Mies ei osallistu mihinkään eikä auta missään, kannattaako olla yhdessä vain lapsen vuoksi?

Vierailija kirjoitti:

Hmm mies töissä ja sinä lapsen kanssa kotona...kummankohan homma on hoitaa se koti toisen tuodessa pätäkkää taloon? Vai mikä on ollu hoitovapaalla oma taloudellinen panoksesi? Ensi taloudellinen hyöty joka mahdollistaa kotona olon ja nyt sitten se ero kun ei ole enää hyöty puolella?

Oletko oikeasti sitä mieltä, että se "pätäkkää taloon tuova" on vain kukkaro ja millään muulla tavalla perheelle aivan turha?

Vähän niinkuin joku ulkopuolinen, sossunluukku tai taikaseinä?

Joillakin miehillä on sellainen erikoinen asenne, että rahalla selviää kotitöistä. Ihan kuin kotityöt kuuluisivat vain vähemmän ansaitsevalle puolisolle. Ihan kuin tämä olisi joku orja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.

 

Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.

Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.

Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.

 

Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.

Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.

Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.

Toki jotain on pakko tehdä tietyllä tavalla, eli esim. päätä kannatella ym. tärkeät jutut pitää olla oikein, mutta on siitä aika pitkä matka pilkuntarkkaan ohjeistukseen siitä miten se pylly täytyy pestä ja kuinka paljon sitä talkkia laitetaan tai jotain muuta tuollaista. Elämä opettaa kyllä kun muutaman kerran tekee ”väärin”.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.

 

Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.

Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.

Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.

Toki jotain on pakko tehdä tietyllä tavalla, eli esim. päätä kannatella ym. tärkeät jutut pitää olla oikein, mutta on siitä aika pitkä matka pilkuntarkkaan ohjeistukseen siitä miten se pylly täytyy pestä ja kuinka paljon sitä talkkia laitetaan tai jotain muuta tuollaista. Elämä opettaa kyllä kun muutaman kerran tekee ”väärin”.

Olen nainen, joka on koko ajan neuvomassa miestään vauvan hoidossa. Miksikö? Jos en ole, niin se ei pese pyllyä. Kyse ei ole siis siitä, että pesisi väärin, vaan siitä että ei pese ollenkaan jos en käske. Jos en ole neuvomassa, niin se ei ruoki lasta. Ei siis niin, että ruokkisi jotenkin vaikka eri asennossa kuin minä, vaan ei ruoki ollenkaan jos en käske. Olen varmaan kamala tuore äiti, joka pilaa tällä neuvomisella parisuhteensa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.

 

Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.

Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.

Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.

Toki jotain on pakko tehdä tietyllä tavalla, eli esim. päätä kannatella ym. tärkeät jutut pitää olla oikein, mutta on siitä aika pitkä matka pilkuntarkkaan ohjeistukseen siitä miten se pylly täytyy pestä ja kuinka paljon sitä talkkia laitetaan tai jotain muuta tuollaista. Elämä opettaa kyllä kun muutaman kerran tekee ”väärin”.

Olen nainen, joka on koko ajan neuvomassa miestään vauvan hoidossa. Miksikö? Jos en ole, niin se ei pese pyllyä. Kyse ei ole siis siitä, että pesisi väärin, vaan siitä että ei pese ollenkaan jos en käske. Jos en ole neuvomassa, niin se ei ruoki lasta. Ei siis niin, että ruokkisi jotenkin vaikka eri asennossa kuin minä, vaan ei ruoki ollenkaan jos en käske. Olen varmaan kamala tuore äiti, joka pilaa tällä neuvomisella parisuhteensa. 

Kyse on tilanteessasi siitä, että miehesi on joko täysin välinpitämätön lapsen hyvinvoinnista tai että hän on todella yksinkertainen.

Miehellä on aivan ilmeisesti toinen nainen. Ap huomaa sen vasta eron jälkeen. Kannattaisi pyytää miehen kännykkä luettavaksi yllättäen, siis luvalla. Sitten ainakin tietäisit.

Tunnen perheen, jossa erottiin niin, että toinen lapsi oli parivuotias ja toinen menossa eskariin. Se nuorempi selvisi erosta paljon paremmin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tätä tilannetta ei olisi jos et itse olisi jossain vaiheessa sitä mahdollistanut. Eli mies on tehnyt asiat eri tavoin kuin sinä, olet pyöritellyt silmiäsi ja huokaillut ja sanonut että kaikki on ihan väärin kyllä ei mitään tule ja annas kun minä teen itse.

 

Mutta vastauksena kysymykseesi; ei kannata.

Alaspeukut naisilta, jotka tekee samaa omalle miehelleen. Moni tuttavapiirin nainen muuttui motkottavaksi diktaattoriksi lapsen saatuaan. Kaikki miehen tekemä lastenhoitotyö oli AINA VÄÄRIN TEHTY. Onko se ihme, että miehet vetäytyy takavasemmalle.

