Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (974)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Potilaan ymmärtäminen ja auttamishalu eivät saisi ajaa heidän turvallisuutensa yli. Esim. tuo "lääkäri yritti etsiä muita syitä muunsukupuolisuuteeni kuin oma sanani" Niin, koska se lääkäri ei ole päättämässä sukupuoli-identiteettiäsi vaan varmistamassa, että toivomillesi hoidoille ei ole estettä. Jos he haluaisivat turvallista hoitoa realistisin odotuksin, miksi nettihormonit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus? Mitä tässä oikeasti haetaan on se, ettei transhoitoihin pääsyyn saisi olla mitään psykiatrisia tutkimuksia. Se on ollut tavoite jo vuosia. Tämän uuden tutkimuksen - ja terveen järjenkin- valossa se olisi kuitenkin erittäin riskialtis hoitoprotokolla, sillä psykiatrisen hoidon tarve on transpopulaatiossa suurta ja tutkimusten lopettaminen voi johtaa ongelmien alidiagnosointiin, pitkittymiseen ja pahenemiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Kyllä klinikat toimivat väärin eli eivät suhtaudu ihmisiin holistisesti. On aivan älytöntä ettei tuollaista asiaa kuin hoitojen systemaattista eväämistä nähdä lisäkuormitusta aiheuttavana tekijänä. Kyllä, olisi aivan mahdollista ottaa holistinen lähestymistapa. Tarinat transpoleilta on aivan hirveitä. Vaikea kuvitella, että siellä työskentelee koulutettuja ammattilaisia.
Mutta ei holistinenkaan lähestymistapa nopeuttaisi hoitoihin pääsyä: jos potilailla on ongelmia jotka vaikuttavat heidän hoitotoiveisiin tai jopa käsitykseen omasta itsestään, heille ei voi antaa diagnoosia jonka seurauksena he muokkaavat kehoaan peruuttamattomasti.
Tietysti he ovat pettyneitä kun eivät saa toivomiaan hoitoja, osa syyttää tästä lääkäreitä ja levittävät kauhutarinoita. Tosiasiallisesti hoitojen eväämiseen on aina painava syy, se selitetään huolellisesti tutkimuksen päättyessä ja annetaan hoitoonohjausta. Kaikki eivät sitä hyväksy, erityisesti jos sairaudentunto puuttuu.
Samankaltaisia tarinoita kertovat sekä diagnoosin saaneet että ilman diagnoosia jääneet. Pettymys ei näissä ole yhdistävä tekijä.
En kyllä itse ole huomannut diagnoosin saaneiden kritisoivan transpolia voimakkaasti? Korkeintaan pitäneet tiettyjä kysymyksiä asiattomina, outoina tai muuten vaan ei ole ymmärtäneet niiden tarkoitusta (se usein on juuri tarkoitus...). Kovemman arvostelun taustalla on usein joko poliittinen tavoite (esim. translain läpivienti, hoitosuositusten höllentäminen) tai ne vakavat psyykeen ongelmat, jotka estää ihmistä näkemästä syytä diagnoosinsa eväämiselle (mm. se kuuluisa tapaus joka rikkoi poliklinikan telkkarin kun hänen "koko ihmisyytensä kiellettiin" ).
Jos edes puolet aviin tulevista valituksista transpolin liittyen olisi aiheellisia, se näkyisi väistämättä polien toiminnassa ja uutisoinnissa. Vaan ei näy.
Kyllä myös prosessin läpikäyneet ja diagnoosin saaneet kritisoivat prosessia hyvin usein. Useammin heidän tarinoitaan kuulee, heillä kun ei ole mitään pelkoa "polin kostosta".
Uskon, että ongelma on se, ettei Suomessa ole osaamista polien toiminnan valvomiseksi. He saavat aika mielivaltaisesti toimia.
Sulla ei taida olla muuta näyttöä kuin jäähyn tai hylsyn saaneiden katkerien tasapainottomien tyttöjen sanomiset?
