Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (965)
Korjatkaa jos olen väärässä...
Tutkimuksen mukaan ihmiset, joilla oli vakavia ongelmia eivät saaneet riittävää nopeaa parannusta transhoidoista? Ne joiden transseksuaalisuus oli niin vahvaa, että saivat korjaushoitoja, tarvitsivat pitempiaikaista psygologista tukea.
En näe tässä mitään poliittista. Tuskin kenenkään prosessit edes tuli kahdessa vuodessa valmiiksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Oikeasti ongelma on siinä että trans nyt vain on mt-ongelma (suurimman osan mielestä) vaikka nykyinen eetos tätä yrittääkin kieltää. Siksi sen "erottaminen" näistä on lähtökohtaisesti toivotonta.
Vähän sama ilmiö kuin down-lapsi on "terve vauva" koska down ei määritelmällisesti ole sairaus vaikka noin 100% ihmisistä ajattelee ettei ihan terve kuitenkaan.
Tuo "monen mielestä" kyllä kuvaa pointtiasi hyvin. Jostain syystä transasioissa pitää päästä ihan joka naapurin Heikin ja vauvapalstan Maijan mutuilemaan.
Down ihminen voi olla terve ihan kuten kaikki muutkin ihmiset. Hän on silti edelleen downihminen. Mikä ihmeen vertaus tuokin nyt on?
Edelleen, jos transkiihkoilu alkaa kävellä minun todellisuuskäsitykseni ja oikeustajuni yli niin todellakin otan ihan tavallisena äänestäjänä kantaa tähän asiaan siellä missä se onnistuu. Ei varmasti ole sattumaa että täällä annetaan kriittisten näkökulmien tulla esille - se tehdään siksi että päätyisimme aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin. Tähän keskusteluun voi osallistua jokainen aiheesta huolestunut. Miksei saisi? Loukkaako se tiettyjen tahojen suuruuskuvitelmia itsestään? Joista käsin he luulevat voivat päättää asioita toisten ohi "koska te ette tajua tästä mitään".
Ei kuulosta rehelliseltä toiminnalta.
Olet pää syvällä jossain netin perseessä, keskustelet asiattomasti ja levittelet disinformaatiota. Ja sitten kuvailet korulausein, että sillä lailla päästäisiin aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin.
Et voi kyllä ketään syyttää harhaisemmaksi kuin sinä.
Mitähän se levitetty disinformaatio on? Näitä tutkimustuloksia? Sitä että housuihin katsomalla sukupuoli selviää? Sitä, että yleinen mielipide näkee transiuden mt-häiriönä ja toisten asenteita ei vaan setan propagandamylly voi määrätä ( ja sekös heitä ottaa päähän - mutta "hoitojen" jälkeen on todellisuus vastassa)?
Eri
Miksi sua kiinnostaa kuluttaa aikaa transuihin monta tuntia päivästä? Persut kannatta heitä kuin seta?
Jokainen saa olla kiinnostunut ihan siitä mistä haluaa.
Eikö ole aika ironista että persuja kiinnostaa aihe, vaikka vihaavat sitä? Ja he ouhuvat enemmän näistä kuin seta väki itse! Ristiriitaista ja ironista… Ikinä en ole transihmistä nähnyt puhuvan näin intensiivisesti aiheesta. Aina persut joka keskustelussa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?
1. Pelottaako sinua, että kaikki suomalaiset poliittiset päättäjät eivät taivu "transuskontonne" kannattajiksi?
2. Seta ry:n aktivisteillako eivät ole transasiat mielessä koko ajan?
Eikun minua ihmetyttää miksi kannatatte aihetta ja pidätte aihetta pinnalla, vaikka vihaatte asiaa. Oletteko te persusaastat kannattajia kuitenkin? 24/7 puhutte ja puhutte, miksi?
Aiheesta löytyy paljon pohdittavaa. Toiset ehkä omalta alaltaan käsin, toiset maallikoina.
Sanoisin ennemmin että tämäkin ketju versoo huolesta ja ihmetyksestä ennemmin kuin vihasta. Sekä uteliaisuudesta. Luemme mediasta hyvin yksipuolista queermaailman kuvausta, samoin arvostelijat voidaan leimata käytännössä julmiksi hirviöiksi.
Ei tuillainen asetelma oikeasti palvele ketään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.
Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.
Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.
En kylläkään sanonut noin. Vaan, että mielenterveysongelmat paranee paremmin niillä, jotka saa hoitoa kuin niillä, jotka ei hakeudu hoitoon. Ja käyntien määrän seuraus saattaa siis aivan yhtä hyvin olla, että mielenterveys on parempi, ei huonompi kuin lähtötilanteessa. Ei tuo tutkimus tosiaan pysty osoittamaan muuta ja myöntää sen itsekin.
