Anoppi: Miksi neuvot jatkuvasti ja arvostelet

Haluaisin itsekin kuulla tähän vastauksen.

En jaksa miniää, joka puhuu vain itsestään ja itsestään ja itsestään. En tosin nykyisin edes kuuntele, annan hänen selittää ja ynähdän jossain vaiheessa kuin merkiksi, että olipa kummallista. Jos sanon mitä tahansa, on se neuvojen tyrkyttämistä tai arvostelua (miniä: ostaisinko sinisen takin vai mustan, minä: molemmat ovat hyviä värejä, miniä: pitääkö koko ajan neuvoa, osaan valita itsekin sen ruskean, jota jo kävin sovittamassa).

Minun anopissa ikävintä oli sellainen kaiken kommentointi, johon ei oikein voinut edes vastata. Hän sanoi ikäviä juttuja sillä tavalla, ettei siihen voinut reagoida, koska muuten anoppi alkoi valittaa, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänet oli ymmärretty väärin. Lasten ollessa pieniä tunsin itseni ihan surkeaksi äidiksi anopin kommenttien takia, oma äitini kun asui todella kaukana ja tapasimme vain harvoin.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan isoäiti haluaa käyttäytyä noin. Itse katkaisin välit anoppini niin, etten enää koskaan ole häneen suoraan yhteydessä, vaan yhteydenpidosta vastaavat mies ja lapset. Itselläni ei ole mitään halua kohdata anoppia enää.

Vierailija kirjoitti:

En jaksa miniää, joka puhuu vain itsestään ja itsestään ja itsestään. En tosin nykyisin edes kuuntele, annan hänen selittää ja ynähdän jossain vaiheessa kuin merkiksi, että olipa kummallista. Jos sanon mitä tahansa, on se neuvojen tyrkyttämistä tai arvostelua (miniä: ostaisinko sinisen takin vai mustan, minä: molemmat ovat hyviä värejä, miniä: pitääkö koko ajan neuvoa, osaan valita itsekin sen ruskean, jota jo kävin sovittamassa).

Ihan eri loukkaantua silloin, jos on itse kysynyt mielipidettä ja vastaa tähän asiallisesti. Eri asia on todeta heti ostoksia esiteltäessä miten toinen väri olisi pukenut niin paljon paremmin ja miten nykyinen väri saa näyttämään kalpealta.

Vierailija kirjoitti:

Minun anopissa ikävintä oli sellainen kaiken kommentointi, johon ei oikein voinut edes vastata. Hän sanoi ikäviä juttuja sillä tavalla, ettei siihen voinut reagoida, koska muuten anoppi alkoi valittaa, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänet oli ymmärretty väärin. Lasten ollessa pieniä tunsin itseni ihan surkeaksi äidiksi anopin kommenttien takia, oma äitini kun asui todella kaukana ja tapasimme vain harvoin.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan isoäiti haluaa käyttäytyä noin. Itse katkaisin välit anoppini niin, etten enää koskaan ole häneen suoraan yhteydessä, vaan yhteydenpidosta vastaavat mies ja lapset. Itselläni ei ole mitään halua kohdata anoppia enää.

Kauhuminiä🤣

Vierailija kirjoitti:

Minun anopissa ikävintä oli sellainen kaiken kommentointi, johon ei oikein voinut edes vastata. Hän sanoi ikäviä juttuja sillä tavalla, ettei siihen voinut reagoida, koska muuten anoppi alkoi valittaa, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänet oli ymmärretty väärin. Lasten ollessa pieniä tunsin itseni ihan surkeaksi äidiksi anopin kommenttien takia, oma äitini kun asui todella kaukana ja tapasimme vain harvoin.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan isoäiti haluaa käyttäytyä noin. Itse katkaisin välit anoppini niin, etten enää koskaan ole häneen suoraan yhteydessä, vaan yhteydenpidosta vastaavat mies ja lapset. Itselläni ei ole mitään halua kohdata anoppia enää.

Piilovittuilua. Oma äitini on mestari siinä. Kun esim jäin työttömäksi, rupesi kehumaan, miten se ja se kyllä pärjäävät elämässä ja miten tuollaisilla tyypeillä on kunnon työpaikat.

