Lue keskustelun säännöt.
Tutkimus: Sukupuolenkorjaushoidot eivät ole yhteydessä nuorten mielenterveyden paranemiseen
14.04.2026 |
Kattavassa kansallisessa rekisteritutkimuksessa tutkijat tarkastelivat kaikkia nuoria, jotka olivat hakeutuneet vuosien 1996–2019 aikana sukupuoliahdistuksen takia HUSin ja TAYSin sukupuoli-identiteettipoliklinikoille.
Nuoret, jotka hakeutuivat sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin toiveenaan päästä korjaushoitoon, olivat tutkimuksen mukaan tarvinneet psykiatrista hoitoa vakaviin mielenterveyden häiriöihin kolme kertaa useammin kuin samanikäiset verrokit.
Kun sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutumisesta oli kulunut vähintään kaksi vuotta, vakavaa psykiatrista sairastavuutta oli neljä kertaa niin usein kuin vertailuväestöllä.
Tampereen yliopiston tiedotteen mukaan vakavat mielenterveyden häiriöt lisääntyivät erityisesti niiden joukossa, jotka olivat saaneet fyysisiä sukupuolenkorjaushoitoja.
Kommentit (1668)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Oikeasti ongelma on siinä että trans nyt vain on mt-ongelma (suurimman osan mielestä) vaikka nykyinen eetos tätä yrittääkin kieltää. Siksi sen "erottaminen" näistä on lähtökohtaisesti toivotonta.
Vähän sama ilmiö kuin down-lapsi on "terve vauva" koska down ei määritelmällisesti ole sairaus vaikka noin 100% ihmisistä ajattelee ettei ihan terve kuitenkaan.
Tuo "monen mielestä" kyllä kuvaa pointtiasi hyvin. Jostain syystä transasioissa pitää päästä ihan joka naapurin Heikin ja vauvapalstan Maijan mutuilemaan.
Down ihminen voi olla terve ihan kuten kaikki muutkin ihmiset. Hän on silti edelleen downihminen. Mikä ihmeen vertaus tuokin nyt on?
Edelleen, jos transkiihkoilu alkaa kävellä minun todellisuuskäsitykseni ja oikeustajuni yli niin todellakin otan ihan tavallisena äänestäjänä kantaa tähän asiaan siellä missä se onnistuu. Ei varmasti ole sattumaa että täällä annetaan kriittisten näkökulmien tulla esille - se tehdään siksi että päätyisimme aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin. Tähän keskusteluun voi osallistua jokainen aiheesta huolestunut. Miksei saisi? Loukkaako se tiettyjen tahojen suuruuskuvitelmia itsestään? Joista käsin he luulevat voivat päättää asioita toisten ohi "koska te ette tajua tästä mitään".
Ei kuulosta rehelliseltä toiminnalta.
Olet pää syvällä jossain netin perseessä, keskustelet asiattomasti ja levittelet disinformaatiota. Ja sitten kuvailet korulausein, että sillä lailla päästäisiin aidosti vapaan harkinnan ja keskustelun kautta viisaisiin ja eettisesti lujiin ratkaisuihin.
Et voi kyllä ketään syyttää harhaisemmaksi kuin sinä.
Mitähän se levitetty disinformaatio on? Näitä tutkimustuloksia? Sitä että housuihin katsomalla sukupuoli selviää? Sitä, että yleinen mielipide näkee transiuden mt-häiriönä ja toisten asenteita ei vaan setan propagandamylly voi määrätä ( ja sekös heitä ottaa päähän - mutta "hoitojen" jälkeen on todellisuus vastassa)?
Eri
Miksi sua kiinnostaa kuluttaa aikaa transuihin monta tuntia päivästä? Persut kannatta heitä kuin seta?
Jokainen saa olla kiinnostunut ihan siitä mistä haluaa.
Eikö ole aika ironista että persuja kiinnostaa aihe, vaikka vihaavat sitä? Ja he ouhuvat enemmän näistä kuin seta väki itse! Ristiriitaista ja ironista… Ikinä en ole transihmistä nähnyt puhuvan näin intensiivisesti aiheesta. Aina persut joka keskustelussa
Tulee ehkä sulle yllätyksenä, mutta kyllä mä ainakin olen puhunut aiheesta myös heteroystävieni kanssa, kaikki periaatteessa seksuaali- ja sukupuolivähemmistöjen puolesta eikä yksikään ole persu. Yleinen mielipide on valitettavasti se, että nämä aktivistiporukat ovat pilanneet kaikkien maineen.