On noista tehty esim. opinnäytetöitä yliopistoon ja lukuisia eri keskusteluja netissä, lehtijuttujakin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Mä väitän, että jos olisi malli, jossa nää ihmiset otettaisiin tosissaan, tulevat he mistä syystä tahansa tutkittavaksi ja kerrottaisiin hoitojen haittapuolet, mutta tehtäisiin selväksi, että ovi ei lävähdä kiinni heti ensimmäisestä epäröinnistä, ihmiset tekis paljon järkevämpiä ratkaisuja. Kun nyt se transpolille meno on sellainen psykologinen trilleri, jossa et tiedä mikä jump scare odottaa kullakin käynnillä ja tuleeko porttikielto seuraavalla. Mun mielestä se saa ihmiset epärationaalisen voimakkaasti pitämään kiinni mahdollisuudesta hoitoihin. Nekin, jotka ei lopulta tarttis niitä. Ei ihmiset tee parhaita päätöksiä tuollaisessa kulttuurissa, mikä transpoleilla on.
Polille ei ole tarkoitus mennä pohdiskelemaan sukupuolifiilistä ja identiteettiä, vaan silloin kun homma on jo kasassa ja valmis transiutukseen. Sukupuolipohdinnat ja identiteettivatulointi tehdään kotona, kavereiden kanssa ja perusterveydenhuollossa. Kyllähän nuo nuoret menevät polille sillä ajatuksella, että jokainen tietää sukupuolensa itse ja poli antaa hormonit ja leikkauslähetteet saman tien. Ja sitten ollaan niiiiin pöyristyneitä, kun kyselläänkin henkilökohtaisia.
Jep, sitten menet sinne polille homma kasassa, kerrot itsestäsi ja ne alkaa kilpaa kyseenalaistaa sua, että onkohan nyt niin tai näin tai miltä tuntuu, kun et oo oikea mies, että mitä jos oot nainen ootko miettiny. Niin eikö se oo sitä vatulointia heidän aloitteesta?
Ja tuo sun eka ja toka kappale on hieman ristiriidassa keskenään, mutta niinhän sun jutut usein on.
Täytyyhän sen polin tietenkin aina varmistaa, että homma on oikeasti kasassa, vaikka kokelas olisi vanhempi ja kypsempi :DDD
Vai miten sun mielestä transprosessi etenee ihannetapauksessa, horkat ja leikkauslähete käteen ensikäynnillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Potilaan ymmärtäminen ja auttamishalu eivät saisi ajaa heidän turvallisuutensa yli. Esim. tuo "lääkäri yritti etsiä muita syitä muunsukupuolisuuteeni kuin oma sanani" Niin, koska se lääkäri ei ole päättämässä sukupuoli-identiteettiäsi vaan varmistamassa, että toivomillesi hoidoille ei ole estettä. Jos he haluaisivat turvallista hoitoa realistisin odotuksin, miksi nettihormonit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus? Mitä tässä oikeasti haetaan on se, ettei transhoitoihin pääsyyn saisi olla mitään psykiatrisia tutkimuksia. Se on ollut tavoite jo vuosia. Tämän uuden tutkimuksen - ja terveen järjenkin- valossa se olisi kuitenkin erittäin riskialtis hoitoprotokolla, sillä psykiatrisen hoidon tarve on transpopulaatiossa suurta ja tutkimusten lopettaminen voi johtaa ongelmien alidiagnosointiin, pitkittymiseen ja pahenemiseen.
Jep. Ja kuten se aiemmin linkattu saksalaistutkimus kertoo, niin transdiagnoosi oli poistunut jopa 60 prosentin kohdalla viiden vuoden jälkeen nuorista sukupuoliristiriitaa kokevista ihmisistä. Lasten sukupuoliristiriita häviää jopa 90 prosentin kohdalla murrosiän loppuun mennessä. Kun tiedetään diagnoosin häilyvyys, identiteettikehityksen keskeneräisyys, rogd, transiuden trendikkyys ja aktivismin vaikutus, niin nuorten henkilöiden transiutukset ovat erittäin hataralla pohjalla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Kyllä klinikat toimivat väärin eli eivät suhtaudu ihmisiin holistisesti. On aivan älytöntä ettei tuollaista asiaa kuin hoitojen systemaattista eväämistä nähdä lisäkuormitusta aiheuttavana tekijänä. Kyllä, olisi aivan mahdollista ottaa holistinen lähestymistapa. Tarinat transpoleilta on aivan hirveitä. Vaikea kuvitella, että siellä työskentelee koulutettuja ammattilaisia.
Mutta ei holistinenkaan lähestymistapa nopeuttaisi hoitoihin pääsyä: jos potilailla on ongelmia jotka vaikuttavat heidän hoitotoiveisiin tai jopa käsitykseen omasta itsestään, heille ei voi antaa diagnoosia jonka seurauksena he muokkaavat kehoaan peruuttamattomasti.
