Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Onpa outoa, että lääkäri tuosta hinnasta oli huolissaan ja sitä piti tärkeimpänä kriteerinä lääkkeen valinnalle. Toki syytä on asia mainita, koska onhan nämä lääkkeet aika hintavia ja Mounjaro hintakärjessä. Itse valitsin tämän vaihtoehdon ihan puhtaasti sen takia, että tällä oli parhaat tulokset olemassa olevan tiedon mukaan ja olin valmis siitä maksamaan. Ajattelin sen vähän niin, että tämä on viimeinen mahdollisuuteeni ja se ei nyt kyllä kaadu rahaan. Se kaatuu sitten omaan tyhmyyteen, kykenemättömyyteen yms. Mutta ei rahaan. Otan vaikka sitten pitkäaikaissäästöistä, jos on pakko. Onneksi on pärjännyt palkalla edelleen ja pystynyt elämään normaalia elämää matkoineen silti rinnalla. Kuten tuossa kirjoitin, niin ruuasta on säästynyt niin paljon ja ravintolaruokailuista ja kaikenlaisista woltauksista, että varmaan olen plussalla. Koko perheelle tehnyt lapsia myöten hyvää syödä järkevämmin ja jättää ne tilatut pizzat väliin. Eihän teinienkään tarvitse puputtaa säännöllisesti rasvaista roskaruokaa, vaikkei heillä vielä painon kanssa ongelmia olekaan. 

Tonnikeiju

Voi Hillevi, voit silti käydä täällä, vaikka aloittaisit Wegovyn:) Olisi ihan kiva kuulla myös siitä lääkkeestä, Tosin ei huono ole sekään vaihtoehto, että lääkäri kirjoittaa sinulle Mounjaron 10mg reseptin ja napsuttelet siitä  2,5 mg annoksia, jolloin hinta on edelleen kohtuullinen. Lääkärin vaihtaminen? Missä asut, osaako joku neuvoa eteenpäin?

Mutta niin tai näin, niin Wegovyllä on myös loistavia tuloksia eikä tämä lääkemerkkiin kaadu. Tärkeintä on kuitenkin aina valinnat, joita itse tekee ja lääke tukee siinä. Silti ihmettelen sitä, että lääkärin  pointti ión hinta eikä asiakkaan näkemys. Niinkuin Tonnikeiju tuossa kirjoitti, niin lopulta huomaa, että rahallinen kulutus myös laskee merkittävästi muilla osa-alueilla. Siä ei oikein edes hahmota ennekuin lääkettä on käyttänyt, mutta tunnistan tuon saman. Eli muilla osa-alueilla on rahaa vastaavasti säätynyt ja mikä parasta, vaikutus jatkuu myös jatkossa kun on enää painon hallinnassa tavoitespainon saavuttaisen jälkeisessä ylläpitoannoksessa tai on lopettanut lääkityksen. Paljon on vielä lääkäreilläkin oppimista.

Juuri nyt arvostan omaa lääkäriäni entistäkin enemmän, jos vain mahdollista.Ihana lääkärini kirjoitti oitis kaikkia annoskokoja  ja oli kannustava, vaikka koin todella noloksi ylipainon nostamisen keskusteluun. Hän otti sen tosi hienosti ja kevensi oloani heti omalla mutkattomuudellaan.

-AP

Pohdin pitkään lääkkeen aloitusta ja nyt sen sitten kolme päivää sitten aloitin. Oon ollu aika fiiliksissä. Käytännössä en ole havainnut mitään mainittavia sivuoireita, mutta jo toisena päivänä alkoi vaikutus tuntua. Kylläisyyden tunne tulee helposti, ilman hiilariakin. Välillä ei ole edes jaksanut syödä kaikkea. Verensokeri tuntuu, että pysyy tasaisena ja hiilarin ja makeanhimo on jotenkin kadonnut. Uskomatonta. Ja olin malttamaton, kävin puntarilla ja painoa (toki myös nestettä) oli pudonnut melkein kilon verran! Janon tunne on ollut kova, onko kellään tällaista tullut? Toki itse olen vain tyytyväinen, helposti on saanut 2-3 litraa vettä menemään päivässä. Vitsit, ehkä mä onnistun nyt!

-Kalorikettu

Uusi elämä mounjaron kanssa alkoi helmikuussa ja nyt kokonaispudotus hieman päälle 46kg. 5mg annos toimii hyvin, ja säästöä tulee kun käyttää 10mg kynää. Enää ei tule ennen piikkipäivää tunnetta, että onpas kovempi nälkä. Eli tuntemukset samanlaisia tasaisia koko ajan. 

