Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Mies ei ole katkaissut napanuoraansa!
10.01.2013 |
Tiedän että saan nyt itse lokaa niskaan kuten yleensä vastaavissa aloituksissa mutta toivon että edes yksi kohtalotoveri löytyisi.
Meillä on pieniä lapsia ja tuo miehen lapsuudenperheen "läheisyys" aiheuttaa todella paljon kitkaa muutenkin stressaavassa elämäntilanteessa.
Meille tulee varmasti ero jos mies ei aseta lapsiaan ja minua arvoasteikossaan edes samalle viivalle omien vanhempiensa kanssa.
En jaksa elää kynnysmattona enää.
Mies on totaalisen sokea vanhempiensa alkoholi ongelmalle ja heidän luonaan pitäisi kyläillä joka viikonloppu koska "täytyyhän nyt lasten saada omien sukulaisten luona olla".
Miehen isä juo päivittäin ja äiti aina tilaisuuden tulle nykyään siis myös lähes päivittäin.
Voitte kuvitella mikä stressi itsellä on pienten lasten kanssa kun saa olla kirjaimellisesti silmät selässä joka kerta mummolassa käydessä.
Mummon leikit vauvan kanssa hieman "rajuja"hänen ollessaan maistissa ja mies katsoo sivusta typerä hymy naamallaan kun on niin kiva nähdä kun mummo leikittää pikkuista,ei siis edes muka tajua että äitinsä on aivan päissään.
Olen joutunut tuosta ja parista muusta asiasta sanomaan ja minä olen nyt sitten ilkeä miniä kellä vaan jostain syystä juuri miehen sukulaisia vastaan jotain :(
Mieskin asettuu vanhempiensa tueksi ja se sattuu eniten.
Pienemmän vauvan ristiäiset pilasivat avaamalla heti pullon kun suurin osa vieraista oli lähtenyt,sillä seurauksella että känninen mummo haukkui minut ja nettisukupolven lyttyyn. Itki ja raivosi niin että räkä valui.
Ei eka kerta ja tuskin viimeinen mutta minussahan se vika on kun en kykene vain unohtamaan menneitä.
Pitkä vuodatus tuli.
Tänäänkin meidän olisi pitänyt mennä mummolaan lasten kanssa kun mies töissä(hän oli äitinsä kanssa puhunut kysymättä minulta) ja siksi juuri sinne koska kukaan ei mummolassa ole ajokuntoinen niin eivät voi tulla meille käymään.
Huoh.Tuntuu todella yksinäiaseltä tässä tilanteessa. Ovat sisimmässään ihan hyviä ihmisiä mutta en halua altistaa itseäni tuolle stressille joka hiton viikko saati lapsia alkoholille.
Kommentit (23)
isoäitiä nähdä, eihän. Eikä sovi, että poika tapaa omia vanhempiaan, kyllä ne pitää ymmärtää hylätä.
Entä jos poika tietää alkoholiongelman, mutta tietää myös sen, että niin kauan kun käytte siellä kylässä, pysyy se ryyppääminen jossain aisoissa. Alkoholismi on sairaus siinä kuin syöpä eli kieltäisitkö lastenlapsia näkemästä isoäitiään ja poikaa puhumasta äidilleen, jos tällä olisi syöpä?
Sinä et omista miestäsi. Napanuoran katkaiseminen ei ole sitä, että kieltää vanhempansa.
Säälin miestäsi, jolta haluat kieltää kaikki tärkeät ihmissuhteet vedoten siihen, että sinä et halua miehellä mitään olevan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isoäitiä nähdä, eihän. Eikä sovi, että poika tapaa omia vanhempiaan, kyllä ne pitää ymmärtää hylätä.
Entä jos poika tietää alkoholiongelman, mutta tietää myös sen, että niin kauan kun käytte siellä kylässä, pysyy se ryyppääminen jossain aisoissa. Alkoholismi on sairaus siinä kuin syöpä eli kieltäisitkö lastenlapsia näkemästä isoäitiään ja poikaa puhumasta äidilleen, jos tällä olisi syöpä?
