Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (974)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Terapian kulut voivat olla 50 000 €/vuosi luokkaa. Siihen päälle lääkkeet ja mahdolliset osastojaksot, niin kulut voivat moninkertaistua. He, jotka väittää, että kehodysforiaa pitäisi hoitaa terapialla (tutkitusti ja kokemusten myötä toimimattomaksi todettu), eivät kyllä voi vaatia, ettei yhteiskunta tukisi sukupuolenkorjaushoitoja. Ne kun tulevat monin verroin edullisemmaksi kuin työkyvyttömien terapiapotilaiden hoitaminen.
Tuo, jolle vastasit tuuttaa tuota mutuilu-listaansa säännöllisesti.
1. Teille transaktivisteille ja muille taloudellista hyötyä transilmiöstä kuittaaville henkilöille kelpaavat luonnollisesti ainoastaan omat "uskontunnustuksenne", etenkin siitä syystä, että olette saaneet poliittisten päättäjien enemmistön puolellenne.
2. Yhteys transkokijoitten kertomien oireitten ja siinä listassani mainittujen mielenterveyshäiriöitten oireitten välillä on päivänselvä. Voit itse tarkistaa asian, jos osaat kirjoittaa hakukoneeseen mainitsemieni mielenterveyshäiriöitten nimet.
1. Minä olen kuljetusalalla työskentelevä perheenäiti. Kovin vähän saan taloudellista hyötyä sinun disinformaatiopläjäyksien kritisoinnista.
2. Tuo on täysin oman mutuilusi tuote.
1. En väittänytkään, että kaikki "transuskonnon" kannattajat hyötyisivät taloudellisesti, joten olet vain "normaali" transaktivisti.
2. Vastaväitteesi on kelvottoman heikko, koska mainitsemieni mielenterveyshäiriöitten oireet ovat hyvin yhdenmukaisia transkokijoitten kuvailemiin oireisiin. Pseudotieteelliseen transdiagnoosiinhan tarvitaan ahdistuneisuuden tunteita ja/tai pakonomaista ajattelua väärään sukupuoleen syntymisestä. Erityisen selvä yhteys löytyy kehonkuvanhäiriön oireisiin.
Transuskonnosta hyötyvät ne, jotka eivät ole transsukupuolisia. Lääkeyhtiötkin, kyllä. Plastiikkakirurgitkin osa, varsinkin muualla kuin Suomessa.
Transsukupuolisilla on varmaankin yhtä vaikeaa tai helppoa kuin ennenkin, sillä sielläkin löytyy kirjoa joka lähtöön kuten meissä ihmisissä muutenkin. Ne joilla menee hyvin, eivät pyllistele somessa puolialasti ja työstä häpeäänsä häpeämättömyydellä, vaan elävät ihan tavanomaista elämäänsä.
Joku on osuvasti todennut, että aito transius on sen verran harvinainen ilmiö, että jos joukosta pudotetaan autismikirjon tytöt, autogynefiilit, naarasmuusut ja muut trenderit, niin nykyinen joukko kutistuu 90 prosentilla. Siksi ei edes haluta mitään tietoa transiuden juurisyystä, todentamiskeinoista tai muista hoidoista kuin hormoneista ja leikkauksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Jenkeissä on laskettu, että yhden ihmisen transiuttaminen maksaa miljoonan. Ja mitä aikaisemmin transiutus tehdään, niin sitä pidempään pätäkkää irtoaa transteollisuudelle.
Ja transsukupuoliset ovat koko loppuelämänsä ajan kiinni lääkkeissä eli hormoneissa, ne ovat kalliita ja jos on leikkauksia ja tullut komplikaatioita, niistäkin tulee lisää rahaa pharmalle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Potilaan ymmärtäminen ja auttamishalu eivät saisi ajaa heidän turvallisuutensa yli. Esim. tuo "lääkäri yritti etsiä muita syitä muunsukupuolisuuteeni kuin oma sanani" Niin, koska se lääkäri ei ole päättämässä sukupuoli-identiteettiäsi vaan varmistamassa, että toivomillesi hoidoille ei ole estettä. Jos he haluaisivat turvallista hoitoa realistisin odotuksin, miksi nettihormonit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus? Mitä tässä oikeasti haetaan on se, ettei transhoitoihin pääsyyn saisi olla mitään psykiatrisia tutkimuksia. Se on ollut tavoite jo vuosia. Tämän uuden tutkimuksen - ja terveen järjenkin- valossa se olisi kuitenkin erittäin riskialtis hoitoprotokolla, sillä psykiatrisen hoidon tarve on transpopulaatiossa suurta ja tutkimusten lopettaminen voi johtaa ongelmien alidiagnosointiin, pitkittymiseen ja pahenemiseen.