Tietysti he ovat pettyneitä kun eivät saa toivomiaan hoitoja, osa syyttää tästä lääkäreitä ja levittävät kauhutarinoita. Tosiasiallisesti hoitojen eväämiseen on aina painava syy, se selitetään huolellisesti tutkimuksen päättyessä ja annetaan hoitoonohjausta. Kaikki eivät sitä hyväksy, erityisesti jos sairaudentunto puuttuu.
Samankaltaisia tarinoita kertovat sekä diagnoosin saaneet että ilman diagnoosia jääneet. Pettymys ei näissä ole yhdistävä tekijä.
En kyllä itse ole huomannut diagnoosin saaneiden kritisoivan transpolia voimakkaasti? Korkeintaan pitäneet tiettyjä kysymyksiä asiattomina, outoina tai muuten vaan ei ole ymmärtäneet niiden tarkoitusta (se usein on juuri tarkoitus...). Kovemman arvostelun taustalla on usein joko poliittinen tavoite (esim. translain läpivienti, hoitosuositusten höllentäminen) tai ne vakavat psyykeen ongelmat, jotka estää ihmistä näkemästä syytä diagnoosinsa eväämiselle (mm. se kuuluisa tapaus joka rikkoi poliklinikan telkkarin kun hänen "koko ihmisyytensä kiellettiin" ).
Jos edes puolet aviin tulevista valituksista transpolin liittyen olisi aiheellisia, se näkyisi väistämättä polien toiminnassa ja uutisoinnissa. Vaan ei näy.
Kyllä myös prosessin läpikäyneet ja diagnoosin saaneet kritisoivat prosessia hyvin usein. Useammin heidän tarinoitaan kuulee, heillä kun ei ole mitään pelkoa "polin kostosta".
Uskon, että ongelma on se, ettei Suomessa ole osaamista polien toiminnan valvomiseksi. He saavat aika mielivaltaisesti toimia.
Sulla ei taida olla muuta näyttöä kuin jäähyn tai hylsyn saaneiden katkerien tasapainottomien tyttöjen sanomiset?
On noista tehty esim. opinnäytetöitä yliopistoon ja lukuisia eri keskusteluja netissä, lehtijuttujakin.
Sukupuolentutkimus ei ole tiedettä eikä Kehrääjä ole journalismia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Mä väitän, että jos olisi malli, jossa nää ihmiset otettaisiin tosissaan, tulevat he mistä syystä tahansa tutkittavaksi ja kerrottaisiin hoitojen haittapuolet, mutta tehtäisiin selväksi, että ovi ei lävähdä kiinni heti ensimmäisestä epäröinnistä, ihmiset tekis paljon järkevämpiä ratkaisuja. Kun nyt se transpolille meno on sellainen psykologinen trilleri, jossa et tiedä mikä jump scare odottaa kullakin käynnillä ja tuleeko porttikielto seuraavalla. Mun mielestä se saa ihmiset epärationaalisen voimakkaasti pitämään kiinni mahdollisuudesta hoitoihin. Nekin, jotka ei lopulta tarttis niitä. Ei ihmiset tee parhaita päätöksiä tuollaisessa kulttuurissa, mikä transpoleilla on.
Näetkö mitään vastuuta transaktivisteilla, jotka lietsovat transidentiteettiä tasapainottomille tytöille, opastavat huijaamaan polia oikeanlaisen tarinan muodossa ja neuvovat tekemään tee-se-itse -transiutuksen nettihormoneilla? Se ja ROGD ovat ne syyt, miksi polit ovat nyt tukossa.
Sama kun uskovaisissa, että kun itse on löytänyt valon, niin haluaa jakaa sitä muillekin. Mutta sitä en anna anteeksi, että naisjärjestöt on lähteneet tähän mukaan ja ylipäänsä kaikkeen genderhömppään. Mennään laput silmillä, eikä osata tai haluta yhtään eritellä niitä ongelmia, mitä nykyisestä transaktivismista tulee naisille, lesboille jne.
Aiemmin Setan ja aitojen transien kanta oli, että transhoidot ovat raskaita fyysisesti ja henkisesti ja että elämä transina on rankkaa. Että transiutuksen pitäisi olla ihan viimeinen toimi, jos jotenkin muuten pystyy elämään ilman sitä. Se on rankkaa, tukea ja sopeutumista vaativaa, vaikka olisi oikeasti trans. Ja nyt sitten maalaillaan sateenkaarta sukupuolen moninaisuudesta ja kuinka ihanaa on olla trans ja kuinka helpot transhoidot ja elämä transina ovat. Vastuutonta!