Sinä et omista miestäsi. Napanuoran katkaiseminen ei ole sitä, että kieltää vanhempansa.
Säälin miestäsi, jolta haluat kieltää kaikki tärkeät ihmissuhteet vedoten siihen, että sinä et halua miehellä mitään olevan.
Ja se ongelma on ilmeisesti alkanut jo miehesi lapsuudessa.
Mun mielipiteeni on että miehesi tarvii jonkinsortin terapiaa.
ja se, ettei miehesi ilmeisesti tajua sitä koska on kasvanut niissä oloissa. Hänestä se että ovat kännissä on vain normaalia eikä ymmärrä että siinä ei ole mitään normaalia että ollaan pienten lasten seurassa silminnähden juovuksissa.
Mitä se mies vastaa jos kahdenkesken sanot sille tuosta, että et halua mennä sinne koska ne hänen vanhemmat ovat kännissä kuitenkin taas?
isoäitiä nähdä, eihän. Eikä sovi, että poika tapaa omia vanhempiaan, kyllä ne pitää ymmärtää hylätä.
Entä jos poika tietää alkoholiongelman, mutta tietää myös sen, että niin kauan kun käytte siellä kylässä, pysyy se ryyppääminen jossain aisoissa. Alkoholismi on sairaus siinä kuin syöpä eli kieltäisitkö lastenlapsia näkemästä isoäitiään ja poikaa puhumasta äidilleen, jos tällä olisi syöpä?
Sinä et omista miestäsi. Napanuoran katkaiseminen ei ole sitä, että kieltää vanhempansa.
Säälin miestäsi, jolta haluat kieltää kaikki tärkeät ihmissuhteet vedoten siihen, että sinä et halua miehellä mitään olevan.
Napanuoran katkaiseminen ei todellakaan tarkoita että täytyy kieltää vanhempansa..
Se on vaan tulevaisuutta ajatellen vaarallista että lapsuudenperheen tarpeet jyrää vaimon ja omien lasten tarpeet. Jopa ilman tuota alko-ongelmaa.
Syöpä ja alkoholismi,noh en lähtisi ihan heti vertaamaan näitä asioita.
Ja vaikka olisikin niin että juominen "pysyisi aisoissa"meidän käydessä niin eikai se ole minun ja lasten elämän tarkoitus? Pitää mummo ja ukki edes suht.selvinpäin...
Ja kun se ei edes pysy mikäli luit kunnolla aloitus viestini niin ymmärrät kyllä.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vaan sairaudesta, joka miehelläsi on alkoholistien lapsena.
Miehesi ehdottomasti tartteis nyt tukea itselleen, edes sitä vertaistukea. Jos sulla ap ei ole mitään kokemusta alkoholismista, et voikaan käsittää miehesi kärsimystä.
Oletko koskaan tavannut alkoholistia?
Vierailija - 10.01.13 09:52 (ID 16233046)
isoäitiä nähdä, eihän. Eikä sovi, että poika tapaa omia vanhempiaan, kyllä ne pitää ymmärtää hylätä. Entä jos poika tietää alkoholiongelman, mutta tietää myös sen, että niin kauan kun käytte siellä kylässä, pysyy se ryyppääminen jossain aisoissa. Alkoholismi on sairaus siinä kuin syöpä eli kieltäisitkö lastenlapsia näkemästä isoäitiään ja poikaa puhumasta äidilleen, jos tällä olisi syöpä? Sinä et omista miestäsi. Napanuoran katkaiseminen ei ole sitä, että kieltää vanhempansa. Säälin miestäsi, jolta haluat kieltää kaikki tärkeät ihmissuhteet vedoten siihen, että sinä et halua miehellä mitään olevan.
Ja ap taas kärsii siitä, että häntä ei totella.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eikö kellään kokemusta vastaavasta?
Lähinnä sitä haen että voiko tuollainen ihminen muuttua?
