Luulenko vain vaan onko ihmisillä hirveästi ystäviä ja ihmisiä ympärillä?

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Itse olen kärsinyt oikeastaan koko aikuisikäni yksinäisyydestä. Samaan aikaan kaverini totesi minulle, että sinulla on tosi laaja sosiaalinen verkosto. No, sellaisen kuvan somestani sitten sai. Jossain vaiheessa osallistuin vähän kaikkeen, mutta samaan aikaan tunsin itseni hiton yksinäiseksi näissä kaikissa tilaisuuksissa. 

Ja tilanne jatkuu yhä. Minulla on paljon tuttavia, jotka laittavat mm. wa:n kautta viestejä. Mutta silti, minulla ei ole ketään aitoa ystävää. Minulle on kaiketi vain niin helppo avautua. Koen vain, että en ole kenenkään kanssa samalla aaltopituudella. Ikävä sanoa, mutta aika moni ihminen on hyvin yksinkertainen. En jaksa sellaista. Ja silti nämä pommittavat minua viesteillä. Ja koska olen yksinäinen, annan heidän tehdä niin. 

Ymmärrän sua. Mä olen varmaan ihminen, jota sinä pitäisit yksinkertaisena. Ja niin mä varmaan olenkin. Ainaki

Lisään tähän vielä, että jos mä olisin keskivertoa älykkäämpi, liittyisin Mensaan ja koittaisin sitä kautta löytää kaltaisiani ihmisiä. 

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole. Kun lopetin alkoholin käytön, hiipui suurin osa kaverisuhteista. Eivätkä olleet mitään pelkkiä baarikavereita tms. 

EI välttämättä. Kiinnostuksen kohteet vaihtuivat ja ajauduitte erillenne. Tätä tapahtuu ihmiselämässä eikä se tarkoita etteivätkö ne olisi olleet aitoja kaverisuhteita. Kaikilla vaihtuu osa kavereista ajan myötä. Paikkakunnat, koulut, työt jne. vaihtuvat. Silloin osa ystävyyssuhteista hiipuu. Normaalia elämää.

Mulla on neljä ystävää, joiden kanssa voi jakaa hyvin henkkoht asioita, nelisen tuttua, joiden kanssa voi järjestää tapaamisia, mutta kovin syvällisiä ei puhuta ja neljä sukulaista, jotka voisi laskea ystäviksi/ tuttaviisi. Tuo 12 ihmistä pitää siis melko hyvin paikkansa. N40

Olen 68-vuotias. Minulla on 2 ystävää aviomiehen lisäksi. 3 ystävää on kuollut syöpään ja 2 pistänyt välit poikki. Elävät 2 ystävääni eivät jaksa pitää usein yhteyttä ja asuvat satojen kilometrien päässä. Aina joutuu tekemään asioita yksin sienimetsästä sauvakävelyyn.  Kukaan ei koskaan soita tai lähetä viestejä. Mitään tuntemuksia ei voi jakaa. Minulla on paljon harrastuksia ja tuttavia, mutta ystäviä ei enää saa. Peli on menetetty. Kaikilla on kiintiö ystäviä täynnä. Ystävät hankitaan nuorena. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Sanoisin kyllä tähän vielä sen, että ei sinkkuus/parisuhde tai lapsettomuus/lapset aina ole ainoa tekijä, joka häivyttää ihmissuhteen. Joskus ne lapsettomat sinkutkin voi kadota elämästä, jos toinen ei voikaan enää tehdä yhdessä kaikkea sitä, mitä on aiemmin tehty yhdessä. Mulla oli tässä muutama vuuosi, kun en voinut muistisairaan äitini takia lähteä lähikauppaa kauemmas. Osa ihmisistä katosi elämästäni jo silloin, vaikka hyvin tiesivät, miksi en voi lähteä kotoani ja tiesivät, että ei tässä nyt kovin montaa vuotta mene, kun äiti on mullan alla. Jos on aidosti hyvä ystävä, ei se ystävyys katoa minnekään, vaikka toisen elämäntilanne muuttuu niin, ettei voidakaan tavata kuten ennen. 

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Sanoisin kyllä tähän vielä sen, että ei sinkkuus/parisuhde tai lapsettomuus/lapset aina ole ainoa tekijä, joka häivyttää ihmissuhteen. Joskus ne lapsettomat sinkutkin voi kadota elämästä, jos toinen ei voikaan enää tehdä yhdessä kaikkea sitä, mitä on aiemmin tehty yhdessä. Mulla oli tässä muutama vuuosi, kun en voinut muistisairaan äitini takia lähteä lähikauppaa kauemmas. Osa ihmisistä katosi elämästäni jo silloin, vaikka hyvin tiesivät, miksi en voi lähteä kotoani ja tiesivät, että ei tässä nyt kovin montaa vuotta mene, kun äiti on mullan alla. Jos on aidosti hyvä ystävä, ei se ystävyys katoa minnekään, vaikka toisen elämäntilanne muuttuu niin, ettei voidakaan tavata kuten ennen. 

