Lasten syntymäpäivät ovat nykyään todella uuvuttavia. Vaaditaan sirkushuveja ja kakkupuffet

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pojalla oli "riehumissynttärit"! Saivat juosta, kiljua ja mekastaa niin paljon kuin halusivat, hyvä kuin mehua jossain välissä ehtivät juomaan. Päiväkodissa/esikoulussa hoitajatkimän kertoivat, että lapset ovat innoissaan puhuneet poikani synttäreistä, kun on ollut niin hauskaa!

Naapureilla varmaan ei ollut ihan yhtä hauskaa.

Missä sanottiin että nuo järjestettiin kerrostaloasunnossa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mikä on lahjapussi?

Aikuinen menee suihkuverhon taakse ja lapset jää toiselle puolen onkimaan lahjoja. Oli jo ysärillä.

AV-palsta on ainoa, jossa olen edes lukenut tällaisesta. Missään en ole nähnyt ja minun lapseni viettivät 1990-luvulla paljon synttäreitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä pojalla oli "riehumissynttärit"! Saivat juosta, kiljua ja mekastaa niin paljon kuin halusivat, hyvä kuin mehua jossain välissä ehtivät juomaan. Päiväkodissa/esikoulussa hoitajatkimän kertoivat, että lapset ovat innoissaan puhuneet poikani synttäreistä, kun on ollut niin hauskaa!

Naapureilla varmaan ei ollut ihan yhtä hauskaa.

Asutaan maalla eikä naapureita lähellä, joten älä murehdi.

Joo,meillä kesällä ekat kaverisynttärit (lupasin jo edellisenä vuonna että saa sellaiset kun haluaa) ja on vaadittu yhtä sun toista (no kavereillakin oli). Siis on tulossa pinjataa, ongintaa, lahjapuuseja ja kaikki pitää olla samaa teemaa (sellaista mitä ei sitten perusmarketista saa). Katsotaan koska menee hermot...(kun ei niitä toiveita meinaa mistää löytyä ja budjetti ei ole ihan rajaton). 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mun tyttö alkoi itkeä kun kaverit supisi päät yhdessä miten tylsää ja pa""kaa kaikki on,sanoin kovaan ääneen, tuossa on pleikka ja ulkona tramppa. Prinsessat vaan nyrpisteli. Tyttö itki kun vieraat lähti, sanoi, "äiti mä en enää pidä synttäreitä".9-vuotta täytti silloin.Eikä muuten enää pidetty meillä juhlia! 

Siis etkö ollut järjestänyt lapsille mitään ohjelmaa? Kai niillä nyt oli tylsää, jos oli vaan syötävää (kai sentään oli syötävää?) ja mahdollisuus omatoimisesti alkaa pelata pleikkaria?

Kyllä minun lapsuudessani 90-luvulla synttäreille järjestettiin yleensä jotakin ohjelmaa, kuten esimerkiksi tuota ongintaa, aarrejahtia, musiikkia ja tanssia, jotain ilmapalloleikkejä jne.

Olen kasarin lapsi. Me järkkäsimme itse omat ohjelmamme. Leikittiin, pidettiin tietokilpailuja, tanssittiin, urheiltiin, pelattiin Nintendolla/Segalla. Olisi ollut täysin kummallista, jos joku aikuinen olisi järjestänyt meille ohjelmaa. Ei meitä edes tarvinnut kouluikäisinä mitenkään valvoa. Kaverien isä/äiti oli läsnä lähinnä tarjoilijan roolissa :)

Olen syntynyt 1980 ja kyllä muistan ettei meitä mitenkään viihdytetty vaan kakun syömisen jälkeen aloimme omatomisesti leikkiä jotain.

Nykyää lapset istuvat rinkiin ja toljottavat niska kyyryssä kännyköitä,kunhan on ensin sanattomin elein pilkattu vaatimattoman tarjoilupöydän karnevaalikeksit ja sipsit.

Helpomalla pääsee ku järjestää ne synttärit vaan HopLopissa.

Meillä tytön synttäreillä oli joka vuosi sama loppuohjelma. Iso lauma tyttöjä pihalle, meidän pari vanhempaa poikaa ja muutamien vieraiden mukaan tulleet isoveljet ja me vanhemmat. Sitten juostiin poliisia ja rosvoa pitkin omakotitalon pihaa. Tytöt rosvoja ja me muut poliiseja. Tytöt oli 12 v kun luokalle tuli uusi tyttö isommasta kaupungista. Kun tätä tyttöä tultiin hakemaan kotiin niin huokasi että parhaat synttärit millä on ikinä ollut. Tämä ohjelma toistui vieraiden toiveesta jonkun 7-13 v synttäreiden aikoina. Nyt tyttö täyttää 18v ja oli puhe että pitäisikö nostalgia syistä järkätä taas poliisirosvo leikki kuten ennen. Juhlissa paljon jo eskariajoista olleita kavereita niin voisi aiheuttaa kyllä  aika hauskoja kommentteja. Muilta vaatisi kyllä aikapaljon huumorintajua lähteä moiseen mukaan yhtäkkiä. 

