Kuinka vaikea on päästä tohtorikoulutettavaksi?

Henkilökohtaisena intohimoprojektina väikkäri menee, mutta varsinaisena työnä tutkijan uraa ei voi kyllä oikein suositella-

Vierailija kirjoitti:

Hullut woket aiheet saavat rahoituksen isoilta säätiöiltä? 

Koneelta. En tiedä muita.

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisena intohimoprojektina väikkäri menee, mutta varsinaisena työnä tutkijan uraa ei voi kyllä oikein suositella-

Miksi edes aloittaa väikkärin tekoa, jos ei tunne intohimoa tutkimukseen?

Vierailija kirjoitti:

Opinto-oikeuden saa jos on hyvä suunnitelma ja ohjaaja joka sitoutuu ohjaamaan. Rahoitus sen sijaan on haastavampi juttu. Palkkapaikat on tosi tiukassa ja apurahat samoin. Väitöskirjaa on hankalaa kirjoittaa muun työn ohessa, mut on niitäkin, jotka on sen tehneet ns. iltapuhteinaan.

 

Erittäin moni tekee työn ohessa, sen vuoksi siinä kestääkin keskimäärin kuusi vuotta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisena intohimoprojektina väikkäri menee, mutta varsinaisena työnä tutkijan uraa ei voi kyllä oikein suositella-

 

Miksi edes aloittaa väikkärin tekoa, jos ei tunne intohimoa tutkimukseen?

Aika monessa muussakin työssä siitä on hyötyä, joskus sitä jopa käytänössä vaaditaan, esim. AMK-opettajilla

Vierailija kirjoitti:

Älä hae. Yliopistolla palkatun tohtorikoulutettavan tehtävä on määräaikainen ja palkka on tosi huono varmaan jotain siivoja / vartija luokkaa kun ylemmän korkeakoulututkinnon (maisteri) suorittanut tienaa helposti puolet enemmän yksityisektorilla. DI:t ja KTM:t menee tienaa helposti yksityissektorilla enemmän kuin apulaisprofessorit, jopa professorit. Akateeminen maailma on äärimmäisen kilpailtu. Tohtorin tutkinto ei vielä tarkoita mitään. Suurin osa ei pääse akateemiselle uralle. Ja jos onnistuisit pääsemään tenurelle tohtoritutkinnon jälkeen ja muutama vuosi esim. tohtoritutkijana niin vielä harvempi pääsee aivan loppuun asti täysi professoriksi. Enemmistö ei tule koskaan saavuttamaan sitä ja kaikki tehtävät tohtorikoulutettavasta täysprofessoriksi asti ovat määräaikaisia, epävarmoja, sinua arvioidaan joka uravaiheella ja ellet saa tuotettua laadukasta tutkimusta niin tutkijan urasi käytännössä loppuu siihen.

Sikäli tohtorintutkinto kannattaa jos se liippaa oikeasti jotain nykyisten startupien osaamisalueita, eli todella jos osaat kehittää uutta tekniikkaa niin sitten tosiaan anna mennä. Jos vaan aiot jotain "hömppää", niin jätä välistä koska työnantajat karsastaa monesti tohtorintutkintoja.

Meilläkin on ala, jossa hakijat torpataan jo ennen hakemuksen tekoa, ja esim ohjaaja ja ohjaussopimus pitää olla jo ennen hakemista. Eli jos pääset tekemään hakemuksen, melko varmasti saat opinto-oikeudenkin. 

Silti noin puolet väitöskirjantutkimuksen aloittaneista jättää sen kesken.

Osa  siksi, että kokee, ettei ala ollutkaan oikea, ja osa varmasti epävarmuuden ja kovan kilpailun ja yhtä kilpailtujen tulevaisuuden näkymien takia. Kilpailu väistämättä tarkoittaa sitä, että vain harvat menestyvät yliopistouralla huipulle ja lopuilla elämä on loputonta pätkätyötä ja ihmisen pitää olla seikkailijaluonne, ja kestää paljon epävarmuutta, että pätkätyö jaksaa innostaa - mutta tutkijaksi varmaan päätyy tavallista paremmin epävarmuutta sietäviä ja jopa siitä pitäviä ihmisiä, koska tutkimus on perusluonteeltaan jatkuvaa epävarmuutta myös siitä, että tuleeko tuloksia edes ollenkaan ja jos tulee niin onko ne siltikään sellaisia kuin toivottiin. 