Tässä herääkin kysymys, että miksi se mies ei opettele tekemään oikein? Vauvojen kanssa nyt vaan on niin, että tietyt asiat pitää tehdä tietyllä tavalla.

Toki jotain on pakko tehdä tietyllä tavalla, eli esim. päätä kannatella ym. tärkeät jutut pitää olla oikein, mutta on siitä aika pitkä matka pilkuntarkkaan ohjeistukseen siitä miten se pylly täytyy pestä ja kuinka paljon sitä talkkia laitetaan tai jotain muuta tuollaista. Elämä opettaa kyllä kun muutaman kerran tekee ”väärin”.

Olen nainen, joka on koko ajan neuvomassa miestään vauvan hoidossa. Miksikö? Jos en ole, niin se ei pese pyllyä. Kyse ei ole siis siitä, että pesisi väärin, vaan siitä että ei pese ollenkaan jos en käske. Jos en ole neuvomassa, niin se ei ruoki lasta. Ei siis niin, että ruokkisi jotenkin vaikka eri asennossa kuin minä, vaan ei ruoki ollenkaan jos en käske. Olen varmaan kamala tuore äiti, joka pilaa tällä neuvomisella parisuhteensa. 

Niin. Teet kuule ihan oikein, sillä jos asiat ei tapahdu, niin niistä pitää sanoa. Tässä sinulle virtuaalinen mitali siitä 🏅 Miten se vain liittyy tuohon viestiin mitenkään, koska en puhunut sellaisista tilanteista?

no ei kannata. säästät hermoja ja elämä on helpompaa kun ei tarvii koko aika riidellä asiasta, se toinenhan ei sitten muutu!

Ei tuossa ole mitään järkeä.

Samoin voi kysyä miksi mies pariutuu naisen kanssa, jos nainen kiinnostaa vain seksin ajan.

Ota ero. Sitten hänen on pakko ruveta oleman läsnä lapselleen ja tutustua lapsiinsa. Teethän jo nyt kaiken yksin.

Aloitus on vuodelta 2018. Ehkäpä asiat ovat jo edenneet, eikä ap ole enää neuvon kaipuussa?

Hei AP!

Halusiko mies edes alunperin tämän lapsen? Kumpi teistä sai ekana ajatuksen, että haluaa lapsen?

Up

Vierailija kirjoitti:

Olin samantyyppisessä tilanteessa. Yksinhuoltajana kahden alle puolitoistavuotiaan kanssa ja mies kävi lähinnä syömässä ja nukkumassa kotona. Tosin miehen poissaolo johtui työstä eikä juurikaan harrastuksista. Seksiä meillä tosin oli silloin kun jaksoin ja useimmiten mies vonkasi turhaan. Uuvuin täysin ja totesin miehelle, että meidän on täysin sama erota kun hän ei osallistu perheen arkeen mitenkään. Mies järkyttyi tästä suuresti ja vähensi töitään ja alkoi viettää enemmän aikaa lastensa kanssa. Koskaan en edes vaatinut, että olisi taloustöitä tms tehnyt. Lapsilla on hyvä suhde isäänsä ja olemme yhdessä edelleenkin.

On.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapsen takia nimenomaan kannattaisi erota. Huonoa mallia näytätte kun olette onnettomassa parisuhteessa. Kärsii lapsikin kun ei ole onnelliset vanhemmat.

Kaikki kaverini ovat sanoneet, että lapsen ollessa pieni ei saa erota, jos ei kuitenkaan ole mitään isoja riitoja tai vaikka sellaista, että toinen olisi humalassa kaikki viikonloput tms. Että pitää odottaa siihen, että lapset ovat yläasteella. Ap.

Sori, mutta mä olen samaa mieltä.

Sulle tulee kusiset paikat yksin sen taaperon kanssa. 

Pure hammasta ja odota vielä pari vuotta. Elämää on muutaman vuodenkin kuluttua.

Kuullostaa, että ap on jo nyt yksin taaperon kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa miettiä myös sitä, että mitä opetat lapselle jäämällä tuollaiseen suhteeseen. Sinä ja miehesi olette se ensimmäinen malli parisuhteesta, minkä lapsi saa. Tällä hetkellä olet antamassa esimerkkiä parisuhteesta, että siinä äiti hoitaa kaiken ja isä käy töissä ja harrastaa omia juttuja, joissa siis isä saa tehdä ja äiti joutuu kantamaan kaiken vastuun. Haluatko, että lapsesi oppii moisen?

Tottakai fiksua olisi, että juttelisit suoraan miehesi kanssa ja toivot saavasi muutosta suhteeseen. Voisitte vaikka käydä terapiassa, jos ei heti aluksi onnistu kommunikointi. 

En koe meidän tilannetta niin, että isä saa tehdä omia juttuja ja äiti joutuu kantamaan vastuun. Tykkään lapseni kanssa olemisesta ja siitä vastuusta ja koen, että on etuoikeus saada olla lapsen kanssa (meillä oli vaikeuksia saada lapsia ja käytiin pitkään lapsettomuushoidoissakin, joten koko lapsen kanssa oleminen ja lapsesta vastuun kantaminen on minulle sitä, että vihdoin saan tehdä mitä haluan enkä joudu täyttämään elämääni vain työllä ja harrastuksilla). Omasta mielestäni olen siis etuoikeutetumpi kuin mieheni, tosin hän on itse valinnut osansa. Ap.

