Minkä ikäinen olit 90-luvun laman aikana? Mitä muistat lamasta ja sen vaikutuksista elämään?

Olin 25 vuotta. Jäin työttömäksi 1993, kun hommat vain loppuivat. Siitä lähtien työttömänä ja nykyisin eläkkeellä. Meni yhteiskunnan kanssa sukset ristiin lopullisesti. Sain kuitenkin omat asiani itse väkisin järjestettyä. Ei ole velkaa, enkä ole päivääkään katunut.

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin ja valmistuin Sairaanhoitajaksi vuonna -94. Vakituisia töitä oli tosi vähän tarjolla, mutta olin kuitenkin aina jossain sijaisuudessa. Olin vain 3kk työtön ja 6kk olin töissä sellaisella tukirahalla, joka oli tosi pieni, en muista enään mutta suunnilleen joku työttömyyskorvaus. Lähdinkin sitten Sairaanhoitajaksi Lontooseen vuonna -96, sieltä sai heti vakipaikan. Sille tielle sitten jäinkin yli viideksi vuodeksi. Ehkä eniten lama näkyi siinä, ettei vakitusia töitä/ virkoja saanut millään. 

Tuttu kertoi, että hän sai hoitajan töitä sairaalan polilta. Työsuhteet tehtiin pitkään ma-pe, eli hän oli viikonloput työttömänä. Silloin onnistui.tuollainenkin veivaaminen. Muutama tuttu lähti töihin Norjaan.

Vierailija kirjoitti:

Alv on alunperin YLIMÄÄRÄINEN vero minkä piti olla väliaikainen.  

siksi "väliaikainen" koska aikanaan pysyvä vero olisi vaatinut perustuslain muutoksen, siksi arvonlisäveroa edeltänyt liikevaihtovero oli aina "väliaikainen" joka uusittiin vaan joka vuosi

Tämä on kyllä minusta ikäänkuin 90-luvun laman "anthem", surumielinen kappale paratiisimaisen 80-luvun menetyksestä ja uhkaavasta 90-luvun ankeudesta joka hyvin pian alkoi jo näyttää pirunsarviaan, että nyt alkaa tapahtua jotain hyvin pahaa...

Enigma - Mea Culpa:

Isä ryyppäsi rajusti ennen lamaa viikonloppuisin raskaan duuniviikon jälkeen ja kun jäi työttömäksi niin ryhtyi aktiivisesti päivittäin kuntoilemaan ja lopetti viinan juonnin. 

Siitä sain lapsena elämänmallin. Ensin tein nuorena töitä ja ryyppäsin, kunnes otin lopputilin ja ryhdyin kuntoilevaksi elämäntapatyöttömäksi. (koska lamaa ei riittävän aikaisin kuulunut)

Sitä pojat perässä mitä isät edellä.

Olin ala-asteella. Äiti jäi työttömäksi, Isän firma meni konkurssiin. Vanhempien kaikkiomaisuus meni, ja lainat jäi. Muutettiin omakotitalosta kerrostaloon. Loppu lapsuuteeni ei ollut rahaa mihinkään, koska vanhemmat maksoivat velkoja. Itselle tärkeimmät opi olivat: älä sijoita ikinä mitään, säästä rahat käyttötarkoitukseen. Opin kyllä pihistelevän päivittäisen rahankäytön, mutta sitten kun rahaa aloin tienaamaan käytin sitä melko hövelisti ja ostelin asioita. Sijoittamisenkin uskalsin aloittaa vasta vanhemma iällä, asunnon ostoakin välttelin todella pitkää. Niin selkärankaan se oli kasvanut pelko kaiken menettämisestä ja ikuisesta velkavankeudesta.

Olin lukiossa 1989-1992. Opinto-ohjaajan tapaamisessa hän sanoi, ettei tiedä mitä  minun kannattaisi opiskella kun mitään töitä ei ole millään alalla. Oma isäni irtisanottiin . 

Olin ala-asteella. En huomannut laman vaikutuksia mitenkään. Isä oli sähköasentaja ja äiti laitoskeittäjä. Molemmat kävi töissä ja elimme ihan normaalia elämää. 