Yhtään missään Setan materiaaleissa ei maalailla hoitoja helpoiksi. On ehkä myös luovuttu ajatuksesta, että elämä transihmisenä on rankkaa, kun eihän se tarvitsisi olla. Jotkut m*lkut tälläkin hetkellä yrittää tehdä siitä rankkaa, mutta jotenkin sinua seuratessa on tullut vaikutelma, että niillä saattaa olla jopa rankempaa itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Potilaan ymmärtäminen ja auttamishalu eivät saisi ajaa heidän turvallisuutensa yli. Esim. tuo "lääkäri yritti etsiä muita syitä muunsukupuolisuuteeni kuin oma sanani" Niin, koska se lääkäri ei ole päättämässä sukupuoli-identiteettiäsi vaan varmistamassa, että toivomillesi hoidoille ei ole estettä. Jos he haluaisivat turvallista hoitoa realistisin odotuksin, miksi nettihormonit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus? Mitä tässä oikeasti haetaan on se, ettei transhoitoihin pääsyyn saisi olla mitään psykiatrisia tutkimuksia. Se on ollut tavoite jo vuosia. Tämän uuden tutkimuksen - ja terveen järjenkin- valossa se olisi kuitenkin erittäin riskialtis hoitoprotokolla, sillä psykiatrisen hoidon tarve on transpopulaatiossa suurta ja tutkimusten lopettaminen voi johtaa ongelmien alidiagnosointiin, pitkittymiseen ja pahenemiseen.
Jep. Ja kuten se aiemmin linkattu saksalaistutkimus kertoo, niin transdiagnoosi oli poistunut jopa 60 prosentin kohdalla viiden vuoden jälkeen nuorista sukupuoliristiriitaa kokevista ihmisistä. Lasten sukupuoliristiriita häviää jopa 90 prosentin kohdalla murrosiän loppuun mennessä. Kun tiedetään diagnoosin häilyvyys, identiteettikehityksen keskeneräisyys, rogd, transiuden trendikkyys ja aktivismin vaikutus, niin nuorten henkilöiden transiutukset ovat erittäin hataralla pohjalla.
Miten tuo on mahdollista, kun sosiaalisen transition piti jotenkin "lukita" noi translapset ja nuoret transiuteen. Eli tää oli taas tällainen antitransparadoksi jälleen kerran.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Okei ja miten nuo asiat selviää niille, jotka pyörii lähetelimbossa, eikä pääse sinne tutkimuksiin?
Vai että miten? No olisko ihan biologian ja ihmiskehon ymmärtämistä? Tätä juuri tarkoitan, voi jösses sentään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Mä väitän, että jos olisi malli, jossa nää ihmiset otettaisiin tosissaan, tulevat he mistä syystä tahansa tutkittavaksi ja kerrottaisiin hoitojen haittapuolet, mutta tehtäisiin selväksi, että ovi ei lävähdä kiinni heti ensimmäisestä epäröinnistä, ihmiset tekis paljon järkevämpiä ratkaisuja. Kun nyt se transpolille meno on sellainen psykologinen trilleri, jossa et tiedä mikä jump scare odottaa kullakin käynnillä ja tuleeko porttikielto seuraavalla. Mun mielestä se saa ihmiset epärationaalisen voimakkaasti pitämään kiinni mahdollisuudesta hoitoihin. Nekin, jotka ei lopulta tarttis niitä. Ei ihmiset tee parhaita päätöksiä tuollaisessa kulttuurissa, mikä transpoleilla on.
Näetkö mitään vastuuta transaktivisteilla, jotka lietsovat transidentiteettiä tasapainottomille tytöille, opastavat huijaamaan polia oikeanlaisen tarinan muodossa ja neuvovat tekemään tee-se-itse -transiutuksen nettihormoneilla? Se ja ROGD ovat ne syyt, miksi polit ovat nyt tukossa.
Sama kun uskovaisissa, että kun itse on löytänyt valon, niin haluaa jakaa sitä muillekin. Mutta sitä en anna anteeksi, että naisjärjestöt on lähteneet tähän mukaan ja ylipäänsä kaikkeen genderhömppään. Mennään laput silmillä, eikä osata tai haluta yhtään eritellä niitä ongelmia, mitä nykyisestä transaktivismista tulee naisille, lesboille jne.