Tämä ei tarkoita, etteikö väittelystä olisi hyötyä niille, jotka sen loppuun asti tekevät, vaikka kansainvälinen huipputiedeura ei urkenisikaan.  Ensinnäkin ihminen oppii paljon itsestään, maailmasta, omasta tieteenalastaan ja erilaisesta johtamisesta ja kriisinsiedostq väitöskirjanteossa - etenkin viimeinen puolitoistw vuotta saa aikaa ihmisissä paljon muutoksia. Heillä on paljon muita enemmän varmuutta ja rauhallisuutta kriiseissä ja kyky irrottautua tilanteestw ja katsoa sitä ja itseään kauempaa. Nämä ominaisuudet yleensä vievätkin heitä sitten menestymään muualla maailmassa. (Toki poikkeuksiakin on, jotkut eivät kasva, ihmisillä on muitakin kokemuksia jotka ohjaavat heitä). 

Helpommmin selitettävä asia on, että tohtorien työllisyystilanne on erittäin hyvä. Yliopistoihin he eivät jää eivätkä voi jäädä töihin, mutta työttömät tohtorit ovat harvinaisuus ja kyselyjen perusteella suurin osa heistä on saanut urallaan etenemisessä hyötyä tutkinnostaan. Etenkin kansainvälisillä firmoilla sillä on suuri merkitys. 

Vierailija kirjoitti:

AMK-puolella alkaa tulla tohtoreita liukuhihnalta kuin sieniä sateella.

Tuleeko liukuhihnalta sadekelillä sieniä? (okei, aika huono)

Kun tässä puhutaan tohtorien työllistymisestä, niin onhan ollut perinteisesti erittäin hyvä. He työllistyvät yliopistoihin, yksityiselle sektorille tai julkiselle sektorille aika tasapäisesti. Ala vaikuttanee jonkin verran. Jos haluaa jäädä yliopistosektorille väittelyn jälkeen, niin helpoiten onnistuu kun hakee töitä ulkomailta.. Sieltä voi sitten palata takaisinkin ja paikkaa Suomesta. Joillain aloilla ulkomaan kokemus on oikeastaan oletus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto, jos ei ole ns. oikeita töitä.

Mitä ovat oikeat (ja väärät) työt? 

Oikea työ on sellaista jossa pääsee tekemään opiskelemansa alan mukaista työtä, ja josta maksetaan siihen soveltuvaa palkkaa. 

Ja on ihan tunnettu tosiasia että esim teknisellä alalla ne menee töihin jotka pääsee, ja ne jotka ei pääse, jää yliopistolle tohtorikoulutettaviksi. Tai että monilla aloilla oikeita töitä ei juuri edes ole olemassa, joten tohtoriopinnot on ainoa mahdollinen polku jos ei halua jäädä työttömäksi tai vaihtaa alaa valmistumisen jälkeen. 

Aika harvassa on ne alat joilla yleisemmin tohtoriksi varsinaisesti halutaan, jos on muita vaihtoehtoja. Tällaisia taitaa olla lähinnä hyvin teoreettiset alat kuin matematiikka ja fysiikka. 

Kaikille muille paitsi saivartelioille tämä on selvää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisena intohimoprojektina väikkäri menee, mutta varsinaisena työnä tutkijan uraa ei voi kyllä oikein suositella-

 

Miksi edes aloittaa väikkärin tekoa, jos ei tunne intohimoa tutkimukseen?

Aika monessa muussakin työssä siitä on hyötyä, joskus sitä jopa käytänössä vaaditaan, esim. AMK-opettajilla

Siis aivan oikeastiko nykyään vaaditaan AMK-opettajilta tohtorin tutkintoa? Itse opiskelin ammattikorkeakoulussa vuosituhannen alussa ja hyvä kun opettajat osasi edes oikeinkirjoitusta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Henkilökohtaisena intohimoprojektina väikkäri menee, mutta varsinaisena työnä tutkijan uraa ei voi kyllä oikein suositella-

 

Miksi edes aloittaa väikkärin tekoa, jos ei tunne intohimoa tutkimukseen?

