miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Ei ole tapahtunut mulle, ja olen jo 60 v. Olisi kiva kuulla, millaisille ihmisille näin käy ja millaisille ei. Voiko olla esim. niin, että jos on oikein turvallisuushakuinen ja tekee kaiken "oikeaoppisesti" ja kenties ympäristön odotusten mukaan, selvittämättä, mitä todella haluaa, niin sitten pettyy, kun hyvin järjestetty elämä tuntuukin vieraalta eikä omalta? 

Mun elämä on ollut ponnistelua alusta loppuun, mutta mielenkiinto on säilynyt suunnilleen koko ajan, ajoittaisia notkahduksia lukuun ottamatta. Ehkä tämä on ainakin osittain asennekysymys, tai ehkä sitä, että kun koko ajan joutuu keksimään keinoja selvitä, niin pysyy vireänä. Olisi tosiaan kiva tietää, onko tässä jokin kaava ja mitä siitä ehkä voisi oppia.

Luulen että tämä riippuu paljon myös tähänastisista elämänkokemuksista. Jos on saanut kaiken aina helpolla tai elämä on murjonut oikein olan takaa niin kokemus elämästä on erilainen. Itsestäni voin sanoa, että näin kun nelikymppisenä on haudannut veljensä ja äitinsä, jäänyt lapsettomaksi, sairastanut syövän, tullut irtisanotuksi, muuttunut pitkäaikaistyöttömäksi, ja menettänyt sairauksien takia voimansa niin ei tartte ihmetellä miksi elämä on parhaimmillaankin ihan ok ilman huippukohtia.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tämä riippuu paljon myös tähänastisista elämänkokemuksista. Jos on saanut kaiken aina helpolla tai elämä on murjonut oikein olan takaa niin kokemus elämästä on erilainen. Itsestäni voin sanoa, että näin kun nelikymppisenä on haudannut veljensä ja äitinsä, jäänyt lapsettomaksi, sairastanut syövän, tullut irtisanotuksi, muuttunut pitkäaikaistyöttömäksi, ja menettänyt sairauksien takia voimansa niin ei tartte ihmetellä miksi elämä on parhaimmillaankin ihan ok ilman huippukohtia.

Kyllä kokemuksilla on osuutensa, mutta ei ne välttämättä mene yks yhteen. Joku, joka on saanut "kaiken", voi kokea elämänsä tosi tyhjäksi, ja taas joku voi olla menettänyt lähes kaiken, ja silti kokea elämänsä mielekkääksi. Nämä voivat kuulostaa tyhjiltä sanoilta, mutta perustuvat lähipiirini todellisten ihmisten todellisiin kokemuksiin. Olen pahoillani vastoinkäymisistäsi ja toivon sinulle vain hyvää. Tuo toinen henkilö, josta kerroin, on kokenut suunnilleen samoja kuin sinäkin, jostain syystä hän silti jaksaa olla melkein koko ajan hyvin energinen ja aurinkoinen, en tiedä, miten hän siihen pystyy.

Havahduin tähän itseni kohdalla, kun jostain kuuntelin 80-luvun lopun hittejä.

Siiloin vielä ajattelin, että olen aika luova, musikaalinen ja kävin sekä klassisen muiikin että muissa konserteissa.

Luin vaitavasti kirjoja, ja seurasin kirja-arvosteluja. Olin mukana järjestämässä tapahtumia 

Ajattelin että minustakin voisi hyvinkin tulla jotain. Olin hyvä kirjoittamaan ja keskustelemaan.

Mitä tapahtui? Miksi en nyt lue kuin tätä palstaa ja jotain lehtiä? Miksi en enää edes suunnittele kaukomatkoja aasiaa kiertelemään? En katso uusia elokuvia, en ole käynyt missään konserteissa vuosiin.

Uusia ystäviä ei enää saa, vanhat ovat jossain maailmalla ja osa jo kuollut.

Mihin se kaikki aika, mahdollisuudet ja ilo ja uteliaisuus menivät?