S1988

Neuvoisitko kuinka tuolla kynällä saa puolikkaita annoksia? Käytätkö piikit kahdesti, vai ostatko lisäpiikkejä apteekista? Sain tänään 5 mg kynän, mutta luulisin että minulle riittää edelleen 2.5 mg annokset.

Hei kaikille, mukava taas lukea kirjoituksia.  Ensinnäkin aivan älyttömän iso pudotus S1988 ja pudotustahtikin on ihan käsittämättömän nopea.Tuo kyllä jo näkyy ja paljon. Voi olla ettei kaikki edes tunnista sinua? Millainen jatko suunnitelmasi on? Millainen tavoitteesi on? Onneksi olkoon, vaikka on lääke, niin tuohon olet kyllä tehnyt paljon valintoja ja työtä.

Sitten Kalorikettu -> Tulen mielenkiinnolla seuraamaan kokemuksiasi, on mahtavaa kun ei ole sivuoireita. Minulla oli ekan pistoksen jälkeen turvotuksen tunne, mutta ei mitään sen jälkeen. Koin melkeinpä morkkista, jos luin jonkun muun kokevan pahoinvointia tms. Mutta samalla kun minulle ei ollut sivuoireita, niin lääkkeen vaste oli kyllä tehokas. Ja mitä punnitsemiseen tulee, niin sanotaan siitä mitä sanotaan, niin kyllä minä tarkkailin painoa ihan joka aamu ja melkolailla samoin toimin edelleen. Se myös motivoi ja oli realistinen näkemys painon putoamisen tahdista. Myös silloin jos paino jumitti tai pysyi lähes samana kuin edellisen viikon aikana, niin pettymys ei ollut niin suuri kuin jos se olisi ollut esim vain kerran viikossa punnitessa. Tietysti minulla oli silti "virallinen# seurantapäivä :)  Tsemppiä sinulle, voi aistia innostuksesi ja motivaatiosi tekstisi kautta.

Sitten tuo viimeinen kynähomma. Siinä en ole ekspertti, mutta jotenkin näin:

1. Hanki irtoneuloja, samalla neulalla voi pistää vain kerran. Neuloja saa apteekista.

2. Kynässä annosmerkki 1 sisältää 60 napsautusta annoskoosta riippumatta. Joten jos otat "puolikkaan annoksen" kierrä mäntää niin, että lasket 30 napsautusta ja pistät ko. annoksen. Säilytä jääkaapissa.

Minua on kiinnostanut tuo napsautushomma ja löysin netistä (youtubesta) useampia videoita, joissa näytettiin miten napsauttelu tapahtuu. Taisivat olla englanninkielisiä, en muista hakusanaa.

Oma projektini on nyt siinä vaiheessa, että tavoitepainon saavuttamisesta on nyt 37 viikkoa. Paino on pysynyt hyvin kurissa, vaikka lopetinkin samalla lääkityksen. Huomaan, että vatsalaukkuni on oikeasti kutistunut enkä koe mielekkääksi syödä kuin pieniä annoksia. Jotenkin erikoista, mutta tunne on sama kuin silloin Mounjaroa käyttäessä. Kylläisyyden tunne tulee nopeasti ja syömiseen tulee tavallaan stoppi eikä ruokailua tule jatkaneeksi, kunnes lautanen on tyhjä,. Siis vaikka jäisi vähän, niin vaan luontaisesti lopetan kun on jotenkin riittävästi. Tämä on ehdottomasti suurin muutos mitä huomaan enkä olisi ikinä uskonut kehoni toimivan näin.

Toisinaan huomaan painon pyrkivän edelleen alaspäin ja sitten yritän syödä isompia annoksia tai pitää jonkun tankkauspäivän, koska en halua painoni laskevan enempää. Silti.... Huomaan edelleen toisinaan  kehonkuvan vääristymää. Välillä koen ja näen itseni hyvinkin kookkaana, sitten taas ihmettelen, että noin pieni vaate onkin minulle hieman iso. Huomaan tällä hetkellä, että helposti kokeilen ja hankin vaatteen, joka on minulle 1-2 numeroa liian iso. Sitten kun se ei istu, niin jätän hankkimatta sen, vaikka asia korjaantuisi sillä että kokeilen pienempää kokoa.Tiedän, että tämä menee ohi, mutta silti jotenkin erikoista.

Tsemppiä kaikille!

-AP

Hei taas!

Aluksi niin päätin käydä säännöllisesti kirjoittelemassa kuulumisia, mutta johonkin se aika vain menee. 

