Mies, jota tapailen, puhuu vain itsestään!!

Jos loukkaantuu ja menee puollustuskannalle, niin epäilysi itsetunnon puutteesta osuivat oikeaan.

sinusta yleisesti ottaen tuntuu miehen seurassa, jos ajattelet ihan vain tunteen perusteella etkä analysoi hänen tekemisiään, tunnetko että mies on sinusta kiinnostunut ja arvostaa sinua? Puhutteko te siis koskaan sinun ajatuksistasi tai mielenkiinnon kohteistasi jne?



Olin joskus vähän aikaa vastaavanlaisen miehen kanssa, ja vaikka mies kehui jne, niin useimmiten kun aloin puhua omista asioistani muuttui miehen katse lasittuneeksi..ongelma taisi olla, että minä joko en vain ollut miehestä tarpeeksi mielenkiintoinen, tai sitten se yleisesti ottaenkin haki naisesta sitä itsetunnon pönkittäjää, joka kiltisti kuuntelee kaikki miehen jutut mutta jonka oma sielunelämä on merkityksetöntä ja siitä esitetään olevan juuri sen verran kiinnostuneita kuin täytyy jottei nainen häivy. Kyllähän yleensäkin ihmiset tuppaa olemaan kaikkein kiinnostuneimpia itsestään, mutta jotkut ovat sitä paljon enemmän kuin toiset.

Ai että kun harmittaa! Muuten niin ihana mies ja kaikin puolin voisimme muuten olla toisillemme sopivia, mutta jos kuukauden tapailun jälkeen toisen tapa jauhaa tauotta itsestään suututtaa, niin onko tämä liian huono merkki? Sanokaa että ei ole! Sanokaa, että mies saattaa aluksi olla tuollainen, jos on vaikka epävarma itsestään, jännittää tai jotain muuta..!! Ja sanokaa, että hän voi oppia paremmin kuuntelemaan toisia, jos kauniisti asiasta mainitsen.. :(

Itsekin lemppasin yhden deitin tuon ominaisuuden perusteella (kehuskeli itseään, ei ollut kiinnostunut toisesta). No nyk.aviomies taas on taiteilija ja puhuu vain taiteesta, tekniikasta tai urheilusta. Ei ole niin kiinnostunut ajatuksistani tai elinolosuhteista tai kodin käytännönratkaisuista. Sellaisia ne miehet vain ovat...

että olet tavannut tuollaisia miehiä elämässäsi. Minulla on ollut parempi tuuri ilmeisesti. :)

Ai että kun harmittaa! Muuten niin ihana mies ja kaikin puolin voisimme muuten olla toisillemme sopivia, mutta jos kuukauden tapailun jälkeen toisen tapa jauhaa tauotta itsestään suututtaa, niin onko tämä liian huono merkki? Sanokaa että ei ole! Sanokaa, että mies saattaa aluksi olla tuollainen, jos on vaikka epävarma itsestään, jännittää tai jotain muuta..!! Ja sanokaa, että hän voi oppia paremmin kuuntelemaan toisia, jos kauniisti asiasta mainitsen.. :(

Itsekin lemppasin yhden deitin tuon ominaisuuden perusteella (kehuskeli itseään, ei ollut kiinnostunut toisesta). No nyk.aviomies taas on taiteilija ja puhuu vain taiteesta, tekniikasta tai urheilusta. Ei ole niin kiinnostunut ajatuksistani tai elinolosuhteista tai kodin käytännönratkaisuista. Sellaisia ne miehet vain ovat...

Vanha ketju tämä, mutta eilisen jälkeen tuli jälleen mieleen, että oma kokemus on, että esim baarissa, jos juttelet miehen/ miesten kanssa, nettideiteillä, ekoilla treffeillä, niin miehet , suurin osa puhuu vain itsestään. Minä minä minä....Tosi rasittavia. Sitä vaan miettii, että miten pääsisi kohteliaasti eroon. Sitten mies ihmettelee, jopa suuttuu verisesti, kun nainen ei lämpene miehelle.

Onko niin, että ns sinkkuna olevat miehet ovat keskimäärin itsekeskeisiä? Samaa mieltä usea Ystäväni. Mistä johtuu?

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju tämä, mutta eilisen jälkeen tuli jälleen mieleen, että oma kokemus on, että esim baarissa, jos juttelet miehen/ miesten kanssa, nettideiteillä, ekoilla treffeillä, niin miehet , suurin osa puhuu vain itsestään. Minä minä minä....Tosi rasittavia. Sitä vaan miettii, että miten pääsisi kohteliaasti eroon. Sitten mies ihmettelee, jopa suuttuu verisesti, kun nainen ei lämpene miehelle.

Onko niin, että ns sinkkuna olevat miehet ovat keskimäärin itsekeskeisiä? Samaa mieltä usea Ystäväni. Mistä johtuu?