Ja kuten aiemmin on todettu, niin ketään ei kiinnosta tavistransien touhut, vaan kritiikin kärki kohdistuu lasten/nuorten transiuttamiseen, naisten oikeuksien kaventumiseen, naisten tilojen menettämiseen, naisurheilun reiluuteen, yhteiskunnallisen sukupuolikäsityksen yksipuoliseen muuttamiseen, homoseksuaalien eheyttämiseen ja siihen, että nämä litteän maan sukupuolitarinat ovat läpäisseet valtamedian ja yhteiskunnan rakenteet kouluopetusta myöten.
Onko niin, että tää ei oikeesti kaivele naisia/feministejä? Vai onko, että eivät vaan halua/uskalla puhua maineensa likaamisen pelossa? Jos jälkimmäistä, niin sitten kun tuuli muuttuu, niin se muuttuu nopeasti, koska ajatukset on siellä alla piilossa kannatettuja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle muuten vääristeli tutkimustulosta transuaktivistien suuntaan
Toimittajan käyttämällä asiantuntijalla on eturistiriita aiheessa, koska hän saa elantonsa sukupuolen moninaisuuden aihepiiristä. Sidonnaisuus ja ennakkoasenne olisi pitänyt ainakin ilmaista jutussa. Toimittaja olisi voinut valita substanssiltaan täysin eri kaliiberin asiantuntijan ja suhteuttaa tutkimuksen löydökset kansainväliseen keskusteluun lasten ja nuorten transhoidoista.
Lisäksi toimittajan sanavalinta vähätteli tai jopa vääristä tuloksen
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Tuo on juuri sitä kritisoitua aktivistijargonia. Jos on "aina ollut sitä sukupuolta", niin silloinhan ei tarvita transiutusta? Muut ihmiset ovat kuitenkin kohdanneet ja kohdelleet siinä alkuperäisessä sukupuolessa. Saattaa olla hieman erilaista elää transiutuksen jälkeen tavoitesukupuolta muistuttavana sen kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Uskottava kehollinen transiutuminen voi viedä kymmenenkin vuotta.
Mutta eikö sitä ennen ole jo esiintynyt siinä tavoitesukupuolessa? Harva läpäisee transiutuksen jälkeenkään.
Aktivisti tarkoitti, että trans on ollut aina henkisesti sitä tavoitesukupuoltaan, mutta muuthan eivät siitä tiedä ja kohtaavat sen perusteella mitä näkevät.
Millä tavalla ollaan henkisesti tavoitesukupuolta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yle muuten vääristeli tutkimustulosta transuaktivistien suuntaan
Toimittajan käyttämällä asiantuntijalla on eturistiriita aiheessa, koska hän saa elantonsa sukupuolen moninaisuuden aihepiiristä. Sidonnaisuus ja ennakkoasenne olisi pitänyt ainakin ilmaista jutussa. Toimittaja olisi voinut valita substanssiltaan täysin eri kaliiberin asiantuntijan ja suhteuttaa tutkimuksen löydökset kansainväliseen keskusteluun lasten ja nuorten transhoidoista.
Lisäksi toimittajan sanavalinta vähätteli tai jopa vääristä tuloksen
Ylelle pitäisi monimuotoisuuden nimissä palkata vähän persujakin. Tai mieluiten oikeita neutraaleja toimittajia, mutta se olisi ehkä liikaa vaadittu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Tuo on juuri sitä kritisoitua aktivistijargonia. Jos on "aina ollut sitä sukupuolta", niin silloinhan ei tarvita transiutusta? Muut ihmiset ovat kuitenkin kohdanneet ja kohdelleet siinä alkuperäisessä sukupuolessa. Saattaa olla hieman erilaista elää transiutuksen jälkeen tavoitesukupuolta muistuttavana sen kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Uskottava kehollinen transiutuminen voi viedä kymmenenkin vuotta.
Mutta eikö sitä ennen ole jo esiintynyt siinä tavoitesukupuolessa? Harva läpäisee transiutuksen jälkeenkään.
Aktivisti tarkoitti, että trans on ollut aina henkisesti sitä tavoitesukupuoltaan, mutta muuthan eivät siitä tiedä ja kohtaavat sen perusteella mitä näkevät.
Millä tavalla ollaan henkisesti tavoitesukupuolta?
