miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Miksi nostat vanhoja ketjuja?

Kaikki värit elämästä kadonnut ja maailma tilanne aivan kauhea mikä lisää tuskaa.

Se häviää, ellei oman asenteensa eteen tee työtä. Ja ellei uskalla elää niinkuin itse haluaa. Kuuntele rohkeasti sydäntäsi elämän isoissa ratkaisuissa (esim. mille alalle haluat, lapsellisuus/lapsettomuus, asuinpaikka ja asumisen tapa) ja taika säilyy. N56

Minulla maailma muuttui harmaaksi kaihin takia. Tämä kuulostaa mainokselta mutta on totta: kaihileikkaus palautti värit ja elämä sujuu muutenkin vähän helpommin, kun näkee paremmin.

Ei multa ainakaan ole hävinnyt. Koen edelleen samanlaista ihmetystä ja iloa kuin lapsena/nuorena. Esim. joulut tuntuu taianomaisilta, kauniissa luonnossa tunnen suurta liikutusta ja melkein pyhyyden tunnetta. Mieheeni olen edelleen ihmeen rakastunut ja koen värinää ja taikaa siinä, kun saan häntä koskettaa ja suudella.

Ehkä se on sitten luonne tai persoonakysymys, toisilla se taika säilyy ja toisilla ei. Olen kyllä muutenkin herkkä emotionaalisesti ja kova tunnelmoija, aistin herkästi erilaisia fiiliksiä. Hyvässä ja pahassa, tulee toki myös surun ja pelon tunteet joskus helposti.

Vierailija kirjoitti:

Miksi nostat vanhoja ketjuja?

"Miksi nostat vanhoja ketjuja?"

Miksi ei? Jos aloitus on mielenkiintoinen eikä mitenkään aikaan sidottu. Älä itse vastaa jos ärsyttää, siirry toiseen ketjuun. Uuteen. Minusta tämä on kiinnostavampi pohtia kuin  monet turhanpäiväiset tai suorastaan i*dioottimaiset mitä palstalla on. Eri.

Vierailija kirjoitti:

Ei multa ainakaan ole hävinnyt. Koen edelleen samanlaista ihmetystä ja iloa kuin lapsena/nuorena. Esim. joulut tuntuu taianomaisilta, kauniissa luonnossa tunnen suurta liikutusta ja melkein pyhyyden tunnetta. Mieheeni olen edelleen ihmeen rakastunut ja koen värinää ja taikaa siinä, kun saan häntä koskettaa ja suudella.

Ehkä se on sitten luonne tai persoonakysymys, toisilla se taika säilyy ja toisilla ei. Olen kyllä muutenkin herkkä emotionaalisesti ja kova tunnelmoija, aistin herkästi erilaisia fiiliksiä. Hyvässä ja pahassa, tulee toki myös surun ja pelon tunteet joskus helposti.

Tämä olisi voinut olla minun kirjoittama ja ikää on jo 55.

1. Nuorena kaikki on uutta ja jännää. Elämä tuntuu ikuisesti jatkuvalta seikkailulta.

2. Rakkaus tuntuu nuorena vahvemmalta, kuten myös onnistumiset ja pettymykset. Voisiko olla niin, että dopamiinipalkinnot vähenevät iän myötä?

3. Nuorena meitä johtaa idealismi ja usko siihen, että isojakin asioita voidaan muuttaa.

4. Emme näe nuorena maailman- ja ihmisten pahuutta ja laskelmallisuutta selkeästi. Aikuiset ja meitä vanhemmat ovat "tiedollisia auktoriteettejä" joiden näkemystä arvostetaan eikä ehkä samalla tavalla osata kyseenalaistaa, että niissäkin saattaa olla perin itsekkäitä tarkoitusperiä?

Näistä syistä se taika katoaa ja muuttuu yhä selkeämmäksi ajatukseksi siitä, että elämä on sellaista kuin sen itse itsellemme teemme.

Ehkä aivojen neuroniverkostossa synapsit juuttuu liiaksi kulkemaan samoja reittejä, eikä monilla "mikään" sitten enää aiheuta niitä taianomaisen oivalluksen ja muiden elämysten hetkiä kuin silloin, kun asiat oli vielä uusia. Onneksi aivot ovat myös neuroplastiset ja reitit myös uudistuukin.

Itse jossain vaiheessa havahduin siihen, että ainakin minun täytyy ihan tietoisesti jatkaa mielessäni asioiden hämmästelemistä, jotta pysyisi sellainen tietty uteliaisuus yllä. Ajatella, miten kaarnakerros on muodostunut ja miltä se tuntuukaan! Mitkä sen tehtävät on ja mitä värejä käyttäisin, jos maalaisin sen paperille. Kun pienet arki-ihmeet yhdistyy siihen kokonaisuuden hahmottumiseen joka (yleensä?) kypsemmällä iällä alkaa tapahtumaan, ne voi saada jopa vielä aiempaa enemmän painoarvoa. Mitä kaikkea tässä lähellä onkaan, joka pitää elämää yllä ja jatkaa sykkimistään, vaikka maailmalla kuohuu ja omakin tulevaisuus on kysymysmerkki.

Luulisin että niin käy silloin jos tekee jatkuvasti elämässään valintoja siihen harmaaseen suuntaan,  miten "pitäisi tehdä". Sen sijaan, että valitsisi tehdä ja ajatella asioita sen mukaan, mitä sydän sanoo ja mikä tuottaa aitoa iloa ja tuntuu merkitykselliseltä. Eli suosittelen tutustumaan itseen ja oppimaan mikä on itselle aidosti tärkeää ja järjestämään elämänsä ja ajatuksensa sen mukaan.