Millaiseksi teidän mielestänne Mr.Darcyn ja Elizabet Bennettin avioliitto kehittyi? Ylpeys ja ennakkoluulo siis.

Vierailija kirjoitti:

Jos jokin on muuttunut nykypäivään nähden, niin onhan tuo ihan älytöntä, miten isällä ja äidillä on kummallakin oma lempitytär, ja tästä preferenssistä puhutaan tyynesti ja toistuvasti asiaa lasten naamoille hieroen, samoin kuin sätitään pahan mielen tullen niitä ei-lempityttäriä. 
Toisaalta poikien kohdalla se vanhin peri koko omaisuuden, jos ei kuollut, ja nuoremmat selviytyivät miten taisivat. Mitä tehtiin, jos vanhin poika oli tyhmä ja ilkeä? Muuta kuin luettiin Grimmin satuja?

 

Vierailija kirjoitti:

Mitä tehtiin, jos vanhin poika oli tyhmä ja ilkeä? Muuta kuin luettiin Grimmin satuja?

No tästähän on esimerkkejä Austenillakin: esimerkiksi Tom Bertram (joka onneksi järkevöityy ja rauhoittuu sairastettuaan) ja Mr Rushworth, joka oli todella tyhmä, vaikka hyväluontoinen - hänelle järjestettiin kunnollinen tilanhoitaja. 

Toinen vaihtoehto oli Edward Ferrars, jota hänen äitinsä piti niin ilkeänä ja tyhmänä (tai ainakin vastuuttomana) että teki hänestä perinnöttömän. Tämä tietysti johtui siitä, että sääntöperintösääntöä ei joko ollut tai se olis rauennut juuri sopivasti hänen kohdallaan.

Willian Elliotille ei kukaan voinut mitään, ja ne jotks eivät päässeet sitä taloutta karkuun, joutuivat vain sopeutumaan.  Samoin sopeutumaan jouduttiin  Mr Collinsin, joka on sääntöperinnön perijä hölmöydestään huolimatta. 

Eli sopimattomat miespuoliset perilliset ovat Austenilla vähintään yhtä läsnä  kuin naispuoliset osattoman ja kuin naimakaupat ja tytärten suhteet. Tavat selvitä näintä tilanteista taas vaihtelivat sen mukaan, mikä sattui olemaan laillisesti mahdollista ja vanhempien luonteen mukaista.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joutuuko Darcyn pariskunta vierailemaan avioitumisen jälkeen Leidi Catherine de Bourghin luona?

Varmasti vierailevat, koska kyseinen nainen on Mr. Darcyn sukulainen.

Kirjan mukaan ensiksi Darcy suutahtaa kovin tädilleni, mutta myöhemmin lady Catherine tulee käymään heidän luonaan katsomaan, miltä meininki näyttää. Ylipäätään lady on aika kova matkustelemaan ottaen huomioon, että se on ollut melko epämukavaa tuohon aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kai Lydiakaan olisi karannut Wickhamin kanssa, jospelkkä muiden paheksunta ohjaisi ihmisten toimintaa. 

Lydiahan joutui Wickhamin huijaamaksi siinä missä  muutkin ja oli täysin siinä uskossa, että Wickham on paitsi komea ja hurmaava, myös luotettava ja kunnollinen sekä hyvin toimeentuleva mies. 

 

 

Tuskin Lydia oli uskomuksessa, että karkaaminen miehen matkaan alaikäisenä oli kunniallinen teko. Jos olisi ollut, Bennetitkään eivät olisi asiasta huolestuneet. 

Lydian mielestähän se oli vaan hauskaa. Jätti isäntäperheelleen kirjeen, jossa oletti karkaamisensa huvittavan heitä, eikä lainkaan ymmärtänyt, millaisia seurauksia hänen karkaamisellaan perheelleen oli. Uskoi täysin miehen puheisiin rakkaudesta ja avioliitosta ja suorastaan ylpeili sillä, että pääsee sisarussarjan nuorimpana ensimmäisenä naimisiin, mistä kuvitteli kaikkien sisarustensa olevan hänelle kateellinen ja vanhempiensa/etenkin äitinsä suorastaan ylpeitä. Ei tainnut missään vaiheessa edes ymmärtää joutuneensa huijatuksi, saati sitä, millaisen taustatyön ja rahasumman huijarimiehelle se vaati, että heidät lopulta vihittiin.

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan, mitä kirjassa kerrotaan Mr. Hurstista, joka on naimisissa Bingleyn siskon Louisan kanssa? Tv-sarjassa hänestä on tehty juoppo, joka sammahtelee ja heräilee miten sattuu jossakin taustalla. Kunnon virtahepo olohuoneessa, kun kaikki vaikuttavat tottuneen siihen, että yksi nyt vain on räkäkännissä koko ajan. Mrs. Hurstin ylimielisyys on myös mielestäni erikoista, kun hän itse on päätynyt naimisiin tuollaisen turjakkeen kanssa. Ehkä miehellä on jotain muita avuja, joiden takia hänen kanssaan kannatti mennä yksiin? Luulisi silti, että ulospäin näkyvä rapajuoppous olisi ollut häpeän aihe jo Austeninkin aikana.