Jep. Ja kuten se aiemmin linkattu saksalaistutkimus kertoo, niin transdiagnoosi oli poistunut jopa 60 prosentin kohdalla viiden vuoden jälkeen nuorista sukupuoliristiriitaa kokevista ihmisistä. Lasten sukupuoliristiriita häviää jopa 90 prosentin kohdalla murrosiän loppuun mennessä. Kun tiedetään diagnoosin häilyvyys, identiteettikehityksen keskeneräisyys, rogd, transiuden trendikkyys ja aktivismin vaikutus, niin nuorten henkilöiden transiutukset ovat erittäin hataralla pohjalla.
Miten tuo on mahdollista, kun sosiaalisen transition piti jotenkin "lukita" noi translapset ja nuoret transiuteen. Eli tää oli taas tällainen antitransparadoksi jälleen kerran.
Sulla taitaa nyt mennä lapset ja nuoret sekaisin. Saksalaistutkimus koskee nuoria ihmisiä, lapsellehan ei voi edes asettaa transdiagnoosia.
Niin mutta tossa viestissä hän puhuttiin, että 90% lapsista eli enemmän kuin nuorista. Oo ny onnellinen kun sun kauhukuvat ei ookaan totta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Oikeasti ongelma on siinä että trans nyt vain on mt-ongelma (suurimman osan mielestä) vaikka nykyinen eetos tätä yrittääkin kieltää. Siksi sen "erottaminen" näistä on lähtökohtaisesti toivotonta.
Vähän sama ilmiö kuin down-lapsi on "terve vauva" koska down ei määritelmällisesti ole sairaus vaikka noin 100% ihmisistä ajattelee ettei ihan terve kuitenkaan.
Tuo "monen mielestä" kyllä kuvaa pointtiasi hyvin. Jostain syystä transasioissa pitää päästä ihan joka naapurin Heikin ja vauvapalstan Maijan mutuilemaan.
Down ihminen voi olla terve ihan kuten kaikki muutkin ihmiset. Hän on silti edelleen downihminen. Mikä ihmeen vertaus tuokin nyt on?
Edelleen, jos transkiihkoilu alkaa kävellä minun todellisuuskäsitykseni ja oikeustajuni yli niin todellakin otan ihan tavallisena äänestäjänä kantaa tähän asiaan siellä missä se onnistuu. Ei varmasti ole sattumaa että täällä annetaan kriittisten näkökulmien tulla esille - se tehdään siksi että päätyisimme aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin. Tähän keskusteluun voi osallistua jokainen aiheesta huolestunut. Miksei saisi? Loukkaako se tiettyjen tahojen suuruuskuvitelmia itsestään? Joista käsin he luulevat voivat päättää asioita toisten ohi "koska te ette tajua tästä mitään".
Ei kuulosta rehelliseltä toiminnalta.
Olet pää syvällä jossain netin perseessä, keskustelet asiattomasti ja levittelet disinformaatiota. Ja sitten kuvailet korulausein, että sillä lailla päästäisiin aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin.
Et voi kyllä ketään syyttää harhaisemmaksi kuin sinä.
Mitähän se levitetty disinformaatio on? Näitä tutkimustuloksia? Sitä että housuihin katsomalla sukupuoli selviää? Sitä, että yleinen mielipide näkee transiuden mt-häiriönä ja toisten asenteita ei vaan setan propagandamylly voi määrätä ( ja sekös heitä ottaa päähän - mutta "hoitojen" jälkeen on todellisuus vastassa)?
Eri
Miksi sua kiinnostaa kuluttaa aikaa transuihin monta tuntia päivästä? Persut kannatta heitä kuin seta?
Jokainen saa olla kiinnostunut ihan siitä mistä haluaa.
