Lue keskustelun säännöt.
Mies, jota tapailen, puhuu vain itsestään!!
19.01.2013 |
Ai että kun harmittaa! Muuten niin ihana mies ja kaikin puolin voisimme muuten olla toisillemme sopivia, mutta jos kuukauden tapailun jälkeen toisen tapa jauhaa tauotta itsestään suututtaa, niin onko tämä liian huono merkki? Sanokaa että ei ole! Sanokaa, että mies saattaa aluksi olla tuollainen, jos on vaikka epävarma itsestään, jännittää tai jotain muuta..!! Ja sanokaa, että hän voi oppia paremmin kuuntelemaan toisia, jos kauniisti asiasta mainitsen.. :(
Kommentit (105)
Vierailija kirjoitti:
Jos miehellä ei ole luonnehäiriötä, niin hän voi myöskin olla ihan perinteinen urpo, joka puhuu itsestään tehdäkseen sinuun vaikutuksen, vaikka eihän se niin onnistu. Mies ajattelee, että kun kehuu itseään ja höpöttää itsestään, niin on avoin ja puhelias ja samalla sitten kehuu itseään.
Miesten maailma on sellainen, että he janoavat arvostusta ja toisten kunnioitusta, naiset taas janoavat kuuntelijaa ja lohduttajaa. Miehet eivät usein tätä ymmärrä ja pilavat mahdollisuutensa puhumalla itsestään.
Puhu miehelle suoraan ja kerro, mitä häneltä tarvitset ja odotat. Jos miehessä on potentiaalia, hän varmasti tekee parhaansa.
Miehet on marsista, naiset venuksesta. Muistatko kirjan?
Ja Toisaalta tuossa tilanteessa asia voi näyttäytyä miehelle niin että nainen haluaa vain puhua itsestään ja tunteistaan. Eli kolikon molemmat puolet näyttävätkin samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koominen keskustelu. Joka ikinen tuntemani nainen tykkää puhua erityisen paljon itsestään ja omista asioistaan mutta kun niin tekee mies, se onkin väärin kun keskustelu ei pyöri naisen ympärillä. Löytyykö itsereflektiota? Ap:kin kertoi miten kertoi murheistaan (miesten keskusteluissa usein tässä tilanteessa moni juttelee siitä Jos itsellään on ollut vaikeuksia ym, vertaistukena) mutta ap suuttui, suorastaan raivostui kun ei jääty vellomaan hänen tunteisiinsa ja analysoimaan hänen ongelmiaan vaan keskustelu polveilikin molempien murheisiin.
Ex-naisystävä oli tuollainen. Ei puhunut kuin itsestään eikä maailmaan mahtunut muuta. Kun sitten joskus mainitsin jotain omista jutuista tai murheista niin joko olankohautuksella tai jollain kuitilla asia ohitettiin. Ja kyse ei ollut siitä että olisin jauhanut itsestäni vaan kuuntelin ja keskustelin loputtomia tunteja hänen asioistaan, traumoistaan ym. Kun joskus puhuin omista tuntemuksistani tiettyyn asiaan, eli olin ns. Haavoittuvainen siinä tilanteessa hän suorastaan suuttui ja piti sitä vallan epämiehekkäänä. Eipä tuollaisen jälkeen sitten tehnytkään mieli avata sellaista puolta uudelleen eikä suhteella ollut tulevaisuutta.
Eli mitä kysyisin ap:lta; annatko itse tilaa miehelle tai oletko valmis kuuntelemaan häntä vai "joutuuko" hän ottamaan tilansa noin kaiken sinä-keskeisen keskustelun sisällä?
Ok eli hän on itsekeskeinen narsisti
Mä jatkoin tuontyyppisen miehen kanssa ja kyllä se piirre on syvällä persoonassa. Eli ei ajanmyötä muuksi muutu, tod näk korostuu vain. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan sellaista vastavuorotonta minä- minä hölinää ja itsekehua. Puhuimme asiasta, mutta ei tämä kaveri tajunnut laisinkaan mikä ongelma oli.
Kannattaako narskun kanssa jatkaa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hän on muuten aivan ihana tapaus. Sehän tässä harmittaakin.
Kerron esimerkin tästä huonosta tavasta (?) joka hänellä näyttää olevan. Itselläni on takana vaikea elämäntilanne, josta olen miehelle kertonut. Yhtenä iltana kyyneleet tulivat silmiini, eivätkä ne meinanneet oikein loppua. Mitä tekee mies? Sanoo, että "kyllä mullakin on ollut rankkoja elämänvaiheita, olen kokenut kaikenlaisia rankkoja juttuja, joista voin ehkä sinulle joskus myöhemmin kertoa". Miksi hän ei halannut ja lohduttanut, miksi tuokin piti kääntää hänen jutukseen? Se tilanne oli mulle muutenkin niin vaikea, että annoin jutun olla, mutta nyt kun muutaman päivän oon tota miettinyt, niin melkein raivoksi vetää..
