Mounjaro laihdutuslääke kokemuksia

Pehmis: sano uteliaalle, että parisuhteessa on uutta kipinää kun keksitte X ja sitten selität jonkin lehtiartikkeleissa mainostetun vinkin. Tuskin kukaan ilkeää siinä sitten enempää alkaa kysellä yksityiskohtia toisten jumppatuokioista tai hieronnoista yms. 

Löysin vasta eilen kaupan kananmunahyllyllä suuressa pullossa myytävää kananmunavalkuaista. Laitoin sitä eilen smoothieen, johon laitoin pakastemarjoja ja heraproteiini-isolaattia. Kananmunanvalkuainen valuu pullosta ulos kuin mikä hyvänsä neste ja on neutraalin makuista. Saan siitä vaihtelua, koska olen hieman kyllästynyt maitorahkaan ja raejuuston syömiseen.

Vierailija kirjoitti:

Pehmis: sano uteliaalle, että parisuhteessa on uutta kipinää kun keksitte X ja sitten selität jonkin lehtiartikkeleissa mainostetun vinkin. Tuskin kukaan ilkeää siinä sitten enempää alkaa kysellä yksityiskohtia toisten jumppatuokioista tai hieronnoista yms. 

Löysin vasta eilen kaupan kananmunahyllyllä suuressa pullossa myytävää kananmunavalkuaista. Laitoin sitä eilen smoothieen, johon laitoin pakastemarjoja ja heraproteiini-isolaattia. Kananmunanvalkuainen valuu pullosta ulos kuin mikä hyvänsä neste ja on neutraalin makuista. Saan siitä vaihtelua, koska olen hieman kyllästynyt maitorahkaan ja raejuuston syömiseen.

Kiitos vinkistä, niin se on tehtävä 😄👍 Myös valkuaispullo tulee käyttöön, siitä on varmasti helppo laittaa puuroon proteiinia.

-Pehmis

Vierailija kirjoitti:

Kyse on sattumasta. Minäkin olen onnistunut kaatumaan heti ulko-ovesta astuessani

Onhan siinä tunnetuissa ja yleisissä sivuvaikutuksissa useita tekijöitä, jotka vaikuttavat tapaturmaherkkyyteen: matala verensokeri voi heikentää keskittymis- ja reaktiokykyä; huimaus ja verenpaineen lasku lisäävät kaatumisten riskiä. Vaikka ei voitaisi sanoa, että lääkkeen käyttäjät joutuvat tilastollisesti todennäköisemmin tapaturmiin, niin lääkkeeseen liittyy tunnistettuja tekijöitä, jotka voisivat altistaa tapaturmille.

mm

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyse on sattumasta. Minäkin olen onnistunut kaatumaan heti ulko-ovesta astuessani

Onhan siinä tunnetuissa ja yleisissä sivuvaikutuksissa useita tekijöitä, jotka vaikuttavat tapaturmaherkkyyteen: matala verensokeri voi heikentää keskittymis- ja reaktiokykyä; huimaus ja verenpaineen lasku lisäävät kaatumisten riskiä. Vaikka ei voitaisi sanoa, että lääkkeen käyttäjät joutuvat tilastollisesti todennäköisemmin tapaturmiin, niin lääkkeeseen liittyy tunnistettuja tekijöitä, jotka voisivat altistaa tapaturmille.

mm

Minulla kiire ja kiireessä sählääminen nostaa onnettomuusalttiutta. 

Nuorempana minulla oli niin matala verenpaine, että aamulla piti istua vuoteen reunalla kuin ikäihminen, että pääsin huimauksesta yli. Vasta sen jälkeen vessaan. Kerran kävi niin, että työmatkalle lähtö oli vaikeaa niskajumista aiheutuneen huimauksen vuoksi. Silloin jännitin todella, että pääsenkö kunnialla perille edes lentokoneeseen saakka.

Vierailija kirjoitti:

Hei kohtalotoverit ja kiitos monipuolisista kertomuksista, kommenteista ja kokemuksista. Olen koko aikuisikäni (lukuunottamatta raskauden jälkeisiä painonpudotuksia) ollut hoikka. N. 8 vuotta sitten alkoi paino nousta eikä tutkimuksista huolimatta syytä ole löydetty (+30 kg) On otettu verikokeita, käyty läpi ruokailutottumuksia arjessa, käytän alkoholia maltillisesti ja herkutkaan eivät arkeen kuulu. Verensokeriarvot normaalit enkä napostele ruokailujen välissä, en myöskään ole tunnesyöjä. Eli asiat pitäisi olla kunnossa, mutta paino vain nousee. 

Nyt lääkäri ehdotteli Ozempicia tai Mounjaroa kokeeksi painonpudotuksen tueksi. 2 vkoa olen tutkinut ja vertaillut tuotteita keskenään ja päädyin Mounjaroon. Tänään sain reseptin ja nyt olisi aika aloittaa matka kohti normaalia painoa. Olen koko ikäni käyttänyt todella vähän lääkkeitä ja nyt jännittää mahdolliset haitat. Toivotaan ettei niitä tule! 

Painoa olisi nyt si

Kiitos kirjoituksestasi Mardu. Minulla hieman samanlainen tilanne, vaikka hoikka en ole koskaan ollut.