Eikö ole aika ironista että persuja kiinnostaa aihe, vaikka vihaavat sitä? Ja he ouhuvat enemmän näistä kuin seta väki itse! Ristiriitaista ja ironista… Ikinä en ole transihmistä nähnyt puhuvan näin intensiivisesti aiheesta. Aina persut joka keskustelussa
Tulee ehkä sulle yllätyksenä, mutta kyllä mä ainakin olen puhunut aiheesta myös heteroystävieni kanssa, kaikki periaatteessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta eikä yksikään ole persu. Yleinen mielipide on valitettavasti se, että nämä aktivistiporukat ovat pilanneet kaikkien maineen.
Ja kuten aiemmin on todettu, niin ketään ei kiinnosta tavistransien touhut, vaan kritiikin kärki kohdistuu lasten/nuorten transiuttamiseen, naisten oikeuksien kaventumiseen, naisten tilojen menettämiseen, naisurheilun reiluuteen, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen yksipuoliseen muuttamiseen, homoseksuaalien eheyttämiseen ja siihen, että nämä litteän maan sukupuolitarinat ovat läpäisseet valtamedian ja yhteiskunnan rakenteet kouluopetusta myöten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Mä väitän, että jos olisi malli, jossa nää ihmiset otettaisiin tosissaan, tulevat he mistä syystä tahansa tutkittavaksi ja kerrottaisiin hoitojen haittapuolet, mutta tehtäisiin selväksi, että ovi ei lävähdä kiinni heti ensimmäisestä epäröinnistä, ihmiset tekis paljon järkevämpiä ratkaisuja. Kun nyt se transpolille meno on sellainen psykologinen trilleri, jossa et tiedä mikä jump scare odottaa kullakin käynnillä ja tuleeko porttikielto seuraavalla. Mun mielestä se saa ihmiset epärationaalisen voimakkaasti pitämään kiinni mahdollisuudesta hoitoihin. Nekin, jotka ei lopulta tarttis niitä. Ei ihmiset tee parhaita päätöksiä tuollaisessa kulttuurissa, mikä transpoleilla on.
Polille ei ole tarkoitus mennä pohdiskelemaan sukupuolifiilistä ja identiteettiä, vaan silloin kun homma on jo kasassa ja valmis transiutukseen. Sukupuolipohdinnat ja identiteettivatulointi tehdään kotona, kavereiden kanssa ja perusterveydenhuollossa. Kyllähän nuo nuoret menevät polille sillä ajatuksella, että jokainen tietää sukupuolensa itse ja poli antaa hormonit ja leikkauslähetteet saman tien. Ja sitten ollaan niiiiin pöyristyneitä, kun kyselläänkin henkilökohtaisia.
Jep, sitten menet sinne polille homma kasassa, kerrot itsestäsi ja ne alkaa kilpaa kyseenalaistaa sua, että onkohan nyt niin tai näin tai miltä tuntuu, kun et oo oikea mies, että mitä jos oot nainen ootko miettiny. Niin eikö se oo sitä vatulointia heidän aloitteesta?
Ja tuo sun eka ja toka kappale on hieman ristiriidassa keskenään, mutta niinhän sun jutut usein on.
Täytyyhän sen polin tietenkin aina varmistaa, että homma on oikeasti kasassa, vaikka kokelas olisi vanhempi ja kypsempi :DDD
Vai miten sun mielestä transprosessi etenee ihannetapauksessa, horkat ja leikkauslähete käteen ensikäynnillä?
No sitähän toi sun eka kappale meinas? Että polille sitten, kun oot valmis suoraan hoitoihin ja miettiny mitä haluat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yle muuten vääristeli tutkimustulosta transuaktivistien suuntaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Potilaan ymmärtäminen ja auttamishalu eivät saisi ajaa heidän turvallisuutensa yli. Esim. tuo "lääkäri yritti etsiä muita syitä muunsukupuolisuuteeni kuin oma sanani" Niin, koska se lääkäri ei ole päättämässä sukupuoli-identiteettiäsi vaan varmistamassa, että toivomillesi hoidoille ei ole estettä. Jos he haluaisivat turvallista hoitoa realistisin odotuksin, miksi nettihormonit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus? Mitä tässä oikeasti haetaan on se, ettei transhoitoihin pääsyyn saisi olla mitään psykiatrisia tutkimuksia. Se on ollut tavoite jo vuosia. Tämän uuden tutkimuksen - ja terveen järjenkin- valossa se olisi kuitenkin erittäin riskialtis hoitoprotokolla, sillä psykiatrisen hoidon tarve on transpopulaatiossa suurta ja tutkimusten lopettaminen voi johtaa ongelmien alidiagnosointiin, pitkittymiseen ja pahenemiseen.
