miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

siksi kun pitää käydä töissä. lapsena ja nuorena ei tarvinnut.

Koulu on lapsen ja nuoren työtä. Siellä pitää opiskella myös asioita, jotka eivät niin kiinnosta, ammatti sen sijaan kannattaa valita kiinnostuksenkohteiden perusteella.

Onko kukaan muu teistä muuten lukenut/katsonut lapsuutensa ja nuoruutensa suosikkikirjoja ja -elokuvia eri silmin aikuisena? Esim. Harry Pottereissa olen huomannut, kuinka paha ja epäoikeudenmukainen paikka taikamaailma oikeasti on, ja kuinka julmia monet ns. hyviksetkin osaavat olla eikä Voldemortinkaan pahuus ole niin mustavalkoista ja yksioikoista kuin ensinäkemältä voisi luulla?

Kaikki on jo nähty niin moneen kertaan, ei samoista asioista jaksa loputtomasti innostua. Myös jaksaminen vähenee sitä mukaa, mitä enemmän ikää tulee.

"Seasons, they come and go. I have seen through them all."

Nelikymppisenä huomaa että se, mikä oli nuorempana masennusta, on nyt keski-iässä arkea. Kaikki on tosiaan suht väritöntä ja raa'an realismin värittämää. Terveyshuolia. Kyynisyyttä. Väsymystä. Välinpitämättömyyttäkin. 

Muistan kun kävin ulkomailla ensimmäisen kerran. Se oli jännää ja ihmeellistä. Nykyään matkustelu ei tunnu enää missään.

Muistan kun olin humalassa ekaa kertaa. Sitäkään oloa ei saa enää takaisin.

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu teistä muuten lukenut/katsonut lapsuutensa ja nuoruutensa suosikkikirjoja ja -elokuvia eri silmin aikuisena? Esim. Harry Pottereissa olen huomannut, kuinka paha ja epäoikeudenmukainen paikka taikamaailma oikeasti on, ja kuinka julmia monet ns. hyviksetkin osaavat olla eikä Voldemortinkaan pahuus ole niin mustavalkoista ja yksioikoista kuin ensinäkemältä voisi luulla?

Joo, olen miettinyt välillä näitä. Pelaan juuri läpi erästä suuuuuper pitkää visual novellia uudestaan, ja näen henkilöt sekä tapahtumat aivan eri kantilta kuin parikymppisenä. 

Luonto on niin järjestänyt pikkuhiljaa poistumme. Uusi polvi tulee ja loistaa hetken. Voihan itselle järjestää kivaa puuhaa ja nauttia niistä.

Nää on näitä.Ihmiset näkee maailman erilailla.Itse 46 ja tuntuu että parasta aikaa tämä ikä :)

Vierailija kirjoitti:

Voi, itse koen elämässäni ihmeitä melkein joka päivä! Elämä on täynnä taikaa! Sydämessä läikähtää kun ajattelen läheisiäni, kaunista luontoa, musiikkia, tähtiä, universumia.... Jopa rukouksiini tulee aina vastaus. Olen keski-ikäinen ja kun tajusin, että "universumihan" on aina suojellut minua, olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota ja kiittää sitä, ja joskus kun rukoilen jotain, kaikki tapahtuu. Onko tämä Matrix vai suojeleeko meitä jokin???... Tulen koko ajan onnellisemmaksi. Kokeilkaa, rakkaat ihmiset :)

Tähän samaistun ja tiedän, että moni pitää hölynpölynä omapa on menetyksensä :) ei elämä pelkkää aurinkoa ole, mutta omapa on häviönsä! Kaikki on mahdollista, minkä ikäisenä vaan.

Kaikki koettu ja nähty moneen kertaan.

Mikään ei tunnu miltään.

Vierailija kirjoitti:

Muistan nuoruudessa pelkkä vuodenajan vaihtuminen oli jotenkin aistillinen ja hieno kokemus , nykyisin se on vaan että jaa , siellä on taas syksy 

Ehkä vietit nuorena enemmän aikaa ulkona? Vuodenaikoja ei ehdi huomata jos vaan paahtaa kiireellä arkeaan.

Kyllä itse edelleen yhä uudelleen yllätyn ja ihastun uudesta vuodenajasta. 

Ehkä osa ihmisistä omaksuu "vakavan" aikuisen roolin. Aikuisuuteen ei tietenkään kuulu leikki, luovuus, ilon kiljahdukset.

Toisinkin voi elää.

Älkää tukahduttako sisäistä lapseanne.

En tiedä. Minusta kaikki on entistä enemmän taikaa. Luonto, lasten saaminen ja heidän kasvun seuraaminen.... Kaikkialla on taikaa sitä enemmän, mitä sitä katsoo.

Ehkä jos vain tuijottaa telkkua ja Vauvaa taika häviää, kun ei enää oikeasti katso elämää ympärillään

Vierailija kirjoitti:

Onko kukaan muu teistä muuten lukenut/katsonut lapsuutensa ja nuoruutensa suosikkikirjoja ja -elokuvia eri silmin aikuisena? Esim. Harry Pottereissa olen huomannut, kuinka paha ja epäoikeudenmukainen paikka taikamaailma oikeasti on, ja kuinka julmia monet ns. hyviksetkin osaavat olla eikä Voldemortinkaan pahuus ole niin mustavalkoista ja yksioikoista kuin ensinäkemältä voisi luulla?

