Kuinka vaikea on päästä tohtorikoulutettavaksi?

Vierailija kirjoitti:

Aloituksen viesti sisältää virheellisen olettamuksen. Nykyään kirjaimellisesti minkäänlaista tutkijan uraa ei ole oikeastaan enää edes olemassakaan siinä mielessä kuin vielä 00-luvun alussa ja 90-luvulla. Tuolloin tutkijanura miellettiin suhteellisen suoraviivaiseksi poluksi: väitöskirja, mahdollinen post doc -jakso ja sen jälkeen vakinaistuminen yliopistoon tai tutkimuslaitokseen. Nykyinen järjestelmä on kuitenkin pirstaloitunut. Rahoitus on yhä useammin määräaikaista ja projektiluonteista, mikä pakottaa tutkijat siirtymään hankkeesta toiseen ilman todellista työsuhdeturvaa tai pitkän aikavälin näkymää. Monet väsyvät lopulta ja lähtevät muualle. Ja ihan hyvistä syistä.

 

Samalla tutkijan työnkuva on muuttunut. Pelkkä tutkimuksen tekeminen ei enää riitä, vaan tutkijoiden odotetaan olevan rahoituksen hakijoita, verkostoitujia, viestijöitä ja jopa brändinsä rakentajia. Julkaisupaineet, metriikat ja kilpailu kansain

Tämä vastaus on silleen virheellinen, ettei silloin ysärillä tai niolarillaaan ollut mitään vakaata tutkijanuraa, joka olidi korvautunut jollain muulla. Päinvastoin. Tenuretrackit oli silloin fiktiivisempiä kuin nykyään. Tilanne on jossain määrin parantunut noihin aikoihin verrattuna. Mitään varmaa tutkijanurassa ei toki ole. En tiedä, voisiko ollakaan. Tiedehän ei ole varmaa, vaan riskiottoa.

Vierailija kirjoitti:

On ne määräaikaisia. Tohtorikoulutettava (määräaikainen, yleensä pari vuotta) -> Sen jälkeen 2 pari vuotta jollain muulla rahoituksella, joko oma rahoituksella tai apurahoilla jotka on tasoa korkeakouluopiskelija, hyvä jos jää 1100 käteen kuussa kun maksa kaiken maailman Myellit -> Hyvällä säkällä pääset tohtoritutkijaksi (määräaikainen) tohtoritutkinno suorittamisen jälkeen -> Tenuret on myös määräaikaisia ja niitä on kaksi (Assistant Professor ja Associate Professor), 2-4 vuotta per pätkä. Suurin osa ei pääse edes kakkostasolle ja vain hyvin harva täysprofessoriksi. Yliopistot on täynnä yliopisto-opettajia ja yliopistolehtoreita, jotka ovat tohtoreita, mutta eivät ole kyenneet tuottamaan riittävän laadukasta tutkimusta. Yliopisto opettajan palkka on tasoa tradenomi ja yliopiston lehtorin palkka on tasoa Service Manager korporaation IT-osastolla, joka on toiseksi alin taso.

Tässä on nyt jokin väärinymmärrys. Tenureita ei ole suinkaan useita. Tenurehan tarkoittaa vakinaistamista eli pysyvää työtä, josta voidaan irtisanoa vain poikkeuksellisista syistä (esim. vakava laiminlyönti tai taloudellinen kriisi). Tenure track on se vakinaistamiseen tähtäävä putki ja Suomessa putkessa on kaksi osaa. 