Jep. Ja kuten se aiemmin linkattu saksalaistutkimus kertoo, niin transdiagnoosi oli poistunut jopa 60 prosentin kohdalla viiden vuoden jälkeen nuorista sukupuoliristiriitaa kokevista ihmisistä. Lasten sukupuoliristiriita häviää jopa 90 prosentin kohdalla murrosiän loppuun mennessä. Kun tiedetään diagnoosin häilyvyys, identiteettikehityksen keskeneräisyys, rogd, transiuden trendikkyys ja aktivismin vaikutus, niin nuorten henkilöiden transiutukset ovat erittäin hataralla pohjalla.
Miten tuo on mahdollista, kun sosiaalisen transition piti jotenkin "lukita" noi translapset ja nuoret transiuteen. Eli tää oli taas tällainen antitransparadoksi jälleen kerran.
Sulla taitaa nyt mennä lapset ja nuoret sekaisin. Saksalaistutkimus koskee nuoria ihmisiä, lapsellehan ei voi edes asettaa transdiagnoosia.
Niin mutta tossa viestissä hän puhuttiin, että 90% lapsista eli enemmän kuin nuorista. Oo ny onnellinen kun sun kauhukuvat ei ookaan totta.
Samassa viestissä voidaan puhua saman ilmiön eri puolista. Lapsuusiän sukupuoliristiriita viestii useimmiten ihan muusta kuin transkokemuksesta, kuten kaltoinkohtelusta perheessä tai seksuaalisesta traumakokemuksesta. Yleisimmin se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja tosiaan häviää jopa 90 prosentin kohdalla ilman sosiaalista transitiota. Ei siis kannata hätiköidä lasten ja nuorten transiuttamisen kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Aiemminhan transsukupuolisuutta lähdettiin hoitamaan terapialla ja erilaisilla eheytyshoidoilla, mutta sitten huomattiin, että (silloin kun se on aito) identiteetti on pysyvä, eikä sitä voi terapialla muuttaa. Sen jälkeen huomattiin, että fyysinen transitio auttaa siinä, missä terapia ei.
Nyt asia on kääntynyt vähän päälaelleen erityisesti sen jälkeen, kun nuoret ovat ottaneet omakseen tämän transtrendin. Asiaa pitäisi pystyä tarkastelemaan objektiivisesti ja erottamaan ne, joiden transidentiteetti on aito niistä, joilla se on enemmän muoti-ilmiö tai porukkaan kuulumisen tarve, tai jokin muu vastaava, mutta mitenpä teet sen, kun ei ole mitään aidosti objektiivista tapaa erottaa oikeat transihmiset niistä, jotka esittää transihmisiä.
Mä väitän, että jos olisi malli, jossa nää ihmiset otettaisiin tosissaan, tulevat he mistä syystä tahansa tutkittavaksi ja kerrottaisiin hoitojen haittapuolet, mutta tehtäisiin selväksi, että ovi ei lävähdä kiinni heti ensimmäisestä epäröinnistä, ihmiset tekis paljon järkevämpiä ratkaisuja. Kun nyt se transpolille meno on sellainen psykologinen trilleri, jossa et tiedä mikä jump scare odottaa kullakin käynnillä ja tuleeko porttikielto seuraavalla. Mun mielestä se saa ihmiset epärationaalisen voimakkaasti pitämään kiinni mahdollisuudesta hoitoihin. Nekin, jotka ei lopulta tarttis niitä. Ei ihmiset tee parhaita päätöksiä tuollaisessa kulttuurissa, mikä transpoleilla on.
Polille ei ole tarkoitus mennä pohdiskelemaan sukupuolifiilistä ja identiteettiä, vaan silloin kun homma on jo kasassa ja valmis transiutukseen. Sukupuolipohdinnat ja identiteettivatulointi tehdään kotona, kavereiden kanssa ja perusterveydenhuollossa. Kyllähän nuo nuoret menevät polille sillä ajatuksella, että jokainen tietää sukupuolensa itse ja poli antaa hormonit ja leikkauslähetteet saman tien. Ja sitten ollaan niiiiin pöyristyneitä, kun kyselläänkin henkilökohtaisia.
