Kuinka vaikea on päästä tohtorikoulutettavaksi?
Tutkijan ura on alkanut kiinnostaa, vaikka en ollut mikään huippu opinnoissa, joista on aikaakin jo tovi. Gradusta sain kiitettävän. Olen itse asiassa hahmotellut tutkimussuunnitelmaa tässä aikani kuluksi. Löytyykö täältä kokemuksia aiheesta?
Kommentit (42)
Vierailija kirjoitti:
Riippuu varman tosi paljon alasta. Tutkimussuunnitelma ja sen laatu on tärkeät. Eri asia on saada apuraha tms. Etsi hyvä ohjaaja itsellesi ja vakuuta hänet.
Kiitos. Itse olen kiinnostunut tilanteesta lähinnä humanististen alojen suhteen.
Ap
Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto, jos ei ole ns. oikeita töitä.
Sanoisin että helposti, ainakin mitä omaa tuttavapiiriä olen seurannut. Apurahat onkin sitten aivan toinen asia tänä päivänä.
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että helposti, ainakin mitä omaa tuttavapiiriä olen seurannut. Apurahat onkin sitten aivan toinen asia tänä päivänä.
Mitä tarkoitat, helposti?
Opinto-oikeuden saa jos on hyvä suunnitelma ja ohjaaja joka sitoutuu ohjaamaan. Rahoitus sen sijaan on haastavampi juttu. Palkkapaikat on tosi tiukassa ja apurahat samoin. Väitöskirjaa on hankalaa kirjoittaa muun työn ohessa, mut on niitäkin, jotka on sen tehneet ns. iltapuhteinaan.
ei kannata Suomessa. Jää todennäköisesti työttömäksi tai sitten saa jonkun homman johon nimenomaista tutkintoa ei tarvita. Tohtorikoulutettavat ovat nykyään ylopistojen ilmaista työvoimaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että helposti, ainakin mitä omaa tuttavapiiriä olen seurannut. Apurahat onkin sitten aivan toinen asia tänä päivänä.
Mitä tarkoitat, helposti?
Sanoisin, että jokainen tuntemani ihminen, joka on väitöskirjatutkijaksi halunnut ja hakenut, on sellaiseksi myös päässyt. Tämä minun kokemus CA +10 henkeä.
Aloittaminen ei ole vaikeaa. Väitöskirjan valmiiksi saaminen on. Esim riikkulilta jäi homma kesken kun nettimesoaminen vei kaiken työajan
Vierailija kirjoitti:
Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto, jos ei ole ns. oikeita töitä.
Ei varmaan henkilölle, jota kiinnostaa tutkijan ura.
Statuksen saa hyvin helposti. Väitöskirjan aikaan saaminen vaatii sitten vähän enemmän.
Suhteellisen helppoa on saada jatko-opiskeluoikeus, mutta jos tarkoitat palkallista tohtorikoulutuspaikkaa tai apurahan saamista niin jäätävän vaikeaa, varsinkaan pitkiä apurahoja. Itse sain 3 lyhyttä 5-10 kk, mutta lyhyet apurahakaudet kuluu osittain seuraavan hakemiseen.
AMK-puolella alkaa tulla tohtoreita liukuhihnalta kuin sieniä sateella.
Älä hae. Yliopistolla palkatun tohtorikoulutettavan tehtävä on määräaikainen ja palkka on tosi huono varmaan jotain siivoja / vartija luokkaa kun ylemmän korkeakoulututkinnon (maisteri) suorittanut tienaa helposti puolet enemmän yksityisektorilla. DI:t ja KTM:t menee tienaa helposti yksityissektorilla enemmän kuin apulaisprofessorit, jopa professorit. Akateeminen maailma on äärimmäisen kilpailtu. Tohtorin tutkinto ei vielä tarkoita mitään. Suurin osa ei pääse akateemiselle uralle. Ja jos onnistuisit pääsemään tenurelle tohtoritutkinnon jälkeen ja muutama vuosi esim. tohtoritutkijana niin vielä harvempi pääsee aivan loppuun asti täysi professoriksi. Enemmistö ei tule koskaan saavuttamaan sitä ja kaikki tehtävät tohtorikoulutettavasta täysprofessoriksi asti ovat määräaikaisia, epävarmoja, sinua arvioidaan joka uravaiheella ja ellet saa tuotettua laadukasta tutkimusta niin tutkijan urasi käytännössä loppuu siihen.
Vierailija kirjoitti:
Aloittaminen ei ole vaikeaa. Väitöskirjan valmiiksi saaminen on. Esim riikkulilta jäi homma kesken kun nettimesoaminen vei kaiken työajan
Muisti kuitenkin anoa apurahat, kuten myös oppi-isänsä, joka loisi vuosia verovapaalla apurahalla kirjoitellen törkyä nettiin - valehteli kirjoittavansa jotain sanakirjaa. Ei valmistunut näiltä tunareilta mikään, nyt onkin hyvä leikata yo:lta, opiskelijoilta ja huutaa julkisen sektorin tehottomuudesta.