Teillä on ollut vain erilaiset elämäntilanteet. 

En ymmärrä ajatusta että tosiystävät ovat ainoastaan sellaisia jotka ovat käytettävissä jatkuvasti.

Tosiystävä on sellainen jonka kanssa juttu jatkuu siitä mihin jäätiin vaikka väliä olisi viisi vuotta. Ei ystävyys katkea. Siihen voi tulla taukoja mutta ei katkea.

Reipas ja tunnollinen lammas kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole. Kun lopetin alkoholin käytön, hiipui suurin osa kaverisuhteista. Eivätkä olleet mitään pelkkiä baarikavereita tms. 

Teitkö isonkin numeron alkoholista luopumisesta? Joskus nimittäin voi ajatella, että jos luopuu alkoholista, ei halua sitten edes osallistua bileisiin, jossa on tarjolla alkoholia. Pelkkä ennakkoluulo tämäkin usein, mutta itse mietin, kannattaako tosta yleensäkään kertoa kenellekään. Jos pitää keksiä joku tekosyy, miksi ei bileissä ota alkoholia, niin eikö voi vaikka sanoa, että tulin autolla? Tai vaikka sanoa, että terveydentila on nyt sellainen, että lääkäri suositteli olemaan ilman alkoholia. 

En tehnyt mitään numeroa. Ilmeisesti ainakin osa kokee jotain huonoa omaatuntoa juomisestaan ja muidenkin pitää siksi juoda. En ole siis ketään moralisoinut tms. Vähän sama, kun jätät pullan ottamatta kahvitauolla. Osa kokee sen arvosteluna, että arvostelisin lihavaksi. Oikeasti ei kiinnosta toisten pullan syönnit tai paino yhtään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Aika tutulta kuulostaa. 25-35 vuotiaana mun seuraelämä oli parhaimmillaan, oli paljon ystäviä ja kavereita, joiden kanssa nähtiin usein kaikenlaisen hauskan aktiviteetin tiimoilta. Sitten porukka alkoi perustaa perheitä, ja vuosi vuodelta yhteydenpito väheni ja väheni.

Perheelliset näyttää pitävän vielä keskenään yhteyttä ja tapaavat käsittääkseni säännöllisesti, mutta itse ajauduin piirin ulkokehälle, ja näen vanhoja ystäviäni enää harvoin. Ja silloin kun tavataan, se on aina minun pyynnöstäni.

Ei tunnu hyvältä.

N45

 

Sama tilanne. Kaiholla muistelen kaikkea hauskaa, mitä aikoinaan tehtiin kavereiden kanssa. Hyvin harva perheellinen enää on yhteyksissä ja kukaan kavereista ei jäänyt sinkuksi, eikä tuttavissakaan ole sinkkuja. 

Tuttu kuvio. 

Osa näistä ihmisistä on ollut ystäviä tai kavereita minulle jo jostain yläaste- ja opiskeluajoilta. Sitä mukaan kun alkoivat saada lapsia niin minä ajauduin aina vain kauemmas heidän sosiaalisesta elämästään. Soittelin, kävin kylässä mutta aniharvoin toisinpäin, sitten enää vain silloin kun itse otin ensin yhteyttä. Parin kanssa kävi jopa niin, että oli muuttanut tai vaihtanut puhelinnumeroa ilman, että oli muistanut tai halunnut kertoa minulle uudet yhteystiedot; sellaisesta tuli jo vähän sellainen olo, että haluttiinko minusta vain eroon. Kai minusta oli tullut vähän vastine sille sukulaistädille tai jollekin vastaavalle, joka sitkeästi lähettää joulukortin joka vuosi vaikkei vastaanottaja edes tunnista nimestä kuka on kyseessä.

Somesta näkee että näistä vanhoista kaveripiireistä ne, jotka myös perheellistyivät, ovat kyllä edelleen tiiviisti yhteyksissä. Otti koville hyväksyä, että oikean ystävän tai kaverin sijaan minä taisinkin olla vain sellainen tyyppi, johon viitataan "entisenä kämppiksenä" tai "se yks meidän luokalta"-tyylillä.

N43

Tuo sattuu, kun puhutaan kuin olisitte olleet vain etäisiä tuttavia. Välillä tuntuu, että sinua jotenkin hävetään. Et ole suorittanut elämää "oikein", et siis kuulu joukkoon, vaan olet jotenkin alempiarvoinen.

En ole huomannut miehillä samaa ilmiötä. Kaverit on kavereita, vaikka ei oltaisi nähty kahteenkymmeneen vuoteen. Tai siltä se ainakin ulospäin puheissa ja käytöksessä vaikuttaa.  