Sitähän ei kukaan ole osannut oikein määritellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Ei nyt ehkä ihan noinkaan että jos kehoahdistusta on niin yhteiskunnan on tuettava näihin muokkaushoitoihin. Ihmisiä kun on täällä ahdistuksen kanssa kamppailevia paljon ja huomattavasti isompaa massaa saadaan tuettua jos valitaan annettavat hoidot vähän eri tavalla eli kustannus/hyötysuhde etulinjassa. Ei toisen ahdistus ole sen tärkeämpi tai priorisoitava pelkästään sillä perusteella mistä ahdistus tulee. Kuten sanottu jo aiemmin, vaikkapa nenäkin voi ahdistaa hirvittävästi, yksinäisyys tai traumat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
No olisiko niin, että kun ei siinä ole ennen hoitoja elänyt niin kyllähän se muuttuu monin tavoin. Sosiaaliset tilanteet ja muiden ihmisten näkemys ja suhtautuminen myös muuttuu. Ei taida naisten puolella olla mitään avoimesti piereskelyä jos sattuu pierettämään tai että vessassa haisee kusi ja on roiskeita lattialla ja pukkarissa haisee hiki ja sukkamehu. Jututkin on aika erilaiset kuin naisten puolella eikä niin kyllä naisten kuullen jutella.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kummallisia johtopäätöksiä vedetään tästä tutkimuksesta. Eihän se mitannut muuta kuin käyntikertojen määriä erityissairaanhoidon (psykiatria) puolella, ja verrokkiryhmänä oli cis-sukupuoliset nuoret, joilla ei ollut psykiatrisen hoidon tarvetta. Ei tuosta siis oikein voi päätellä mitään vielä.
Kysymys onkin siitä, miksi ne käyntikerrat lisääntyy niin voimakkaasti transtutkimusten jälkeen. Erityissairaanhoidon lähetteet kertoo vakavasta psyykkisestä sairastuvuudesta, ei sinne huvikseen mennä. Kontrolliryhmä oli satunnaisvalikoitu, eli heidän osalta mt-häiriöitä ei poissuljettu mitenkään.
Tästä tutkimuksesta niitä syitä ei voi päätellä, ei edes sitä oliko transhoidot pahentaneet mielenterveyttä. Mutta se kumoaa täysin nämä vastuuttomat väitteet siitä, että transhoidot parantaa mt-ongelmia ja pelastaa henkiä ja siksi niitä pitäisi saada mahdollisimman helposti. Psyykkinen oireilu ei katoa kehoa muokkaamalla vaan vaatii oman hoitonsa - ja ehdottomasti ennen kuin kehoon kajotaan.
Tämä on kyllä totta, eikä ole kenenkään etu jos vääriä diagnooseja tulee. Suomalaiset poliklinikat toimivat kuitenkin lähtökohtaisesti huonosti siinä, miten ne suhtautuvat samanaikaisten mielenterveysongelmien ja sukupuolidysforian tutkimiseen. Se saa osan piilottelemaan mielenterveysongelmiaan. Mielestäni syy ei ole niiden ihmisten, vaan rikkinäisen prosessin.
Näkisin ettei vika ole niinkään klinikoissa, vaan sukupuoli-identiteetin tutkiminen on jo lähtökohtaisesti haastavaa jos potilaalla on samanaikaisia mielenterveysongelmia. Ne vaikeuttavat huomattavasti luotettavan arvion tekemistä siitä, että henkilö kokee niin vakaasti ja pysyväluonteisesti että hänen kuuluisi olla toista sukupuolta, että kehon muokkaaminen saattaisi parantaa hänen prognoosiaan. Siksi on turvallisinta hoitaa mt-häiriöt ensin ja jatkaa transtutkimuksia vasta sen jälkeen, ei samanaikaisesti. Eikä niitä muita ongelmia tule hoitaa transpolilla vaan oman asuinalueen palveluissa.
Juuri näin. Ja koska transsukupuolen hoitokriteerit ovat jo olemassa, ei tarvita transpoliklinikkaa, saati kahta sellaista. Sellaiseen ei ole mitään syytä eikä rahaakaan.
Luin osan viesteistänne tässä ketjussa ja ilmeni, että monet hakevat hormoninsa ja leikkauksensa muualta. Mihin julkisen puolen terveydenhuoltoa edes tässä tarvitaan, jos kerran itse tiedetään paremmin? Maksajan rooliin tietenkin. Mutta sellaiseen toimeen meidän terveydenhuoltoamme ei voi valjastaa missään muussakaan sairaudessa, ne oikeat "poppamiehet" hoitavat sitten hoidot ja rahastuksen myös ja kaikki ovat tyytyväisiä.