Voiko yli 30-kymppinen enää katkaista sitä napanuoraa?Itse kävin n.20-kymppisenä läpi omien vanhempien kanssa henkisen "irtautumisen". Kunnioitan heitä,rakastan heitä mutta olen myös itsenäinen ihminen ja vanhempi nyt itsekin.
ap
Luultavasti, jos ne hänen vanhemmat ei olisi alkoholisteja, niin pitäisit itsekin ihan ok:na että on läheisissä väleissä heihin.
Ja ei se mies myös voi eikä hänen tarvitse vanhempiaan kieltää siksi, että he ovat nyt mitä ovat. Saisi kyllä oppia kunnioittamaan myös sitä sun näkemystä, että humalaisten luo on lapsen kanssaikävä mennä joten et oikein haluaisi. On tuollainen oppiminen täysin mahdollista, myös yli kolmikymppisenä kyllä.
Entä jos poika tietää alkoholiongelman, mutta tietää myös sen, että niin kauan kun käytte siellä kylässä, pysyy se ryyppääminen jossain aisoissa. Alkoholismi on sairaus siinä kuin syöpä eli kieltäisitkö lastenlapsia näkemästä isoäitiään ja poikaa puhumasta äidilleen, jos tällä olisi syöpä?
No, tämä sairaus on kyllä sellainen ettei sitä voi muut parantaa kuin hlö itse, ei "hoitoa" voi sälyttää ainakaan hyvillä seurauksilla lastenlasten tai lastenkaan harteille. Siis noin että "jos käytte niin emme juo niin paljon", "jos ette käy, juomme vielä enemmän". Siitä kasvaa sairaus nimeltä läheisriippuvuus, mies vielä aikuisena voi itse siihen suohon upottaa itsensä mut ei lapsia pidä sotkea sairastumaan siihen, että kokevat olevansa kykeneviä/vastuussa isovanhempien juomisesta.
Ap.lla näin ei varm olekaan, mut kommenttina tuohon älyttömään syyllistämiseen, jolla täysin väärä pohja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
isoäitiä nähdä, eihän. Eikä sovi, että poika tapaa omia vanhempiaan, kyllä ne pitää ymmärtää hylätä. Entä jos poika tietää alkoholiongelman, mutta tietää myös sen, että niin kauan kun käytte siellä kylässä, pysyy se ryyppääminen jossain aisoissa. Alkoholismi on sairaus siinä kuin syöpä eli kieltäisitkö lastenlapsia näkemästä isoäitiään ja poikaa puhumasta äidilleen, jos tällä olisi syöpä? Sinä et omista miestäsi. Napanuoran katkaiseminen ei ole sitä, että kieltää vanhempansa. Säälin miestäsi, jolta haluat kieltää kaikki tärkeät ihmissuhteet vedoten siihen, että sinä et halua miehellä mitään olevan.
hoitaa isovanhempien alkoholismia? Surullista :(
Ap olisi vastuuton vanhempi jos lähtisi nyt kuskaamaan lapsiaan humalaisten keskelle.
Lapsilla on tapana pitää lähiympäristönsä elämäntapaa normaalina. Ja se mitä lapsena oppivat pitämään normaalina, seuraa helposti aikuisuuteen. Tästä syystä ne viikottaiset kyläilyt isovanhempine luona tulisi lopettaa. Harventaa käyntejä ja vaatia alkottomia vierailuita.
Itse olen kasvanut sellaisessa ympäristössä, jossa alkoholi oli keskeisessä asemassa. Äitini oli absolutisti ja on edelleen, ja isäni kaljoitteli vain viikonloppuisin. Kuitenkin isän sukulaiset ottivat alkoa reippaammin, ja kyllähän minä sen näin kun tiiviisti oltiin tekemisissä, vierailtiin viikottain.
Opin pitämään sitä normaalina ja fiksuna elämäntapana. Tämä johtui osaltaan siitä, että isän juopottelevat sukulaiset olivat yleensä iloisia ja hyväntuulisia, mutta taas absolutisti äitini usein kiukkuinen ja kotini ilmapiiri kireä juuri näiden alko-asioiden takia.