*****
Yrität nyt tehdä ketjua narsistista. Luulen, että trollaat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jatkoin tuontyyppisen miehen kanssa ja kyllä se piirre on syvällä persoonassa. Eli ei ajanmyötä muuksi muutu, tod näk korostuu vain. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan sellaista vastavuorotonta minä- minä hölinää ja itsekehua. Puhuimme asiasta, mutta ei tämä kaveri tajunnut laisinkaan mikä ongelma oli.
Miten pitkään olitte yhdessä? Miten mies suhtautui kun puhuitte asiasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä jatkoin tuontyyppisen miehen kanssa ja kyllä se piirre on syvällä persoonassa. Eli ei ajanmyötä muuksi muutu, tod näk korostuu vain. Lopulta kyllästyin kuuntelemaan sellaista vastavuorotonta minä- minä hölinää ja itsekehua. Puhuimme asiasta, mutta ei tämä kaveri tajunnut laisinkaan mikä ongelma oli.
Miten suhtautui kun puhuitte asiasta? Kuunteliko ollenkaan vai lähtikö jopa syyttämään sua?
Hyi tulee mieleen mun "ex" mies. Eihän me edes oltu siis yhdessä, hän piti minua löysässä hirressä, ei halunnut erota millään mutta kysyttäessä ei me oltu yhdessäkään eikä hän suostunut siitä puhumaan vaan sivuutti aiheen. No ainoa asia mistä hänen kanssa pystyi keskutelemaan oli hän itse. Katsottiin tvstä kun huippu kokki teki ruokaa niin hän aloitti tarinoinnin miten itse tekisi paremmin ja olikin tehnyt. Hän tuli töistä niin koko loppu päivä ja ilta kuunneltiin hänen päivästä ja miten hän oli ollut paras ja muut oli mokaillut kokoajan ja hän tietysti korjasi jäljet. No kysyi hän välillä minultakin kuulumisia muttei kuunnellut loppuun kun löysi siitäkin aiheita kääntää keskustelut häneen. Hän oli myös todella lyhyt varmaan 160cm mutta piti itseään isona ja muistutteli kokoajan miten hän on minua isompi ja tuli mm. äkkiä ojentamaan lasin kaapista jos kurottelin sellaista. Oli siis varmaan 2cm minua pidempi. Käytti koon 43 kenkiä vaikka oli saman kokoinen jalka kuin minulla 37.
Lopulta hän sitten ihastui vielä toiseen naiseen, sitten jaksoi puhua myös hänestä. Silloin tajusin laittaa pelin poikki mutta tyhmänä itkin tämän miehen takia varmaan kuukauden. Nyt lähinnä naurattaa ja ällöttää koko mies, vähän myös harmittaa että tuhlasin aikaa häneen mutta ainakin ehkä opin jotain. Epäilen ainakin että miehellä oli todella huono itsetunto ja siksi jotenkin korosti itseään kokoajan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo tuttua, en jaksanut pitkään kuunnella. Nämä myös kävelevät koko ajan metrin edellä ja höpöttävät saavutuksiaan.
Kuulostaa tutulta, aina ne on ne muut työmaalla, jotka ovat laittaneet tavarat väärään paikkaan. Tuntuu pahalta, kun arvostelee vielä omia lapsiaankin, että pitihän sekin homma tehdä uudestaan, kun eihän ne tytöt mitään osaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja jos on ollut vaikka jossain koulutuksessa niin "kyllähän mä ne asiat jo tiesin ennestään"
Voin vaan kuvitella että kommentoisi ihan samalla tavalla jonkun huippukokin luomuksia. Että kyllähän minä weberillä grillaan paremmat entrecoteet!
Tapailin aikoinani miestä joka ei puhunut lainkaan itsestään. Kun muuta kautta sain tietää mistä johtui niin tapailu loppui siihen. Kumpi nyt on parempi, puhuu kokoajan vai ei lainkaan?
Vierailija kirjoitti:
Tapailin aikoinani miestä joka ei puhunut lainkaan itsestään. Kun muuta kautta sain tietää mistä johtui niin tapailu loppui siihen. Kumpi nyt on parempi, puhuu kokoajan vai ei lainkaan?
Mistä se sitten johtui?
Vierailija kirjoitti:
En mä sitä inhoa todellakaan, onhan siinä ihania ominaisuuksia paljonkin, kuten esim se tapa, jolla se mua kohtelee. Pitää kuin kukkaa kämmenellä
Mikä se sellainen tapa voi olla, jos itsekeskeisesti hölisee vain omiaan?
Aloitus on 13v takaa. :) Mihin päädyit, alkuperäinen ap?
Mies on kauhea kun puhuu itsestää kun minä haluaisin puhu vain minusta itsestäni
Asperger, huono kotioloista saatu parisuhdemalli, narsismi. Tällainen ei muutu.