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun anopissa ikävintä oli sellainen kaiken kommentointi, johon ei oikein voinut edes vastata. Hän sanoi ikäviä juttuja sillä tavalla, ettei siihen voinut reagoida, koska muuten anoppi alkoi valittaa, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänet oli ymmärretty väärin. Lasten ollessa pieniä tunsin itseni ihan surkeaksi äidiksi anopin kommenttien takia, oma äitini kun asui todella kaukana ja tapasimme vain harvoin.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan isoäiti haluaa käyttäytyä noin. Itse katkaisin välit anoppini niin, etten enää koskaan ole häneen suoraan yhteydessä, vaan yhteydenpidosta vastaavat mies ja lapset. Itselläni ei ole mitään halua kohdata anoppia enää.

Piilovittuilua. Oma äitini on mestari siinä. Kun esim jäin työttömäksi, rupesi kehumaan, miten se ja se kyllä pärjäävät elämässä ja miten tuollaisilla tyypeillä on kunnon työpaikat.

Tämä on hyvä esimerkki epäsuorasta arvostelusta. Anoppi saattaa esimerkiksi telkkaria katsoessa kommentoida negatiiviseen sävyyn sellaisia piirteitä ihmisissä mitä minulla itsellänikin on, huonoa ryhtiä tai lievää ylipainoa. Antaa myös liikuntavinkkejä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.

Siinä on arvostelussa kyse ihan tahallisesta ilkeydestä.

Eri

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.

Siinä on arvostelussa kyse ihan tahallisesta ilkeydestä.

Eri

arvostelussa on kyse*

Vaikka saatankin olla puolueellinen, pidän omaa äitiäni hyvänä anoppina. Ei koskaan tarjoa pyytämättömiä neuvoja, ei tyrkytä apuaan, ei uhriudu ja on valmis hoitamaan lapsia annettujen neuvojen mukaan. Osaa myös jutella lämpimiä kälyjen kanssa esimerkiksi lemmikeihin ja työelämään liittyen. Äidissäni on paljon vikoja, kuten kaikissa meissä, mutta en välillä voi olla pohtimatta miten hyvä tuuri kälyilläni on käynyt. Anoppini rakastaa uhriutumista eikä pelkää kommentoida ja komentaa minua mikäli en esimerkiksi jokaisena päivän kahvihetkenä ota uutta pullaa.

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Parempi niin. Ei ihmissuhteissa ole kysymys oikeassa ja väärässä olemisesta, vaan siitä, että kunnioitetaan toisen rajoja ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeisivatkin omista. Ihmetellä täytyy, jos isoäidiksi ehtinyt ihminen ei edes tuota vertaa ole elämässään oppinut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.

Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.

Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.

Marttyyrimummo vauhdissa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun anopissa ikävintä oli sellainen kaiken kommentointi, johon ei oikein voinut edes vastata. Hän sanoi ikäviä juttuja sillä tavalla, ettei siihen voinut reagoida, koska muuten anoppi alkoi valittaa, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänet oli ymmärretty väärin. Lasten ollessa pieniä tunsin itseni ihan surkeaksi äidiksi anopin kommenttien takia, oma äitini kun asui todella kaukana ja tapasimme vain harvoin.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan isoäiti haluaa käyttäytyä noin. Itse katkaisin välit anoppini niin, etten enää koskaan ole häneen suoraan yhteydessä, vaan yhteydenpidosta vastaavat mies ja lapset. Itselläni ei ole mitään halua kohdata anoppia enää.

Piilovittuilua. Oma äitini on mestari siinä. Kun esim jäin työttömäksi, rupesi kehumaan, miten se ja se kyllä pärjäävät elämässä ja miten tuollaisilla tyypeillä on kunnon työpaikat.

Anoppini taas oli fiksu ja todella mukava ihminen. Tästä kertoo esim se, että halasimme aina toisemme nähdessämme. Äitiäni en ole halannut koskaan. Olen todella kiitollinen anopille siitä, että minun ja lasten elämässä on ollut niin lämmin ja positiivinen ihminen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Parempi niin. Ei ihmissuhteissa ole kysymys oikeassa ja väärässä olemisesta, vaan siitä, että kunnioitetaan toisen rajoja ja mielipiteitä, vaikka ne poikkeisivatkin omista. Ihmetellä täytyy, jos isoäidiksi ehtinyt ihminen ei edes tuota vertaa ole elämässään oppinut.