Tuo on väite, jota on täysin mahdotonta objektiivisesti tutkia. Ihmiset jotka eivät hakeudu hoitoon, eivät myöskään saa diagnoosia eikä heidän mt-ongelmansa tuke koskaan ilmi.
Esimerkiksi monilla psykiatrisilla häiriöillä on suuri spontaanin parantumisen todennäköisyys, eikä välttämättä kaikkien mt-ongelmien kehystäminen sairaudeksi ja siihen samaistuminen edistä ihmisten toimintakykyä. Tämä perustuu ihan oppimisen neurobiologiaan: ne reaktiot ja tunteet, mitä vahvistat osana identiteettiäsi, se voimistuu hermoverkostoissasi. Osin siksikin erityisesti erikoissairaanhoitoa vaativat vakavammat häiriöt ovat kroonisia ja johtavat usein työkyvyttömyyseläkkeelle.
Esimerkiksi itsemurhariski on moninkertainen psykiatrisen diagnoosin saaneilla, eikä kansainvälisissä vertailuissa itsemurhien määrä ole laskenut psykiatrisen hoidon kattavuuden myötä, vaan jollain alueilla jopa noussut.
Kyllä, eivätkä tässä keskustelussa transhoitoja puolustaneet oikein millään taida ymmärtää, että tutkimuksen tarkoitus oli tutkia hyötyjä mitä hoidoilla saa siihen sijoitettujen resursseihin verrattuna.
Transihmisillä on vakavia mielenterveysongelmia useimmilla, jolloin vointi aaltoilee kuten muillakin vastaavilla potilailla. Valitettavasti meillä ei ole sellaista maailmaa, missä tavoitteeksi voitaisiin asettaa täydellinen hoito transihmiselle, missä hän koko ajan saisi kaiken tarvitsemansa resurssin omaan käyttöönsä. Siksi pitää etsiä tehokkain hoito ja jättää sijoitukseen nähden tehoton keinovalikoimasta pois.
Ideaalimaailmassa toki tapaisimme kaikki psykiatriset potilaat avohoidossa päivittäin heidän halutessaan ja olisi kaikenlaista tekemistä ja toimintaa musiikkiterapiasta kosmetologin palveluihin. Hyvinvointi varmasti kohenisi kaikilla psykiatrisilla potilailla eli eihän näin voitaisi toimia vain transihmisten kohdalla, vaan muidenkin potilaiden. Totuus on se, että transihmiset ovat saaneet todella paljon parempaa hoitoa nykyisin kuin vaikkapa narkomaanisekakäyttäjät saavat. Vaikka jälkimmäinen ryhmä on isompi ja aiheuttaa hoitamattomana isoja kuluja terveydenhuollolle ja koko yhteiskunnalle.
Tutkijat olisivat myös voineet tutkia, mikä SP-identiteetin tutkimuksissa aiheuttaa mielenterveyden huonontumisen. Ehkä se olisi ollut heidän kannaltaan epäedullista...
Tosiaan korjattavaa niissä tutkimuksissa olisi paljon. Nyt tutkimus pyrkii ennalta määrätyllä tavoitteella todistamaan, että hoitaa ei kannata, kun nuoret voi huonosti. Sen sijaan että keskityttäisiin korjaamaan tutkimusprosessin ongelmat, etteivät nuoret voisi sen jälkeen huonosti.
Mikä sun mielestä todistaa sen, että tutkimusprosessi on se sairastuttava tekijä :DDD
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Oikeasti ongelma on siinä että trans nyt vain on mt-ongelma (suurimman osan mielestä) vaikka nykyinen eetos tätä yrittääkin kieltää. Siksi sen "erottaminen" näistä on lähtökohtaisesti toivotonta.
Vähän sama ilmiö kuin down-lapsi on "terve vauva" koska down ei määritelmällisesti ole sairaus vaikka noin 100% ihmisistä ajattelee ettei ihan terve kuitenkaan.
Tuo "monen mielestä" kyllä kuvaa pointtiasi hyvin. Jostain syystä transasioissa pitää päästä ihan joka naapurin Heikin ja vauvapalstan Maijan mutuilemaan.
Down ihminen voi olla terve ihan kuten kaikki muutkin ihmiset. Hän on silti edelleen downihminen. Mikä ihmeen vertaus tuokin nyt on?
