Mies, jota tapailen, puhuu vain itsestään!!

Olen itse ihan samassa tilanteessa.

Mies puhuu ja puhuu ja puhuu omista jutuistaan lakkaamatta. Sattaa kysyä, että mitä sun päivään ja kun kerron, niin tulee just se lasittunut katse ja hiljaisuus ja "ok, mulla kävi niin kun olin reissussa viis vuotta sitten ja tiet sit melkein jouduin päivystykseen jne jne jne."

Hänen jutut on ihan mielenkiintoisia ja hauskoja, mutta eihät tää voi toimia näin yksipuolisesti että mä kyselen ja olen kiinnostunut hänen elämästä mutta hän ei minun? Vaikka muilla tavoin osoittaa olevansa kiinnostunut.

Entinen deittailija kirjoitti:

Tilannetajuton mies. Monilla miehillä on kuvitelma, että nainen ihastuu, jos kehuu itseään. Oikeasti pitää puhua naisen suosikkiaiheesta, eli naisesta itsestään.

Tän pitäisi olla vastavuoroista!

Vierailija kirjoitti:

ei vain huomaa sitä. Mulla oli aiemmin ihan samanlainen tapa, mutta siitä sanottiinkiin mulle sitten ihan suoraan (parikin eri henkilöä). Olen yrittänyt korjata tapani. En tehnyt sitä tahallani, mutta jälkikäteen ajatellen olen itsekkäästi puhunut paljon itsestäni, ollenkaan kysymättä mitä toiselle kuuluu. Hävettää, mutta minkä sille enää voi. Uskon, että tapa on korjattavissa. Kerrot vaan miehelle avoimesti, miltä sinusta tuo hänen käytöksensä tuntuu.

Miten sulle sanottiin? Kun en haluaisi loukata. 

?

Perusanaalit kunnossa? Kookas kestävä siitin?

Voisit sanoa hänelle, että haluaisit kyllä joskus  kuulla hänenkin vastoinkäymisistään, mutta nyt haluaisit puhua tästä  omasta surustasi. Oletko sinä itse puhunut itsestäsi hänelle ?hän saattaa pelätä hiljaisuutta välillänne, mutta ei kehtaa udella sinun asioitasi suoraan. puhumalla itsestään hiljaisuutta ei tule. 

Vierailija kirjoitti:

Hän on muuten aivan ihana tapaus. Sehän tässä harmittaakin. 

Kerron esimerkin tästä huonosta tavasta (?) joka hänellä näyttää olevan. Itselläni on takana vaikea elämäntilanne, josta olen miehelle kertonut. Yhtenä iltana kyyneleet tulivat silmiini, eivätkä ne meinanneet oikein loppua. Mitä tekee mies? Sanoo, että "kyllä mullakin on ollut rankkoja elämänvaiheita, olen kokenut kaikenlaisia rankkoja juttuja, joista voin ehkä sinulle joskus myöhemmin kertoa". Miksi hän ei halannut ja lohduttanut, miksi tuokin piti kääntää hänen jutukseen? Se tilanne oli mulle muutenkin niin vaikea, että annoin jutun olla, mutta nyt kun muutaman päivän oon tota miettinyt, niin melkein raivoksi vetää..

No on kyllä aivan ihana tapaus...mikä hitto sinua vaivaa? Hanki nyt vähän itsearvostusta, niin ei tarvitse muuttaa selittelemällä paskaa kullaksi.

Miksi vatussa joku tonkii näitä vuosikymmenen takaisia ketjuja? Onko se jokin moderoijan vastaisku vihaspämmäreille? Kaivais nyt edes hauskoja ketjuja eikä näitä tylsyyksiä. Hyvää joulua silti sinne ankeuden tyyssijaan jossa kaikki ihmismielen paska seulotaan. Tsemppiä.

Törmäsin hiljattain mieheen ja hänen sukuunsa, jossa harrastettiin namedroppailua. Eli siis jokainen ukko vauvasta vaariin luetteli julkkiksia, poliitikkoja, diktaattoreja, artisteja ja urheilijoita, joihin oli törmännyt elämänsä aikana.

Voi juma, sanomatta selvää että kävi tylsäksi ja laitoinkin sitten sen miehen pois aika äkkiä.

Asiaan vaikutti sekin, että niillä oli suvussa paha kasa riippuvuusgeenejä ja joka toinen oli alkoholisti, joka toinen  työholisti tai joku muu timpurointihullu.