Sunnuntaina oli kolmas pistokerta ja painoa on pudonnut 3.5kg. Olen oikein tyytyväinen tuohon. Ja varsinkin siihen, että työhousuni eivät enää purista vaan niiden kanssa voi jo hengittää ja kumartua!

Suurempia sivuvaikutuksia ei ole tullut. Tosin olen ollut ihan käsittämättömän väsynyt ja viime viikolla muutama päivä pistoksen jälkeen mulla oli niin kuvottava olo koko päivän, että luulin saaneeni jonkun pöpön. Sain syötyä, vaikka olisin selvinnyt hyvin ilmankin. Se onkin ainakin itselläni vielä työn alla, että säännöllinen syöminen vaikkei nälän tunnetta olisikaan. Ja onneksi tuo kuvotus meni ohi ja nyt ei vastaavaa ole ollut. 

Aiemmin joku mainitsi oluesta ja sen täyttävyydestä. Huomasin saman lauantaina, kun yhtäkkiä tuli ihan täydellinen stoppi. Niin jäi loput juomatta, mutta vatsa oli täysi vielä sunnuntaina. Viiniä täytyykin kokeilla seuraavaksi. Söin myös hieman karkkia, vanha tapa ostaa mökille jotain herkkuja. Olen päätynyt pieniin pusseihin, joista napsin parhaimmat tai irtokarkkeihin,joissa kaikki ovat suosikkeja. Toimii ainakin itselläni.

Mietin myös viimeisimpiä viestejä lukiessani, että onneksi rohkaistuin ja aloitin lääkkeen, vaikka jännitys olikin hurja. Ja kuten teistä jotkut, minäkin ajattelen rahan olevan toissijainen asia tässä projektissa. Ihanaa on myös kulkea yhtä matkaa samoihin aikoihin aloittaneiden kanssa. 

Tsempit kaikille ja ihanaa viikkoa!

- Napsija 

Tavoitteeni on olla normaalipainoinen, eli jotain +80kg. Lähempänä käyn kehonkoostumusmittauksessa jonka myötä voin viimeistä kilotavoitetta miettiä tarkemmin. Eli tämä voisi noin vuoden päästä. Oli mahtava matkustaa viikonloppuna lentokoneella, kun en ollutkaan jättiläinen joka ei meinaa mahtua istuimeen ja tarvitsee jatkovyötä.

Napsauttelusta tosiaan, täysi annos on 60 napsausta. Napsauta 30krt ja piirrä siihen kohtaan merkkaustussilla merkki. Helppo sitten pyöritellä seuraavat kerrat laskematta. 

BD Micro-Fine + insuliiniruisku 1ml, 0,33mm (29G) x 12,7mm, 1U

Koko: 1ml, 0,33mm (29G) x 12,7mm, 1U Tämmösillä olen saanut jämät kynästä. Kymmenen kappaletta vitosella nettikaupasta. 

S1988

Vierailija kirjoitti:

Tavoitteeni on olla normaalipainoinen, eli jotain +80kg. Lähempänä käyn kehonkoostumusmittauksessa jonka myötä voin viimeistä kilotavoitetta miettiä tarkemmin. Eli tämä voisi noin vuoden päästä. Oli mahtava matkustaa viikonloppuna lentokoneella, kun en ollutkaan jättiläinen joka ei meinaa mahtua istuimeen ja tarvitsee jatkovyötä.

Napsauttelusta tosiaan, täysi annos on 60 napsausta. Napsauta 30krt ja piirrä siihen kohtaan merkkaustussilla merkki. Helppo sitten pyöritellä seuraavat kerrat laskematta. 

BD Micro-Fine + insuliiniruisku 1ml, 0,33mm (29G) x 12,7mm, 1U

Koko: 1ml, 0,33mm (29G) x 12,7mm, 1U Tämmösillä olen saanut jämät kynästä. Kymmenen kappaletta vitosella nettikaupasta. 

S1988

Sinulla on kyllä huima tahti painonpudotuksessa ja uskon, että konkreettiset havainnot (niinkuin tuo lentokonematkustaminen) motivoivat kyllä eteenpäin. Koska motivaatiosi on selkeästi erittäin korkealla tasolla, niin onko epäkohteliasta kysyä, että mikä alunperin laukaisi ja aktivoi motivaatiosi? Oletko säästynyt takapakeilta? Etenemisesi on ollut huimaa.

Tsemppiä sinulle S1988

-AP

S1988, aivan mieletön tahti. Matkaa on jäljellä, mutta voit todellakin onnitella itseäsi siitä, paljonko on jo takana. Lensin itse 14kg:n jälkeen ja silloin ihailin jo mielessäni, kuinka vyö ei enää ole ääriasennossa vaan saan kiristää sitä. Odotan jännityksellä kolmen viikon päästä matkaa, että miten hyvin mahdunkaan istuimeen ja kuinka ihanasti saan kiskoa vyötä entistä pienemmälle, kun toivottavasti matkalle lähteissä alkaa olla jo se -30kg lähellä.