Jos kohtelu polilla on ollut epäkunnioittavaa, siitä tulee tehdä valitus. Jos valitus koskee halutun hoidon epäämistä, valittaminen on turhaa, koska lääkäri toimii määrättyjen hoitokriteerien mukaisesti, vaikka joskus se tietysti on voinut unohtua kertoa potilaalle. Hoitohenkilökunnan käytös ei tietenkään aina ole esimerkillistä ja myös heillä saattaa olla syrjiviä asenteita ja ennakkoluuloja, mutta todellista ammattilaisuutta on osata käsitellä suurin osa niistäkin tilanteista asiallisesti, missä asiakas on tyytymätön ja pettynyt, vaikka lääkäri ei siihen olisikaan mitenkään syyllinen. Ja tietenkin myös silloin, jos on ollut töykeä ja epäammattimainen. Esihenkilö ja johto vastaavat näistä asioista viime kädessä.
Anonyymien nettivalitusten lukeminen ei kuulosta kovin fiksulta tavalta hankkia tietoa mahdollisesta tyytymättömyydestä ja ihmettelen, löytyykö paljonkin jengiä, joka uskoo kaiken lukemansa. Kun asioilla tuppaa olemaan aina se toinenkin puoli, jota ei kerrota. Lisäksi kaikki kertomukset voivat olla lähtöisin vaikka samalta näppikseltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tämä tutkimus osoittaa juuri sen mistä olen koko ajan puhunut. Mitä sukupuolivaihdos tekee nuorten mielenterveydelle.
Olen seurannut hyvin läheltä tämmöistä prosessia, ihminen, joka haluaa vaihtaa, sukupuolensa on mielessään muodostanut jo uuden minuuden ja minäkuvan uudessa sukupuolessa. Sitten, kun raskaiden hoitojen uuvuttamana henkilö huomaakin, ettei se mitä hän on halunnut olla vastaakaan todellisuutta, eikä hän olekaan tyytyväinen omaan persoonallisuuteensa tai ”uuteen kehoonsa”.
Syntyy kierre, mahdollisesti jo taustalla olevat mielenterveysongelmat eivät häviä, päinvastoin raskaat hoidot ja lääkkeet lisäävät mielenterveysongelmia- ja ahdistuneisuutta. Nuoret eivät välttämättä edes ymmärrä, kuinka raskas prosessi sukupuolen vaihdos on myös mielenterveydelle, lapsista puhumattakaan.
Kysymys onkin; miksi tästä asiasta on pitänyt tehdä väkisin trendi? Miksi esimerkiksi SETA- kannustaa nuoria olemaan jotain, mitä eivät oikeasti ole tai oikeasti edes halua olla.
Ainoa vaan, että tutkimus ei tutkinut mielenterveyden tilaa lainkaan. Ainoastaan laski psykiatrikäyntejä käyttäen verrokkiryhmänä nuoria, joita ei rutiininomaisesti ohjata psykiatrille (kuten sukupuoli-identiteetin tutkimuksiin hakeutuvia). Tutkimus itse toteaa tämän puutteeksi sen johtopäätöksissä. Mutta mitäpä siitä, jos voi käyttää puutteellista tutkimusta lyömäaseena.
Vastusta vaan transihmisiä, hoitoja ja kaikkea mitä mieleen tulee, mutta jos edes tekisit sen paikkansa pitävin argumentein sitten?
Miksi ei-transien transsaus ei huoleta transihmisiä?
Miten niin ei huoleta. Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin. Siitähän tässä ei ole kyse.
"Ei ole kenenkään etu, jos joku saa väärän transdiagnoosin."
1. Kaikki transdiagnoosit tuottavat rahaa ainakin lääketeollisuudelle ja sukupuoli-identiteetin tutkimuspoliklinikoitten pseudotieteellisille "poppatohtoreille", osa diagnooseista myös sukupuolenmuokkauskirurgeille.
2. Transdiagnoosi on lääketeollisuuden, omassa ahneessa taloudellisen voiton tavoittelussaan, keksimä täysin pseudotieteellinen diagnoosi.
3. Transkokemus on oire jostain seuraavista mielenterveyshäiriöistä: 1. ahdistuneisuushäiriö, 2. kehonkuvanhäiriö, 3. pakko-oireinen häiriö tai 4. skitsofrenia. 3 ensin mainittua voivat esiintyä myös päällekkäin. Oikea hoito kaikkiin edellä mainittuihin on psykoterapia ja tarvittaessa psyykenlääkitys.