Aiemmin Setan ja aitojen transien kanta oli, että transhoidot ovat raskaita fyysisesti ja henkisesti ja että elämä transina on rankkaa. Että transiutuksen pitäisi olla ihan viimeinen toimi, jos jotenkin muuten pystyy elämään ilman sitä. Se on rankkaa, tukea ja sopeutumista vaativaa, vaikka olisi oikeasti trans. Ja nyt sitten maalaillaan sateenkaarta sukupuolen moninaisuudesta ja kuinka ihanaa on olla trans ja kuinka helpot transhoidot ja elämä transina ovat. Vastuutonta!
Yhtään missään Setan materiaaleissa ei maalailla hoitoja helpoiksi. On ehkä myös luovuttu ajatuksesta, että elämä transihmisenä on rankkaa, kun eihän se tarvitsisi olla. Jotkut m*lkut tälläkin hetkellä yrittää tehdä siitä rankkaa, mutta jotenkin sinua seuratessa on tullut vaikutelma, että niillä saattaa olla jopa rankempaa itsellään.
Missä lehtien puffijutuissa kerrotaan transiutuksen nurjista puolista? Kyllä ne hoidot vain ovat rankkoja, saati sitten elämä uuden sukupuolen roolissa keho muokattuna.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Potilaan ymmärtäminen ja auttamishalu eivät saisi ajaa heidän turvallisuutensa yli. Esim. tuo "lääkäri yritti etsiä muita syitä muunsukupuolisuuteeni kuin oma sanani" Niin, koska se lääkäri ei ole päättämässä sukupuoli-identiteettiäsi vaan varmistamassa, että toivomillesi hoidoille ei ole estettä. Jos he haluaisivat turvallista hoitoa realistisin odotuksin, miksi nettihormonit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus? Mitä tässä oikeasti haetaan on se, ettei transhoitoihin pääsyyn saisi olla mitään psykiatrisia tutkimuksia. Se on ollut tavoite jo vuosia. Tämän uuden tutkimuksen - ja terveen järjenkin- valossa se olisi kuitenkin erittäin riskialtis hoitoprotokolla, sillä psykiatrisen hoidon tarve on transpopulaatiossa suurta ja tutkimusten lopettaminen voi johtaa ongelmien alidiagnosointiin, pitkittymiseen ja pahenemiseen.
Jep. Ja kuten se aiemmin linkattu saksalaistutkimus kertoo, niin transdiagnoosi oli poistunut jopa 60 prosentin kohdalla viiden vuoden jälkeen nuorista sukupuoliristiriitaa kokevista ihmisistä. Lasten sukupuoliristiriita häviää jopa 90 prosentin kohdalla murrosiän loppuun mennessä. Kun tiedetään diagnoosin häilyvyys, identiteettikehityksen keskeneräisyys, rogd, transiuden trendikkyys ja aktivismin vaikutus, niin nuorten henkilöiden transiutukset ovat erittäin hataralla pohjalla.
Miten tuo on mahdollista, kun sosiaalisen transition piti jotenkin "lukita" noi translapset ja nuoret transiuteen. Eli tää oli taas tällainen antitransparadoksi jälleen kerran.
Sulla taitaa nyt mennä lapset ja nuoret sekaisin. Saksalaistutkimus koskee nuoria ihmisiä, lapsellehan ei voi edes asettaa transdiagnoosia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Potilaan ymmärtäminen ja auttamishalu eivät saisi ajaa heidän turvallisuutensa yli. Esim. tuo "lääkäri yritti etsiä muita syitä muunsukupuolisuuteeni kuin oma sanani" Niin, koska se lääkäri ei ole päättämässä sukupuoli-identiteettiäsi vaan varmistamassa, että toivomillesi hoidoille ei ole estettä. Jos he haluaisivat turvallista hoitoa realistisin odotuksin, miksi nettihormonit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus? Mitä tässä oikeasti haetaan on se, ettei transhoitoihin pääsyyn saisi olla mitään psykiatrisia tutkimuksia. Se on ollut tavoite jo vuosia. Tämän uuden tutkimuksen - ja terveen järjenkin- valossa se olisi kuitenkin erittäin riskialtis hoitoprotokolla, sillä psykiatrisen hoidon tarve on transpopulaatiossa suurta ja tutkimusten lopettaminen voi johtaa ongelmien alidiagnosointiin, pitkittymiseen ja pahenemiseen.