Kaloriketulle, alussa sen lääkkeen kanssa on monilla vaihtelut isoja. Tulee tökkimispäivät (ei tee mieli syödä oikein mitään) ja ennen uutta pistosta tulee nälkäpäivät. Sitkeästi vaan niistä yli. Itselläni tilanne alkoi tasaantua noin 4 viikon kohdalla ja olossa ei ole suuria vaihteluita enää. Tökkimiset on vähentyneet ja vastaavasti nälkäpäiviä ei enää ole. Itsellänikin sivuvaikutukset jäi hyvin pieniksi ja ovat koko ajan olleen pieniä. Olen ollut pitkään 5mg:n annoksessa ja välissä kiukuissani nostin 7,5mg, mutta palasin jo seuraavalla viikolla 5mg. Tuo kiukku tuli siitä, kun paino oli noussut. Ihan turhaa olisi nostaa niin kauan kun olo on hyvä ja paino tippuu pitkällä aikavälillä. Rahaakaan ei mene niin paljoa, kun ei kiirehdi turhaan nostamaan annosta. Aloitin siis maaliskuun lopussa. Ensimmäiset 7 viikkoa meni 2,5mg, sitten välissä hetken 3,75mg ja tämä 5mg on ollut tuota yhtä viikon syrjähyppyä lukuun ottamatta kesäkuun puolesta välin. Ainoastaan nyt viimeiset kolme viikkoa on mennyt 6,5vrk:n syklillä, kun siirrän pistospäivää matkan takia. Ajattelin, etten ottaisi piikkiä mukaan ja haluan sen piikityshetken olevan juuri siinä alle, kun lähden lentokentälle. Käytän 10mg:n kynää ja en voi säilyttää sitä lämpimässä, joten en myöskään ota kynää reissulle pelkästään siitä syystä. 

Brittilehdissä on kirjoitettu ainakin Mounjarosta alkoholin käyttöä hillitsevänä. Siis ei maistu kuten ennen. Omalla kohdalla alkoholin käyttö on ollut viikottaista, mutta suht maltillista ja varsinaista kännäämistä en ole harrastanut varmaan 15 vuoteen. Kerran viikossa juon muutaman oluen. Alussa Mounjaron kanssa niistäkin tuli vaan huono olo ja jo toinen olut jäi kesken ja tuli oksettava olo. No, se meni ohi. Nyt voin juoda taas ne 3-5 olutta kerran viikossa. Sinänsä nekin voisi jättää pois, mutta on sellainen piintynyt tapa...

Ja saldo tosiaan 28.3. alkaen -26,5kg eli reilu 5kk on mennyt. Tavoitepainoon matkaa vielä 23kg. Kolmen viikon päästä reissu ja ihan tuota -30kg en saa, mutta toivottavasti vielä 2kg ehtii lähteä ennen matkaa. Kauhulla sitten matkan jälkeen taas puntarille. Kesäkuun matka meni ihan jees. Paino nousi sen 1-2kg, mutta viikon päästä oli jo kilon alempana kuin ennen matkaa. Toki, en ihan hirveästi ahtanut ruokaa matkalla, vaikka joka ilta tulikin syötyä kunnolla ulkona. Söin itseasiassa kahdesti päivässä: aamiaisen ja illallisen. Illalliset vaan pakkasi olemaan sitä kaikista rasvaisinta ja raskainta. Lisäksi alkoholia kyllä matkalla meni joka päivä joku viinilasillinen ja pari drinksua. Yritän tälläkin matkalla kävellä paljon ja syön kyllä hyvin, mutta tarkoituksella en valinnut mitään all inclusivea nytkään, ettei sitten houkutuksena ole jatkuvasti ruokaa tarjolla ja kaikenlaisia kahvinurkkauksia leivoksineen. 

