Mies, jota tapailen, puhuu vain itsestään!!

Asperger, huono kotioloista saatu parisuhdemalli, narsismi. Tällainen ei muutu.

Vierailija kirjoitti:

Jos miehellä ei ole luonnehäiriötä, niin hän voi myöskin olla ihan perinteinen urpo, joka puhuu itsestään tehdäkseen sinuun vaikutuksen, vaikka eihän se niin onnistu. Mies ajattelee, että kun kehuu itseään ja höpöttää itsestään, niin on avoin ja puhelias ja samalla sitten kehuu itseään. 

Miesten maailma on sellainen, että he janoavat arvostusta ja toisten kunnioitusta, naiset taas janoavat kuuntelijaa ja lohduttajaa. Miehet eivät usein tätä ymmärrä ja pilavat mahdollisuutensa puhumalla itsestään. 

Puhu miehelle suoraan ja kerro, mitä häneltä tarvitset ja odotat. Jos miehessä on potentiaalia, hän varmasti tekee parhaansa. 

Miehet on marsista, naiset venuksesta. Muistatko kirjan?

Ja Toisaalta tuossa tilanteessa asia voi näyttäytyä miehelle niin että nainen haluaa vain puhua itsestään ja tunteistaan. Eli kolikon molemmat puolet näyttävätkin samalta. 

Koominen keskustelu. Joka ikinen tuntemani nainen tykkää puhua erityisen paljon itsestään ja omista asioistaan mutta kun niin tekee mies, se onkin väärin kun keskustelu ei pyöri naisen ympärillä. Löytyykö itsereflektiota? Ap:kin kertoi miten kertoi murheistaan (miesten keskusteluissa usein tässä tilanteessa moni juttelee siitä Jos itsellään on ollut vaikeuksia ym, vertaistukena) mutta ap suuttui, suorastaan raivostui kun ei jääty vellomaan hänen tunteisiinsa ja analysoimaan hänen ongelmiaan vaan keskustelu polveilikin molempien murheisiin.

Ex-naisystävä oli tuollainen. Ei puhunut kuin itsestään eikä maailmaan mahtunut muuta. Kun sitten joskus mainitsin jotain omista jutuista tai murheista niin joko olankohautuksella tai jollain kuitilla asia ohitettiin. Ja kyse ei ollut siitä että olisin jauhanut itsestäni vaan kuuntelin ja keskustelin loputtomia tunteja hänen asioistaan, traumoistaan ym. Kun joskus puhuin omista tuntemuksistani tiettyyn asiaan, eli olin ns. Haavoittuvainen siinä tilanteessa hän suorastaan suuttui ja piti sitä vallan epämiehekkäänä. Eipä tuollaisen jälkeen sitten tehnytkään mieli avata sellaista puolta uudelleen eikä suhteella ollut tulevaisuutta. 

Eli mitä kysyisin ap:lta; annatko itse tilaa miehelle tai oletko valmis kuuntelemaan häntä vai "joutuuko" hän ottamaan tilansa noin kaiken sinä-keskeisen keskustelun sisällä?

Ok eli hän on itsekeskeinen narsisti 

Mä jatkoin tuontyyppisen miehen kanssa ja kyllä se piirre on syvällä persoonassa. Eli ei ajanmyötä muuksi muutu, tod näk korostuu vain. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan sellaista vastavuorotonta minä- minä hölinää ja itsekehua. Puhuimme asiasta, mutta ei tämä kaveri tajunnut laisinkaan mikä ongelma oli.

Kannattaako narskun kanssa jatkaa?

Vierailija kirjoitti:

Hän on muuten aivan ihana tapaus. Sehän tässä harmittaakin. 

Kerron esimerkin tästä huonosta tavasta (?) joka hänellä näyttää olevan. Itselläni on takana vaikea elämäntilanne, josta olen miehelle kertonut. Yhtenä iltana kyyneleet tulivat silmiini, eivätkä ne meinanneet oikein loppua. Mitä tekee mies? Sanoo, että "kyllä mullakin on ollut rankkoja elämänvaiheita, olen kokenut kaikenlaisia rankkoja juttuja, joista voin ehkä sinulle joskus myöhemmin kertoa". Miksi hän ei halannut ja lohduttanut, miksi tuokin piti kääntää hänen jutukseen? Se tilanne oli mulle muutenkin niin vaikea, että annoin jutun olla, mutta nyt kun muutaman päivän oon tota miettinyt, niin melkein raivoksi vetää..

*****

Yrität nyt tehdä ketjua narsistista. Luulen, että trollaat. 

JÄTÄ SE SIKA...HETI !

Vierailija kirjoitti:

Mä jatkoin tuontyyppisen miehen kanssa ja kyllä se piirre on syvällä persoonassa. Eli ei ajanmyötä muuksi muutu, tod näk korostuu vain. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan sellaista vastavuorotonta minä- minä hölinää ja itsekehua. Puhuimme asiasta, mutta ei tämä kaveri tajunnut laisinkaan mikä ongelma oli.

Miten pitkään olitte yhdessä? Miten mies suhtautui kun puhuitte asiasta?