Luulisi että pitkäaikainen psykiatrinen hoito ja lääkitys tuottaisi enemmän rahaa kuin yksittäiset leikkaukset plus verraten halvat hormonit.
Yhden transihmisen tunnen, hänellä vakava ahdistus ja surkea kehonkuva paranivat tranhoidon myötä.
Jenkeissä on laskettu, että yhden ihmisen transiuttaminen maksaa miljoonan. Ja mitä aikaisemmin transiutus tehdään, niin sitä pidempään pätäkkää irtoaa transteollisuudelle.
Ja transsukupuoliset ovat koko loppuelämänsä ajan kiinni lääkkeissä eli hormoneissa, ne ovat kalliita ja jos on leikkauksia ja tullut komplikaatioita, niistäkin tulee lisää rahaa pharmalle.
Aika moni muukin on kiinni lääkkeissä monien vaivojen takia ja ne vasta lääkeyhtiöille rahasampo ovatkin. Ihan peruskorvauksella koko vuoden hormonit maksaa 160€. Kallistako?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
No olisiko niin, että kun ei siinä ole ennen hoitoja elänyt niin kyllähän se muuttuu monin tavoin. Sosiaaliset tilanteet ja muiden ihmisten näkemys ja suhtautuminen myös muuttuu. Ei taida naisten puolella olla mitään avoimesti piereskelyä jos sattuu pierettämään tai että vessassa haisee kusi ja on roiskeita lattialla ja pukkarissa haisee hiki ja sukkamehu. Jututkin on aika erilaiset kuin naisten puolella eikä niin kyllä naisten kuullen jutella.
Eiköhän siihen sopeudu nopeasti, koska on samaa sukupuolta ollut aina.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Ei nyt ehkä ihan noinkaan että jos kehoahdistusta on niin yhteiskunnan on tuettava näihin muokkaushoitoihin. Ihmisiä kun on täällä ahdistuksen kanssa kamppailevia paljon ja huomattavasti isompaa massaa saadaan tuettua jos valitaan annettavat hoidot vähän eri tavalla eli kustannus/hyötysuhde etulinjassa. Ei toisen ahdistus ole sen tärkeämpi tai priorisoitava pelkästään sillä perusteella mistä ahdistus tulee. Kuten sanottu jo aiemmin, vaikkapa nenäkin voi ahdistaa hirvittävästi, yksinäisyys tai traumat.
Traumojakin pitäisi mielestäni hoitaa yhteiskunnan piikkiin. Jos transasiassa se hormonihoito on ennen auttanut sitä populaatiota, joka on sitä hakenut ja edelleen on sellainen osapopulaatio löydettävissä, joilla se auttaa, niin tehokkainta on sitä hoitokeinoa käyttää, vaikka se ei muille järkeen kävisikiään.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Kirjoitit ehkä tuon ensimmäisen lauseen tarkemmin ajattelematta, muuten sitä on vaikea ymmärtää. Ongelma tässä keississä on lisäksi se, ettei ole tietoa siitä kuka transitioista hyötyy ja että yhteiskunnalle koituu transitioista koko ajan lisää kuluja transihmisen elämän loppuun asti, vaikka hän lopettaisi transihmisenä elämisen. Epäilen myös vahvasti, ettei meillä ole varaa kustantaa "naiseutta" biologiselle miehelle enää kovin kauan eikä myöskään "mieheyttä" biologiselle naiselle. Hoito terveysriskeineen ja kustannuksineenhan jatkuu koko elämän ja myös komplikaatioita ilmenee. Kuten on jo useasti sanottu, nämä hoidot (sanan voisi panna lainausmerkkeihinkin) ovat fyysiselle terveydelle haitallisia. Ne eivät paranna mitään, ilmeisesti eivät suurimman osan kohdalla edes mielenterveyttä.
Ne tulisi siirtää kokonaan yksityiselle puolelle, koska kyseessä ei ole terveydenhoito.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko niin että ovat peittäneet mt-ongelmansa jotta saisivat hormonihoitoa ja sen jälkeen uskaltaneet hakea apua niihin mt-ongelmiin, kun transdiagnoosi jo on?
Varmasti myös näin ja vielä päälle nuorempien heikko itsetuntemus ja kyky kestää sitten vaikeuksia kun hoidot etenee, eikä kaikki olekkaan yhtä aurinkoa kun sosiaalisesti asetut sitten toisen sukupuolen rooliin yhteiskunnassa ja elinpiirissä. Lisäksi varmasti osalla epärealistiset käsitykset hoidoista ja niiden tuloksista.