Se miksi lapsuudessa on "taikaa" on usein peräisin uuden oppimisesta, uusista kokemuksista, mielikuvituksesta ja paineettomasta tekemisestä. Esimerkiksi siitä että maalaa maalaamisen ilosta, eikä yrittäen tavoitella täydellisyyttä. Ei ole ihme jos arki tuntuu tasapaksulta ja harmaalta, jos suorittaa vain kaiken aikaa samoja asioita, syö samaa ruokaa, toistaa samat rutiinit, käy samat keskustelut jne. Asenteesta on paljon kiinni. Tässä maailmassa on läjäpäin mahdollisuuksia uusien taitojen oppimiseen, uusiin kokemuksiin ja uusiin ihmisiin tutustumalla. Myös lukeminen kannattaa, jos sellainen yhtään sattuu kiinnostamaan. Kirjojen kansiin on painettu mieletön määrä seikkailuja, mielenkiintoisia tarinoita ja triviaa aivoja stimuloimaan. 

Tai repäise ja lähde testailemaan rajojasi. Yritä hankkiutua elämäsi kuntoon. Toteuta jokin suurista haaveistasi. Ala sijaiskodiksi lemmikille. Lähde spontaanille matkalle ilman määränpäätä. Opettele kädentaitoja. Käy tutkimassa hylättyjä rakennuksia. Opettele uusi kieli. Tee musiikkia. Aloita taideprojekti. Kirjoita kirja. Tee jotain josta nautit lapsena. Käy jossain tapahtumassa, johon et muuten koskaan menisi. Opettele uusi resepti. Aloita opinnot avoimessa yliopistossa tai amkissa. Lähde opiskelemaan uutta alaa. Osta pakettiauto, tuunaa se ja lähde kiertämään Eurooppaa. Tee jotain hienoa kierrätysmateriaalista. Mitä luovaa ja kiinnostavaa toteuttamisen arvoista nyt mieleesi tuleekaan. 

Toki osaan tarvitsee rahaa, mutta paljon voi tehdä ihan ilmaiseksi, sillä resursseja on valtavasti tarjolla niin netissä, kirjastossa kuin muissakin mahdollisissa asuinalueesi palveluissa. 

Vierailija kirjoitti:

Kaikki on jo nähty ja koettu. Elämä on kuin telkkarin uusinnat, joita ei viitsi katsella.

Veikkaan että "kaikkea" et missään nimessä ole nähnyt. 

Maisemia, tekemisiään ja rutiinejaan kannattaa välillä vaihtaa. Selväähän se on, että taika elämästä karisee, jos kaikki pysyy muuttumattomana vanhuuteen asti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei häviä, mutta sitä taikaa pitää osata hakea.

Hyvät elokuvat, ystävät, lomamatkat, kaunis luonto, oma koti, lapset.

Suuret elämykset löydät rapakon takaa: Disneyland, Universumin studios jne.

N49

 

 

Millä rahalla?

Laskujen, sairauskulujen ja lääkkeiden jälkeen jäi neljäksi viikoksi 270e. 

Asun kaupungin vuokrayksiössä.

Töitä tehnyt 16 - 62 v.

Lukio, kaksi ammattia. Kaksi lasta, jotka jo aikuisia.

Mitään ei jäänyt säästöön.

Just eläkkeelle. 

64 v

 

 

P.S.   Olen suorittanut elämäni niin hyvin kuin pystyin.

Tässäkö se oli?

Elokuvia voi katsoa ilmaiseksi, joko esim. ylellä tai muualta, tai hyvin edullisesti vuokrata vaikka parilla eurolla eri striimauspalveluista. 

Ystäviä sinulla ehkä toivottavasti on, jos ei, niin mm. vapaaehtoistoiminta on ilmaista ja helppo tapa tutustua uusiin ihmisiin jos kiinnostusta on. Siellä on usein paljon ikäisiäsi toimimassa. Eläkeläisille on myös omia etujaan, jolloin harrastamisesta tulee myös edullisempaa!

Jos rahatilanteesi on noin tiukka, olisiko sun mahdollista saada toimeentulotukea tai jotain muuta lisäksi? Ymmärrän epätoivon ja kurjuuden mitä tulee tiukkaan rahatilanteeseen, mutta ilman rahaakin voi tehdä paljon mielekkäitä juttuja. 

Sitä kutsutaan aikuistumiseksi. 

Ihan kaikki "taika" ei kuitenkaan katoa. 

Itse olen aina asennoitunut niin etten halua tietää kaikkea kerralla kiinnostavista asioista, koska haluan saada tietää uusia asioita yhä edelleen kun olen vanha. En siis vain uusia asioita vaan myös sellaisia joiden jo tiedän kiinnostavan itseäni. Pihtailen tiedonsaantia. 