Mainio hahmo hänkin. Osoittaa TV-sarjan kaikin puolista täydellisyyttä, kuinka tuollainenkin sinänsä täysin sivuhenkilö on esitetty niin onnistuneesti, että jää mieleen. En tosin kiinnittänyt huomiota alkoholin käyttöön. Enemmänkin persoona, joka on täysin tylsistynyt muiden höpötyksiin ja viihtyisi paremmin metsällä tai keskittyen ääneti pelaamaan korttia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Muistaako kukaan, mitä kirjassa kerrotaan Mr. Hurstista, joka on naimisissa Bingleyn siskon Louisan kanssa? Tv-sarjassa hänestä on tehty juoppo, joka sammahtelee ja heräilee miten sattuu jossakin taustalla. Kunnon virtahepo olohuoneessa, kun kaikki vaikuttavat tottuneen siihen, että yksi nyt vain on räkäkännissä koko ajan. Mrs. Hurstin ylimielisyys on myös mielestäni erikoista, kun hän itse on päätynyt naimisiin tuollaisen turjakkeen kanssa. Ehkä miehellä on jotain muita avuja, joiden takia hänen kanssaan kannatti mennä yksiin? Luulisi silti, että ulospäin näkyvä rapajuoppous olisi ollut häpeän aihe jo Austeninkin aikana.

Minulle jäi kirjasta mielikuva, että hän oli vain tylsä ja tylsistynyt, torkkui koko ajan jossain nurkassa ja mietti, mitä seuraavaksi syötäisiin. Olin ajatellut, että sen tarkoitus oli kertoa, etteivät suinkaan kaikki olleet Elizabethin kaltaisia keskustelijoita tai arvostaneet väittelytaitoa naisessa.

Juuri vastasin edeltävään kommenttiin samankaltaisesti, eli tuet saamaani vaikutelmaa, että oli enemmänkin vaan täysin tylsistynyt niihin jatkuviin keskusteluihin, joita ei jaksanut alkuunkaan kuunnella. Olisi tosiaan mieluummin viihtynyt jossain metsällä, kalassa tmv.

Vierailija kirjoitti:

Mary kiekuu kauhealla äänellä? Liittyyköhän tämä nyt jotenkin johonkin filmatisointiin?

Minulle tulee kirjasta ensimmäisenä mieleen se kohtaus, kun herra Bennet pyytää Marya sanomaan jotakin älykästä, eikä hänelle tule mitään mieleen ja hän on hiljaa ja punastuu.

Koko perhe vaikuttaa kiusaavan häntä. Siitä, ettei kenelläkään ole aikaa tai mielenkiintoa tai vastuuta kasvattaa häntä, on vielä aika pitkä askel siihen, että häntä kiusataan.

Mary laulaa sekä soittaa rumasti kutsuilla eikä ymmärrä lopettaa ajoissa. Lisäksi hän on tosikkona pilkan kohteena pöytäkeskusteluissa, joka kyllä säälitti itseäni kanssa-tosikkona. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mary olisi kyllä ryhtynyt rouva Collinsiksi, jos häntä olisi siihen ohjattu. Vanhemmat eivät vaan mieti asiaa ollenkaan laiminlyödyn Mary-tyttären kannalta eivätkä tuo esille Maryn soveltuvuutta papinrouvaksi vaan antavat Collinsin liehitellä Lizzyä turhaan, isä jopa hyvin päättäväisenä siitä, ettei anna rakasta tytärtään noin höpsölle miehelle. 

Eikö kyse ollut kuitenkin siitä, ettei Mr. Collins kelpuuttanut puolisokseen muita kuin ne vanhimmat tyttäret? Tosin hänhän oli alkuun kiinnostunut vain Janesta, mutta kuultuaan tämän olevan jo varattu Lizzykin sitten kelpasi. Sarjassa kuitenkin annettiin vaikutelma, ettei olisi voinut kuvitellakaan puolisokseen niitä nuorempia, mukaan lukien Marya, vaikka Mary jostain syystä tuntuikin häneen ihastuneen.

Mr Collins on mahtava hahmo. Työkaveri on samanlainen möläyttelijä. Hän myös useasti kehuu tuntevansa sen ja sen esim ministerin, jonka on kuitenkin nähnyt vain vilaukselta jossain vaalitilaisuudessa

Joulun ainut ilp katsoa jotain ikivanhaa sarjaa. Vastaus: ei mihinkään se on pelkkä tarina. Ja sama nimi on myöhemmällä Bridget Jonesin jahtaamalla miehellä, tuo Darcy

Vierailija kirjoitti:

Muistaakseni Mr. Bennet nai vaimonsa tämän kauneuden ja muiden ulkoisten avujen takia, eli lankesi itse Lydian kaltaiseen tyttöön. Ehkä siksi Lydian ja Kittyn tekemisiä katsotaan läpi sormien kun ovat kuin äitinsä nuorena.