Nyt menee kirjoituksesi vähän ristiin. Ensiksi olet aloituksessa sitä mieltä, ettei mies tee mitään ja sen takia haluat erota. Nyt puolustelet sitä, ettei mies tee mitään sen takia, koska sinä haluat tehdä enemmän ja koet olevasi etuoikeutettu tekemään näitä asioita.

Mitä nyt oikeasti haluat? 

Ei mene ristiin, vaikka kirjoituksestani ehkä sai sen kuvan. Haluan, että mies osallistuu, eli tekee meidän kanssa yhdessä. En tehnyt aloituksta valittaakseni siitä, että mies ei siivoa tms. Vaan haluaisin, että hän osallistuisi lapsen juttuihin minun kanssa ja auttaisi niissä siten että tehtäisiin yhdessä. En siis halua tehdä enemmän vaikka haluankin tehdä lapsen kanssa kaikkia lapsen asioita. Haluaisin, että tekisimme ne kaikki kolme yhdessä, esim. kävisimme siellä leikkikentällä tai pelaisimme kotona illalla jotain pallopeliä tai menisimme perheenä vaikka sinne ruokakauppaan tms. Ap.

Eli haluat, että mies osallistuu. Oletko puhunut miehelle?

Ehkä mies osallistuisi juttuihin jos saisi itse tehdä myös asioita lapsen kanssa, ilman että sinä olet haukkana vieressä. 

Olen puhunut miehelle ja ehdottanut että hän tekisi lapsen kanssa asioita siten että minä olisin silloin muualla, mutta ei häntä kiinnosta. Jos minulla on joku meno, niin mies ei suostu olemaan silloinkaan kaksin lapsen kanssa vaan pyytää äitinsä tai siskonsa kylään meille ja sitten saan kuulla heiltä, että mies puuhaili omiaan ja äitinsä tai siskonsa leikki lapsen kanssa. Ap.

Eli palaan alkuperäiseen.

Mies jättää kaiken vastuun naisille ja tekee silloin omia asioitaan. Tämä on parisuhde jonka ympärillä lapsesi kasvaa ja luulee alkaessaan itse parisuhteisiin, että näin parisuhteet toimivat. 

Mutta mikä on lapselle pahempi? Oppia tällainen malli parisuhteesta vai elää eroperheen lapsena, jota isänsä ehkä tapaa jos sitä sattuu kiinnostamaan? Eikä saada mitään mallia parisuhteesta (koska itse en välttämättä haluaisi enää ryhtyä mihinkään vakavaan parisuhteeseen ja isänsä tuleva(t) parisuhteet on sellaisia, että lapsi ei kenties niitä näe jos ei isänsä kanssa aikaa edes vietä). Ap.

Perheen hajoaminen on lapselle aina PAHA asia. (ellei se isä tai äiti ole joku hullu hakkaaja tms.) AINA. 

Lapsi kärsii erosta AINA!!

Lapsi kärsii myös rakkaudettomasta vanhempisuhteesta, kuten tässä näyttäytyy isäsuhde. Jos 2v:lla ei ole syntynyt mitään tunnesuhdetta isäänsä, hän tuskin tulee tätä ikävöimään. Toki suree isompana, ettei isä hänestä välittänyt. Ja suree sitä varmasti, vaikka isä asuisi saman katon allakin, mutta ei osoita mitään kiinnostusta.

Vierailija kirjoitti:

Kuulostaapa ikävän tutulta. Minä tein kaksi lasta tuollaisen "isän" kanssa,joka oikeastaan oli siis vaan siittäjä.

Kun nuorempi lapsi oli 4v kyllästyin totaalisesti tilanteeseen ja muutin lasten kanssa pois.

Ex miehestäni tuli isä eron jälkeen vasta kun oli pakko ottaa lapset joka toinen vkl,alku oli hankala mutta alun jälkeen tutustui lapsiinsa oikeasti.

Siis ekan lapsen kohdalla teki 50% ja vasta toisen kohdalla löi hanskat tiskiin?

Miestä ei selvästikään kiinnosta oma lapsi, ja sinä joudut lapsen lisäksi huolehtimaan myös mieslapsesta. Tuossa tilanteessa ei ole paljon järkeä jatkaa. Siitä on myös hyötyä lapselle, että hän saa mallin itsenäisestä naisesta, joka ei jää huonoon suhteeseen. Vaikka pieni lapsi ei vielä ymmärrä tilannetta, myöhemmin hän näkee ja oppii, että omaa hyvinvointia pitää arvostaa eikä epäreilua tai välinpitämätöntä kohtelua tarvitse hyväksyä ja että muita tulee kohdella kunnioittavasti jos haluaa pitää nämä omassa elämässään.