Jep. Ja kuten se aiemmin linkattu saksalaistutkimus kertoo, niin transdiagnoosi oli poistunut jopa 60 prosentin kohdalla viiden vuoden jälkeen nuorista sukupuoliristiriitaa kokevista ihmisistä. Lasten sukupuoliristiriita häviää jopa 90 prosentin kohdalla murrosiän loppuun mennessä. Kun tiedetään diagnoosin häilyvyys, identiteettikehityksen keskeneräisyys, rogd, transiuden trendikkyys ja aktivismin vaikutus, niin nuorten henkilöiden transiutukset ovat erittäin hataralla pohjalla.
Miten tuo on mahdollista, kun sosiaalisen transition piti jotenkin "lukita" noi translapset ja nuoret transiuteen. Eli tää oli taas tällainen antitransparadoksi jälleen kerran.
Kognitiivisen dissonanssin murtuminen tuntuu varmasti ikävältä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Tuo on juuri sitä kritisoitua aktivistijargonia. Jos on "aina ollut sitä sukupuolta", niin silloinhan ei tarvita transiutusta? Muut ihmiset ovat kuitenkin kohdanneet ja kohdelleet siinä alkuperäisessä sukupuolessa. Saattaa olla hieman erilaista elää transiutuksen jälkeen tavoitesukupuolta muistuttavana sen kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Uskottava kehollinen transiutuminen voi viedä kymmenenkin vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Tuo on juuri sitä kritisoitua aktivistijargonia. Jos on "aina ollut sitä sukupuolta", niin silloinhan ei tarvita transiutusta? Muut ihmiset ovat kuitenkin kohdanneet ja kohdelleet siinä alkuperäisessä sukupuolessa. Saattaa olla hieman erilaista elää transiutuksen jälkeen tavoitesukupuolta muistuttavana sen kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Uskottava kehollinen transiutuminen voi viedä kymmenenkin vuotta.
Mutta eikö sitä ennen ole jo esiintynyt siinä tavoitesukupuolessa? Harva läpäisee transiutuksen jälkeenkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Mä väitän, että jos olisi malli, jossa nää ihmiset otettaisiin tosissaan, tulevat he mistä syystä tahansa tutkittavaksi ja kerrottaisiin hoitojen haittapuolet, mutta tehtäisiin selväksi, että ovi ei lävähdä kiinni heti ensimmäisestä epäröinnistä, ihmiset tekis paljon järkevämpiä ratkaisuja. Kun nyt se transpolille meno on sellainen psykologinen trilleri, jossa et tiedä mikä jump scare odottaa kullakin käynnillä ja tuleeko porttikielto seuraavalla. Mun mielestä se saa ihmiset epärationaalisen voimakkaasti pitämään kiinni mahdollisuudesta hoitoihin. Nekin, jotka ei lopulta tarttis niitä. Ei ihmiset tee parhaita päätöksiä tuollaisessa kulttuurissa, mikä transpoleilla on.
Polille ei ole tarkoitus mennä pohdiskelemaan sukupuolifiilistä ja identiteettiä, vaan silloin kun homma on jo kasassa ja valmis transiutukseen. Sukupuolipohdinnat ja identiteettivatulointi tehdään kotona, kavereiden kanssa ja perusterveydenhuollossa. Kyllähän nuo nuoret menevät polille sillä ajatuksella, että jokainen tietää sukupuolensa itse ja poli antaa hormonit ja leikkauslähetteet saman tien. Ja sitten ollaan niiiiin pöyristyneitä, kun kyselläänkin henkilökohtaisia.
Jep, sitten menet sinne polille homma kasassa, kerrot itsestäsi ja ne alkaa kilpaa kyseenalaistaa sua, että onkohan nyt niin tai näin tai miltä tuntuu, kun et oo oikea mies, että mitä jos oot nainen ootko miettiny. Niin eikö se oo sitä vatulointia heidän aloitteesta?
Ja tuo sun eka ja toka kappale on hieman ristiriidassa keskenään, mutta niinhän sun jutut usein on.
