Parisuhteessa rajattoman puolison kanssa - onko toivoa muutoksesta?
Onko kellään ollut parisuhdeongelmaa, jossa tekijänä on toisen osapuolen rajattomuus? Siis kyvyttömyys erottaa omia ja muiden ihmisten tunteita, velvollisuuksia ja tarpeita. Olisi kiva kun kertoisitte, miten lopulta kävi. Auttoiko terapia ja keskustelu, toipuiko suhde? Omassa parisuhteessa asian käsittely alussa ja tuntuu välillä niin toivottomalta, että haluaisin kuulla jos on onnistumistarinoita. Jos ei ole, niin vertaistuki kelpaa.
Kommentit (1229)
Osa on kyllä ihan kommunikaatio-ongelmaakin.
Jos nyt on huomannut että toinen no liian aktiivinen sekaantumaan ja auttamaan niin jämäkästi katso silniin ja sanoita asioita ja varmista että ymmärtää, selkokielellä ja varmista että meni perille. Tyyliin le3ivon pullaa,älä tule keittiöön siivoamaan/hääräämään ja mieheltä kuittaus.
Sitten jos silti tekee, niin jatkokeskustelu ja perusteet miksi teki vaikka kielsit ja kysyit ymmärsikö. Halu auttaa on hyvä mutta miehen pitää ymmärtää että se pitää kohdistua sellaiseen josta on hyötyä ja kaikki eikä sitä itse välttämättä tajua vaan pitää todellakin viestiä ytimekkäästi. Joillekin menee perille yhdestä sivulauseesta, aktiviisempi menee ja tekee, eli mukauttakaa kommunikaatiota kuulijan mukaan/tasolle. Varmista että toinen ymmärtää.
Vierailija kirjoitti:
Kaikesta tekin riitoja keksitte. Miehesi selvästi yrittää parhaansa ja todennäköisesti hän ei tee samaa virhettä kahdesti. Onneksi sukkahousut voi huuhtoa nopeasti ja kuivata hiustenkuivaajalla.
Anoppi meni liiallisuuksiin varaamalla lomamatkoja ja tunkemalla väkisin siivoamaan.
Minulla on 20 paria mustia sukkahousuja...sulla vaan yhdet???????
Vierailija kirjoitti:
Siis kun on itse kasvanut normaalissa ympäristössä, niin tuntuu hirveän vaikealta tosiaan valittaa siitä, että toinen tosiaan yrittää. Mutta kun se menee siihen, että toinen tosiaan suunnittelee aikataulun sen ympärille, mitä olettaa toisen haluavan, vaikka toinen EI halua. Ja sitten kun tämä ei ole rajattomalta pyyteetöntä auttamista, vaan hän odottaa että vastineeksi puolison pitää joustaa yhtä paljon hänen suuntaansa ja nähdä yhtä paljon turhaa vaivaa. Lopputuloksena kumpikaan ei tee sitä, mitä ITSE haluaisi ja ollaan molemmat onnettomia.
Narsistit (NPD) ovat tarkoituksella tällaisia. Ks youtubella Dr Ramani, facebookissa diagnosoidut narsistit Jacob Skidmore tai Lee Hammock
Tässä on yksi palstan hyödyllismpiä keskusteluja.
Toinen on se mustasukkaisen pahimmat-ketju.
Vielä pitäisi saada takaisin se Mieheni-eksyttää -tahallaan.
Hyvä ketju- ansaitsee noston. Itsellänikin on rajaton puoliso. Jännästi se piirre on ollut tietyllä tavalla aina olemassa, mutta vahvistunut huomattavasti miehen keski-ikäistyessä ja lasten kasvettua.
Rajattomuus näkyy nykyään usein kyvyttömyytenä keskustella rakentavasti- rajaton kun haluaa vaan sanoa oman sanottavansa vaikka se loukkaisi toista. Sitten tuo rajaton myös ihmettelee miksi teinit eivät halua käydä tämän kanssa mitään keskustelua.
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju- ansaitsee noston. Itsellänikin on rajaton puoliso. Jännästi se piirre on ollut tietyllä tavalla aina olemassa, mutta vahvistunut huomattavasti miehen keski-ikäistyessä ja lasten kasvettua.
