miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Ei ole tapahtunut mulle, ja olen jo 60 v. Olisi kiva kuulla, millaisille ihmisille näin käy ja millaisille ei. Voiko olla esim. niin, että jos on oikein turvallisuushakuinen ja tekee kaiken "oikeaoppisesti" ja kenties ympäristön odotusten mukaan, selvittämättä, mitä todella haluaa, niin sitten pettyy, kun hyvin järjestetty elämä tuntuukin vieraalta eikä omalta? 

Mun elämä on ollut ponnistelua alusta loppuun, mutta mielenkiinto on säilynyt suunnilleen koko ajan, ajoittaisia notkahduksia lukuun ottamatta. Ehkä tämä on ainakin osittain asennekysymys, tai ehkä sitä, että kun koko ajan joutuu keksimään keinoja selvitä, niin pysyy vireänä. Olisi tosiaan kiva tietää, onko tässä jokin kaava ja mitä siitä ehkä voisi oppia.

Luulen että tämä riippuu paljon myös tähänastisista elämänkokemuksista. Jos on saanut kaiken aina helpolla tai elämä on murjonut oikein olan takaa niin kokemus elämästä on erilainen. Itsestäni voin sanoa, että näin kun nelikymppisenä on haudannut veljensä ja äitinsä, jäänyt lapsettomaksi, sairastanut syövän, tullut irtisanotuksi, muuttunut pitkäaikaistyöttömäksi, ja menettänyt sairauksien takia voimansa niin ei tartte ihmetellä miksi elämä on parhaimmillaankin ihan ok ilman huippukohtia.

Vierailija kirjoitti:

Luulen että tämä riippuu paljon myös tähänastisista elämänkokemuksista. Jos on saanut kaiken aina helpolla tai elämä on murjonut oikein olan takaa niin kokemus elämästä on erilainen. Itsestäni voin sanoa, että näin kun nelikymppisenä on haudannut veljensä ja äitinsä, jäänyt lapsettomaksi, sairastanut syövän, tullut irtisanotuksi, muuttunut pitkäaikaistyöttömäksi, ja menettänyt sairauksien takia voimansa niin ei tartte ihmetellä miksi elämä on parhaimmillaankin ihan ok ilman huippukohtia.

Kyllä kokemuksilla on osuutensa, mutta ei ne välttämättä mene yks yhteen. Joku, joka on saanut "kaiken", voi kokea elämänsä tosi tyhjäksi, ja taas joku voi olla menettänyt lähes kaiken, ja silti kokea elämänsä mielekkääksi. Nämä voivat kuulostaa tyhjiltä sanoilta, mutta perustuvat lähipiirini todellisten ihmisten todellisiin kokemuksiin. Olen pahoillani vastoinkäymisistäsi ja toivon sinulle vain hyvää. Tuo toinen henkilö, josta kerroin, on kokenut suunnilleen samoja kuin sinäkin, jostain syystä hän silti jaksaa olla melkein koko ajan hyvin energinen ja aurinkoinen, en tiedä, miten hän siihen pystyy.