On todella surullista että jotkut kärvistelevät huonossa suhteessa vielä yli 50 vuotiainakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Lapset muuttaa suhdetta ja valitettavasti ei aina parempaan suuntaan. Kannattaa odottaa, kun lapset kasvaa ja on taas enemmän aikaa keskittyä siihen toiseen ihmiseen eikä perheeseen pelkästään. Sitten erota, jos se toinen edelleen ärsyttää. Usein se ärsyttää vaan siksi koska pienten lasten kanssa on haasteita ja aika menee niihin, plus kaikkeen muuhun ruuhkavuosien asioihin. 

Ei kai se ärsytys lapsista muutu. Jos kumppani ei enää millään tapaa tuo sellaista tiettyä tunnetta vaan pikemminkin ällöttää, niin miksi siinä laimeassa suhteessa pitää itseään kiusata? Jos lasten kotona asuessa ei tee mieli mitään fyysistä kumppanin kanssa niin miten se lasten poismuutto tekee puolisosta yhtäkkiä taas haluttavan? 

Normaalissa suhteissa, ihan normaaleilla ihmisillä on kyllä sellaisia kausia, ettei s

Joo mutta jos kausi on kestänyt jo useamman vuoden niin tuskin on enää parempaa luvassa.

Ymmärrän kyllä, että noita kommentteja helposti kirjoittaa, kun ei itse uskalla tehdä siirtoa pois huonosta suhteesta. Eihän silloin kukaan muukaan semmoista voi/saa tehdä...

Vierailija kirjoitti:

Typerää jäädä huonoon suhteeseen. 

          aikansa kutakin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä taustalla on myös pelko  että jää yksin, ei löydä enää ketään.

Ihan varmasti on tuo pelko, mutta eikö nämä ihmiset ikinä tunne yksinäisyyttä siitä, että puoliso hädin tuskin puhuu heille, kulkee omissa menoissaan eikä muutenkaan osallistu arkeen? 

Mistä tällaiset kuvitelmat ventovieraiden parisuhteista?

Ahaa, eli huonossa parisuhteessa olevat aina puhuvat iloisesti toisilleen, harrastavat ja oleilevat yhdessä? Luulisi, ettei suhde siinä tapauksessa olisi kovin huono.

Ollaan kohta 50 v oltu yhdessä. Kun lapset oli pieniä, mies joi, hakkasi ja haukkui. Niin ja istui kapakassa.Nyt vaan juo paljon vähemmän.Tietty haukkua pitää ettei taito unohdu.Kuitenki ollaan aina voitu luottaa toisiimme. Kyllä rakkautakin vielä on ja seksiäkin. Olen minä eroa ajatellut.  Lapset sanoi pienenä että älä äiti eroa iskä joutuu muuten katuojaan. Lapsia en koskaan halunnut omia itselleni. Isä on aina isä on sitten minkälainen tahansa. Minulla on taito antaa anteeksi, vaikka toinen ei edes pyydä. Niin ei katkeruus tule liittoomme. Olen ollut uskossa  42 v uskossa.Mies ei ole. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä taustalla on myös pelko  että jää yksin, ei löydä enää ketään.

Ihan varmasti on tuo pelko, mutta eikö nämä ihmiset ikinä tunne yksinäisyyttä siitä, että puoliso hädin tuskin puhuu heille, kulkee omissa menoissaan eikä muutenkaan osallistu arkeen? 

Mistä tällaiset kuvitelmat ventovieraiden parisuhteista?

Ahaa, eli huonossa parisuhteessa olevat aina puhuvat iloisesti toisilleen, harrastavat ja oleilevat yhdessä? Luulisi, ettei suhde siinä tapauksessa olisi kovin huono.

 

Jestakkoon, että oletkin lapsellinen 😂😂

Monesti nuo juomiset sun muut  johtuu lapsuuden traumoista. Meidän isät taisteli talvi ja jatkosodassa. Ei miehet silloin  enää paljoa hellyydestä tienneet saatikka puheita rakkaudesta.  Ne jäi sinne sota tantereelle.Jokainen sodan aikaan elänyt kantaa sisällään jotain taakkaa..Vaatiin taitoa ja aikaa  katkaista sukupolvien kierre ja myöntää edes itselle  omat heikkoutensa. Eikä meillämole edes oikeutta tuomita toista.

Ketjusta tuli jonkun erojaan katuvan sarjaeroajan hiekkalaatikko. Pidä hyvänäsi 😂 Heihei! 

Vierailija kirjoitti:

Minä olen aivan loppu! Meillä on juuri tällaista joulun vuoksi elämistä tämä parisuhde. Pitää nyt kaikkea vääntää joulua varten, ihan vaan siksi että kukaan ei huomaisi meidän paskaa liittoa. Tää joulu on ehdottomasti viimeinen tässä perhemuodossa, tuntuu vaan niin vaikealta selvitä edes siitä. Miksi ihminen hukkaa elämänsä näin, olen itselleni niin hemmetin vihainen. Ensi vuoden joulu on ihan toista maata! Sen olen nyt päättänyt.

N52

Ihan kuin mun kirjoittama!!

Mietin juuri, voinko kertoa erosta nyt reilu viikko ennen joulua. En halua edes katsoa miestä kohti ja selvästi aavistelee jotakin.

Olen vain suorittanut arkea viimeiset vuodet ilman mitään tunteita miestä kohtaan. Nyt on vihdoin kuppi nurin lopullisesti ja odotan että pääsen pois.

Ei  meidän vaikea liitto estä yhdessä tekemistä Kyllä sitä, myös jutellaan ja nauretaan  Sekskin  ihanaa. Mies meillä käy kaupat ja tekee kaikki ruuat.  Jouluna riisupuuron.  On hyvä huomata arjessa nuokin   Ovat sanatonta rakkautta