Olen huomannut saman. Ja olen sitä mieltä, että a)huono itsetunto, pönkittää sitä puhumalla vaan itsestään b)todennäköisesti ollut aina yksin tai liian kauan, ja kun kerrankin saa naisen huomion, niin ottaa siitä kaiken irti c) huonot käytöstavat d) ei kykene ottamaan toisia huomioon e) rakastaa puhua itsestään eli jonkin sortin narsisti

Jotain näistä tai pahimmassa tapauksessa kaikkea....

Jätä se sika!

Jos mies puhuu vain itsestään ja omista asioistaan, niin ei kannata semmoisen miehen kanssa jatkaa yhtä puhelinkeskusteluja tai treffejä pidempään. Ei tule muuttumaan, vaan pahenee. Todennäköisesti ainakin yksi syy siihen, miksi on yksin

Vierailija kirjoitti:

Vanha ketju tämä, mutta eilisen jälkeen tuli jälleen mieleen, että oma kokemus on, että esim baarissa, jos juttelet miehen/ miesten kanssa, nettideiteillä, ekoilla treffeillä, niin miehet , suurin osa puhuu vain itsestään. Minä minä minä....Tosi rasittavia. Sitä vaan miettii, että miten pääsisi kohteliaasti eroon. Sitten mies ihmettelee, jopa suuttuu verisesti, kun nainen ei lämpene miehelle.

Onko niin, että ns sinkkuna olevat miehet ovat keskimäärin itsekeskeisiä? Samaa mieltä usea Ystäväni. Mistä johtuu?

Jos mies on sinkkuna itsekeskeinen, niin se on sitä myös siinä tulevassa parisuhteessa. Minäminä asennetta ei saa nyhtämälläkään pois jos se siellä jo syntymästä asti on ollut.

No etkö vielä kuukaudessa ole kyennyt päättämään, haluatko hänen kanssaan suhteen vai et? Ja kenestä miehen pitäisi puhua?

Tilannetajuton mies. Monilla miehillä on kuvitelma, että nainen ihastuu, jos kehuu itseään. Oikeasti pitää puhua naisen suosikkiaiheesta, eli naisesta itsestään.

Miten kävi vuoden 2013 keskustelun aloittajalle?

Vierailija kirjoitti:

Hän on muuten aivan ihana tapaus. Sehän tässä harmittaakin.

Kerron esimerkin tästä huonosta tavasta (?) joka hänellä näyttää olevan. Itselläni on takana vaikea elämäntilanne, josta olen miehelle kertonut. Yhtenä iltana kyyneleet tulivat silmiini, eivätkä ne meinanneet oikein loppua. Mitä tekee mies? Sanoo, että "kyllä mullakin on ollut rankkoja elämänvaiheita, olen kokenut kaikenlaisia rankkoja juttuja, joista voin ehkä sinulle joskus myöhemmin kertoa". Miksi hän ei halannut ja lohduttanut, miksi tuokin piti kääntää hänen jutukseen? Se tilanne oli mulle muutenkin niin vaikea, että annoin jutun olla, mutta nyt kun muutaman päivän oon tota miettinyt, niin melkein raivoksi vetää..

Häneltä näyttää puuttuvan empatiakyky 🤔

Kypsyin yhteen naiseen jo yhdessä illassa, jonka flirttiin vastasin deittisivulla viestillä ja siitä se itsestään pälätys sitten lähti. Edes yhtä pientä kysymystä ei minulta kysynyt, vaan höpisi vaan omista asioistaan. Tokkopa moinen olisi ajan saatossa miksikään muuttunut muutenkaan ja koko elämä olisi pyörinyt naisen navan ympärillä.

Ystäväni tapaili miestä, joka oli todella hyvä tyyppi kaikin puolin, mutta täysin epäempaattinen. Juuri tuota samaa, että kun ystävällä on huono hetki, mies vaan tokaisee, että "on hänelläkin ollut". Tai jos ystäväni sanoi, että hän on hyvin herkkä ja välillä se on haastavaa, mies toteaa, että "onneksi minä itse en ole herkkä, ei ole ongelmia".

Ystäväni lemppasi miehen, koska hän tarvitsee empaattisen ja lämpimän henkilön rinnalleen. Löysikin sitten miehen, joka on empaattinen ja lämmin.

Minäkin seurustelin hetken aikaa miehen kanssa, joka oli tosi looginen ja hirveän epäempaattinen. Nyrjäytin nilkkani pahasti ollessani hänen luonaan kylässä ja mies ei auttanut minua lainkaan. Sain itse hyppiä joko yhdellä jalalla tai keppien kanssa paikasta toiseen. Kotiin hänen luotaan piti matkustaa taksilla, vaikka miehellä oli oma auto. Taisin saada 3 särkylääkettä koko viikonlopun aikana. Ruoat piti kantaa itse. Kun itkin eräs yö kipujani, mies vaan tokaisi, ettei hän voi niissä auttaa.

Karsee tyyppi! 

Minulla on nykyisin miespuolinen ystävä, joka on todella empaattinen ja lämmin. Kärsin parista kroonisesta sairaudesta, jotka vievät minut pahimpina kausina sängyn pohjalle kivusta. Ystäväni on aina ollut valmis lähtemään asioikseen kauppaan tai apteekkiin, tai tulemaan luokse jos tarvitsen apua. Mitään hän ei halua eikä odota vastalahjaksi.

