Mitä haluaisit sanoa työpaikalla, mutta et kehtaa?

Pomolleni sanoisin että etkö oikeasti tajua (hoksaa, seuraa) pienessä tiimissämme miten eräs henkilö lopettelee työpäiväänsä aina perjantaisin jo puolenpäivän jälkeen. Joka hiton kerta hän lähtee lomareissulle ns päivää aukaisemmin eli torstaina puolenpäivän jälkeen "viettäen" perjantain muka etäpäivänä jossain tyyliin mökillä. Siis ehkä on korkeintaan puhelimen tavoitettavissa, jos sitäkään. Etkö oikeasti seuraa esim isommissa projektiluontoisissa tapauksissa miten hän ei itse osallistu eikä tee mitään, työntää kaiken tekemisen alaisilleen sellaisetkin mitä hän hyvin voisi itse tehdä. Kun häneltä kysyy jotain hänen alueestaan ei hän tiedä juuri mitään, eikä käy kohteissa, istuu vaan kotona tai toimistolla. Etkö huomaa ettei hänellä ole koskaan mitään sanottavaa mihinkään tai jos sanoo niin toistaa muiden jo aiemmin sanomia lauseita. 

Vierailija kirjoitti:

Hitto etten TAAS kestä tätä saakelin jaarittelua. Menkää asiaan sen sijaan että joka palaverin alussa jaaritellaan "kuuluuko nyt, missäs se dokumentti olikaan mitä piti näyttää, mitenkäs saan tämän edityksen oikeaan muotoon, näkyykö esitys, kuka hyväksyy lkopuoliset kokoukseen tulijat. Joka palaverissa esittäydytään samoille asiakkaan edustajille. Tunnin palaverista on käytetty taas vartti ihan vit... un diiba daabaan. 

Eilen olin asiakkaan palaverissa jossa varmaan 15 ihmistä, meidän osuus olisi ollut selvä 5 minuutissa. Ihan vatipäistä touhua kun ei osata ajatella asioita toisten näkökulmasta ja tehdä järkevästi asioita. Nämä on juuri niitä aikasyöppöjä työssä, Ihan hiton tyhjänpäiväiset palaverit.

Tämä! Yritän muistuttaa hyvissä ajoin ennen palaveripäiviä, että testatkaa ne laitteet ensin ja katsokaa tarvittavat asiat kuntoon. Ei mene ylimääräiseen sähellykseen aikaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ottaa esille miten ammattitaidottomia meidän HR:n ihmiset on. Löpisee toisilleen ja avokonttorissa toisen sairaslomia. Juuri kuulin yksi kysyi toiselta onko eräs työntekijä fyysisen vai henkisen syyn takia pois. Toinen totta kai meni vielä vastaamaan.

 

Kyllä työpaikalla mielisairaat terapiassa ravaavat tiedetään!

Niin no lekurit joutuvat kirjaamaan masennuksen, jotta saa saikkua työhön kyllästymisestä. 

Tiedättekste sen tunteen kun pomona, yrityksen keskijohtoa, on ihminen joka on ku haaleessa vedessä kokoajan. Ei sano mitään mihinkään, hänellä on hyvin harvoin mielipiteitä tai jos on, ne on hyvin neutraaleja ja korrekteja (suomeksi diiba daabaa jottei vaan ketään loukata) eikä hän ota mihinkään mitään kantaa. Juoksuttaa vaan asioita ees taas ja kirjaa kauheesti kaikkee ylös mut jotenki tuntuu et mikään ei etene ja mikään ei oikein valmistu kun päätöksiä ei pystytä tekemään ja kaikkeen, huom ihan kaikkeen pitää hakee hyväksyntä joltain muulta taholta jotta voi myöhemmin pönkittäytyä siihen että "se joku muu" teki viimeisen päätöksen. Eli pesee kätensä....aika ovelasti taktikoitu. 

No, voihan sitä noinkin yli viiden tonnin palkan ansaita. 

Voi hyvää päivä taas tätä touhua. On paljon, huom erittäin paljon asioota mitkä mättää vuodesta toiseen, samat ongelmat mitä kukaan ei hoida, kun kukaan ei vastaa niistä. Johtajat ei vastuuta /tee päätöksiä, vaan ongelmia lakaistaan matonalle joka kerta ongelman esilletulon jälkee alotetaan ns nollasta kun on oikeestaan jo myöhästä. Kauheeta pallottelua ees taas, kukaan ei vastaa kokonaisuudesta.

Sitten kuitenkin yhtäkkiä jossain operatiivisen tason projektissa on 10 säätäjää johtajia myöten ja jokainen sanoo sanottavansa ja jo aiemmin asiakkaan kanssa sovittuja asioita aletaan hämmentämään aina uuden kuvioon tulleen ihmisen toimesta. Homma ei edisty ja dead line lähestyy ja jahkaaminen ja pallottelu vaan jatkuu. 

Vähemmän jaarittelua kiitos! Pidetään sovituista asioista ja toimintatavoista kiinni ilman jatkuvaa säätämistä ja viimetipan kyseenalaisttamista. Luotetaan siihen et kokeneet konkarit osaa hoitaa työnsä.

Mennään eteenpäin !