastuttava tekijä :DDD
Olen eri, mutta olen kuullut liian monta tarinaa transihmisten vertaistukiryhmissä ihmeellisestä kyykyttämisestä ja jopa kaasuvalotuksesta, joista ovat vastuussa ne lääkärit, jotka ovat ainakin alunperin joutuneet lääkärinvalan vannomaan ja lupaamaan, etteivät vahingoita ihmisiä. En väitä, että kaikki tällaista kohtaisivat, mutta ne jotka kohtaavat, eivät ainakaan sillä keinoin parane tai toivu. Nämä polit, tai tietyt valtaapitävät ihmiset niiden sisällä, osaavat kehitellä kunnon helvetin niille tutkittavilleen, joiden naama ei satu miellyttämään. Sairasta ja epäreilua, mutta enpä tiedä, miten tuon kulttuurin saisi purettua.
Kuulopuheita siis. Kun lukee tuon Transpolitiikka-tilin kertomuksia, niin on ihan päivänselvää, miksi kukin on jäähyn tai hylsyn saanut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinkahan monella kehodysforia johtuu seksuaalisesta kaltoinkohtelusta? Etenkin transmiehillä on keskimääräistä useammin lapsuudessa tai varhaisessa nuoruudessa koettua hyväksikäyttöä.
Monella. Eikä tarvitse olla edes hyväksikäyttöä. Omasta kehittyvästä naiskehosta voi vieraantua pahasti pelkän toistuvan verbaalisen häirinnän, esineellistämisen ja ympäristön naisvihamielisten asenteiden seurauksena.
En tiedä onko tämä pelkästään suomalainen ilmiö, mutta joskus luin tutkimuksesta (jota en valitettavasti pysty linkittämään kun en muista missä se oli), joka nosti esiin sellaista kulttuurista ilmiötä, että tyypillisesti tyttöjen ja naisten epävarmuus ja häpeäntunteet omasta naiseudestaan johtuvat omasta äidistä. Ei siis tarvita välttämättä edes häirintää tai avoimen naisvihamielistä ympäristöä, vaan ongelmia voi syntyä kasvatuksesta ja kodin ilmapiiristä.
Kun vanhempi sukupolvi on sisäistänyt sen ajatuksen, että naiset ovat vähempiarvoisia ja oma käsitys itsestä on se, että en ole kaunis, en ole arvokas, eikä naisen seksuaalisuus ole hyväksyttävää, niin se joko siirretään aktiivisesti, tai siirtyy oppimisen kautta seuraavalle sukupolvelle. Tytöt imevät tämän omaan identiteettiinsä ja pojat omiin asenteisiinsa.
Tässä on selvä kulttuurinen ero esimerkiksi välimeren maihin. Siellä tytöt ja naiset ovat avoimesti ja ylpeästi tyttöjä ja naisia, laittavat itsensä nätiksi ja hymyilevät takaisin jos mies katsoo kohteliaan kiinnostuneesti silmiin. Suomessa saa usein vastaavassa tilanteessa takaisin vain häpeästä kumpuavan inhonsekaisen mulkaisun joka kertoo; älä katso minua, minussa ei ole mitään nähtävää.
Ja sama jatkuu seuraaviin sukupolviin.
Kuinka tämä kierre saadaan katkaistua?
Ei ainakaan nykyisellä miesviha- feminismillä, joka suorastaan on suunniteltu työntämään nuoria naisia joko lesboiksi tai transeiksi. Voiko kukaan käsi sydemellä kutkua tätä kestäväksi kehitykseksi?
Jos ihmisistä on tarkoitus päästä eroon niin sitten ymmärrän.
Tutkimuksen mukaan erityispsykiatrisen hoidon tarve kasvoi merkittävästi niillä alle 23-vuotiailla, jotka saivat transhoitoja 2010-luvulla. 90- ja 00- sukupolvella kasvu ei ollut tilastollisesti yhtä merkittävää. Kasvua tapahtui myös niillä tutkituilla, jotka eivät saaneet hoitoja. Kaikilla psyk. hoidon tarve oli kuitenkin korkeampi kuin kontrolliryhmällä eli vastaavalla valtaväestöllä. Seuranta-aika 2-25 vuotta, keskimäärin 5.
Ihmiset, joilla oli vakavia ongelmia eivät saaneet riittävää nopeaa parannusta transhoidoista, koska transhoidot eivät paranna vakavia ongelmia, hitaasti tai nopeasti. Piste. Transhoitojen saaminen ei poista psykologisen tuen tarvetta jos sellaista on, mutta toisaalta ei osoitettu että hoidot jotenkin itsessään aiheuttaisi sitä.