Kerran oli puuhattu synttäreille yhtä sun toista, mutta lapsia kiinnosti sitten eniten meidän uusi lemmikki, käärme.

Itse muistan, että omassa lapsuudessa kanssa oli vain tarjottavat, ei ollut mitään ohjelmaa. Yhtenä kertana aloin synttäreilläni itkemään, kun luokaltani kutsutut tytöt tekivät pienissä porukoissa milloin mitäkin, itse jäin vain palloilemaan ulkopuolisena. Vanhemmatkin vain totesivat, että keksi itse ohjelmaa kaikille. Enpä keksinyt, paha mieli vain jäi.

Olen järjestänyt lapsilleni teemasynttäreitä ihan kotona. He siis päättävät aiheen, ja teema näkyy tarjoiluista koristeisiin sekä ohjelmanumeroihin. Teen siis esim. seinälle ison teemaan kuuluvan maalauksen, ulos teemahahmoa esittävän standin (pahville piirretty kuva, jossa puusta tehdyt tukijalat), eli juhlissa on ehkä perinteistä näyttävämmät koristeet.

Järjestän niitä juhlia siksi, koska haluan, että lasteni synttärit olisivat heille aidosti vuoden kohokohta. He odottavat niitä aina, ja suunnittelevat innoissaan niitä kanssani. Tämän lisäksi tykkään itsekin tehdä näitä koristeita juhlia varten. Välillä aloitan niiden koristeiden valmistelun niin myöhään, että ne ovat valmiita vasta juhlia edeltävänä päivänä. Ne ovat aika isotöisiä, mutta omapahan on valintani, jos aikataulu menee tiukille. Yleensähän näihin synttäreihin on reilusti aikaa, tyyliin kaksi kuukautta (kauempana asuvat sukulaiset pystyvät työvuoronsa suunnittelemaan ja pääsevät tulemaan, kun tietävät ajankohdan ajoissa).

Kutsumme näille synttäreille lapsen kavereita ja lähisukulaisia, kuten samanikäisiä serkkuja ja muita aikuisia. En itse ole läheinen serkkujeni kanssa ja lapsenakin he tuntuivat vierailta, olisikohan asiat toisin jos olisimme nähneet lapsina muulloinkin kuin vain silloin tällöin mummolassa. Toivottavasti omat lapseni olisivat tekemisissä sisarusteni lasten kanssa enemmän omassa aikuisuudessaan. Järjestämme näistä juhlista mieheni kanssa sellaiset, että tarjoilua on sekä aikuisille ja varsinkin lapsille, koska lapsia vartenhan nuo juhlat ovat. Samalla kuitenkin pääsemme siis tapaamaan sukulaisia, joita tapaamme muuten harvemmin tai ei edes läheskään vuosittain.

En ole kuullut kritiikkiä juhlista muilta kuin äidiltäni ja siskoltani. Siskoni pyörittelee silmiään, jos sanon juhlien alla, että vielä pitäisi muutamat koristeet viimeistellä lapsen juhlia varten. Äitikin on kysynyt miksi järjestän tälläistä juhlia ja muitakin vähän erikoisen kuuloisia kommentteja, kuten vaikka tuo, että on kilpailunhaluinen, haluaisi näyttää muille jotain ja laittaa kuvia someen (?).( No niin kyllä teen, mutta niin kaikki tekee - laittaa someen kuvia asioista, jotka on itselle tärkeitä.) Mielestäni se on aika erikoista kommentointia kuitenkin vieraan asemassa, jota siskoni ja äitini siinä tilanteessa ovat.  Meille ainakin lapsena opetettiin, että kenelläkään ei saa sanoa loukkaavasti ja jos on jotain pahaa sanottavaa, se pitää muotoilla rakentavasti, niin ettei toinen loukkaannu. Aika erikoista, että sama sääntö ei päde oman perheen sisällä.

Äitini minulle myös totesi kun lasteni juhlat tulivat puheeksi, että hänkin muistaa kuinka minä itkin isoilla synttäreilläni. Totesin, että niin, en halua että lapseni joutuvat kokemaan itse samanlaista pettymystä. Sen takia suunnittelen ohjelmat ja vedän ne itse juhlien aikana, annan lapseni nauttia juhlistaan rauhassa juhalakalun asemassa.

