miksi kaikki "taika" häviää maailmasta kun ikää tulee ?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.

Mulla on vanha koira ja se intoilee ihan hirveesti.

 

Sama :)

Se on sellainen asenne ja elämänfilosofia. Mummoni säilytti kujeellisuutensa, vitsikkyytensä ja leikkisyytensä kuolemaansa asti. Ajattelin elää samoin. Ichigo ichie on japanilainen ajattelutapa, joka kannustaa vaalimaan jokaista hetkeä kuin kallista aarretta. Tuohon ajatukseen kannattaa tutustua syvällisesti.

Kysymys on sinun omasta elämästäsi ja siitä, että valitset tuntuuko sinusta paskalta vai kivalta. Filosofioita on paljon ja niistä voi valita sen, joka itselle parhaalta tuntuu. On kuitenkin kivempi elää, kun tuntuu kivalta.

Tarkoitat ilmeisesti ikigai? 

Millaista elämäsi olisi, jos heräisit aamuisin aitoon innostukseen uudesta päivästä ja menisit iltaisin nukkumaan tietäen, että elämälläsi on tarkoitus? Jos eläisit työskennelläksesi, etkä toisinpäin?

Japanilaisen filosofian mukaan meillä jokaisella on ikigai, syy olla olemassa. Jotkut ovat löytäneet sen ja elävät sitä tietoisesti. He tuntevat aitoa elämäniloa ja elävät pitkään.

Toisilla ikigai on uinuvana heidän sisällään, mutta he eivät ole siitä tietoisia tai eivät koskaan saavuta sitä. Tällöin elämä saattaa tuntua päivästä ja vuodesta toiseen selviytymiseltä.

Iän myötä tulee kaikenlaisia huolia ja kenties omia sairauksia. Mutta kaikki taika ei katoa. Sitä löytää ihan yllättäen.

Koska sinisilmäisyys ja usko ihmisten hyvyyteen karisee. Silmät aukeaa ja näkee raadollisen todellisuuden. Kaikki ovat itsekkäitä ja pelaavat omaan pussiin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.

Mulla on vanha koira ja se intoilee ihan hirveesti.

 

Sama :)

Se on sellainen asenne ja elämänfilosofia. Mummoni säilytti kujeellisuutensa, vitsikkyytensä ja leikkisyytensä kuolemaansa asti. Ajattelin elää samoin. Ichigo ichie on japanilainen ajattelutapa, joka kannustaa vaalimaan jokaista hetkeä kuin kallista aarretta. Tuohon ajatukseen kannattaa tutustua syvällisesti.

Kysymys on sinun omasta elämästäsi ja siitä, että valitset tuntuuko sinusta paskalta vai kivalta. Filosofioita on paljon ja niistä voi valita sen, joka itselle parhaalta tuntuu. On kuitenkin kivempi elää, kun tuntuu kivalta.

Tarkoitat ilmeisesti i

Ne ovat eri asioita. Ichi-go ichi-e, a Japanese expression that has been translated as "for this time only", and "once in a lifetime".

Ikigai (, lit.'a reason for being') is a Japanese concept referring to something that gives a person a sense of purpose, a reason for living.

Dopamiinireseptorit on turtuneet eivätkä toimi yhtä hyvin kuin lapsena/nuorena

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kattokaa vanhaa koiraa, ei se innostu kuten nuorena. Ja ihminen on ihan samanlainen.

Mulla on vanha koira ja se intoilee ihan hirveesti.

 

Sama :)

Se on sellainen asenne ja elämänfilosofia. Mummoni säilytti kujeellisuutensa, vitsikkyytensä ja leikkisyytensä kuolemaansa asti. Ajattelin elää samoin. Ichigo ichie on japanilainen ajattelutapa, joka kannustaa vaalimaan jokaista hetkeä kuin kallista aarretta. Tuohon ajatukseen kannattaa tutustua syvällisesti.

Kysymys on sinun omasta elämästäsi ja siitä, että valitset tuntuuko sinusta paskalta vai kivalta. Filosofioita on paljon ja niistä voi valita sen, joka itselle parhaalta tuntuu. On kuitenkin kivempi elää, kun tuntuu kivalta.

Tarkoitat ilmeisesti i

No tuskin tarkoitti, koska hän sanoi ichigo ichie, joka on ajatus jokaisen hetken ainutkertaisuudesta. Tuo sinun ikigai on eri asia ja se taas tarkoittaa merkityksellisyyden tunnetta. Miksi ihmeessä luulet että hän tarkoittaisi jotain aivan muuta kuin mitä sanoi?

Vierailija kirjoitti:

Koska sinisilmäisyys ja usko ihmisten hyvyyteen karisee. Silmät aukeaa ja näkee raadollisen todellisuuden. Kaikki ovat itsekkäitä ja pelaavat omaan pussiin.

Jokainen valitsee puolensa. Ei tarvitse pelata omaan pussiin, vaikka näkee toisten tekevän niin. Voi pelata kaikkien yhteiseen pussiin ja pitää silti huolta itsestään myös. Se joukko kasvaa sitä mukaa, kun enemmän ja enemmän ihmisiä pelaa yhteiseen pussiin. Vihdoin yhteiseen pussiin pelaajien joukko on suurempi ja kaikki on hyvin :)

Kaikki on jo nähty ja koettu. Elämä on kuin telkkarin uusinnat, joita ei viitsi katsella.