Jep, sitten menet sinne polille homma kasassa, kerrot itsestäsi ja ne alkaa kilpaa kyseenalaistaa sua, että onkohan nyt niin tai näin tai miltä tuntuu, kun et oo oikea mies, että mitä jos oot nainen ootko miettiny. Niin eikö se oo sitä vatulointia heidän aloitteesta?
Ja tuo sun eka ja toka kappale on hieman ristiriidassa keskenään, mutta niinhän sun jutut usein on.
Täytyyhän sen polin tietenkin aina varmistaa, että homma on oikeasti kasassa, vaikka kokelas olisi vanhempi ja kypsempi :DDD
Vai miten sun mielestä transprosessi etenee ihannetapauksessa, horkat ja leikkauslähete käteen ensikäynnillä?
No sitähän toi sun eka kappale meinas? Että polille sitten, kun oot valmis suoraan hoitoihin ja miettiny mitä haluat.
Transiutettavan näkökulmasta asia voi olla selvä, mutta polille se ihminen taustoineen on täysin vieras ja tutkimukset täytyy tehdä.
Vierailija kirjoitti:
Yle muuten vääristeli tutkimustulosta transuaktivistien suuntaan
Toimittajan käyttämällä asiantuntijalla on eturistiriita aiheessa, koska hän saa elantonsa sukupuolen moninaisuuden aihepiiristä. Sidonnaisuus ja ennakkoasenne olisi pitänyt ainakin ilmaista jutussa. Toimittaja olisi voinut valita substanssiltaan täysin eri kaliiberin asiantuntijan ja suhteuttaa tutkimuksen löydökset kansainväliseen keskusteluun lasten ja nuorten transhoidoista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko siis transvihaa toivoa, että transiutukset kohdistetaan vain sellaisille yksilöille, jotka hyötyvät niistä oikeasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle muuten vääristeli tutkimustulosta transuaktivistien suuntaan
Toimittajan käyttämällä asiantuntijalla on eturistiriita aiheessa, koska hän saa elantonsa sukupuolen moninaisuuden aihepiiristä. Sidonnaisuus ja ennakkoasenne olisi pitänyt ainakin ilmaista jutussa. Toimittaja olisi voinut valita substanssiltaan täysin eri kaliiberin asiantuntijan ja suhteuttaa tutkimuksen löydökset kansainväliseen keskusteluun lasten ja nuorten transhoidoista.
Cancelointi ja vihaposti uhkaa, jos niin tekee. Se on se Terffin maine, jota vihervasemmistonaiset pelkää ja karttaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Transpolitiikka-instatililtä löytyy Transpolien toimintaan pettyneiden tarinoita, joista käy hyvin ilmi, miksi on tullut jäähy tai hylsy:
"Minulla on vain pahoja kokemuksia Helsingin transpolin puolelta. Lääkäri yritti toistuvasti etsiä kaikkia muita syitä muu-sukupuolisuuteeni, kuin oma sanani."
"Hän ehdotteli toistuvasti isäni hyväksi käyttäneen minua lapsena, vihjaili miten naisvihaa täynnä olevan maailman takia haluaisin olla mies, tai hämmentää ihmisiä sukupuolellani."
"...olin 2 vuoden odotuksen aikana turvautunut yksityiseen lääkäriin massektonian kanssa. Kyseinen plastiikkakirurgi kertoi minulle tekevänsä enemmän rintojen poistoja kuin niiden suurennuksia. Suurin osa oli kuulemma transpolin entisiä asiakkaita, tai muita ihmisiä, jotka eivät edes yrittäneet lähteä marssimaan transpolin pillin mukaan saadakseen hoitoa.Olen nyt Tampereen transpolilla hoidon toivossa, mutta olen varautunut ostamaan hormonihoitoni ulkomailta. Valitettavasti itsemääräämisoikeus ei Suomessa riittää siihen, että saisit sukupuoleen vähänkään viitteellistä hoitoa. Olkoon se julkiselta puolelta rintojen pienennyksen sijaan valita ottaa rinnat pois, tai aloittaa hormonihoidot ilman transpolia portinvartijana."
https://www.instagram.com/p/CumAaAItHCP/?img_index=6
Nämä tyypit kuvittelevat, että Transpolille pitäisi voida mennä kuin karkkikauppaan ja valita laareista haluamansa annostukset hormoneita ja kehonmuokkaukset.