Edelleen, jos transkiihkoilu alkaa kävellä minun todellisuuskäsitykseni ja oikeustajuni yli niin todellakin otan ihan tavallisena äänestäjänä kantaa tähän asiaan siellä missä se onnistuu. Ei varmasti ole sattumaa että täällä annetaan kriittisten näkökulmien tulla esille - se tehdään siksi että päätyisimme aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin. Tähän keskusteluun voi osallistua jokainen aiheesta huolestunut. Miksei saisi? Loukkaako se tiettyjen tahojen suuruuskuvitelmia itsestään? Joista käsin he luulevat voivat päättää asioita toisten ohi "koska te ette tajua tästä mitään".
Ei kuulosta rehelliseltä toiminnalta.
Olet pää syvällä jossain netin perseessä, keskustelet asiattomasti ja levittelet disinformaatiota. Ja sitten kuvailet korulausein, että sillä lailla päästäisiin aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin.
Et voi kyllä ketään syyttää harhaisemmaksi kuin sinä.
Mitähän se levitetty disinformaatio on? Näitä tutkimustuloksia? Sitä että housuihin katsomalla sukupuoli selviää? Sitä, että yleinen mielipide näkee transiuden mt-häiriönä ja toisten asenteita ei vaan setan propagandamylly voi määrätä ( ja sekös heitä ottaa päähän - mutta "hoitojen" jälkeen on todellisuus vastassa)?
Eri
Miksi sua kiinnostaa kuluttaa aikaa transuihin monta tuntia päivästä? Persut kannatta heitä kuin seta?
Jokainen saa olla kiinnostunut ihan siitä mistä haluaa.
Eikö ole aika ironista että persuja kiinnostaa aihe, vaikka vihaavat sitä? Ja he ouhuvat enemmän näistä kuin seta väki itse! Ristiriitaista ja ironista… Ikinä en ole transihmistä nähnyt puhuvan näin intensiivisesti aiheesta. Aina persut joka keskustelussa
Ketju on huomattavan asiapitoinen ollakseen mustamaalaavaa vihaa. Se että sinun täytyy tämä sellaiseksi leimata kertoo eniten omista asenteistasi, luultavasti tietämättömyydestäsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?
1. Pelottaako sinua, että kaikki suomalaiset poliittiset päättäjät eivät taivu "transuskontonne" kannattajiksi?
2. Seta ry:n aktivisteillako eivät ole transasiat mielessä koko ajan?
Eikun minua ihmetyttää miksi kannatatte aihetta ja pidätte aihetta pinnalla, vaikka vihaatte asiaa. Oletteko te persusaastat kannattajia kuitenkin? 24/7 puhutte ja puhutte, miksi?
Aiheesta löytyy paljon pohdittavaa. Toiset ehkä omalta alaltaan käsin, toiset maallikoina.
Sanoisin ennemmin että tämäkin ketju versoo huolesta ja ihmetyksestä ennemmin kuin vihasta. Sekä uteliaisuudesta. Luemme mediasta hyvin yksipuolista queermaailman kuvausta, samoin arvostelijat voidaan leimata käytännössä julmiksi hirviöiksi.
Ei tuillainen asetelma oikeasti palvele ketään.
Jep. En ole persu, vaan vihervassari niin kuin moni muukin nykyisen pride-agendan kriitikko. Monilla on taustaa omassa nuoruudessa sukupuoli-identiteetin etsinnästäkin. Moni on myös itse homo- tai biseksuaali, ja katselee tätä nuorten transbuumia aika kriittisin silmälasein.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Mietipä nyt ite, onko hyvä idea alkaa transiuttamaan mielenterveyshaasteista kärsivää nuorta ihmistä, jolla on identiteettikehitys kesken ja muutenkin hakusessa se, mitä haluaa elämässä tehdä. Tilanteessa, jossa ollaan hyperfokusoituneita transiutukseen, sen kaiken mullistavaan voimaan ja mahdollisesti vielä sosiaalisen tartunnan seurauksena. Jos ei ole valmis keskustelemaan transiutuksen vaikutuksesta seksuaalisuuteen ja deittipoolin kokoon ja koostumukseen, niin ei silloin ole valmis transhommiin. Transiutus kun auttaa vain kehodysforiaan, jos aina siihenkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?
1. Pelottaako sinua, että kaikki suomalaiset poliittiset päättäjät eivät taivu "transuskontonne" kannattajiksi?
2. Seta ry:n aktivisteillako eivät ole transasiat mielessä koko ajan?
Eikun minua ihmetyttää miksi kannatatte aihetta ja pidätte aihetta pinnalla, vaikka vihaatte asiaa. Oletteko te persusaastat kannattajia kuitenkin? 24/7 puhutte ja puhutte, miksi?