Tuossa kahden vuoden kohdalla hoitokontaktin alusta on monelle hoidot joko just alkaneet tai vasta alussa. Kenellä siihen hetkeen ei liittyisi myös huolta, jännitystä ja epätietoisuutta? Onko teillä ikinä ollut jotain lievempääkin terveysmurhetta, jota on hoidettu ja olet miettinyt tyyliin "paraneekohan tämä ikinä". Mun mielestä ois outoa, jos isoihin hoitoihin ei liittyisi myös huolta, vaikka niihin olisi tyytyväinenkin, varsinkin sitten ajan kanssa.
Ja pohjalla voi olla niitä mainitsemiasi piilotettujakin ongelmia.
Tällainen huoli, jännitys ja epätietoisuus ei kuitenkaan taida johtaa erityispsykiatrian lähetteeseen? Tutkimus ei koskenut perus/matalan tason hoitokontakteja.
Ja kyllä sen 2 vuoden tutkimusjakson aikana pitäis olla selvillä hormonien vaikutukset ja haitat ja ymmärrys siitä, että niiden aloittaminen on ihan oma päätös ja ne seuraukset mitä niistä tulee on kestettävä vaikka ei itseä kaikki miellytäkkään. Jos se mieli niin järkkyy siitä että tulee kaljuksi niin ei taida olla diagnoosi sitten ihan oikea. Samoin olisi varmasti käynyt mikäli olisi miehenä syntynyt ja se minkä kokoinen vehje siellä alapäässä on, ei muuksi muutu vaikka kuinka toivoisi.
Tietysti pitää ymmärtää hoitojen merkitykset ja seuraukset.
Psyyken tasolla kaikki ei kuitenkaan käy niin helposti, että transition myötä kaikki ongelmat poistuvat.
Pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa. Sekä miehillä että naisilla on omat ongelmansa. Tietysti transmiehelle hiusten lähteminen voi olla vaikea asia, kun se on sitä monille cis-miehillekin. Ja vaikka hormonit aluksi saattavatkin boostata itsetuntoa, koittaa pian arki ja se, ettei uudessa sukupuolessa eläminen ole yhtä onnea ja autoa. Se vaatii työstämistä, osalla jopa loppuelämän hoitosuhde.
Miksi pitää opetella elämään uudessa sukupuolessa, jos on aina ollut sitä sukupuolta?
Tuo on juuri sitä kritisoitua aktivistijargonia. Jos on "aina ollut sitä sukupuolta", niin silloinhan ei tarvita transiutusta? Muut ihmiset ovat kuitenkin kohdanneet ja kohdelleet siinä alkuperäisessä sukupuolessa. Saattaa olla hieman erilaista elää transiutuksen jälkeen tavoitesukupuolta muistuttavana sen kaikkine hyötyineen ja haittoineen. Uskottava kehollinen transiutuminen voi viedä kymmenenkin vuotta.
Mutta eikö sitä ennen ole jo esiintynyt siinä tavoitesukupuolessa? Harva läpäisee transiutuksen jälkeenkään.
Aktivisti tarkoitti, että trans on ollut aina henkisesti sitä tavoitesukupuoltaan, mutta muuthan eivät siitä tiedä ja kohtaavat sen perusteella mitä näkevät.
Millä tavalla ollaan henkisesti tavoitesukupuolta?
Sitähän ei kukaan ole osannut oikein määritellä.
Ei ole osannut ei, vaikka tämä yksi keskustelija väitti sen jo kertoneensa ja kieltäytyi kertomasta viestin numeroa. Omaan silmääni ei sellaista vastausta ole täällä sattunut.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Kirjoitit ehkä tuon ensimmäisen lauseen tarkemmin ajattelematta, muuten sitä on vaikea ymmärtää. Ongelma tässä keississä on lisäksi se, ettei ole tietoa siitä kuka transitioista hyötyy ja että yhteiskunnalle koituu transitioista koko ajan lisää kuluja transihmisen elämän loppuun asti, vaikka hän lopettaisi transihmisenä elämisen. Epäilen myös vahvasti, ettei meillä ole varaa kustantaa "naiseutta" biologiselle miehelle enää kovin kauan eikä myöskään "mieheyttä" biologiselle naiselle. Hoito terveysriskeineen ja kustannuksineenhan jatkuu koko elämän ja myös komplikaatioita ilmenee. Kuten on jo useasti sanottu, nämä hoidot (sanan voisi panna lainausmerkkeihinkin) ovat fyysiselle terveydelle haitallisia. Ne eivät paranna mitään, ilmeisesti eivät suurimman osan kohdalla edes mielenterveyttä.