Älkää jääkö epäempaattisten urpojen pauloihin, vaikka muuten olisivat (olevinaan) tosi kivoja. Mikä se sellainen puoliso on, joka on sinua vastaan eikä osa tiimiä?

Vierailija kirjoitti:

Mm. näiden asioiden vuoksi pidän hänestä:

- kantaa minusta huolen, esim. soittelee onko auto käynnistynyt (kovat pakkaset); tarjoaa apuaan teknisissä pulmissa, joita minulla on ollut; on sanonut, että tarvittaessa voin aina kääntyä hänen puoleensa

- hyvin komea ja seksikäs mies, aivan loistava sängyssä ja saanut minustakin uusia puolia esiin. Ehkä voisin jopa sanoa, että parasta seksiä mitä olen koskaan saanut :)

- hän on elämässään menestynyt, tavoitteet korkealla, kuten minullakin

- on ihanan avoin tunteissaan, ei peittele niitä

- vaikuttaa luotettavalta. Kaiken hän on tehnyt minkä on luvannut, ei myöhästele

- näkee vuokseni vaivaa, mm. kokkaa työläitä aterioita

- järjestää kivoja juttuja, joista tietää minun pitävän

- on loistava isä lapsilleen

Kyllä mä oikeastaan pidän hänestä hyvin paljon. Ehkä tuossa aiemmassa esimerkissä taustalla oli se, että hän ei vain tiennyt miten olla, ehkä hämmentyi itkustani. Eihän meistä kukaan ole täydellinen..?

Kun luen, minkälaisia miehiä muut deittailevat, niin tulee paha mieli. Olen nettideittaillut, ja ihan jokainen mies on vaan ollut hakemassa seksiä/lohtua/ymmärrystä. Mietin jo, että onko mulle enää olemassakaan miestä, joka haluaisi oikeasti välittää.

Huomenna herätys klo 3:58 siirtämään talon kellot

Nostan vanhaa ketjua aiheeseen liittyen. Onko mitään tehtävissä kun lasten kasvettua mies muuttuu pahemmaksi? Kaipaisin vastauksia +40v varsinkin?

Lasten ollessa pieniä aika ei riittänyt näköjään huomaamaan ongelmaa. Mies on kamala moukka! Hän ei koskaan oma-aloitteisesti "auta". Jos tulen kaupasta viisi ostoskassia mukana, hän ei kanna tai pura niitä kaverina. Jos olen kipeä, hän ei pyytämättä (ei aina silloinkaan) hoida. Jos itken hän saattaa tyytyväisenä mennä syömään. Jos minulla on murheita, hän ei niitä jaksa kuunnella "kun ainahan sinä jostain valitat". Hän asennoituu minuun negatiivisesti.

Juurikin tuo, mitä täällä jo kirjoitettu; hän kääntää puheen aina itseensä! Kärsin kroonisesta vaivasta, jos satun sanomaan hänelle kivusta, hän tokaisee "minuakin sattuu mutta en sano sitä ääneen kokoajan!"

Jos lähtee aamulla ensimmäisenä, ei puhdista autoani jos lunta satanut (minä puhdistan hänelle jos lähden ensimmäisenä) ym tuollainen huomaavaisuus puuttuu lähes kokonaan! Jos siitä puhuu niin hän alkaa kettuilla: etkö itse saa tehtyä!

Mies tuhoaa meidän suhteen. On niin empatiakyvytön ettei ymmärrä sitä, tai jos ymmärtää niin ei viitsi välittää.

Vierailija kirjoitti:

Hän on muuten aivan ihana tapaus. Sehän tässä harmittaakin.



Kerron esimerkin tästä huonosta tavasta (?) joka hänellä näyttää olevan. Itselläni on takana vaikea elämäntilanne, josta olen miehelle kertonut. Yhtenä iltana kyyneleet tulivat silmiini, eivätkä ne meinanneet oikein loppua. Mitä tekee mies? Sanoo, että "kyllä mullakin on ollut rankkoja elämänvaiheita, olen kokenut kaikenlaisia rankkoja juttuja, joista voin ehkä sinulle joskus myöhemmin kertoa". Miksi hän ei halannut ja lohduttanut, miksi tuokin piti kääntää hänen jutukseen? Se tilanne oli mulle muutenkin niin vaikea, että annoin jutun olla, mutta nyt kun muutaman päivän oon tota miettinyt, niin melkein raivoksi vetää..

Mikä siinä miehessä muka on ihanaa, kun hän kohteleekin sinua noin halveksivasti, alustavasti ja väheksyen ja epäempaattisesti? Mies kuulostaa aivan kauhealta.

Käännä keskustelu koskemaan Helsingin liikennettä ja Sinnemäen johtamaa kaupunkiympäristölautakuntaa.

Voitte sitten yhdessä haukkua molempia. Mikään ei yhdistä niin kuin yhteinen vihollinen.