Olin 20+ ja oli kuukauden lomautus kesällä. 

Vierailija kirjoitti:

Oltiin miehen kanssa ostettu asunto pari vuotta aiemmin ja olin esikoisen kanssa äitiyslomalla, kun töissä alkoi yt:t. Töihin palauttuani sain heti irtisanomisilmoituksen kouraan. Meillä asuntolainan korko nousi onneksi vain kohtuulliseen 13 %:iin, mutta tiukkaa sen maksaminen teki. Minulle lama jätti ikuisen turvattomuuden tunteen ja olenkin hyvin turvallisuushakuinen. Pyörittelen silmiäni aina, kun joku täällä kysyy, maksanko asuntolainan pois vai sijoitanko. Kuulemma vain hölmö maksaa lainan.

Laman alkaessa yhdellä työkaverilla oli 500.000 markan sijoitukset. Ne tippui hetkessä puoleen. Yksi kaveri oli ostanut 500.000 markan asunnon, sen arvo tippui 300.000 markkaan, mutta laina jäi. Monelle kävi niin, että asunto oli pakko myydä, mutta lainaa jäi senkin jälkeen maksettavaksi jos asunnon yleensä sai kaupaksi. Osa porukasta pääsi omistusasuntoon kiinni naurettavan halvalla.

Itse vaihdoin osan markkalainasta valuuttalainaan kun pankki suositteli. Onneksi vaihdoin vain puolet valuuttaan sidotuksi. Viikonlopun jälkeen valuuttalaina, 350.000 hieman pompsahti ja siihen oli tullut 150.000 lisää.

Olin 22 vuotias ja valmistui 1995 suoraan työttömäksi. Ja eikä kukaan meistä valmistuneista saanut töitä. Poikaystäväni työpaikka meni konkurssiin armeijan aikana joten meitä oli kaksi työtöntä.

Molemmat kyllä työllistyimme jossakin vaiheessa ja sen jälkeen emme ole työttöminä olleet.

Minulla pitkä opiskelu 5 vuotta osui just pahimpaan lama-aikaan. Kun opiskelin opintotuella ja-lainalla niin pärjäsin.

Toki työelämän aloitin opintolainat niskassa mutta niin oli kaikilla kavereillakin.

Molemmat vanhemmat oli perusduunareita ja heiltä lama ei vienyt töitä joten missään kurimuksessa meidän perhe ei ollut.

Pankit möivät huutokaupalla velkaantuneiden ihmisten asuntoja. Usein huutamassa vain muutama rahakas ja jopa sopivat et ota sinä tuo niin minä en huuda, satojen tuhansien asuntoja myytiin muutamalla kymppitonnilla. Koskaan ei MOT vaivautunut näitä tutkimaan. Ihmiselle saattoi jääsä satoja tuhansia velkaa ja asunto oli jo mennyt sijoittajille.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Opiskelin ja valmistuin Sairaanhoitajaksi vuonna -94. Vakituisia töitä oli tosi vähän tarjolla, mutta olin kuitenkin aina jossain sijaisuudessa. Olin vain 3kk työtön ja 6kk olin töissä sellaisella tukirahalla, joka oli tosi pieni, en muista enään mutta suunnilleen joku työttömyyskorvaus. Lähdinkin sitten Sairaanhoitajaksi Lontooseen vuonna -96, sieltä sai heti vakipaikan. Sille tielle sitten jäinkin yli viideksi vuodeksi. Ehkä eniten lama näkyi siinä, ettei vakitusia töitä/ virkoja saanut millään. 

Tuttu kertoi, että hän sai hoitajan töitä sairaalan polilta. Työsuhteet tehtiin pitkään ma-pe, eli hän oli viikonloput työttömänä. Silloin onnistui.tuollainenkin veivaaminen. Muutama tuttu lähti töihin Norjaan.