Jossakin vaiheessa lapsuutta huomasin ettei kaikkien muiden kodeissa ole sellaista. Aikuiset olivat ihan hyväntuulisia ja tyytyväisiä vaikka olivat täysin selvinpäin. Onneksi näiden perheiden aikuiset jaksoivat minun jatkuvia kyläilyjäni. Heidän ansiostaan sain nähdä oikeasti normaalia elämänmenoa ja osasin tavoitella sellaista omassakin elämässä.
Muuten olisin helposti lipsahtanut juopottelun puolelle.
Pidä ap huoli lapsistasi.
ja on lisättävä tähän keskusteluun se että mummo minut useampaan otteeseen humalassa haukkunut.
Myönnän että siitä on jäänyt jotain hampaankoloon ja olen yrittänyt ettei minun ja hänen välit sekoitu lasten ja isovanhempien väleihin.
Karkeasti sanottuna mummo juo itsensä humalaan n.joka toinen päivä ja ukki joka päivä.
Hän ei ole ajokunnossa klo.9-10 jälk. sen takia me käymme aina heillä.
Tuo napanuoran katkaisu ilmaisu tulee juuri siitä että mies aivan sokeasti kuuntelee vanhempiaan tarkoitan sitä että hänellä ei ole tuohon mitään suodatinta.
He esim.syyllistävät meitä ja etenkin miestäni siitä kuinka harvoin käymme (tapaamme väh.kerran kahdessa viikossa). Ennen jopa useammin. Mies kokee tuosta todella huonoa omaa tuntoa ja syyttää sitten puolestaan minua :(
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja tarjoatte apuanne hoitoon hakeutumisessa. Jos, eivät ota apua vastaan, eivät näe lapsia. Mies voi yksin tavata vanhempiaan, jos nämä ovat ryypänneet ja kaipaavat läheisiään.
Pienten lasten paikka EI missään nimessä ole humalaisessa mummolassa. Sairaita ovat myös ne, jotka pitävät sitä hyväksyttävänä tai jopa edellyttävät sitä isovanhempien vuoksi!
Typerä oli myös alkupäässää erään kirjoittajan vertaus alkoholismin - syöpä.
empatia-hanat kiinni ja antaa tuon ukaasin.
Tässä tulee se isoin ongelma eli tuo mies joka ei ikinä suostuisi moiseen ja pitäisi minua aivan hirviönä. Hänelle tuo kaikki kun on tosiaan niin pirun normaalia ja sanottakoon vielä se että alkoholisti sanaa ei heistä saa ääneen käyttää koska..ööö he asuvat omakotitalossa ja mummokin käy töissä joten eiväthän he voi juoppoja olla.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
oot saanu, täällä on taas idiootteja päässy koneelle.
Ehdottomasti laitat miehen nyt seinää vasten tästä. Mihinkä tuo tuosta muuttuu muuten, parempaanko? Sun lasten takia tee tuosta loppu! Lapset tajuaa paljon enemmän kun aikuiset usein ajattelee, kyllä ne huomaa kun pappa ja mummi on hönöis. Sun ei tarvi / sais äitinä altistaa lapsias näkemään tuollasta. Mitä jos se mummi tiputtaa sun lapsen tms?
Mulla on hieman samankaltainen robleema: appiukko on juoppo, anoppi ei ole mutta ei minua hyväksynyt vieläkään 20 v. jälkeen , olen kuulemma liian hienosta suvusta (no en ole) ja ei sovita muka yhteen horoskooppiemme takia , olis kuulemma parempi että erotaan. Anoppi vittuilee minulle sillon kun mies ei ole paikalla ja puhuu paskaa minusta. Mieheni ei ole minun puolellani eikä myönnä että äitinsä tekisi /sanoisi ikinä mitään väärää. Ja appiukon juopottelu on kuin virtahepo olohuoneessa: kaikki sen näkevät mutta kukaan ei siitä puhu.