Niin sitä voi eri silmälasein lukea jutun. Nuo ihmiset haluaisi ihan aidosti heidän kokemuksensa aidosti ymmärtävää tutkimusta ja turvallista hoitoa virallista kautta. Nuo polien ongelmat ajavat ihmisiä itselääkinnän pariin esim. kaikkien seurantojen ulkopuolelle. Noita tarinoita on niin paljon, myös heidän kertomana jotka ovat saaneet diagnoosin, etten epäile polien outoa kulttuuria hetkeäkään.
Yhtään kukaan ei mene sinne polille "karkkikauppaan". Jos he sellaisen haluaisivat, ne netin diy-hormonit olisivat heti saatavilla ilman tuota transpolin kyykytysreissua.
Potilaan ymmärtäminen ja auttamishalu eivät saisi ajaa heidän turvallisuutensa yli. Esim. tuo "lääkäri yritti etsiä muita syitä muunsukupuolisuuteeni kuin oma sanani" Niin, koska se lääkäri ei ole päättämässä sukupuoli-identiteettiäsi vaan varmistamassa, että toivomillesi hoidoille ei ole estettä. Jos he haluaisivat turvallista hoitoa realistisin odotuksin, miksi nettihormonit ovat nykyään enemmän sääntö kuin poikkeus? Mitä tässä oikeasti haetaan on se, ettei transhoitoihin pääsyyn saisi olla mitään psykiatrisia tutkimuksia. Se on ollut tavoite jo vuosia. Tämän uuden tutkimuksen - ja terveen järjenkin- valossa se olisi kuitenkin erittäin riskialtis hoitoprotokolla, sillä psykiatrisen hoidon tarve on transpopulaatiossa suurta ja tutkimusten lopettaminen voi johtaa ongelmien alidiagnosointiin, pitkittymiseen ja pahenemiseen.
Jep. Ja kuten se aiemmin linkattu saksalaistutkimus kertoo, niin transdiagnoosi oli poistunut jopa 60 prosentin kohdalla viiden vuoden jälkeen nuorista sukupuoliristiriitaa kokevista ihmisistä. Lasten sukupuoliristiriita häviää jopa 90 prosentin kohdalla murrosiän loppuun mennessä. Kun tiedetään diagnoosin häilyvyys, identiteettikehityksen keskeneräisyys, rogd, transiuden trendikkyys ja aktivismin vaikutus, niin nuorten henkilöiden transiutukset ovat erittäin hataralla pohjalla.
Miten tuo on mahdollista, kun sosiaalisen transition piti jotenkin "lukita" noi translapset ja nuoret transiuteen. Eli tää oli taas tällainen antitransparadoksi jälleen kerran.
Sulla taitaa nyt mennä lapset ja nuoret sekaisin. Saksalaistutkimus koskee nuoria ihmisiä, lapsellehan ei voi edes asettaa transdiagnoosia.
Niin mutta tossa viestissä hän puhuttiin, että 90% lapsista eli enemmän kuin nuorista. Oo ny onnellinen kun sun kauhukuvat ei ookaan totta.
Samassa viestissä voidaan puhua saman ilmiön eri puolista. Lapsuusiän sukupuoliristiriita viestii useimmiten ihan muusta kuin transkokemuksesta, kuten kaltoinkohtelusta perheessä tai seksuaalisesta traumakokemuksesta. Yleisimmin se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja tosiaan häviää jopa 90 prosentin kohdalla ilman sosiaalista transitiota. Ei siis kannata hätiköidä lasten ja nuorten transiuttamisen kanssa.
Onko tästä Lapsuusiän sukupuoliristiriita viestii useimmiten ihan muusta kuin transkokemuksesta, kuten kaltoinkohtelusta perheessä tai seksuaalisesta traumakokemuksesta. tutkimustietoa?