Ne tulisi siirtää kokonaan yksityiselle puolelle, koska kyseessä ei ole terveydenhoito.
Tämä on kyllä totta. Kaikessa muussa on hyvin tarkat kriteerit, mitä julkisella tehdään - edes gynekologille ei hevin pääse, vaikka olisi joku sairaus. Ihmiset kuolevat syöpiin, kun eivät pääse edes tarkastukseen ajoissa.
Ja sitten fyysisesti terveet ihmiset ikään kuin pääsevät jonon ohi hoitoihin, joita eivät fyysisesti tarvitse ja jotka rikkovat kehoa.
Kysehän ei ole korjaamisesta vaan yrityksestä vaihtaa sukupuoli.
Kohta tätä tosin ei saa sanoa näin
Joku Suomessa kirjoitti kolumniinsa näin, ei julkaistau.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Ei nyt ehkä ihan noinkaan että jos kehoahdistusta on niin yhteiskunnan on tuettava näihin muokkaushoitoihin. Ihmisiä kun on täällä ahdistuksen kanssa kamppailevia paljon ja huomattavasti isompaa massaa saadaan tuettua jos valitaan annettavat hoidot vähän eri tavalla eli kustannus/hyötysuhde etulinjassa. Ei toisen ahdistus ole sen tärkeämpi tai priorisoitava pelkästään sillä perusteella mistä ahdistus tulee. Kuten sanottu jo aiemmin, vaikkapa nenäkin voi ahdistaa hirvittävästi, yksinäisyys tai traumat.
Traumojakin pitäisi mielestäni hoitaa yhteiskunnan piikkiin. Jos transasiassa se hormonihoito on ennen auttanut sitä populaatiota, joka on sitä hakenut ja edelleen on sellainen osapopulaatio löydettävissä, joilla se auttaa, niin tehokkainta on sitä hoitokeinoa käyttää, vaikka se ei muille järkeen kävisikiään.
Eihän sen tarvitse käydä kenenkään järkeen niin kauan kun ihminen itse kustantaa nämä hoidot itselleen. Kuten tekevät nekin, jotka haluavat muokata kehoaan omien kauneusihanteidensa mukaisesti, mistä transsukupuolisuudessakin osittain on kysymys. He haluavat vastakkaisen sukupuolen ulkonäön, se on fakta. Kun taas heidän naisen sielunsa on omaa fabulointia ja fantasiointia, jolle ei edes teoriassa voi löytyä minkäänlaista perustaa, jonka perusteella heille voisi "myöntää" toisen sukupuolen. Myöskään transsukupuolisuuden määritelmässä ei tuollasta perustaa ole. Siellä sanotaan, että kyse on näiden ihmisten kokemuksesta aivan kuten ihmisellä on myös kokemus siitä, että nenä on iso ja rinnat ovat liian alhaalla paitsi että molemmissa mainituissa asioissa sen voi nähdä paljaalla silmälläkin osassa tapauksista. Eli on jotain "korjattavaa" suhteessa kauneusideaaleihin. Transsukupuolen kohdalla mitään korjattavaa ei lääkärin silmin ole eikä psykiatrinkaan. Kyse on hyväntahtoisuudesta alun perinkin tästä näkökulmasta, että näitä ihmisiä on haluttu auttaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Kirjoitit ehkä tuon ensimmäisen lauseen tarkemmin ajattelematta, muuten sitä on vaikea ymmärtää. Ongelma tässä keississä on lisäksi se, ettei ole tietoa siitä kuka transitioista hyötyy ja että yhteiskunnalle koituu transitioista koko ajan lisää kuluja transihmisen elämän loppuun asti, vaikka hän lopettaisi transihmisenä elämisen. Epäilen myös vahvasti, ettei meillä ole varaa kustantaa "naiseutta" biologiselle miehelle enää kovin kauan eikä myöskään "mieheyttä" biologiselle naiselle. Hoito terveysriskeineen ja kustannuksineenhan jatkuu koko elämän ja myös komplikaatioita ilmenee. Kuten on jo useasti sanottu, nämä hoidot (sanan voisi panna lainausmerkkeihinkin) ovat fyysiselle terveydelle haitallisia. Ne eivät paranna mitään, ilmeisesti eivät suurimman osan kohdalla edes mielenterveyttä.