Silloin oli mahdollista palkata työntekijä "tarvittaessa kutsuttavaksi" työntekijäksi. Minullekin se oli paras ponnahduslauta päästä vakituiseen työhön käsiksi.  Tein ensin pari kertaa viikossa sairasloman sijaisuuksia, kesäksi pääsin tekemään muiden kesälomia ja syksyllä sain vakituisen paikan. Se oli meidän perheelle valtava onnenpotku. Nykyään samaa asiaa yrittävät ajaa sadat rekry- eli vuokrafirmat

Meillä oli kaksi pientä lasta ja omakotitalo, josta ei päässyt eroon, koska sen arvo oli puolet siitä, mitä itse olimme lainaa ottaneet. Arvo ei ollut edes omakustannuksia kattava. Joten, jos asunto olisi myyty olisi siitä silti jäänyt valtava velka maksettavaksi. Sama oli sitten asua siinä ja myöhemmin ne paremmat ajat koittivatkin, kun asunto vihdoin saavutti saman arvon, kuin mikä alkuperäinen arvo oli 

Ala-Asteella olin  ei ollut hyvää aikaa. Kouluruoka välillä hyvää toisinaan huonoa.

Lama taisi iskeä rajummin 1991 jolloin täytin 12, vaikka lukujen puolesta lama taisi alkaa edellisen vuoden puolelta. Molemmat vanhemmat saivat pitää tavallisen duunarityönsä ja itse menin sitten lopulta inttiin 1998 ja seuraavana vuonna aloitin yliopiston. Pääsin mukaan Nokian kultavuosiin ja muutenkin työelämään ennen finanssikriisin alkua ja olin silloinkin sitten turvallisilla vesillä.

Lama ei siis käytännössä vaikuttanut mintenkään minuun vaikka toki näin kaikki lieveilmiöt työttömineen, tissibaareineen, itsemurhineen, keppanakuppiloineen jne. Koulun säästöt ehti osaltani näkyä lähinnä vain kouluruoan laadussa, mutta ei muuten. Lama oli muutenkin täynnä mahdollisuuksia niille jotka eivät menettäneet työtään sekä tämmöisille nuorille eteenpäin pyrkiville kolleille.

Isä stressasi töissä ja hakkasi kotona äitiä. Lopulta tuli ero ja asunto lähti myyntiin kun hinnat olivat alimmillaan eikä kukaan halunnut ostaa. Itse kävin koulua rikkinäisissä vaatteissa ja tulin pahasti koulukiusatuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Alv on alunperin YLIMÄÄRÄINEN vero minkä piti olla väliaikainen.  

siksi "väliaikainen" koska aikanaan pysyvä vero olisi vaatinut perustuslain muutoksen, siksi arvonlisäveroa edeltänyt liikevaihtovero oli aina "väliaikainen" joka uusittiin vaan joka vuosi

Se ajoneuvoverokin oli alunperin väliaikainen. Auton tuulilasiin hankittiin tarra merkiksi siitä, että vero on maksettu. 

Sittenhän varkaat alkoivat noita tarroja autoista rötöstelemään ja liimailivat niitä omiin autoihinsa 

Olin 22-23. Muistan vain työttömyyden ja sen, että työt loppui kuin seinään. Sitä ennen vain käveli firmoihin ja sai aina paikan.

Tämä nykytilanne ei ole mitään verrattuna siihen.

36-vuotias, työpaikka lähti, talo ei mennyt kaupaksi, velkaa 300 000mk ja velan korko 15,5%. No talo meni 3 vuoden jälkeen kaupaksi. Suomi voitti jääkiekossa, pääsin Nokialle töihin, rahaa tuli jälleen ovista ja ikkunoista.

Muistan että laman aikana töitä oli tekijöille vaikka kuinka paljon, mutta palkat niistä eivät olleet huipussaan. Siihen kun lisättiin 15-20% korot niin velkaiset vanhempani tekivät 3 työtä kumpikin maksaakseen korot. Mutta työn tasosta leikkaamalla, tunteja lisäämällä ja vajoamatta "ei tästä selviä, töitä ei ole" apatiaan selvisivät kuitenkin. 3-4v painoivat noita "roskaduuneja" ja kun nousu sitten lähti niin olivat sitten ne jotka valittiin parempiin hommiin.