"Tässä on nyt jokin väärinymmärrys. Tenureita ei ole suinkaan useita. Tenurehan tarkoittaa vakinaistamista eli pysyvää työtä, josta voidaan irtisanoa vain poikkeuksellisista syistä (esim. vakava laiminlyönti tai taloudellinen kriisi). Tenure track on se vakinaistamiseen tähtäävä putki ja Suomessa putkessa on kaksi osaa. "

Tenure trackilla on kaksi vaihetta: Assistant Professor (2-4 vuotta) ja Associate Professor (2-4 vuotta). Molemmat tehtävät ovat määräaikaisia ja henkilöä arvioidaan vertaisarvioinnilla kummankin jakson jälkeen. Useimpien tutkimusansiot eivät yllä Associate Professor tasolle eli Assistant Professor tasoon heidän ansionsa tyssäävät. Ne, jotka pääset tenuressa Associate Professoriksi niin vain harva palkataan professoriksi eli ei heitä tavallaan irtisanota vaan ensimmäisen jakson jälkeen todetaan, että henkilö ei täytä edelltyksiä Associate Professoriksi ja urapolku päättyy siihen. Tai vaihtoehtoisesti Associate Professori tasolla todetaan, että henkilö ei täytä edellytyksiä professoriksi. Veikkaan, että hyvin pieni prosentti pääsee professoriksi asti. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla (tekniikka) opintojen eskiarvon piti ylittää tietty kynnys. muuten mitään kriteeriä ei ollut. kuten tuolla aiemmin onkin kirjoitettu aloittaminen helppoa, rahoittaminen vaikeaa.

Yleensä tohtorin tutkintoon hakemisen edellytyksenä on vähintään hyvä arvosana pro gradusta tai diplomityöstä ja lisäksi edellytetään hyvää tai erittäin hyvää opintomenestystä eli gpa 3.0-4.0

 

 

USA:ssa on gpa. 

Suomessa painotettu keskiarvo.

 

Mitä eroa on painotetulla keskiarvolla ja gpa:lla?

Suomessa käytetään painotettua keskiarvoa ja se perustuu suoraan numeroihin, koska Suomessa arvosanat ovat numeroita (esim. 4/5). Joidenkin kurssien painoarvo on merkittävämpi kuin toisten. Ulkomailla, erityisesti jenkeissä ja Kanadassa, GPA taas voi olla painotettu tai painottamaton (yleensä kuitenkin painotettu). Asteikko on eri (yleensä 1-4) kuin Suomessa ja koska arvosanat ovat kirjaimia (tyyliin A, B, jne.) niin niihin on käännöstaulukko, josta saadaan laskentaan käytetty numeerinen arvo. Jos esim. suomalaiset arvosanat käännetään GPA:ksi, niin se ei olekaan enää 4.2 vaan jotain vähemmän. Mutta mitä, se ei ole ihan suoraan matemaattisen kaavan mukaan vaan aika tapauskohtaisesti, jossa vaikuttaa itse arvosana, mutta myös mahdolliset kirjalliset kuvaukset ja kurssiarvosanojen oletettu jakauma (kuuluuko esim. parhaaseen 5%:iin) tai onko ylin arvosana 5/5 jotenkin erityisen harvinainen, sellainen joka annetaan vain parhaille. Eri yliopistoilla voi olla erilaiset muuntotaulukot. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omalla alalla (tekniikka) opintojen eskiarvon piti ylittää tietty kynnys. muuten mitään kriteeriä ei ollut. kuten tuolla aiemmin onkin kirjoitettu aloittaminen helppoa, rahoittaminen vaikeaa.

Yleensä tohtorin tutkintoon hakemisen edellytyksenä on vähintään hyvä arvosana pro gradusta tai diplomityöstä ja lisäksi edellytetään hyvää tai erittäin hyvää opintomenestystä eli gpa 3.0-4.0

 

 

USA:ssa on gpa. 

Suomessa painotettu keskiarvo.

 

Mitä eroa on painotetulla keskiarvolla ja gpa:lla?

 

Suomessa käytetään painotettua keskiarvoa ja se perustuu suoraan numeroihin, koska Suomessa arvosanat ovat numeroita (esi

Itse olen ymmärtänyt, että sekä GPA, että painotettu keskiarvo on yksinkertaisesti kaikkien arvosanojen yhteenlaskettu summa jaettuna kurssien määrällä. 20 kurssia arvosanalla 5 on 5 x 20 = 100 / 20 = 5

Kiitos kaikille! Kiva, että syntyi keskustelua. 