Aiheesta löytyy paljon pohdittavaa. Toiset ehkä omalta alaltaan käsin, toiset maallikoina.
Sanoisin ennemmin että tämäkin ketju versoo huolesta ja ihmetyksestä ennemmin kuin vihasta. Sekä uteliaisuudesta. Luemme mediasta hyvin yksipuolista queermaailman kuvausta, samoin arvostelijat voidaan leimata käytännössä julmiksi hirviöiksi.
Ei tuillainen asetelma oikeasti palvele ketään.
Arvostelen sinua, sinun terveydenhoitoa, sinun näkymistä mediassa, sinua suojaavia lakeja... Ai miksi. No ihan uteliaisuuttani, ja siks kun mua ihmetyttää. Ai se on sulle joku ongelma, tällainen asetelma ei kyllä palvele ketään.
Nimim. No hate
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Transition käyneiden käynnit eivät vähentyneet, vaan lisääntyivät hieman, turhaanhan psykiatrille ei mennä.
Mun mielestä on hieman kieroutunut ajatus, että psykiatrilla käyvät ihmiset (joilla mahdollisesti on syntynyt siellä SP-identiteetin tutkimuksissa hoitokontakti) olisivat psyykkisesti huonovointisempia kuin he, jotka ei käy psykiatrilla/psykologilla. Yleensä he, jotka käyvät terapiassa voivat ajan kanssa paremmin ja käyntejä voi esim. psykoterapiassa olla tiiviistikin. Ei kukaan mitannut sitä, mikä niiden kotona olevien verrokkinuorten mielenterveyden tila on. Ainoastaan laskettiin, että heillä on vähän tai ei lainkaan psykiatrikäyntejä. Eihän se käyntien määrä siinä mielessä kerro mitään mielenterveyden tilasta.
Sellainen on myös käynyt mielessä, että mikä Suomessa on tutkimuksissa vikana, jos niiden jälkeen täytyy hakeutua tiiviimmin psykiatrin hoitoon. Miksi nuoret voi pahoin tutkimusten jälkeen (jos heidän psykiatrian käynneistä vedetään suora johtopäätös, että näin on). Onko kenties hoitamattomuus, pallottelu, kyseenalaistaminen, pitkät odotusajat jne. tähän syynä.
Olen eri, mutta verrokkiryhmäasia käsiteltiin jo, keskustelu alkaa kiertää kehää. Kehotan sinua lukemaan lehtijutun uudelleen muilta osin. Siinä tutkimuksen vastuulääkäri tiivistää hyvin johtopäätökset. Erityisesti ne, jotka saivat kajoavia transsukupuolisuuden hoitoja, sairastivat enemmän, joten voi todella olla, että hoidoista on osalle haittaa ja on syytä harkita niiden rajaamista tarkemmin tai keskeyttää, kunnes saamme enemmän tietoa siitä kuka hoidoista hyötyy. Voidaan myös miettiä sitä onko erillinen poliklinikka näitä potilaita varten todella tarpeellinen. Minusta ei. Ei sellaisia ole muillekaan potilasryhmille. Kyseessä on kuitenkin hyvin pieni ihmisryhmä lukumääräisesti.
Olen täysin samaa mieltä tuosta poliklinikka-asiasta, mutta tuo seikka, että psykiatrikäyntien määrä ei kerro mielenterveyden tilasta pätee edelleen. Samoin kuin verrokkiryhmän ongelmallisuus. Toki he ovat tuollaisia johtopäätöksiä tutkimuksessaan tehneet, mutta itsekin puutteet todenneet.
No ehkäpä kuitenkin jotain mt-tilasta kertoo psykiatrikäyntien määrä. Eivät terveet tarvitse siinä määrin erikoislääkäripalveluita kuin he, joilla ongelmia on. Nykyisten psykiatriresurssien aikana ainakaan. Julkisella sektorilla on todella korkea kynnys näille ajoille, käytännössä vain lääkitys- ja lausuntoasioissa ajan voi saada. Erittäin harva psykiatri antaa pykoterapiaa, ja sekin on määritelmällisesti ihan oikeasti hoitomuoto mt-asioissa joidenkin oireiden hoitoon eikä mitään kivan muodikasta, mielenkiintoista itsetutkiskelua.