Pahinta on että asutaan samalla paikkakunnalla ja suunnittelen nyt muuttoa kauemmas, mies saa sitten valita puolensa. En jaksa enää.
sun mies on oletettavasti kasvanut siinä ympäristössä ja itse sairastaa läheisriippuvuutta lapsuuden perheoloista johtuen. Hän varmasti pelkää vanhempien puolesta ja hänet on opetettu huolehtimaan heistä ja syyllistetään sellaista jolle se syyllisyys on kasattu jo lapsuudesta asti. Ei siinä yhtään auta että vaimo valittaa ja marmattaa, miehesi tarvitsee apua irrottautuakseen henkisesti kokemastaan vastuustaan. jos te olette todella kumppaneita niin sä autat siinä.Et uhkaillen ja kiukutellen. Ilmoitat ystävällisesti että isovanhemmat voivat tulla koska vaan teille, omalla autolla ja selvinpäin tervetuloa.
Ota selvää miehellesi a-anonin kokouksista ja hän ja sinäkin voitte hyötyä kun lueskelette vaikkapa Päihdelinkit keskusteluja (Lasinen lapsuus ja Kotikanava). Miehesi oppii asettamaan rajat ja sä opit tukemaan rakentavasti henkisestä vastuusta ja riippuvuudetsa irrottautumisessa.
Sun pitäisi ap oppia empatiaa ja ymmärrystä siihen miksi miehesi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja lopettaa se että ajattelet sen olevan jotenkin sun ja anopin valtapeliä ja "ketä se rakastaa enemmän" vedetystä.
Sun ei tarvitse katsella känniläisiä mutta uhkaamalla ja ukaaseilla miestäsi kohtaan sä et auta pätkääkään ja aiheutat itse sen eron omilla toimillasi.
Sun napanuora irrottautumisessa oli kyse ihan muusta, sun mies on kärsinyt riippuvuuksista sairaassa perheessä ja se on aivan eri asia.
Miehesi tarvitsee apua, jotta voisi itse tervehtyä, ja siinä ei tosiaan tuollaiset ukaasit auta yhtään.
Voisit ap ottaa itsekin selvää läheisriippuvuudesta, alkoholístivanhemmista yms, jotta osaisit auttaa, siis mikäli niin haluat.
Alkoholismi ei todellakaan ole sellainen sairaus kuin syöpä. Sen ehkäiseminen on huomattavan paljon helpompaa ja siitä paranemiseen voi vaikuttaa paljon paremmin kuin mitä syöpään.
Hyysäämällä vanhempiaan alkoholismi mahdollistetaan. Seinää ei tule vastaan. Alkoholisti tarvitsee ympärilleen hänen toimintansa mahdollistavat henkilöt. Kuolkoot pois, jos ei ilman viinaa pysty olemaan.
t. Itsekin alkoholisti
Entä jos poika tietää alkoholiongelman, mutta tietää myös sen, että niin kauan kun käytte siellä kylässä, pysyy se ryyppääminen jossain aisoissa. Alkoholismi on sairaus siinä kuin syöpä eli kieltäisitkö lastenlapsia näkemästä isoäitiään ja poikaa puhumasta äidilleen, jos tällä olisi syöpä?
.
Kiitos kaikenlaisista neuvoista.
Tottakai olen valmis miestäni tukemaan niin paljon kuin pienten lasten äitinä kykenen.
Minä olen itsekin vasta havahtunut siihen kuinka paljon tuo alkoholi tuota perhettä liikuttaa.
Oonko siis ihan väärässä kun pyydän miestä avaamaan silmät asialle,eikö aikuisella miehellä ole itsellä mitään vastuuta?
Minä en voi sanoa tai tehdä nyt juuri mitään tämän asian suhteen. Paremminkin siis keinoni ovat hyvin rajalliset. Mies ei suostu ikinä mihinkään yksilöterapiaan koska ei ole hullu :) Nuo siis hänen omia sanojaan.
Pariterapiassa käymme ja tämä varmasti on aihe jonka haluan hyvin pian ottaa siellä puheeksi mutta en usko että tuo terapiamuoto antaa miehelle mahdollisuuden käydä läpi koko omaa lapsuuttaan ja/tai mitään läheisriippuvuuttaan.