Ap

Suomi, arvosanat 1,2,3,4,5 korkeakoulussa. Vastaavat arvot yhdysvalloissa ovat 5 suomessa on gpa 3.7-4.0 eli erinomainen, 4 suomessa on gpa 3.0-3.6 eli kiitettävä hyvä, 3 suomessa on gpa 2.3-2.9 ei hyvä / keskitaso, 2 suomessa on gpa 1.7-2.2 ei tyydyttävä ja 1 suomessa on gpa 1.0-1.6 eli välttävä. Suomi käyttää arvoasteikkoa 1-5 ja yhdysvallat A, B, C, D, F eli A = 4.0, B = 3.0, C = 2.0, D = 1.0 ja F = 0.

Teen tohtoriopintoja töiden ohella, olen jo tutkijana vakitöissä yliopiston ulkopuolella. Hakeminen ei ollut hankalaa, ohjaajakontakti on alkuun pääsemiseksi tärkein. En tarvitse itse rahoitusta, mutta sen verran työn puolesta seuranneena sanoisin, että sitäkin on tarjolla jos aiheen valitsee fiksusti ja käyttää aikaa hakemusten muotoiluun. Tutki jokaisen rahaa jakavan tahon taustat ja aiemmat rahoituskohteet, perehdy ohjeisiin ja räätälöi hakemus. Iso osa hakemuksista on melko huolimattomasti laadittuja, joten  selkeydellä ja oikeinkirjoituksellakin voi jo erottua.

Olen kiinnostunut siitä, kuinka haastavaa sisäänpääsy on: onko kilpailu kovaa jo tässä vaiheessa vai otetaanko sisään karrikoidusti sanoen kaikki vähänkin potentiaaliset? Pitääkö suunnitelman olla jotenkin erityisen performatiivista ja koukuttavaa luettavaa, että se riittää sisäänpääsyyn? (Tiedossa on, että rahoituksen saaminen voi olla vaikeaa.)

Ap

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto, jos ei ole ns. oikeita töitä.

Mitä ovat oikeat (ja väärät) työt? 

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnostunut siitä, kuinka haastavaa sisäänpääsy on: onko kilpailu kovaa jo tässä vaiheessa vai otetaanko sisään karrikoidusti sanoen kaikki vähänkin potentiaaliset? Pitääkö suunnitelman olla jotenkin erityisen performatiivista ja koukuttavaa luettavaa, että se riittää sisäänpääsyyn? (Tiedossa on, että rahoituksen saaminen voi olla vaikeaa.)

Ap

Sisäänpääsyn vaikeus vaihtelee paljon alan, yliopiston, maan ja erityisesti rahoitusmallin mukaan. Joissakin ohjelmissa kilpailu on kovaa jo hakuvaiheessa, etenkin jos kyse on suoraan rahoitetuista paikoista. Toisaalta ohjelmissa, joihin voi päästä ilman valmista rahoitusta ja hakea sitä myöhemmin, kynnys voi olla matalampi. Monilla aloilla ohjaajan rooli on ratkaiseva: jos tutkimusidea sopii käynnissä oleviin hankkeisiin tai ohjaajan osaamisalueeseen, sisäänpääsy voi olla todennäköistä suuresta hakijamäärästä riippumatta.

Tutkimussuunnitelman ei tarvitse olla performatiivinen siinä mielessä kuin vaikkapa esseen tai popularisoidun tekstin. Arvioijat etsivät ennen kaikkea uskottavuutta: ymmärtääkö hakija tutkimusalan keskeiset keskustelut, onko tutkimuskysymys riittävän rajattu ja toteuttamiskelpoinen, ja ovatko menetelmät perusteltuja. Liiallinen jargon, ylisuurten lupausten tekeminen tai näyttävyyden tavoittelu voi jopa heikentää vaikutelmaa. Selkeä, realistinen ja hyvin argumentoitu suunnitelma toimii yleensä paremmin kuin kunnianhimoinen mutta epämääräinen visio.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hullut woket aiheet saavat rahoituksen isoilta säätiöiltä? 