Ja nro 12 on humanisti/ yhteiskuntatieteilijä. Mutta aina joku ne palkalliset paikatkin saa, ei kannata lannistua, jos sulla on kiinnostus johonkin " myyvään" tutkimusteemaan.
Tohtorikoulutukseen pääse kyllä, jos olet saanut gradusta hyvän arvosanan ja olet laatinut johdonmukaisen tutkimussuunnitelman.
Mutta kuten täällä onkin jo nostettu esille, kannattaa kuitenkin harkita tohtorikoulutukseen hakeutumista hyvin tarkasti. Rahoituksen saaminen on todella vaikeaa eikä sinulla tutkijana ole käytännössä minkäänlaista varmuutta tulevaisuudesta. Työtä on aina paljon enemmän kuin mitä pystyy kohtuudella tekemään eikä siitä saa välttämättä minkäänlaista korvausta. Rahoittajat edellyttävät vuosien kokemusta ulkomaisissa yliopistoissa työskentelemisestä.
Työstä ensin sitä tutkimusideaasi. Sitten käy ao. laitoksen proffan kanssa puhumassa asiasta, hän voi kysyä sekä aiheesta. Lisäksi häntä kiinnostaa se tärkein asia: mikä on motivaatiosi? Miksi haluat tutkia tätä, mitä hyötyä tästä on ja kenelle? Merkittävä asia on myös toteutettavuus: kuinka toteutat, missä tahdissa, millä rahoituksella? Hahmottele keskustelua varten edes jonkinlainen dispositio tutkimussuunnitelmaksi sekä tutkimuksen aikataulutus. Mieti rahoitus valmiiksi. Proffa varmaan ehdottaa sulle sopivaa ohjaajaa tai kahta. Sinä otat sitten häneen yhteyttä ja keskustelet hänen kanssaan.
Nykyään olisi hyvä olla olemassa valmiiksi myös muunlaisia mentoreita, eli joku väitellyt tohtori, joka suostuu olemaan seurantaryhmäsi jäsen (näin siis Helsingin yliopistossa). olisi varmaan hyvä olla etukäteen edes joku henkilö (jolta kysytty lupa), jota ehdottaa. Hän voi myös olla suosittelijana tutkimussuunnitelmassasi kun haet jatko-opintolupaa.
Kun saat luvan proffalta ja kekustelet hänen ja ohjaajan kanssam, alat sitten työstää sitä tutkimussuunnitelma-asiakirjaa yliopiston antamien ohjeiden mukaan ja ottaen huomioon proffan/pot. ohjaajien kommentit.
Näin suunnilleen mun osalta yli 10 vuotta sitten kun hain jatko-opintolupaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin että helposti, ainakin mitä omaa tuttavapiiriä olen seurannut. Apurahat onkin sitten aivan toinen asia tänä päivänä.
Mitä tarkoitat, helposti?
Sanoisin, että jokainen tuntemani ihminen, joka on väitöskirjatutkijaksi halunnut ja hakenut, on sellaiseksi myös päässyt. Tämä minun kokemus CA +10 henkeä.
Siihen hakemisvaiheeseen asti pääseminen ei käy ihan noin vain. Ensin pitää nimittäin löytää joku ohjaajaksi soveltuva henkilö, jotta voi edes hakea. Ohjaajan pitää 1) mätsätä omaan asiantuntemusalueeseen ja toivottuun väikkärin aiheeseen jotta ohjaaminen onnistuu (tätä tosin helpottaa jos on saman yliopiston piirissä kuin mistä on itse valmistunut), 2) olla sen verran tilaa kalenterissaan että ehtii ohjata eli ei ole esim hirveää määrää ohjattavia jo valmiiksi, 3) tykätä opiskelijasta ihmisenä sen verran että suostuu yhteistyöhön. Homma voi kaatua ihan jo vaikka siihen, että sopivan aihealueen ohjaajatarjokkailla on ohjattavia jo niin paljon, että eivät ota uusia.
Ainakaan kaikki yliopistot eivät myöskään ota jatko-opiskelijaksi ylipäätään sellaista, jolla ei ole ainakin joksikin aikaa rahoitusta tiedossa. Sellaisilla kun tuppaa väikkärin teko kuitenkin jossain vaiheessa keskeytymään, ja yliopiston tilastoissa näyttää paremmalta, kun väikkärintekijät myös valmistuvat joskus. Ehkä humanistisilla ym vastaavilla aloilla on realistisempaa saada väikkäri kasaan iltaprojektina työn ohella edes joskus, mutta jos tutkimus on enemmän kokeellista, pitää olla labratilat tms käytössä jotain kautta ja aikaakin siellä jotain tehdä.
Gradusta on täytynyt saada hyvän arvosanan laudaturin tai eksimian. Toisinaan myös magnalla pääsee jatkoon. Jatko-opintoja aloitetaan paljon, mutta kaikista jatko-opiskelijoista ei tule tohtoreita.
Riippuu varman tosi paljon alasta. Tutkimussuunnitelma ja sen laatu on tärkeät. Eri asia on saada apuraha tms. Etsi hyvä ohjaaja itsellesi ja vakuuta hänet.