Ei. Lasten, etenkin tyttöjen, kasvatus katsottiin äidille kuuluvaksi hommaksi tuohon aikaan. On siis äidin häpeä että tämä ei kouluttanut tyttäriään tuntemaan etikettiä kunnolla (vanhimmat pärjäävät nokkeluutensa turvin, nuorimmat...no, niin) ja isä kyllä halveksuu rouvaansa tästä kirjassakin enemmän tai vähemmän suoraan. 

Myös Lizzie paheksuu ja häpeää äitiään avoimesti. 

Vierailija kirjoitti:

Katsoin kaikki jaksot putkeen Areenalta nyt jouluna. Toki olen aikaisemminkin sarjan katsonut. Vaikka sarja on ihana ja hyvin tehty, niin yksi asia minua vieläkin jaksaa hämmästyttää. Miksi kukaan ei puutu Lydian ja Kittyn käytökseen? Bennetithan ovat yläluokkaa, maa-aatelistoa. Sinä aikakautena olisi ollut todella noloa, jos perheen nuorimmat tyttäret olisivat käyttäytyneet tällä tavalla ja joku olisi kyllä ojentanut heitä. Ei isä, äiti eivätkä vanhemmat siskot sanoneet mitään, vaikka Kitty ja Lydia eivät tehneet muuta kuin kikattivat ja juoksivat upseereiden perässä. Myöskin äiti Bennetin huonoja tapoja oli liioiteltu. Vaikka hän olikin alemmasta yhteiskuntaluokasta kuin miehensä eli keskiluokasta, niin olisi voinut kuvitella hänellä kuitenkin olevan tietoja tapakulttuurista.

Charlotten mukaanhan he on täysin hemmoteltuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Moni täällä on ihmetellyt, miksi Charlotte Lucas suostui herra Collinsin kosintaan. Sen sijaan yksikään ei ole ihmetellyt, miksi Elizabeth ei siihen suostunut.

Austenin aikaan ja vielä pitkään myöhemminkin avioliitot olivat omaisuudenhoidollisia järjestelyjä. Parhaimmillaan saattoi saada mukavan ja hyvin toimeentulevan puolison, mutta useimmat ovat joutuneet tekemään kompromisseja jommankumman suhteen. Väitän, että minä tahansa aikana ennen nykyaikaisia naisten oikeuksia olisi useimmille naisille tehnyt ainakin jossakin määrin tiukkaa antaa rukkaset hra Collinsille ja täten tuomita oma äitinsä kodittomaan vanhuuteen sekä viedä myös siskoilta mahdollinen turvallinen loppuelämän koti. 

Minua ei ehkä niinkään ihmetytä 20v Elizabethin torjuva asenne, vaan isän asenne. Kosijan mukana olisi tullut tuttu kotitalo ja kosijan hylkääminen oli melkoinen riskinotto, kun m

Isälle tyttären/tytärten onni oli omaisuutta tärkeämpää.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Austen antoi kirjan päätössanoissa ymmärtää, että Darcyn ja Elizabethin liitto muodostui onnelliseksi, samoin Janen ja Bingleyn, jotka muuttivat lähiseudulle. Sehän kirjan pointti juuri olikin, kuinka ensivaikutelma voi johtaa harhaan, ja kuinka miellyttävän tuntuinen ihminen ei välttämättä ole se, joka täydentää ja kehittää omia piirteitä parhaiten.

Entä se pastori kiiltävänaama ja Elizabethin kaverin liitto? 

Sen toimivuushan selvisi jo TV-sarjan aikana. Molemmat oli tyytyväisiä liittoon.

Isähän nimenomaan ei yhtään ajattele tytärten onnea, vaan ainoastaan omaansa. Hänen kuoltuaan naimattomat tyttäret ovat täysin pulassa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Austen antoi kirjan päätössanoissa ymmärtää, että Darcyn ja Elizabethin liitto muodostui onnelliseksi, samoin Janen ja Bingleyn, jotka muuttivat lähiseudulle. Sehän kirjan pointti juuri olikin, kuinka ensivaikutelma voi johtaa harhaan, ja kuinka miellyttävän tuntuinen ihminen ei välttämättä ole se, joka täydentää ja kehittää omia piirteitä parhaiten.

Entä se pastori kiiltävänaama ja Elizabethin kaverin liitto? 

Sen toimivuushan selvisi jo TV-sarjan aikana. Molemmat oli tyytyväisiä liittoon.

Pastori oli hyvin tyytyväinen rouvaansa,ja rouva miehensä puutarhanhoitoharrastukseen. Rouva ohjasi pastoria käyttämään tuntikausia päivässä puutarhatöihin. Yksin.