Ne tulisi siirtää kokonaan yksityiselle puolelle, koska kyseessä ei ole terveydenhoito.
Kun hoidot on takana niin mitään hormonihoitoa suurempaa kustannusta ei tule. Taidan olla sellainen mainitsemaasi hyötyjä kun tutkimuksista ja diagnoosista on kohdallani kulunut 19 vuotta ja genitaalikirurgiastakin 14 vuotta. Työelämässä olen ollut koko sen ajan. Se että tutkimukset ja hoidot olisivat yksityisellä puolella tarkoittaa sitten ikävä kyllä sitä, että niitä kaikenlaisia lääkäreitä on sitten dignosoimassa ja leikkaamassa ihmisiä ihan puhdas rahankiilto silmissä. Näin se ikävä kyllä menee. Nyt meillä on sentään säädelty hoitopolku ja kirurgit jotka ovat näitä leikkauksia tehneet vuosikymmeniä ja on pitkäaikaista kokemusta erittäin vaativasta kirurgiasta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole väärin samaistua toiseen sukupuoleen ja jos/kun kehoahdistus helpottuu kehon muokkauksella, niin silloin se on hyvästä ja kannattaa yhteiskunnakin tukea. Mutta se, että pakotetaan kaikki puhumaan ja uskomaan toisen kokemukseen ehdottomana totuutena eikä vaan toisen kokemuksena maailmasta, niin sitä en pysty nielemään.
Kirjoitit ehkä tuon ensimmäisen lauseen tarkemmin ajattelematta, muuten sitä on vaikea ymmärtää. Ongelma tässä keississä on lisäksi se, ettei ole tietoa siitä kuka transitioista hyötyy ja että yhteiskunnalle koituu transitioista koko ajan lisää kuluja transihmisen elämän loppuun asti, vaikka hän lopettaisi transihmisenä elämisen. Epäilen myös vahvasti, ettei meillä ole varaa kustantaa "naiseutta" biologiselle miehelle enää kovin kauan eikä myöskään "mieheyttä" biologiselle naiselle. Hoito terveysriskeineen ja kustannuksineenhan jatkuu koko elämän ja myös komplikaatioita ilmenee. Kuten on jo useasti sanottu, nämä hoidot (sanan voisi panna lainausmerkkeihinkin) ovat fyysiselle terveydelle haitallisia. Ne eivät paranna mitään, ilmeisesti eivät suurimman osan kohdalla edes mielenterveyttä.
Ne tulisi siirtää kokonaan yksityiselle puolelle, koska kyseessä ei ole terveydenhoito.
Tämä on kyllä totta. Kaikessa muussa on hyvin tarkat kriteerit, mitä julkisella tehdään - edes gynekologille ei hevin pääse, vaikka olisi joku sairaus. Ihmiset kuolevat syöpiin, kun eivät pääse edes tarkastukseen ajoissa.
Ja sitten fyysisesti terveet ihmiset ikään kuin pääsevät jonon ohi hoitoihin, joita eivät fyysisesti tarvitse ja jotka rikkovat kehoa.
Me kyllä olemme siellä viimeisessä kiireellisyysasteessa hoitojen saamisessa. Yhdysvalloissahan monen hoitoon pääsy on kiinni siitä että on työpaikka ja sen tarjoama vakuutus, mikä sitten korvaa näitä hoitoja ja leikkauksia. Meillä kun ei ole sellaista järjestelmää että työn puolesta olisi sitten kaikenkattava hoitovakuutus, eikä ole myöskään paikkoja missä näitä leikkauksia osattaisiin edes tehdä. Ja niitä ihmisiä on kyllä aika vähän jotka sitten edes läpäisevät ne tutkimukset tai edes jatkavat genitaalikirurgiaan asti.
Onko tästä Lapsuusiän sukupuoliristiriita viestii useimmiten ihan muusta kuin transkokemuksesta, kuten kaltoinkohtelusta perheessä tai seksuaalisesta traumakokemuksesta. tutkimustietoa?
Yleisimmin se ennakoi aikuisuuden homoseksuaalisuutta ja tosiaan häviää jopa 90 prosentin kohdalla ilman sosiaalista transitiota. Tämä oli se tieto ennen nykyistä transbuumia ja oli tutkimuksiakin. Sitten tuli poleille ihan eri demografia. Ennen oli pojat jotka identifioitui tytöksi, nyt enemmän toisin päin.