Mies 61v Senior

Ei taikaa

Bisex Lusmu

Vierailija kirjoitti:

Sitä vastaan pitääkin taistella! Tietysti aikuisille nyt monesti on kasautunut jo aika paljon kaikenlaista taakkaa, ei se ole ihmekään että kaikki tuntuu usein pelkältä harmaalta mössöltä. Kun löytäisi kosketuksen siihen luovaan, elämäniloiseen ja leikkisään puoleen niin hyvä olisi. Mun elämä olisi ihan hirveää jos en saisi tanssia (se on nimenomaan semmoista pelleilyä usein) ja sitten kun saan välillä kaverin koiran hoitoon niin sen kanssa voi leikkiä kuin pieni lapsi. Tällä hetkellä kaikki on taas hyvin harmasta ja ikävää mössöä.

Raqqia takajoista kiinni ja tanssitte pitkin seiniä lujasti.

Olen lähes 80-vuotias. Olen jo kymmenisen vuotta viettänyt todella mukavaa leppoisaa aikaa. Siitä on kiitollinen ja hyvä mieli. Tämän parempaa ei elämä vois olla. 
Ehkä se johtuu siitä , että on kokenut jonkinlaisia ala-ja ylämäkiä elämänsä aikana. 
Ja se ,että tiedostan hyvin ,että pahempaa/ikävämpää on mahdollisesti tulossa jos elän liian kauan. Sit on hyvä ,jos hetkessä pääsee pois,eikä tarvitse kärsiä.

Nyt on kaikki hyvin,eikä minua huoleta edes maailman tapahtumat. Miks huolettais, enhän minä niille mitään voi.

Hyvä pesä on kyl aina maagista.....

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Se on asenteesta kiinni, joka elämän vaiheessa on omat hyvät ja huonot puolensa.

Kyllä se taika vaan katoaa.

Luin mummoni vanhoja päiväkirjamerkintöjä, joissa ihmetteli luonnon kauneutta ja iloitsi hyvästä säästä. Kovia kokenut ihminen. Kyllä siihen voi asenteella vaikuttaa.

Se on sitä, jos elämä on päivästä toiseen samoja rutiineja vuosia ja vuosikymmeniä. Se tappaa kyllä kaiken jännän elämästä, eikä enää kiinnostukaan mistään. Joskus aiemmin reissattiin perheenä kotimaassa ja ulkomailla, käytiin rafloissa, leffassa, kylpylöissä jne. Sitten alkoi työt vaatia veronsa, kaikki tuollainen jäi ja elämä meni harmaaksi mössöksi, eikä mikään oikein kiinnostakaan enää. Ei viitsi lähteä minnekään. 

Joskus panettelukin kuolee omaan tehtäväänsä ja aika omaan ikäänsä painuen vanhuutensa huomaan.

Niin - kaikkeen vaan tottuu ja uudet ja sykähdyttävät elämykset muuttuvat harvinaisemmiksi. Lapsena pienempikin ja melko arkipäiväinenkin asia saattoi olla taianomainen "ihme". Vanhempana tulee elämässä harvoin eteen mitään niin uutta ja ihmeellistä. 

Kokemuksen myötä myös oppii asioita ja oppii näkemään sen mikä on oikeasti arvokasta. Mm. nuorempana saattoi olla todella innostunut jostain materiasta (kuten vaikkapa merkkituotteet), mutta iän myötä huomaa että ne todella on vain materiaa. Pintakiiltoa. Tosin voi sitä vanhempanakin saada iloa jostain materiaalisesta, mutta siihen täytyy liittyä joku muukin arvo. Vaikkapa nyt taide tai joku muu taiten tehty esine tai vaikka musiikki tai elokuva voi sykähdyttää iäkästäkin. 

Eniten kuitenkin myöhemmälläkin iällä sykähdyttävät henkiset nautinnot, joiden ei tarvitse olla millään tavalla materiaalisia. Esim. ihan vaan läheisten seura tai se että onnistuu tekemään jonkun toisen onnelliseksi. Tai joku tekee sinut onnelliseksi. Ja siihenkään ei välttämättä paljoa tarvita. Pieni ystävällinen ele riittää monesti. 

Mutta kun taian tenho ei riitä enää leipäosaanikaan.

Ei pidä paikkansa kaikilla.Lapsena piti ottaa liikaa vastuuta ja töihin heti kun työmarkkinoille huolittiin eli 14 vuotiaana.ELi se siitä.