Peilaa todellista maailmaa todella hyvin. "Hyvikset" voi olla hirveitä narsisteja, pyrkyreitä ja manipuloijia, kun tarpeeksi moni heitä nuoleskelee. Ja pahis voi toimia hyvin, mutta on joutunut hylkiöksi, koska näki "hyviksen" huijauksen läpi.

Kukaan/mikään ei ole puhtaasti hyvä tai paha, vaan useimmiten jotain siltä väliltä. Kummalle puolelle kallistuu, riippuu kenen kannalta on hyödyksi tai seisoo tavoitteiden tiellä, miten muut näkee asian ja ennenkaikkea kertoo muille

Ehkä ihmisen elinikä on muotoutunut tämän pituiseksi, koska täällä ei kukaan viihdy pitenpään. Vanhainkodissa katselin, että mitä helekuttaa nämä vielä täällä olevat. Onko se aamukahvin saaminen vielä joku juttu?

Vierailija kirjoitti:

Nää on näitä.Ihmiset näkee maailman erilailla.Itse 46 ja tuntuu että parasta aikaa tämä ikä :)

Siitä se alamäki alkaa :D

Ei vaan, tämä on osin asennekysymys. Ja sanon tämän tämmöisenä raivorealistina, joka inhoaa noita ikuisia nami-nami pusi-pusi virnuilijoita, jotka jollain uskonto tms. hömpällä huijanneet itseään. Huumeilla saa saman vaikutuksen, mutta nuo ei ole minua varten.

Täytyy vaan pyrkiä kaikilla elämän osa-alueilla jollain tavalla aina eteenpäin ja etsimällä etsiä uusia kokemuksia, sekä pyrkiä kaikin keinoin säilyttämään uteliaisuus. Tuo vaatii vuosi vuodelta enemmän työtä tietysti, koska kaikkea on jo tullut nähtyä, eikä mikään ole enää täysin uutta ja ihmeellistä. Ei silloin vaan voi olla mitään lapsen intoa. Mutta onneksi ei tarvitsekaan, se olisi tälleen kohta viisikymppisenä jo aika sairasta. Pieniä asioita on kuitenkin paljon, jopa tutuista jutuista voi löytää vivahteita, joita ei aiemmin ole huomannut, eikä osannut niistä nauttia.

Työtä ja yrittämistä se siis vaatii siksikin, että iän myötä tulee väkisinkin painolastia mm. läheisiä kuolee ja sairastuu, omakin terveys ja kunto heikkenee vääjäämättä enemmän tai vähemmän. Mutta ainakin itsellä motivaatio oman "onnellisuuden etsimiseen" on samoista syistä lisääntynyt, kun päivä päivältä paremmin ymmärtää ihmiselämän lyhyyden ja rajallisuuden. Jatko-osia ei sitten ole tulossa, sanoi hihhuli mitä vaan. Siksi yritän olla tuhlaamatta aikaa. Välillä onnistuu huonommin, välillä paremmin, mutta siihen pyritään.

Mullakin taika katosi samaan aikaan, kun valmistuin ylioppilaaksi. Olin siihen mennessä aina ollut kympin oppilas näkemättä juurikaan vaivaa, elämä oli stressitöntä ja vapaata. Sitten en päässytkään jatko-opintoihin, kului kaksi vuotta hukkaan ja päädyin lopulta väärälle alalle. Nyt olen työelämässä, inhoan ammattiani ja enkä käsitä, miten kaikki meni niin nopsaa pieleen. En myöskään ole löytänyt parisuhdetta tai kavereita niin kuin silloin nuorena lukiolaisen luulin.

Ihmisen kuuluukin elää synnintuntoisena, eikä ihastua maallisiin iloihin. Säästää itsensä Jesuksen morsiameksi. Elää niin siveästi kuin suinkin, niin kiirastuli ei kestä tuskallisen pitään. Oikea ilo on taivaassa. Oikein odotan, että minut jo noudettaisiin, mutta tuo siveä elämä on tuonut myös hyvän terveyden ja nyt sitten saa odottaa pitkään. Onneksi on Jumalan sanaa kirjoitettuna ja nykyisin myös ääneen luettuna, niin jaksaa odotella paremmin sunnuntaiaamun palvelusta.

Vierailija kirjoitti:

Kaikki koettu ja nähty moneen kertaan.

Mikään ei tunnu miltään.

Ja ikää on?

Vierailija kirjoitti:

Ihmisen kuuluukin elää synnintuntoisena, eikä ihastua maallisiin iloihin. Säästää itsensä Jesuksen morsiameksi. Elää niin siveästi kuin suinkin, niin kiirastuli ei kestä tuskallisen pitään. Oikea ilo on taivaassa. Oikein odotan, että minut jo noudettaisiin, mutta tuo siveä elämä on tuonut myös hyvän terveyden ja nyt sitten saa odottaa pitkään. Onneksi on Jumalan sanaa kirjoitettuna ja nykyisin myös ääneen luettuna, niin jaksaa odotella paremmin sunnuntaiaamun palvelusta.

Ai nettikirjoittelu ei olekaan syntiä ?