Yleisimmin se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja tosiaan häviää jopa 90 prosentin kohdalla ilman sosiaalista transitiota. Tämä oli se tieto ennen nykyistä transbuumia ja oli tutkimuksiakin. Sitten tuli poleille ihan eri demografia. Ennen oli pojat jotka identifioitui tytöksi, nyt enemmän toisin päin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Oikeasti ongelma on siinä että trans nyt vain on mt-ongelma (suurimman osan mielestä) vaikka nykyinen eetos tätä yrittääkin kieltää. Siksi sen "erottaminen" näistä on lähtökohtaisesti toivotonta.
Vähän sama ilmiö kuin down-lapsi on "terve vauva" koska down ei määritelmällisesti ole sairaus vaikka noin 100% ihmisistä ajattelee ettei ihan terve kuitenkaan.
Tuo "monen mielestä" kyllä kuvaa pointtiasi hyvin. Jostain syystä transasioissa pitää päästä ihan joka naapurin Heikin ja vauvapalstan Maijan mutuilemaan.
Down ihminen voi olla terve ihan kuten kaikki muutkin ihmiset. Hän on silti edelleen downihminen. Mikä ihmeen vertaus tuokin nyt on?
Edelleen, jos transkiihkoilu alkaa kävellä minun todellisuuskäsitykseni ja oikeustajuni yli niin todellakin otan ihan tavallisena äänestäjänä kantaa tähän asiaan siellä missä se onnistuu. Ei varmasti ole sattumaa että täällä annetaan kriittisten näkökulmien tulla esille - se tehdään siksi että päätyisimme aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin. Tähän keskusteluun voi osallistua jokainen aiheesta huolestunut. Miksei saisi? Loukkaako se tiettyjen tahojen suuruuskuvitelmia itsestään? Joista käsin he luulevat voivat päättää asioita toisten ohi "koska te ette tajua tästä mitään".
Ei kuulosta rehelliseltä toiminnalta.
Olet pää syvällä jossain netin perseessä, keskustelet asiattomasti ja levittelet disinformaatiota. Ja sitten kuvailet korulausein, että sillä lailla päästäisiin aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin.
Et voi kyllä ketään syyttää harhaisemmaksi kuin sinä.
Mitähän se levitetty disinformaatio on? Näitä tutkimustuloksia? Sitä että housuihin katsomalla sukupuoli selviää? Sitä, että yleinen mielipide näkee transiuden mt-häiriönä ja toisten asenteita ei vaan setan propagandamylly voi määrätä ( ja sekös heitä ottaa päähän - mutta "hoitojen" jälkeen on todellisuus vastassa)?
Eri
Miksi sua kiinnostaa kuluttaa aikaa transuihin monta tuntia päivästä? Persut kannatta heitä kuin seta?
Jokainen saa olla kiinnostunut ihan siitä mistä haluaa.
Eikö ole aika ironista että persuja kiinnostaa aihe, vaikka vihaavat sitä? Ja he ouhuvat enemmän näistä kuin seta väki itse! Ristiriitaista ja ironista… Ikinä en ole transihmistä nähnyt puhuvan näin intensiivisesti aiheesta. Aina persut joka keskustelussa
Tulee ehkä sulle yllätyksenä, mutta kyllä mä ainakin olen puhunut aiheesta myös heteroystävieni kanssa, kaikki periaatteessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta eikä yksikään ole persu. Yleinen mielipide on valitettavasti se, että nämä aktivistiporukat ovat pilanneet kaikkien maineen.
Ja kuten aiemmin on todettu, niin ketään ei kiinnosta tavistransien touhut, vaan kritiikin kärki kohdistuu lasten/nuorten transiuttamiseen, naisten oikeuksien kaventumiseen, naisten tilojen menettämiseen, naisurheilun reiluuteen, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen yksipuoliseen muuttamiseen, homoseksuaalien eheyttämiseen ja siihen, että nämä litteän maan sukupuolitarinat ovat läpäisseet valtamedian ja yhteiskunnan rakenteet kouluopetusta myöten.
Onko niin, että tää ei oikeesti kaivele naisia/feministejä? Vai onko, että eivät vaan halua/uskalla puhua maineensa likaamisen pelossa? Jos jälkimmäistä, niin sitten kun tuuli muuttuu, niin se muuttuu nopeasti, koska ajatukset on siellä alla piilossa kannatettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle muuten vääristeli tutkimustulosta transuaktivistien suuntaan
Toimittajan käyttämällä asiantuntijalla on eturistiriita aiheessa, koska hän saa elantonsa sukupuolen moninaisuuden aihepiiristä. Sidonnaisuus ja ennakkoasenne olisi pitänyt ainakin ilmaista jutussa. Toimittaja olisi voinut valita substanssiltaan täysin eri kaliiberin asiantuntijan ja suhteuttaa tutkimuksen löydökset kansainväliseen keskusteluun lasten ja nuorten transhoidoista.