Tonnikeiju

Takapakkia ei ole tullut missään vaiheessa. Motivaatio lähti liikkeelle, kun veljeni kuoli kolme vuotta sitten tämän ikäisenä kun nyt olen, alle nelikymppisenä. Ensimmäisenä lopetin kahvin juonnin jonka myötä unirytmi ja unenlaatu parani niin, että jaksamista tuli lisää. Tuon lisäksi asteittain lisää liikuntaa ja terveellisempää ruokavaliota. Viimenen niitti oli viime talvena, kun huolimatta elämäntapamuutoksista verenpaine jatkoi nousua lääkkeestä huolimatta.  Hoitamaton korkea verenpaine oli yksi tekijä veljeni kuolemaan. Tuolloin päätin, että jotain on muututtava nopeasti ja varasin työterveyslääkärille ajan puhuakseni lihavuuslääkkeistä. Tuolloin omassa tiedossa vain ozempic, mutta innostunut nuori lääkäri kertoi mounjarosta ja sen mahtavuudesta. Iso tekijä projektin onnistumiseen on ollut tuo hyvä lääkäri, jolle toivon kaikkea hyvää elämään ja kiittelinkin seurantakäynnillä. 

S1988

Kiitos S1988, että avasit motivaatiosi taustoja. Osanotto veljesi kuoleman johdosta. Olet selkeästi tehnyt paljon työtä ja valintoja terveytesi eteen, joten aivan mahtavaa että työterveydessä oli juuri tuollainen innostunut lääkäri.

Lääkäreiden toiminnalla on osaltaan keskeinen merkitys näissä prosesseissa. Minulla oli hirveä motivaatiopiikki ja varasin lääkärin heti, silti nolotti kovasti ottaa asia puheeksi ja kertoa kiinnostuksestaan laihdutuslääkkeeseen. Mutta lääkäri oli aivan mahtava ja kannustava. Kyllä hän tiesi, ettei aikuiset ihmiset olisi tyhmiä ja olisi tietoisia hokemasta "syö vähemmän - liiku enemmän". Hän ei lähtenyt yhtään tuolle tielle, vaan oli heti armollinen, ymmärtävä ja kannustava. Kirjoitti oitis reseptin kaikille mahdollisille annoksille. Siksi tuntuukin kurjalta lukea myös niistä kokemuksista, kun lääkärin tietoisuus ja ymmärrys ei ole mitenkään kannustavalla tasolla.

Se on ikävää, että edelleen on lääkäreitä, jotka "panttaavat" reseptejä, mikä osaltaan ei ainakaan kohota painon kanssa kamppailevan henkilön fiilistä. Minusta se on ilkeämielistä, jos kuvitellaan ettei painon kanssa kamppaileva tiedä painon nousun mekanismejä.

Ed. viesti

-AP

Se on kyllä outoa, että monet puhuu ylipainoisille kuin ne ei tietäisi, miksi lihovat ja miksi eivät laihdu. Jos mietin omaa tuttavapiiriä, niin me ylipainon kanssa kamppailleet ollaan varmasti tietoisempia kuin muut kaloreista, laihdutusohjeista, lihomisen syistä jne. Ihan kuin ongelma ratkeaisi yksinkertaisella neuvolla. Samalla tavalla voidaan sanoa masentuneelle, että nyt vaan mietit iloisempia asioita ja alat ulkoilla raikkaassa ilmassa sekä panostaa parempiin yöuniin. Ihan kuin masentuneet ei tietäisi sitä, miten voisi hoitaa itseään paremmin. Tai sanotaan alkoholistille, että teet jatkossa viisaampia valintoja ja lopetat sen yhden oluen jälkeen. Etkä juo sitä olutta joka ilta vaan sen sijaan teet muita mukavia asioita ja pelaat vaikka kumppanisi kanssa korttia tai käyt lenkillä!

Olen kaverini kanssa (joka myös lihoo helposti) aina jutellut hänen siskostaan. Siskonsa ei ole koskaan rajoittanut syömisiään, on aina ollut laiha/hoikka, ei varmaan osaisi edes kaloreita laskea. Ei koskaan kiinnitä syömisiinsä huomiota. Hän syö luonnostaan maltillisesti. Ei voi sietää mitään makeaa. Pakosta voi ottaa pienen palan kakkua juhlissa kohteliaisuudeksi, mutta esim. karkkia ei laita suuhun lainkaan, koska häntä ällöttää makeat. Tykkää vain kotiruuasta, jota syö normaalin annoksen, muttei tankkaa/ala ahmia. Eikä napostele. Hän on lapsesta asti ollut maltillinen syöjä, kun kaverini samassa perheessä, saman ruokakasvatuksen saaneena, käyttäytyy kuin syömishäiriöinen ahmija, jos on tarjolla jotain herkkua. Ja lempiruokaa pitää tankata niin paljon, että maha meinaa räjähtää, jos ei tietoisesti lopeta syömistä ja pidä itsekuria yllä. Siskolle ruoka on vain pakollinen polttoaine, kaverilleni huume pahimmillaan. Erityisesti kaikki makea ja rasvainen. Jotain siinä kropassa ja päässä on vaan eroa. 

Tonnikeiju