Heidän työnsä on kyseenalaistaa sinua. Ei ne automaattisesti tiedä mitä vatulointia olet siellä pääsi sisässä tehnyt tai ollut tekemättä. Ja jos olet sen työskentelyn tehnyt, pystyt myös vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Tutulleni tarjottiin trasvestiittidiagnoosia aikoinaan, mutta vakuutti ettei olisi siellä jos haluaisi vain r*nkata kotona mekko päällä. Ei takuulla olisi saanut transseksuaalin diagnoosia jos olisi heti romahtanut ja syyttänyt minuutensa kieltämisestä. Jos psyykkinen resilienssi ei kestä tutkimuksia, ennuste kestää elämää hoitojen jälkeen on huono.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persusaastat on noloja, transasiat mielessä kokoajan, kerrotteko miksi?
1. Pelottaako sinua, että kaikki suomalaiset poliittiset päättäjät eivät taivu "transuskontonne" kannattajiksi?
2. Seta ry:n aktivisteillako eivät ole transasiat mielessä koko ajan?
Eikun minua ihmetyttää miksi kannatatte aihetta ja pidätte aihetta pinnalla, vaikka vihaatte asiaa. Oletteko te persusaastat kannattajia kuitenkin? 24/7 puhutte ja puhutte, miksi?
Aiheesta löytyy paljon pohdittavaa. Toiset ehkä omalta alaltaan käsin, toiset maallikoina.
Sanoisin ennemmin että tämäkin ketju versoo huolesta ja ihmetyksestä ennemmin kuin vihasta. Sekä uteliaisuudesta. Luemme mediasta hyvin yksipuolista queermaailman kuvausta, samoin arvostelijat voidaan leimata käytännössä julmiksi hirviöiksi.
Ei tuillainen asetelma oikeasti palvele ketään.
Jep. En ole persu, vaan vihervassari niin kuin moni muukin nykyisen pride-agendan kriitikko. Monilla on taustaa omassa nuoruudessa sukupuoli-identiteetin etsinnästäkin. Moni on myös itse homo- tai biseksuaali, ja katselee tätä nuorten transbuumia aika kriittisin silmälasein.
En minäkään persu ole, porvari kuitenkin. Mutta taustoiltani itsekin olen tosiaan seksuaalivähemmistöjen puolustaja ja mulla on ollut yksi lyhyt suhde naisen kanssa, vaikka hetero olenkin. Aiemmin kannatin myös transasiaa, koska en tiennyt mitä kaikkea se tulisi pitämään sisällään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Tuo on juuri sitä kritisoitua aktivistijargonia. Jos on "aina ollut sitä sukupuolta", niin silloinhan ei tarvita transiutusta? Muut ihmiset ovat kuitenkin kohdanneet ja kohdelleet siinä alkuperäisessä sukupuolessa. Saattaa olla hieman erilaista elää transiutuksen jälkeen tavoitesukupuolta muistuttavana sen kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Uskottava kehollinen transiutuminen voi viedä kymmenenkin vuotta.
Mutta eikö sitä ennen ole jo esiintynyt siinä tavoitesukupuolessa? Harva läpäisee transiutuksen jälkeenkään.
Aktivisti tarkoitti, että trans on ollut aina henkisesti sitä tavoitesukupuoltaan, mutta muuthan eivät siitä tiedä ja kohtaavat sen perusteella mitä näkevät.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Mä väitän, että jos olisi malli, jossa nää ihmiset otettaisiin tosissaan, tulevat he mistä syystä tahansa tutkittavaksi ja kerrottaisiin hoitojen haittapuolet, mutta tehtäisiin selväksi, että ovi ei lävähdä kiinni heti ensimmäisestä epäröinnistä, ihmiset tekis paljon järkevämpiä ratkaisuja. Kun nyt se transpolille meno on sellainen psykologinen trilleri, jossa et tiedä mikä jump scare odottaa kullakin käynnillä ja tuleeko porttikielto seuraavalla. Mun mielestä se saa ihmiset epärationaalisen voimakkaasti pitämään kiinni mahdollisuudesta hoitoihin. Nekin, jotka ei lopulta tarttis niitä. Ei ihmiset tee parhaita päätöksiä tuollaisessa kulttuurissa, mikä transpoleilla on.
Polille ei ole tarkoitus mennä pohdiskelemaan sukupuolifiilistä ja identiteettiä, vaan silloin kun homma on jo kasassa ja valmis transiutukseen. Sukupuolipohdinnat ja identiteettivatulointi tehdään kotona, kavereiden kanssa ja perusterveydenhuollossa. Kyllähän nuo nuoret menevät polille sillä ajatuksella, että jokainen tietää sukupuolensa itse ja poli antaa hormonit ja leikkauslähetteet saman tien. Ja sitten ollaan niiiiin pöyristyneitä, kun kyselläänkin henkilökohtaisia.