Aika monessa muussakin työssä siitä on hyötyä, joskus sitä jopa käytänössä vaaditaan, esim. AMK-opettajilla

 

Siis aivan oikeastiko nykyään vaaditaan AMK-opettajilta tohtorin tutkintoa? Itse opiskelin ammattikorkeakoulussa vuosituhannen alussa ja hyvä kun opettajat osasi edes oikeinkirjoitusta.

Lol, moni tohtorikaan ei osaa oikeinkirjoitusta, ikävä kyllä 🙃. 

Tutkijana sinun täytyy perustella säännöllisin väliajoin miksi sinulle tulisi maksaa palkkaa.

Näkeekö jostain hakijatilastoja?

Tee hyvä hakemus. Tarvitset mielellään niiden apua jotka ovat tehneet 20-40 vuotta tutkimusta. He kyllä tietävät mikä aihe myy, millainen hakemus on hyvä ja heitä tulet tarvitsemaan jos hakemus menee läpi. Jos heitä ei kiinnosta sinun tekeminen, olet lirissä kun alat tehdä väitöskirjaa.

Olen ollut mukana auttamassa noin 20 väitöskirjantekijää. Väitöksiä syntyy kun on sopiva aihe ja sekä väittelijä että hänen lähipiiri on motivoitunutta. Valitettava totuus on, että väitöskirjan tekeminen ei ole taloudellinen lottopotti. Iso osa tekee töiden ohessa, se on tosi rankkaan, on omaa kokemusta siitä. Väitös ei välttämättä palkitse taloudellisesti, mutta riskin voi silti ottaa? Ei se kyllä palkitse väittelijöitä auttavaakaan, jotka myös pistävät joskus paljonkin omaa aikaansa väittelevän auttamiseen. Ehkä olisi tapahduttava systeeminen muutos, missä sekä väitöskirjaa tekevä että häntä avustavia aletaan arvostamaan ja he saisivat jonkinlaisen järkevän palkkion vaikka edes väitöksen jälkeen?

Tsemppiä! Verkostoidu ja sitten päättäväisesti nöyrällä mielellä eteenpäin puskemaan!

ChatGPT:llä voit raapustaa lyhyessä ajassa hyvin jäsennellyn tutkimussuunnitelman.

Jos kyseessä on humanistinen ala, niin älä vaivaudu. Pelkkä turha ponnistus, josta jää käteen korkeintaan muutama mukava muisto.

Vierailija kirjoitti:

Opinto-oikeuden saa jos on hyvä suunnitelma ja ohjaaja joka sitoutuu ohjaamaan. Rahoitus sen sijaan on haastavampi juttu. Palkkapaikat on tosi tiukassa ja apurahat samoin. Väitöskirjaa on hankalaa kirjoittaa muun työn ohessa, mut on niitäkin, jotka on sen tehneet ns. iltapuhteinaan.

Kokemusasiantuntijana voin vakuuttaa, että väikkärin kirjoittaminen muun työn ohessa (mm. projektien vetäminen) on hanurista. Viimesyksynä yritin pusertaa homman valmiiksi ja kansiin uhraamalla illat ja viikonloput - kunnes tuli stoppi - tuntui, etteivät aivot vain enää toimineet. No, pahin prässi loppui vuodenvaihteessa ja nyt väikkärikin alkaa olemaan paria oikolukukierrosta vaille valmis.

Niin - edes jonkunlainen ohjaaja ja auttavasti kelvollinen (tutkimus)tiimikin olisivat olleet ihan kivoja tässä vuosien varella - käytönnössä kaiken on saanut kuitenkin puskea itse eteenpäin - mitkä ovat tutkimuskysymyksiä, miten ne ratkaistaan ja julkaisujen kirjoittaminen/eteenpäin puskeminen on jäänyt omille niskoille.

En suosittele, mutta kun maali häämöttää, niin kaipa sitä voi ainakin itseensä olla tyytyväinen...

Kiitos kaikille!

Ap