Niin kauan kun miniä ei kunnioita minun rajojani ja mielipiteitäni, ei hänkään kaipaa kunnioitustani. Meillä ei ole ihmissuhdetta, hän on vain naimisissa poikani kanssa. Poika saa ihan itse päättää, haluaako olla kanssani tekemisissä, minun ei tarvitse olla tekemisissä miniän kanssa. Aikuisilla ihmisillä on vapaus valita ja tämä on minun valintani, joka mahdollistaa sen, että voin elää hyvää, omannäköistä elämää ilman oikeassa tai väärässä olemista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen tavannut miniän kahdesti eli kerran ennen häitä ja sitten poikani ja miniän häissä, muuten hän ei kuulu elämääni mitenkään. Tämä on ainoa tapa saada itselleen hyvä ja onnellinen vanhuus, koska en jaksaisi mitään palstamaista miniäkuviota, jossa olen aina väärässä. Kun emme ole tekemisissä, ovat molemmat tyytyväisiä.

Poika ja lapsenlapset käyvät kylässä kahdesti kuukaudessa ja kesällä tulevat viikoksi mökille. Mitä miniä asiasta ajattelee ei kuulu minulle.

Miksi ei voi olla arvostelematta? Jos haluat kertoa mielipiteesi, voit esimerkiksi kehua miten vastuuntuntoinen äitiä miniä on ja miten kauniisti puettuja lapset aina ovat. Muutenhan sitä voi puhua vaikka säästä tai miten lapsilla sujuu eskarissa tai puutarhanhoidosta.

Olen puhunut minälle noin viisi lausetta. Mitä arvostelemista on siinä, että sanon tervetuloa tai onnea? Nähtävästi palstamammoille jokainen anopin sanoma sana on sama asia kuin arvostelu ja siksi en halua olla tekemisissä miniän kanssa.

Marttyyrimummo vauhdissa.

Mitä marttyyria on siinä, että kaikesta päätellen saa olla aika lailla lastenlasten kanssa ja nämä tulevat kesälläkin viikoksi mökille. Vaikuttaa enemmänkin mukavalta asialta, kun ei miniän tarvitse kärvistellä hyttystensyöttinä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minun anopissa ikävintä oli sellainen kaiken kommentointi, johon ei oikein voinut edes vastata. Hän sanoi ikäviä juttuja sillä tavalla, ettei siihen voinut reagoida, koska muuten anoppi alkoi valittaa, ettei tarkoittanut pahalla ja että hänet oli ymmärretty väärin. Lasten ollessa pieniä tunsin itseni ihan surkeaksi äidiksi anopin kommenttien takia, oma äitini kun asui todella kaukana ja tapasimme vain harvoin.

Minun on vaikea ymmärtää, miksi kukaan isoäiti haluaa käyttäytyä noin. Itse katkaisin välit anoppini niin, etten enää koskaan ole häneen suoraan yhteydessä, vaan yhteydenpidosta vastaavat mies ja lapset. Itselläni ei ole mitään halua kohdata anoppia enää.

Piilovittuilua. Oma äitini on mestari siinä. Kun esim jäin työttömäksi, rupesi kehumaan, miten se ja se kyllä pärjäävät elämässä ja miten tuollaisilla tyypeillä on kunnon työpaikat.

Anoppini taas oli fiksu ja todella mukava ihminen. Tästä kertoo esim se, että halasimme aina toisemme nähdessämme. Äitiäni en ole halannut koskaan. Olen todella kiitollinen anopille siitä, että minun ja lasten elämässä on ollut niin lämmin ja positiivinen ihminen.

Minusta on inhottavaa halata ilkeää anoppiani ja vihaan häntä, mutta teen sen joka kerta, koska tilanteesta tulisi vaivaannuttava kun perheestäni muut halaa ja yksi ei. Tiedän, että anoppi luulee väliemme olevan kunnossa kun oikein halaamme, mutten oikeasti haluaisi nähdä häntä enää koskaan. Kaikki ystävyyteni on näyteltyä, niin inhottavasti hän on minua kohdellut ja arvostellut. Kunhan lapset tulevat täysi-ikäisiksi ja voivat itse huolehtia sukulaissuhteista, katkeavat välini anoppiin kokonaan.

Pakko neuvoa koko ajan, kun miniä ei osaa yhtään mitään. Varsinainen tyhjäpää.