Jep, sitten menet sinne polille homma kasassa, kerrot itsestäsi ja ne alkaa kilpaa kyseenalaistaa sua, että onkohan nyt niin tai näin tai miltä tuntuu, kun et oo oikea mies, että mitä jos oot nainen ootko miettiny. Niin eikö se oo sitä vatulointia heidän aloitteesta?
Ja tuo sun eka ja toka kappale on hieman ristiriidassa keskenään, mutta niinhän sun jutut usein on.
Heidän työnsä on kyseenalaistaa sinua. Ei ne automaattisesti tiedä mitä vatulointia olet siellä pääsi sisässä tehnyt tai ollut tekemättä. Ja jos olet sen työskentelyn tehnyt, pystyt myös vastaamaan heidän kysymyksiinsä. Tutulleni tarjottiin trasvestiittidiagnoosia aikoinaan, mutta vakuutti ettei olisi siellä jos haluaisi vain r*nkata kotona mekko päällä. Ei takuulla olisi saanut transseksuaalin diagnoosia jos olisi heti romahtanut ja syyttänyt minuutensa kieltämisestä. Jos psyykkinen resilienssi ei kestä tutkimuksia, ennuste kestää elämää hoitojen jälkeen on huono.
Tämä. Jos psyyke romahtaa kyseenalaistamisesta tai intiimeistä kysymyksistä, niin miten se kestää kehollisen transiutuksen, transina elämisen ja ympäristön muuttuvan suhtautumisen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Terapian kulut voivat olla 50 000 €/vuosi luokkaa. Siihen päälle lääkkeet ja mahdolliset osastojaksot, niin kulut voivat moninkertaistua. He, jotka väittää, että kehodysforiaa pitäisi hoitaa terapialla (tutkitusti ja kokemusten myötä toimimattomaksi todettu), eivät kyllä voi vaatia, ettei yhteiskunta tukisi sukupuolenkorjaushoitoja. Ne kun tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin työkyvyttömien terapiapotilaiden hoitaminen.
Tuo, jolle vastasit tuuttaa tuota mutuilu-listaansa säännöllisesti.
1. Teille transaktivisteille ja muille taloudellista hyötyä transilmiöstä kuittaaville henkilöille kelpaavat luonnollisesti ainoastaan omat "uskontunnustuksenne", etenkin siitä syystä, että olette saaneet poliittisten päättäjien enemmistön puolellenne.
2. Yhteys transkokijoitten kertomien oireitten ja siinä listassani mainittujen mielenterveyshäiriöitten oireitten välillä on päivänselvä. Voit itse tarkistaa asian, jos osaat kirjoittaa hakukoneeseen mainitsemieni mielenterveyshäiriöitten nimet.
1. Minä olen kuljetusalalla työskentelevä perheenäiti. Kovin vähän saan taloudellista hyötyä sinun disinformaatiopläjäyksien kritisoinnista.
2. Tuo on täysin oman mutuilusi tuote.
1. En väittänytkään, että kaikki "transuskonnon" kannattajat hyötyisivät taloudellisesti, joten olet vain "normaali" transaktivisti.
2. Vastaväitteesi on kelvottoman heikko, koska mainitsemieni mielenterveyshäiriöitten oireet ovat hyvin yhdenmukaisia transkokijoitten kuvailemiin oireisiin. Pseudotieteelliseen transdiagnoosiinhan tarvitaan ahdistuneisuuden tunteita ja/tai pakonomaista ajattelua väärään sukupuoleen syntymisestä. Erityisen selvä yhteys löytyy kehonkuvanhäiriön oireisiin.
Transuskonnosta hyötyvät ne, jotka eivät ole transsukupuolisia. Lääkeyhtiötkin, kyllä. Plastiikkakirurgitkin osa, varsinkin muualla kuin Suomessa.
Transsukupuolisilla on varmaankin yhtä vaikeaa tai helppoa kuin ennenkin, sillä sielläkin löytyy kirjoa joka lähtöön kuten meissä ihmisissä muutenkin. Ne joilla menee hyvin, eivät pyllistele somessa puolialasti ja työstä häpeäänsä häpeämättömyydellä, vaan elävät ihan tavanomaista elämäänsä.
Mähän just sanoin, että eri lähestymistavalla todennäköisesti harvempi haluais niitä hoitoja. Mutta mitä sä nyt et vääristelisi.