Rajattomuus näkyy nykyään usein kyvyttömyytenä keskustella rakentavasti- rajaton kun haluaa vaan sanoa oman sanottavansa vaikka se loukkaisi toista. Sitten tuo rajaton myös ihmettelee miksi teinit eivät halua käydä tämän kanssa mitään keskustelua.
Rajattomuus on siitä hankala piirre, että ainoastaan rajaton itse voi tehdä sille jotain. Se taas vaatii tiettyä tietoisuuden tasoa ja halua ottaa vastuuta omasta kasvusta. Sekin vaikuttaa paljon, mikä syy rajattomuuden taustalla on. Vaikeasti persoonallisuushäiriöisellä ei juuri ole toivoa, kun taas sosiaalisilta taidoiltaan kehittymätön voi sitä puolta kehittäessään päästä rajattomasta käytöksestä kokonaan eroon.
Tunnistan muuten tuon, että rajattoman ihmisen kanssa ei voi käydä keskustelua. "Keskustelu" on joko rajattoman monologia tai tungettelevaa tenttaamista. Tyypillistä sekin, ettei rajaton itse ymmärrä, miksi muut eivät halua keskustella hänen kanssaan välttämättömiä asioita enempää. Hän on vähän kuin pikkulapsi, joka haluaa väkisin sekaantua aikuisten välisiin keskusteluihin ja sitten marisee, äimistelee, töksäyttelee ja pelleilee, koska hänellä on niin tylsää ja aikuisten jutut ovat niin tyhmiä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hyvä ketju- ansaitsee noston. Itsellänikin on rajaton puoliso. Jännästi se piirre on ollut tietyllä tavalla aina olemassa, mutta vahvistunut huomattavasti miehen keski-ikäistyessä ja lasten kasvettua.
Rajattomuus näkyy nykyään usein kyvyttömyytenä keskustella rakentavasti- rajaton kun haluaa vaan sanoa oman sanottavansa vaikka se loukkaisi toista. Sitten tuo rajaton myös ihmettelee miksi teinit eivät halua käydä tämän kanssa mitään keskustelua.
Rajattomuus on siitä hankala piirre, että ainoastaan rajaton itse voi tehdä sille jotain. Se taas vaatii tiettyä tietoisuuden tasoa ja halua ottaa vastuuta omasta kasvusta. Sekin vaikuttaa paljon, mikä syy rajattomuuden taustalla on. Vaikeasti persoonallisuushäiriöisellä ei juuri ole toivoa, kun taas sosiaalisilta taidoiltaan kehittymätön voi sitä puolta kehittäessään päästä rajattomasta käytöksestä kokonaan er
Hyvin sanottu. Rajaton puolisoni on hyvinkin sosiaalinen, mutta syvempiä ystävyyssuhteita hänellä ei juurikaan ole. Varmaan juuri siksi, kun ei kunnioita toisen sanattomia rajoja eikä osaa keskustella kovin syvällisesti.
Tämä saattaa jopa tylsistyä siihen aikuisten vakavaan keskusteluun, koska on täysin kyvytön siihen. Kyvyttömyyttään tämä sitten saattaa kesken vakavankin keskustelun alkaa heittää muka hauskoja läppiä.
Rajaton ei myöskään näe omassa toiminnassaan kehitettävää.
Tämä kuulostaa tutulta. Urhaudutaan olemaan suhteessa vaikka se ei tuota hyvää. Oma äitini on suhteessa jossa harvoin kuulen heidän puhelevan iloisella mielellä. Jokainen heidän reissukin on todella raskas ja sieltä tullaan mutrussa suin ja kyynel silmässä. Tämä sitten valitetaan lapsille. Sama homma työelämässä, kaikki kaadetaan kotona lapsen niskaan kun on niin rankkaa ja se tyyppi teki sitä ja tätä. Ja sitten ihmetellään että miksi on niin ikävää. Sillon kuin aloin parisuhteeseen koin ihan uudenlaisen elämän, tiesin että se mitä kotona oli ei ollut normaalia. Suhteessa saa ja pitää olla hauskaa! Toisen puolesta ei kuulu tehdä mitään mikä voisi katsoa kontrolloinniksi niinkun tyhjän päiväinen holhoaminen ja toisen puolesta tekeminen jatkuvasti, sekä tavaroiden urkkiminen, ilman lupaa niihin koskeminen ja niin edespäin, eikä rajoittaa toisen elämää. Kontrollintarpeesta ja itsekkyydestä lopulta tuossa kaikessa kyse.