Ymmärrän yskän siinä mielessä että olen ennenkin seurannut sivusta rankkaa juomista mutta tuossa tapauksessa sitä ei kukaan kieltänytkään.
ap
Viikoittainenkaan vierailu isovanhemmilla ei ole napanuoran katkeamattomuutta, mutta miehesi on syyllistetty läheisriippuvaiseksi alkkisvanhempiensa toimesta. Hän tarvitsee apua, hanki sitä hänelle.
Itse en päästäisi lastani juovuksissa olevien lähelle lainkaan, sill en luottaisi päihtyneen kykyyn käsitelä lasta, raivokohtaukset ovat mahdollisia - mtä jos lapsi on sylissä tai lähellä silloin, ja hetken päästä lapsi jo osaa pelätä toikkaroivia, arvaamattomia räyhääjiä. Tai vielä pahempaa, hän kasvaa ympäristöön, missä on täysin normaalia että ollaan ympäri päissään ja räkä lentää eikä olla ajokuntoisia.
Oma isäni on alkoholisti, mutta entinen sellainen. On ollut raittiina 20 vuotta, mutta lapsuuteni humalassa. En ikinä altistaisi omaa lastani alkoholistin seuralle, se ei ole lapsen tehtävä ketään eheyttää tai pitää luisumasta lopulliseen itsetuhoon. Sinun tehtäväsi vanhempana sen sijaan on suojella lastasi.
Hanki miehellesi apua, a-anon on hyvä paikka aloittaa, ja totea että lapsi ei enää tule anoppilaan,jos siellä ollaan humalassa. Tapaamisen ehto on, että siellä ollaan selvin päin. Ilmoita tämä myös anopille ja apelle vaikka klo 07 aamulla, jos on ainoa aika, kun ovat tolkuissaan. Tekevät sitten omat ratkaisunsa.
Jos mies vie humalaisten keskelle lapsen vastoin tahtoasi, tekisin vaikka ls-ilmoituksen asiasta. Jotenkin miehen silmät on nyt avattava.
sun mies on oletettavasti kasvanut siinä ympäristössä ja itse sairastaa läheisriippuvuutta lapsuuden perheoloista johtuen. Hän varmasti pelkää vanhempien puolesta ja hänet on opetettu huolehtimaan heistä ja syyllistetään sellaista jolle se syyllisyys on kasattu jo lapsuudesta asti. Ei siinä yhtään auta että vaimo valittaa ja marmattaa, miehesi tarvitsee apua irrottautuakseen henkisesti kokemastaan vastuustaan. jos te olette todella kumppaneita niin sä autat siinä.Et uhkaillen ja kiukutellen. Ilmoitat ystävällisesti että isovanhemmat voivat tulla koska vaan teille, omalla autolla ja selvinpäin tervetuloa.
Ota selvää miehellesi a-anonin kokouksista ja hän ja sinäkin voitte hyötyä kun lueskelette vaikkapa Päihdelinkit keskusteluja (Lasinen lapsuus ja Kotikanava). Miehesi oppii asettamaan rajat ja sä opit tukemaan rakentavasti henkisestä vastuusta ja riippuvuudetsa irrottautumisessa.Sun pitäisi ap oppia empatiaa ja ymmärrystä siihen miksi miehesi käyttäytyy niinkuin käyttäytyy ja lopettaa se että ajattelet sen olevan jotenkin sun ja anopin valtapeliä ja "ketä se rakastaa enemmän" vedetystä.
Sun ei tarvitse katsella känniläisiä mutta uhkaamalla ja ukaaseilla miestäsi kohtaan sä et auta pätkääkään ja aiheutat itse sen eron omilla toimillasi.
Sun napanuora irrottautumisessa oli kyse ihan muusta, sun mies on kärsinyt riippuvuuksista sairaassa perheessä ja se on aivan eri asia.
Alue: Aihe vapaa
Eikö kellään kokemusta vastaavasta?
Lähinnä sitä haen että voiko tuollainen ihminen muuttua?
Voiko yli 30-kymppinen enää katkaista sitä napanuoraa?
Itse kävin n.20-kymppisenä läpi omien vanhempien kanssa henkisen "irtautumisen". Kunnioitan heitä,rakastan heitä mutta olen myös itsenäinen ihminen ja vanhempi nyt itsekin.
ap