Voi, itse koen elämässäni ihmeitä melkein joka päivä! Elämä on täynnä taikaa! Sydämessä läikähtää kun ajattelen läheisiäni, kaunista luontoa, musiikkia, tähtiä, universumia.... Jopa rukouksiini tulee aina vastaus. Olen keski-ikäinen ja kun tajusin, että "universumihan" on aina suojellut minua, olen alkanut kiinnittää asiaan huomiota ja kiittää sitä, ja joskus kun rukoilen jotain, kaikki tapahtuu. Onko tämä Matrix vai suojeleeko meitä jokin???... Tulen koko ajan onnellisemmaksi. Kokeilkaa, rakkaat ihmiset :)

Olen 44 ja koen taikaa joka päivä. 

Eilen katselin sumuista järveä aamupalapöydässä ja illalla koin suurta onnea suvun yhteisessä päivällispöydässä. Suklaakakku maistuu kevyeltä. Illalla oli ihmeellistä kuinka pimeää oli ja sammuttelin yksin kynttilöitä. 

Hyvä kysymys. Samalla helpotus, että muillakin samaa. Olen ajatellut olevani pahasti vialla, kun pohdin näitä.

Olen 67 ja aika pitkälle on taika hävinnyt.

Elämän suunnittelua tai haaveiluksi sanottua luksusta ei juuri ole vaan mielessä

on nämä jäljellä olevat vuodet joiden aikana luonnollisesti keho vanhenee ja alkaa antaa periksi eri

vaivoille. Haaveet vaativat rahaa jota ei liiemmälti ole, eläke ei ole suuren suuri, sillä pärjää päivästä toiseen

kun ei erehdy luulemaan itseään rikkaaksi.

Vielä on asuntovelkaakin jäljellä mutta tuntuu turhalta maksaa vaikka aina sanotaan että mieluimmin maksaa omaansa

kuin muiden kämppää. Kun velka on pois niin mitä sitten. Siinä iässä harvemmin tekee säästyneillä rahoillakaan 

mitään haaveiden toteuttamista kun ei ole tähänkään asti tehnyt.

Korkeintaan paikkaa vuotavaa talouttaan.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin että realismi avaa lapsen silmät aikuisena näkemään asiat sellaisena kun ne on, aidosti ilman mitään satuja.

Kyllä minulla on riittänyt taikaa jopa yli 50v miehenä, olen saanut esim illastaa pienessä kylässä tähtitaivaan alla kylän merkkihenkilöiden kanssa Uudessa Seelanissa asti jne

Vai että oikein merkkihenkilöiden... Huoh!

Älyllisesti uteliaalle maailma ei koskaan muutu harmaaksi ja tylsäksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Taijan löytäminen liittyy moneen, kun mustia pilviä/joutsenia kuten korona, Ukrainan sota, energian hinnat, korkea veroaste, konkurssit on ympärillä, ja negatiivinen media / ihmisten kireys...

Ympäröivä toimintaympäristö on muuttunut. Joinain aamuina ei tiedä onko naapuri ravintola konkurssissa.

Sen toki tietää, että julkishallinnossa juhlat jatkuvat, sote - hallintohimmelit kukoistavat, johtajien palkat lyö katosta läpi.

Suomalainen käsitys tasa-arvosta on jotenkin outo.

Jotenkin muuttunut koko maa varkaiden valtakunnaksi 15 vuoden aikana.

Sosiaalidemokratia ja tää et vihreet on 20 vuotta vastustaneet ydinvoimaa, eli aiheuttavat valtavaa tuhoa kansantalo

Hölmöltä kuulostaa. Mua kiinnostaa, mitä ympärillä tapahtuu!

Johtunee tuplasti pyöreämmästä takapuolelta.

Hyvin sanottu!

Jos maailma muuttuu tylsäksi, ongelma on katsojassa/kokijassa, ei maailmassa. 

Tuska kumuloituu, tieto lisää tuskaa ja kokemus lisää tietoa.

Kyllä jotain ihmeellistä taikaa oli vaikka ekassa ulkomaan matkassa Lontooseen 1968 ja työssä siellä nuorena untuvikkona.Vaikka  välillä oli ikävä kotiin ,ja tuskaakin yksin ulkomailla.Mutta nyt vanhana tullut todella hopeareunus niihin aikoihin,paikkoihin,tunnelmaan,musiikkiin.Onko se nostalgiaa, ja kaipuuta nuoruuden pohjattomiin unelmiin tulevasta.Vaikka välillä oli tunnelmat ei niin ruusuiset. Myöhemmin elämässä on ollut niin monia matkoja,koskaan enää ei ole tullut vastaavaa tunnetta. Ja vastaavaa ikävää menneeseen, olen käynyt niillä nuoruuden paikoilla, kaikesta on tullut arkipäiväisempää..Mutta onneksi on se nuoruuden tunne vielä muistissa jossakin olemassa.