Minä ainakin voin kertoa, että voin paremmin aloitettuani käynnit psykiatrilla kuin ne edeltävät n. 10 vuotta, jotka voin psyykkisesti todella huonosti enkä käynyt kertaakaan psykiatrilla (ei liity transsukupuolisuuteen, en ole trans). Psykiatrikäynnit (mitä tiiviimmin kävin, sen parempi) korreloivat paremman, ei huonomman mielenterveyden kanssa.
Huomaan miettiväni että se, mitä voin ajatella arjen logiikaksi ehkä hieman horjuisi jos olisi otettava oletukseksi, että mitä enemmän psykiatrian "palveluja", sitä terveempi ihminen. Juuri tämä samankaltainen samea ja oudohko päättely tulee kyllä transasiassa vastaan usein.
Minä olin kyllä erittäin heikossa hapessa kun olin psykiatrien kanssa tekemisissä, mutta rekisteritutkimuksessa ei lähtökohtaisesti kysellä henkkoht fiiliksiä.
En kylläkään sanonut noin. Vaan, että mielenterveysongelmat paranee paremmin niillä, jotka saa hoitoa kuin niillä, jotka ei hakeudu hoitoon. Ja käyntien määrän seuraus saattaa siis aivan yhtä hyvin olla, että mielenterveys on parempi, ei huonompi kuin lähtötilanteessa. Ei tuo tutkimus tosiaan pysty osoittamaan muuta ja myöntää sen itsekin.
Tuo on väite, jota on täysin mahdotonta objektiivisesti tutkia. Ihmiset jotka eivät hakeudu hoitoon, eivät myöskään saa diagnoosia eikä heidän mt-ongelmansa tuke koskaan ilmi.
Esimerkiksi monilla psykiatrisilla häiriöillä on suuri spontaanin parantumisen todennäköisyys, eikä välttämättä kaikkien mt-ongelmien kehystäminen sairaudeksi ja siihen samaistuminen edistä ihmisten toimintakykyä. Tämä perustuu ihan oppimisen neurobiologiaan: ne reaktiot ja tunteet, mitä vahvistat osana identiteettiäsi, se voimistuu hermoverkostoissasi. Osin siksikin erityisesti erikoissairaanhoitoa vaativat vakavammat häiriöt ovat kroonisia ja johtavat usein työkyvyttömyyseläkkeelle.
Esimerkiksi itsemurhariski on moninkertainen psykiatrisen diagnoosin saaneilla, eikä kansainvälisissä vertailuissa itsemurhien määrä ole laskenut psykiatrisen hoidon kattavuuden myötä, vaan jollain alueilla jopa noussut.
Kyllä, eivätkä tässä keskustelussa transhoitoja puolustaneet oikein millään taida ymmärtää, että tutkimuksen tarkoitus oli tutkia hyötyjä mitä hoidoilla saa siihen sijoitettujen resursseihin verrattuna.
Transihmisillä on vakavia mielenterveysongelmia useimmilla, jolloin vointi aaltoilee kuten muillakin vastaavilla potilailla. Valitettavasti meillä ei ole sellaista maailmaa, missä tavoitteeksi voitaisiin asettaa täydellinen hoito transihmiselle, missä hän koko ajan saisi kaiken tarvitsemansa resurssin omaan käyttöönsä. Siksi pitää etsiä tehokkain hoito ja jättää sijoitukseen nähden tehoton keinovalikoimasta pois.
Ideaalimaailmassa toki tapaisimme kaikki psykiatriset potilaat avohoidossa päivittäin heidän halutessaan ja olisi kaikenlaista tekemistä ja toimintaa musiikkiterapiasta kosmetologin palveluihin. Hyvinvointi varmasti kohenisi kaikilla psykiatrisilla potilailla eli eihän näin voitaisi toimia vain transihmisten kohdalla, vaan muidenkin potilaiden. Totuus on se, että transihmiset ovat saaneet todella paljon parempaa hoitoa nykyisin kuin vaikkapa narkomaanisekakäyttäjät saavat. Vaikka jälkimmäinen ryhmä on isompi ja aiheuttaa hoitamattomana isoja kuluja terveydenhuollolle ja koko yhteiskunnalle.
Tutkijat olisivat myös voineet tutkia, mikä SP-identiteetin tutkimuksissa aiheuttaa mielenterveyden huonontumisen. Ehkä se olisi ollut heidän kannaltaan epäedullista...
Tosiaan korjattavaa niissä tutkimuksissa olisi paljon. Nyt tutkimus pyrkii ennalta määrätyllä tavoitteella todistamaan, että hoitaa ei kannata, kun nuoret voi huonosti. Sen sijaan että keskityttäisiin korjaamaan tutkimusprosessin ongelmat, etteivät nuoret voisi sen jälkeen huonosti.
