Metatyöt jäävät aina naisten tehtäväksi
Kommentit (1405)
71 sivua uhriutumista? Elä tee lapsia, jos et ole henkisesti valmis pahan paikan tullen hoitamaan kaiken käytännössä yksin. Muu taas on sitten oikeasti siihen toiseen tutustumista ennen mitään vakavampaa.
Vierailija kirjoitti:
71 sivua uhriutumista? Elä tee lapsia, jos et ole henkisesti valmis pahan paikan tullen hoitamaan kaiken käytännössä yksin. Muu taas on sitten oikeasti siihen toiseen tutustumista ennen mitään vakavampaa.
Tämä neuvo vissiin osoitettu molemmille vanhemmille.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En usko, että tuon mies on varsinaisesti mielisairas. Ymmärsi kuitenkin yskän, vaikka vähän hitaalla kävikin.
Aivan. Se nainen on mielisairas. Taidat itsekin käydä aika hitaalla. Siinä ei ole mitään pahaa, vaikka se ympäristöä ärsyttääkin.
Nainen järjestää joulut ja synttärit, ei tod. näk. ole mielisairas. Jätti vain kerran välistä. Monetko mies jätti väliin? Tosin typerää tässä kohtaa puhua ollenkaan mielisairaudesta. Laiskuutta ja välinpitämättömyyttä miehen taholta ollut. Ilmeisesti siihen sit tuli muutos.
Mieskin hakkasi vain kerran vaimonsa sairaalakuntoon joten sitä ei lasketa. Ilmeisesti naisen käytös muuttui sen myötä halutunlaiseksi joten kaikkihan meni oikein hyvin eikä hakkaamisessa mitään väärää ollut.
Näin sitä selitellään musta valkoiseksi. Kerran vaan ja tarkoitus pyhittää keinot.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Oletushullu on nyt tästä lähtien hiljaa muiden olettamisista. Siihen meni oikeus, kun kirjoitit tämän oletuksen:
"Pahansuopaa on rakentaa toiselle ansa päästäkseen moittimaan ja alistamaan, jopa julkisesti häpäisemään, perheenkin kärsiessä."
Joko kaikki saavat olettaa tai sinäkään et saa olettaa.
Eihän se mikään oletus ollut. Kirjoittaja itse kuvaili kyseisen toimintansa.
Tuo pahansuopuus -olettama oli kyllä sinun keksimä.
Eri
Ei olettama vaan havainto. Toiminta oli pahansuopaa.
Tässä ollaan ytimessä juuri siinä, että parien pitäisi kyetä kommunnikoimaan yhdessä siitä, mikä sopii molemmille. Jos toista ei olikein nappaa joulu sinänsä, mutta lasten takia sitä kuuluu viettää (siis oikeasti kuuluu, kyse on vahvasta kulttuuriperinnöstä, joten olis julmaa jättää lapset ilman tätä kokemusta)on siinä paljon variaatioita, kuinka paljon siihen panostetaan. Pienilläkin asioilla saadaan tunnelmaa ja perinteitä aikaiseksi.
Itse kuulun siihen sukupolveen, joka jouluun panostaa ja paljon. En sentään kaappeja siivoa, mutta muuten. Mieheni ei pahemmin panosta. Tykkää kyllä, et kaikkea on. Mutta tämä on ollut minun valinta ja huomaan noudattavani äitini jälkiä tässä. Iän myötä vähennän myös omaa tekemistäni. Toistaiseksi teen ruuat kaikki itse, mutta aion pikkuhiljaa siirtyä toisten tekemiin ruokiin. Ja siivouksen voi ostaa palveluna, lahjaksi itselle.