Lisäksi toimittajan sanavalinta vähätteli tai jopa vääristä tuloksen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Tuo on juuri sitä kritisoitua aktivistijargonia. Jos on "aina ollut sitä sukupuolta", niin silloinhan ei tarvita transiutusta? Muut ihmiset ovat kuitenkin kohdanneet ja kohdelleet siinä alkuperäisessä sukupuolessa. Saattaa olla hieman erilaista elää transiutuksen jälkeen tavoitesukupuolta muistuttavana sen kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Uskottava kehollinen transiutuminen voi viedä kymmenenkin vuotta.
Mutta eikö sitä ennen ole jo esiintynyt siinä tavoitesukupuolessa? Harva läpäisee transiutuksen jälkeenkään.
Aktivisti tarkoitti, että trans on ollut aina henkisesti sitä tavoitesukupuoltaan, mutta muuthan eivät siitä tiedä ja kohtaavat sen perusteella mitä näkevät.
Millä tavalla ollaan henkisesti tavoitesukupuolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle muuten vääristeli tutkimustulosta transuaktivistien suuntaan
Toimittajan käyttämällä asiantuntijalla on eturistiriita aiheessa, koska hän saa elantonsa sukupuolen moninaisuuden aihepiiristä. Sidonnaisuus ja ennakkoasenne olisi pitänyt ainakin ilmaista jutussa. Toimittaja olisi voinut valita substanssiltaan täysin eri kaliiberin asiantuntijan ja suhteuttaa tutkimuksen löydökset kansainväliseen keskusteluun lasten ja nuorten transhoidoista.
Lisäksi toimittajan sanavalinta vähätteli tai jopa vääristä tuloksen
Ylelle pitäisi monimuotoisuuden nimissä palkata vähän persujakin. Tai mieluiten oikeita neutraaleja toimittajia, mutta se olisi ehkä liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Tuo on juuri sitä kritisoitua aktivistijargonia. Jos on "aina ollut sitä sukupuolta", niin silloinhan ei tarvita transiutusta? Muut ihmiset ovat kuitenkin kohdanneet ja kohdelleet siinä alkuperäisessä sukupuolessa. Saattaa olla hieman erilaista elää transiutuksen jälkeen tavoitesukupuolta muistuttavana sen kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Uskottava kehollinen transiutuminen voi viedä kymmenenkin vuotta.
Mutta eikö sitä ennen ole jo esiintynyt siinä tavoitesukupuolessa? Harva läpäisee transiutuksen jälkeenkään.
Aktivisti tarkoitti, että trans on ollut aina henkisesti sitä tavoitesukupuoltaan, mutta muuthan eivät siitä tiedä ja kohtaavat sen perusteella mitä näkevät.
Millä tavalla ollaan henkisesti tavoitesukupuolta?
Sitähän ei kukaan ole osannut oikein määritellä.
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Ei nyt ehkä ihan noinkaan että jos kehoahdistusta on niin yhteiskunnan on tuettava näihin muokkaushoitoihin. Ihmisiä kun on täällä ahdistuksen kanssa kamppailevia paljon ja huomattavasti isompaa massaa saadaan tuettua jos valitaan annettavat hoidot vähän eri tavalla eli kustannus/hyötysuhde etulinjassa. Ei toisen ahdistus ole sen tärkeämpi tai priorisoitava pelkästään sillä perusteella mistä ahdistus tulee. Kuten sanottu jo aiemmin, vaikkapa nenäkin voi ahdistaa hirvittävästi, yksinäisyys tai traumat.
Tulee ehkä sulle yllätyksenä, mutta kyllä mä ainakin olen puhunut aiheesta myös heteroystävieni kanssa, kaikki periaatteessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta eikä yksikään ole persu. Yleinen mielipide on valitettavasti se, että nämä aktivistiporukat ovat pilanneet kaikkien maineen.