Mikä sun mielestä todistaa sen, että tutkimusprosessi on se sairastuttava tekijä :DDD
Olen eri, mutta olen kuullut liian monta tarinaa transihmisten vertaistukiryhmissä ihmeellisestä kyykyttämisestä ja jopa kaasuvalotuksesta, joista ovat vastuussa ne lääkärit, jotka ovat ainakin alunperin joutuneet lääkärinvalan vannomaan ja lupaamaan, etteivät vahingoita ihmisiä. En väitä, että kaikki tällaista kohtaisivat, mutta ne jotka kohtaavat, eivät ainakaan sillä keinoin parane tai toivu. Nämä polit, tai tietyt valtaapitävät ihmiset niiden sisällä, osaavat kehitellä kunnon helvetin niille tutkittavilleen, joiden naama ei satu miellyttämään. Sairasta ja epäreilua, mutta enpä tiedä, miten tuon kulttuurin saisi purettua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Mietipä nyt ite, onko hyvä idea alkaa transiuttamaan mielenterveyshaasteista kärsivää nuorta ihmistä, jolla on identiteettikehitys kesken ja muutenkin hakusessa se, mitä haluaa elämässä tehdä. Tilanteessa, jossa ollaan hyperfokusoituneita transiutukseen, sen kaiken mullistavaan voimaan ja mahdollisesti vielä sosiaalisen tartunnan seurauksena. Jos ei ole valmis keskustelemaan transiutuksen vaikutuksesta seksuaalisuuteen ja deittipoolin kokoon ja koostumukseen, niin ei silloin ole valmis transhommiin. Transiutus kun auttaa vain kehodysforiaan, jos aina siihenkään.
En ole tässä puoltamassa kenenkään "transiutusta". Koko sanan käyttäminen kertoo sinun asenteestasi.
Meillä on varmasti ongelma kehodysforiaan suhtautumisessa ihan joka portaalla terveydenhuollossa. Nämä ihmiset jää joko täysin tai liian pitkäksi aikaa heittelle sen kanssa. Ja sitten on se yksi taho eli transpoli, joka olisi heitä varten, mutta sekin nostaa kädet pystyyn. Onhan tuo systeemi ihan rikki.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Oikeasti ongelma on siinä että trans nyt vain on mt-ongelma (suurimman osan mielestä) vaikka nykyinen eetos tätä yrittääkin kieltää. Siksi sen "erottaminen" näistä on lähtökohtaisesti toivotonta.
Vähän sama ilmiö kuin down-lapsi on "terve vauva" koska down ei määritelmällisesti ole sairaus vaikka noin 100% ihmisistä ajattelee ettei ihan terve kuitenkaan.
Tuo "monen mielestä" kyllä kuvaa pointtiasi hyvin. Jostain syystä transasioissa pitää päästä ihan joka naapurin Heikin ja vauvapalstan Maijan mutuilemaan.
Down ihminen voi olla terve ihan kuten kaikki muutkin ihmiset. Hän on silti edelleen downihminen. Mikä ihmeen vertaus tuokin nyt on?
Edelleen, jos transkiihkoilu alkaa kävellä minun todellisuuskäsitykseni ja oikeustajuni yli niin todellakin otan ihan tavallisena äänestäjänä kantaa tähän asiaan siellä missä se onnistuu. Ei varmasti ole sattumaa että täällä annetaan kriittisten näkökulmien tulla esille - se tehdään siksi että päätyisimme aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin. Tähän keskusteluun voi osallistua jokainen aiheesta huolestunut. Miksei saisi? Loukkaako se tiettyjen tahojen suuruuskuvitelmia itsestään? Joista käsin he luulevat voivat päättää asioita toisten ohi "koska te ette tajua tästä mitään".
Ei kuulosta rehelliseltä toiminnalta.
Olet pää syvällä jossain netin perseessä, keskustelet asiattomasti ja levittelet disinformaatiota. Ja sitten kuvailet korulausein, että sillä lailla päästäisiin aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin.
Et voi kyllä ketään syyttää harhaisemmaksi kuin sinä.
Mitähän se levitetty disinformaatio on? Näitä tutkimustuloksia? Sitä että housuihin katsomalla sukupuoli selviää? Sitä, että yleinen mielipide näkee transiuden mt-häiriönä ja toisten asenteita ei vaan setan propagandamylly voi määrätä ( ja sekös heitä ottaa päähän - mutta "hoitojen" jälkeen on todellisuus vastassa)?