En jaksa paljoa ihmisiä. Yksi kaveri alkanut pyytää tapaamaan kerran tai kaksi viikossa ja se tuntuu liian paljolta. 

Vierailija kirjoitti:

Olen 68-vuotias. Minulla on 2 ystävää aviomiehen lisäksi. 3 ystävää on kuollut syöpään ja 2 pistänyt välit poikki. Elävät 2 ystävääni eivät jaksa pitää usein yhteyttä ja asuvat satojen kilometrien päässä. Aina joutuu tekemään asioita yksin sienimetsästä sauvakävelyyn.  Kukaan ei koskaan soita tai lähetä viestejä. Mitään tuntemuksia ei voi jakaa. Minulla on paljon harrastuksia ja tuttavia, mutta ystäviä ei enää saa. Peli on menetetty. Kaikilla on kiintiö ystäviä täynnä. Ystävät hankitaan nuorena. 

Samaa mieltä. Aina neuvotaan, että mene vapaaehtoistyöhön ja harrastuksiin, niin saat kavereita. Ei toimi. Tuttavia kertyy lisää ja lisää, mutta kavereita ei vain saa.  Nuorena onnistui, enää ei. Onneksi on muutama ystävä nuoruudesta jäljellä.

Äskettäin oli uutisiissa että suomalaisilla on keskimäärin  n.15 ystävää kullakin ja muutama kaveri. Nyt kun ei ole aprillipäiväkään.. En usko kumminkaan.

Vierailija kirjoitti:

Äskettäin oli uutisiissa että suomalaisilla on keskimäärin  n.15 ystävää kullakin ja muutama kaveri. Nyt kun ei ole aprillipäiväkään.. En usko kumminkaan.

15 ystävää? Ei varmasti ole. Kavereita ehkä. Vai menikö nuo väärinpäin?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole. Kun lopetin alkoholin käytön, hiipui suurin osa kaverisuhteista. Eivätkä olleet mitään pelkkiä baarikavereita tms. 

EI välttämättä. Kiinnostuksen kohteet vaihtuivat ja ajauduitte erillenne. Tätä tapahtuu ihmiselämässä eikä se tarkoita etteivätkö ne olisi olleet aitoja kaverisuhteita. Kaikilla vaihtuu osa kavereista ajan myötä. Paikkakunnat, koulut, työt jne. vaihtuvat. Silloin osa ystävyyssuhteista hiipuu. Normaalia elämää.

Luulin, että niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita oli useita ja alkoholi sivuroolissa (ei liittynyt suurimpaan osaan tapaamisista). En ymmärtänyt miten paljon se vaikuttaa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kaikilla ole. Kun lopetin alkoholin käytön, hiipui suurin osa kaverisuhteista. Eivätkä olleet mitään pelkkiä baarikavereita tms. 

EI välttämättä. Kiinnostuksen kohteet vaihtuivat ja ajauduitte erillenne. Tätä tapahtuu ihmiselämässä eikä se tarkoita etteivätkö ne olisi olleet aitoja kaverisuhteita. Kaikilla vaihtuu osa kavereista ajan myötä. Paikkakunnat, koulut, työt jne. vaihtuvat. Silloin osa ystävyyssuhteista hiipuu. Normaalia elämää.

Luulin, että niitä yhteisiä kiinnostuksen kohteita oli useita ja alkoholi sivuroolissa (ei liittynyt suurimpaan osaan tapaamisista). En ymmärtänyt miten paljon se vaikuttaa. 

Olen yhdessä sellaisessa sosiaalisessa ringissä, jossa alkoholi näyttelee keskeistä osaa, eli kokoontumiset on aina ravintolassa tai baarissa. 

Olen käytännössä lopettanut itse alkoholin käytön, mutta juon noissa tapahtumissa aina 1-2 annosta, ihan vaan sopiakseni joukkoon :D sen jälkeen vaihdan aina alkoholittomiin 

Mulla on kyllä tuttavia, ja kaksi ystävääkin. Toinen ystävistäni asuu kaukana ja toinen asuu muutaman sada metrin päässä. Hän on äiti ja meillä on samanikäiset lapset. Eilen oli viides kerta, kun pyysin häntä läheiseen leikkipuistoon ulkoilemaan lasten kanssa. Oli myös viides kerta, kun hänelle ei käynyt. Oon kyllä ollu aika hajalla tästä ja tuntuu, että ehkä tämä ystävyys onkin vain minun päässäni. Samaa jatkunut jo vuosia. Ehkä minun pitäisi jo vaan ymmärtää, ettei häntä kiinnosta. Mutta on hankalaa päästää irti ystävästä, joka muodostaa 50 % ystäväpiiristäni.