Onko yhtä uuvuttavaa kirjoittaa sana buffet oikein

Pitääkööt jokainen mikalaiset synttärit  tekeekin.  Vettäkö tuota vatvomaan.  Joka perheen oma asia miten paljon rahallisesti ym panostaa , ja jokainen ostaa lahjat miten pedejetti sallii. 

Vanhemmat on ihan sekaisin nykyään. Kohtelevat lumihiutaleitaan kuin ne olisivat jotain kruununperillisiä. Ensin annetaan kuninkaalliset erunimet , vähintään 3 kappaletta jonkun Möttösen eteen. Alle vuoden ikäisiä kiikutetaan harrastuksiin, vauvauintiin, muskariin, äitilapsijoogaan ja muuhun  ns. kehittävään. Lelut vinkuvat ja piippaavat kun niitä painelee. 2 vuotiaat osaa käyttää kännykkää ja tuijottaa tablettia.  Ymmärrän, että yksivuotissynttäreitä vietetään suvun voimin, mutta kun jokaista seuraavaakin syntymäpäivää rippikouluun asti vietetään monipäiväisesti, pitää olla sukusynttärit ja vähintään yhdet kaverisynttärit, massiiviset järjestelyt ja tarjoilut tyyliin tontonton ja lahjat pitää olla  vieraillekin.  Elämästä selviäis paljon yksinkertaisemmin.  Vähän vähempikin, hei ihan oikeasti, riittäisi.  ihme kilpavarustelua. 

Tuohon, että lapsia kohdellaan kuin kruununperillisiä. Käytit varmaan tarkoituksella tuota yliliioittelevan kuuloista sanaa. Mutta tottakai lapsi on vanhemmilleen se tärkein ja vanhempi haluaa hänen olevan onnellinen. Tai ainakin niin siis pitäisi olla, mikä valitettavasti ei ole itsestäänselvyys.

Ja miksi kahdet juhlat. Ottakaa huomioon, että kaikki eivät asu isoissa lukaaleissa. Sen takia juhlat on fiksumpi pitää juuri vaikka kaksiosaisina, toiset sukulaisille ja toiset kavereille. Ajattele asia näin: pysyt kaverisynttäreillä paremmin itsekin perillä siitä mitä lapset tekee ja pystyt estämään, jos leikit muuttuvat liian hurjiksi. Ja voit jutella sitten Sini-serkun kanssa sukulaisjuhlissa rauhassa pitkät tovit, kun ei ole muiden lapsia kaitsettavana. 

Ja tuo, että elämästä selviää yksinkertaisemmin. Totta, lapset nauttivat ihan tavallisisista asioista. Fakta kuitenkin on, että toiset nauttii juhlien järjestämisestä ja toiset ei laisinkaan. Joillekin juhlien järjestäminen on helppoa ja yksinkertaista.

Mene seuraavalla kerralla juhliin kutsun saatuanne ihan vain nauttimaan vieraan asemassa. Jätä vertailut sikseen, sinulla tulee olemaan paljon mukavampaa kun tiedostat, ettei sinun tarvitse yrittää tai näyttää yhtään mitään omien lastesi juhlien kohdalla. Kuten toteat - vähempikin riittää, ihan oikeasti. Ja jos tuo sana mukavampaa provosoi - jos tiedät että lasten äänet häiritsee, ei sinun ole pakko niihin juhliin mennä mieltäsi pahoittamaan. Eikä myöskään juhlien järjestäjää mollaamaan.

Lapsena synttärit oli ihan parasta vaikka olikin vain se kakku ja keksipaketti, meinaan silloin sai tulla useampi kaveri yhtäaikaa kylään. Normaalista vain yksi kerrallaan ja muut odottivat metsässä tai tiellä että kyläilijän vuoro vaihtui. Oli yleistä kaikilla. Mutta eihän näille nykyajan pennuille mikään riitä. 

Miksi ne kaverit odotti metsässä tai tiellä? 

Kortti ja kolikko -lahjapolitiikka! Tämä todella kiva useimpien vanhempien mielestä (ei tarvitse ostaa kalliita lahjoja ja kotia ei täyteen krääsää). Mielestäni madaltaa myös kynnystä juhlien budjetille. Tämän periaatteen opin lapsen kaverisynttäreiltä ja yritän levittää eteenpäin. 

Karatepotku lapsille se joka ehtii väistää saa palkkioksi 10 sekunnin etumatkan ennenkuin toinen potku ehtii osua sit kun sen ehtii väistää niin sit otetaan haulikko ja aletaan ammuskella. Mitään muuta tarjottavaa ei ole kuin valmis kakkupohja ilman mitään lisukkeita ja vettä kraanasta.