 

Usein näin. Toisaalta minä olen saanut 100k apurahaa väikkäriini, joka ei ole lainkaan woke tai poliittinen muutenkaan. 

Eli yliopisto on saanut 100k rahaa, mutta sinä saat ehkä tonnin käteen kuukaudessa kaiken jälkeen? :D

 

 

Mitä ihmettä sekoilet? Ei vaan minä, ja ainoastaan minä, olen saanut omaan taskuuni 100k verojen jälkeen. 

Älä valehtele. 100k / 4 vuodelle apurahaa = 25 000 euroa vuosi / 12 = 2083 euroa / kuukaudessa ja siitä vielä joudut maksamaan Myellin eli 2083 - 290 = n. 1790 euroa / kuukaudessa. Minulle on ihan turha jauhaa mitään paskaan,

Jaahas, tulit sitten ehtana paskanjauhajana ja valehtelijana jauhamaan paskaa ja valehtelemaan. Mielenkiintoista, että valehtelijana ja paskanjauhajana luulet tarkalleen tietäväsi apuraha-tilanteeni. Minä EN saa neljän vuoden apurahaa, vaan kolmen, plus pienempi toinen apuraha, jonka myös sisällytin tuohon 100k-lukuun. Ihme, ettet tätä nähnyt kristallipallostasi, kun kerran luulet niin hyvin tietävän muiden ihmisten asiat. 

Tuosta monivuotisesta apurahastani vuosittainen satsi on ollut noin 32k, eli kuukaudessa noin 2 670 euroa, josta eläkemaksua on noin 360 euroa kuukaudessa. Kuukaudessa jää siis käteen noin 2300 euroa. Jos lasken yhteen kaiken apurahani viimeisen 3,5 vuoden ajalta, luku on vähän yli 100k, josta maksan eläkettä noin 15k. Lopulta, olettaen, että joku päivä saan eläkettä, kyllähän tuokin menee jollain tavalla "taskuuni". Mutta okei, saivartaleva ja valehteleva paskanjauhaja, saan teknisesti 85k taskuuni, enkä 100k. Oletko nyt tyytyväinen? 

Vierailija kirjoitti:

Olen kiinnostunut siitä, kuinka haastavaa sisäänpääsy on: onko kilpailu kovaa jo tässä vaiheessa vai otetaanko sisään karrikoidusti sanoen kaikki vähänkin potentiaaliset? Pitääkö suunnitelman olla jotenkin erityisen performatiivista ja koukuttavaa luettavaa, että se riittää sisäänpääsyyn? (Tiedossa on, että rahoituksen saaminen voi olla vaikeaa.)

Ap

Tämä vaihtelee aloittain. Tiedä aloja, joissa kaikki hakijat otetaan sisään, mutta ohjauskin on sitten käytännössä olematonta. Keskeyttämisprosentit on suuria. 
Ja sitten on niitä aloja, joissa sisään otetaan vähän väkeä, mutta niitä ohjataan niin, että lähes kaikista tulee tohtoreita.

Omalla alallani ainakin on tietynlainen yhdistelmä tätä (katselen tätä tohtoriohjelmavastaavana ja ohjaajana).  Lähes kaikki hakijat otetaan sisään, mutta useimpia halukkaita ei koskaan päästetä edes hakemaankaan. Meillä siis vaaditaan hakulupa ja ohjaajan sitoumus jo ennen hakuprosessin alkamista. Noin kymmenesosa halukkaista päätyy oikeasti tekemään hakemuksen. Lopuille ei löydy halukasta ja pätevää ohjaajaa tai todetaan, että suunnitelma vaatii vielä työstämistä että se olisi realistinen. Jälkimmäinen tarkoittaa, että voi hakea puolen vuoden tai vuoden päästä kun suunnitelma on pidemmällä. 