Eri
Miksi sua kiinnostaa kuluttaa aikaa transuihin monta tuntia päivästä? Persut kannatta heitä kuin seta?
Jokainen saa olla kiinnostunut ihan siitä mistä haluaa.
Eikö ole aika ironista että persuja kiinnostaa aihe, vaikka vihaavat sitä? Ja he ouhuvat enemmän näistä kuin seta väki itse! Ristiriitaista ja ironista… Ikinä en ole transihmistä nähnyt puhuvan näin intensiivisesti aiheesta. Aina persut joka keskustelussa
Ketju on huomattavan asiapitoinen ollakseen mustamaalaavaa vihaa. Se että sinun täytyy tämä sellaiseksi leimata kertoo eniten omista asenteistasi, luultavasti tietämättömyydestäsi.
Asiapitoinen? Transujen tappamisihnannoinnit ja kaikki on asiallista sun mielestä? Mun mielestä se ei ole tosiaankaan asiallista :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Mietipä nyt ite, onko hyvä idea alkaa transiuttamaan mielenterveyshaasteista kärsivää nuorta ihmistä, jolla on identiteettikehitys kesken ja muutenkin hakusessa se, mitä haluaa elämässä tehdä. Tilanteessa, jossa ollaan hyperfokusoituneita transiutukseen, sen kaiken mullistavaan voimaan ja mahdollisesti vielä sosiaalisen tartunnan seurauksena. Jos ei ole valmis keskustelemaan transiutuksen vaikutuksesta seksuaalisuuteen ja deittipoolin kokoon ja koostumukseen, niin ei silloin ole valmis transhommiin. Transiutus kun auttaa vain kehodysforiaan, jos aina siihenkään.
En ole tässä puoltamassa kenenkään "transiutusta". Koko sanan käyttäminen kertoo sinun asenteestasi.
Meillä on varmasti ongelma kehodysforiaan suhtautumisessa ihan joka portaalla terveydenhuollossa. Nämä ihmiset jää joko täysin tai liian pitkäksi aikaa heittelle sen kanssa. Ja sitten on se yksi taho eli transpoli, joka olisi heitä varten, mutta sekin nostaa kädet pystyyn. Onhan tuo systeemi ihan rikki.
Mikä sinusta olisi oikea tapa suhtautua kehodysforiaan? Ja millä tavalla transius poikkeaa muista kehonkuvanhäiriöistä, kuten BIIDistä ja syömishäiriöistä, niihinhän ei tarjota kehonmuokkauksia?
Transiutus on prosessi, jossa aiemmin tervekehoisesta henkilöstä transiutetaan transhenkilö.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Eli yksityisellä puolella siis tehdään terveiden rintojen amputaatioita ilman transdiagnoosia? Järkyttävää.
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Eli yksityisellä puolella siis tehdään terveiden rintojen amputaatioita ilman transdiagnoosia? Järkyttävää.
Youtube-detrans-tlilä pitänyt Veera Mirjam kertoi, että oli käynyt poistattamassa rinnat ennen diagnoosia. Se tili on nyt maksullinen, mutta Samettiorkideaa kannattaa seurata., jos pride-aihe kiinnostaa kriittisestä näkökulmasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Muutaman vuoden takainen saksalaistutkimus paljastaa, että yli 60 prosentilla nuoren ihmisen transdiagnoosi ei ollut enää voimassa viiden vuoden jälkeen ja että yli 70 prosentilla oli lisäksi vähintään yksi psykiatrinen diagnoosi.
"The Gender Dysphoria Diagnosis in Young People Has a “Low Diagnostic Stability,” Finds a New German Study
The study suggests that adolescent gender dysphoria may not persist for most"
"For most young people, the gender-identity related diagnosis (F64) does not persist after 5 years."
"Youth diagnosed with gender dysphoria suffer from a high rate of mental health comorbidities."
https://segm.org/gender-dysphoria-diagnosis-desistance-germany
Epäilemättä transit rääkyvät tästäkin tutkimustuloksesta, mutta muut ihmettelevät, että miten näin elävän ja häilyvän diagnoosin varaan on rakennettu terveyden, hedemällisyyden, seksuaalisuuden ja kehollisen eheyden tuhoava hoitopolku.Jos argumenttisi lähde on SEGM, niin sen uskottavuuden voi kyseenalaistaa samantien.
Ei ole SEGMin tekemä tutkimus. Kannattaa tsekata linkki, ennen kuin alat panikoimaan.
Mutta, jos SEGM sitä jakaa, se on sen omaan agendaansa valjastanut.