Me emme odota, että suunnitelma on erityisen koukuttavaa luettavaa, mutta edellytämme, että siinä on  innovatiivinen idea tai järkevä tarkoitus ja ennen kaikkea, että se on toteuttamiskelpoinen neljässä vuodessa. Menetelmien ja tutkimuksen lähdemateriaalin kuvauksella on todella iso merkitys. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto, jos ei ole ns. oikeita töitä.

 

Ei varmaan henkilölle, jota kiinnostaa tutkijan ura.

Mutta kiinnostaako se, jos oikeasti on mahkuja hyväpalkkaisiin asiantuntijatöihin yliopiston ulkopuolella?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eiks se oo aina se viimeinen vaihtoehto, jos ei ole ns. oikeita töitä.

 

Anna kun arvaan, "oikea työ" on vain duunarityötä eikä mitään muuta? Itse olen tutkija ja teen erittäin arvokasta työtä tämän yhteiskunnan hyväksi. 

Ei, vaan jos on mahdollisuus hyvällä liksalla lähteä sitä yliopistokoulutusta vastaavaa työtä tekemään, mainittakoon nyt vaikka lääkärit, dippainssit, kauppatieteiden maisterit, niin mahtaako se tutkijan ura houkuttaa? Ei houkuta. Se houkuttaa vain aloilla, joilla ei käytännössä ole työpaikkoja Suomessa yliopiston ulkopuolelle, yksi itselleni erittäin tuttu esimerkki tästä on FM biotieteissä.

Sinun kaltaisellasi hölmöllä ei ole mitään mahdollisuuksia.

Aina pääsee tekemään väitöskirjaa ja sitten sen jälkeen kortistoon.

Kannattaa pitää mielessä, että ensi hallituskaudella on edessä noin 10 miljardin sopeutukset. Vähän pahoin pelkään, että tutkimuksesta tullaan leikkaamaan rankalla kädellä. Päätetäänkö joidenkin tutkimusalojen rahoitus kokonaan jopa?

Vierailija kirjoitti:

"Tässä on nyt jokin väärinymmärrys. Tenureita ei ole suinkaan useita. Tenurehan tarkoittaa vakinaistamista eli pysyvää työtä, josta voidaan irtisanoa vain poikkeuksellisista syistä (esim. vakava laiminlyönti tai taloudellinen kriisi). Tenure track on se vakinaistamiseen tähtäävä putki ja Suomessa putkessa on kaksi osaa. "

Tenure trackilla on kaksi vaihetta: Assistant Professor (2-4 vuotta) ja Associate Professor (2-4 vuotta). Molemmat tehtävät ovat määräaikaisia ja henkilöä arvioidaan vertaisarvioinnilla kummankin jakson jälkeen. Useimpien tutkimusansiot eivät yllä Associate Professor tasolle eli Assistant Professor tasoon heidän ansionsa tyssäävät. Ne, jotka pääset tenuressa Associate Professoriksi niin vain harva palkataan professoriksi eli ei heitä tavallaan irtisanota vaan ensimmäisen jakson jälkeen todetaan, että henkilö ei täytä edelltyksiä Associate Professoriksi ja urapolku päättyy siihen. Tai vaihtoehtoisesti Associate Professo

Mitä järkeä palkata ihmisiä tuollaiseen putkeen joka ei sitten jatku kuin poikkeustapauksessa?

Tohtoriksi valmistuneista vain osa jää yliopistoon, mutta se ei automaattisesti tarkoita työttömyyttä. Moni siirtyy julkishallintoon, asiantuntijatehtäviin, tutkimuslaitoksiin, järjestöihin tai yksityiselle sektorille. Ongelmana ei niinkään ole se, etteikö osaamiselle olisi käyttöä, vaan se, että polut ovat epäselviä ja siirtymä vaatii oman osaamisen sanoittamista uudella tavalla. Akateeminen järjestelmä ei myöskään aina tue tätä siirtymää, vaan kouluttaa implisiittisesti kohti tutkijanuraa, vaikka paikkoja on rajallisesti.