Jännä muuten, että tuo tutkimus mitä tuo segmin artikkeli käsittelee, tuntuu vesittävän täysin täällä esitetyt väitteet, että sosiaalinen transitio lukitsee lapset/nuoret transpolulle ja että he jatkavat kaikki sen vuoksi hoitoihin. Kun tuo tutkimushan osoittaa, että niin ei todellakaan käy, vaan nuori saattaa saada diagnoosin, transituoitua sosiaalisesti täysin ja sitten kuitenkin palata syntymäsukupuoleen.
Tutkimuksen tulokset olisivat samat, vaikka Hesari ne julkistaisi :DDD
Tutkimuksen tulokset ovat toki eri asia kuin SEGMin analyysit niistä <3
Millä kompetenssilla kiistät SEGMin analyysit? Uskotko, että Hesari ja Yle päätyisivät erilaiseen lopputulemaan? Hesari ja Yle epäilemättä löytäisivät alaikäisten transiuttamisesta elantonsa saavan "asiantuntijan" kumoamaan löydökset :DDD
"The Society for Evidence-Based Gender Medicine (SEGM) is an anti-trans organization that is known for its opposition to gender-affirming care for transgender youth and for engaging in political lobbying. SEGM is known for transgender health care misinformation.[1][2][3][4] It has falsely claimed that the majority of transgender children desist, argued that gender exploratory therapy should be the first line treatment for those under 25, and promoted the scientifically unsupported theory of rapid-onset gender dysphoria.[1][2][5] SEGM is often cited in anti-transgender legislation and court cases, sometimes filing court briefs."
Transaktivistien ylläpitämä Wiki-sivu ei ole puolueeton eikä uskottava lähde. Nuo syytökset ovat tuttuun tapaanne assosiaatioihin perustuvaa mustamaalausta. Sinusta on siis transvihaa, jos halutaan psykoterapian olevan ensisijainen sukupuoliristiriidan hoitomuoto nuoren ihmisen kohdalla, eikä hormonit ja leikkaukset ensimmäisestä inahduksesta? Ai kauheeta. Muistapa lähdekritiikki ja todistustaakka tähänkin suuntaan!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Mietipä nyt ite, onko hyvä idea alkaa transiuttamaan mielenterveyshaasteista kärsivää nuorta ihmistä, jolla on identiteettikehitys kesken ja muutenkin hakusessa se, mitä haluaa elämässä tehdä. Tilanteessa, jossa ollaan hyperfokusoituneita transiutukseen, sen kaiken mullistavaan voimaan ja mahdollisesti vielä sosiaalisen tartunnan seurauksena. Jos ei ole valmis keskustelemaan transiutuksen vaikutuksesta seksuaalisuuteen ja deittipoolin kokoon ja koostumukseen, niin ei silloin ole valmis transhommiin. Transiutus kun auttaa vain kehodysforiaan, jos aina siihenkään.
En ole tässä puoltamassa kenenkään "transiutusta". Koko sanan käyttäminen kertoo sinun asenteestasi.
Meillä on varmasti ongelma kehodysforiaan suhtautumisessa ihan joka portaalla terveydenhuollossa. Nämä ihmiset jää joko täysin tai liian pitkäksi aikaa heittelle sen kanssa. Ja sitten on se yksi taho eli transpoli, joka olisi heitä varten, mutta sekin nostaa kädet pystyyn. Onhan tuo systeemi ihan rikki.
Mikä sinusta olisi oikea tapa suhtautua kehodysforiaan? Ja millä tavalla transius poikkeaa muista kehonkuvanhäiriöistä, kuten BIIDistä ja syömishäiriöistä, niihinhän ei tarjota kehonmuokkauksia?
Transiutus on prosessi, jossa aiemmin tervekehoisesta henkilöstä transiutetaan transhenkilö.
"Transiutus" on sinun oma termisi, joka saa sinut vaikuttamaan, no hölmöltä ja ylimieliseltä.
Sukupuolenkorjaushoidot muuttavat ihmisen fyysisiä ominaisuuksia vastaamaan sitä, mikä hänen tietoisuutensa omasta sukupuolestaan on.
Sulle nyt on turha alkaa selittää, ettei transsukupuolisuus ole kehonkuvanhäiriö tai mielensairaus. Olet niin syvällä omissa "totuuksissasi".
Keitä kiinnostaa detrans-tarinat, niin täällä niitä on: https://www.detrans.fi/pages/stories/tarinat
Jokainen saa olla kiinnostunut ihan siitä mistä haluaa.