Painoni on noussut noin 30kg viiden vuoden aikana. Olen alkanut oireilla psyykkisesti tästä, sillä vaikka viime syksynä rupesin noudattamaan säännöllistä ateriarytmiä ja helmikuussa palasin kuntosalille, olen lihonut 7kg vain tämän vuoden puolella. Maksarasva diagnosoitiin kesäkuussa, vielä tammikuussa maksa-arvot olivat normaalin rajoissa.

En ole napostelija, en tunnesyöjä enkä kärsi helposti nälän tunteesta, joten näin voimakas painonnousu huolestuttaa todella. Ruokavalioni on kasvispainotteinen enkä käytä paljoakaan alkoholia, tämä on verikokeillakin vahvistettu. Erilaisia tutkimuksia on siis tehty; ei ole kilpirauhasessa vikaa, ei ole vaihdevuosia, ei diabetestä eikä monirakkulaoireyhtymää. Nyt on tiedossa lääkäriaika, jossa nostan esiin vielä Cushingin oireyhtymän: olen havainnut valokuvista, että niskaani on muodostunut kyttyrämäinen kumpu lyhyen ajan sisällä.

Samalla keskustelemme laihdutuslääkkeistä. Minullakaan ei ole koskaan ollut säännöllistä lääkitystä enkä edes käytä juuri särkylääkkeitäkään, joten nämä uudemman polven laihdutuslääkkeet mietityttää. 

Olisi kiinnostavaa kuulla, miksi olet päätynyt juuri Mounjaroon? Ja muiltakin kysyisin, olisiko teillä linkkejä tuoreisiin kliinisiin tutkimuksiin eri laihdutuslääkkeiden sivuvaikutuksista?

- Hillevi

Hei Hillevi!

Omalla kohdallani epäilin myös tuota Cushingia mutta lääkäri ei ottanut asiaan tässä vaiheessa kantaa. Itselläni myös tuo kyttyrä sekä yläkehon alueelle painoa kertynyt. Minulla oli myös kortisoliarvo koholla mutta lääkärin mielestä "ei ollut huolestuttavaa". Itselläni yksi epäily on vaihdevuodet ja tähän samaan aloitettiin kokeeksi hormonikorvaushoito. 

Aika hurjalle kuulostaa tuo sinunkin painonnousu tahti, itse aloitin Pt:n valmennuksessa (saliohjeet ja minulle räätälöity ruokavalio) maaliskuussa -25. Ensimmäisen 2 vkon aikana painoa tippui -1.1 kg ja nyt 4 kk myöhemmin painoa on tullut +3 kg. Tunnistan itsessäni myös kuvailemasi psyykkisen oireilun ja tilanne on se, etten tiedä, miten mieleni enää kestää jos tämäkään (Mounjaro) ei auta. Paljon samankaltaisuutta sinulla kuin minunkin tarinassani. 

Lääkäri ehdotti minulle siis joko Ozempicia tai Mounjaroa. Olen törmännyt O:n osalta enemmän haittoihin, joka tosin voi johtua siitä että haittoja on raportoitu enemmän koska valmiste ollut pidempään markkinoilla. Samoin O:n kohdalla jotenkin jäin käsitykseen että sillä vaikutetaan enemmän verensokereiden tasoon sekä tunnesyömiseen (voin olla väärässäkin) eikä minulla ole verensokerit korkealla tai ongelmia tunnesyömisen suhteen. Mounjaro taas vaikuttaa enemmän suolistohormoneihin ja hillitsee kai sitä kautta syömisiä ja haittojakin kai vähemmän (toki syynä voi olla ym. syy). Jotenkin siis tuntui enemmän itselleni sopivaksi Mounjaro. Kalliimpi ymmärtääkseni aika reilustikin tuo M mutta kokeilen josko korvattaisiin vakuutuksesta. 

Kävin eilen hakemassa ensimmäisen kynän mutta en ole sitä uskaltanut vielä aloittaa. Hoitajan taustalla en pelkää pistämistä, enemmän jännittää mahdolliset sivuoireet, että ei käy niin että töissä on huono olla. Olen hyvin herkkä esim. migreenille ja pohdin lisääkö ruokamäärien väheneminen ja mahd. energiavaje riskiä kohtauksille? Jos tulee huimausta tai pahoinvointia, en haluaisi yrittäjänä joutua tämän vuoksi tyhjentämään kalenteria (teen asiakastyötä jossa olen ihmisiin kontaktissa ja huimaus/oksentelu tmv ei todellakaan ole suotavaa). En myöskään haluaisi vähäitä vapaapäiviä viikonloppuisin tuhlata huonovointisuuteen. Eli pistospäiväkin vielä pohdinnassa. Pohdiskelin kuitenkin sunnuntaita ja siirtää sitten pistospöivän jossain vaiheessa arkipäivään kun mahdolliset sivuvaikutukset menevät ohi. Ja voihan käydä niin onnellisesti että mitään lamaavia sivuvaikutuksia ei edes tule! 

Paljon heräilee ajatuksia valmisteen suhteen ja aloituksenkin suhteen mutta siitä se varmastikin pikkuhiljaa lähtee etenemään. 

-Mardu

Minulla nyt 44kg pudotusta takana helmikuusta lähtien. Mounjaroon päädyin, koska lääkäri tätä innoissaan suositteli. Onkin kyllä ihmelääke. Aion pudottaa vielä noin 50kg, sitten painoni olisi 80kg huitteilla. Lääkkeen hintaa olen tämän puolisen vuotta ja käytännössä se ei tule alaspäin ollenkaa. 10mg kynällä pärjään kymmenisen viikkoa mikä tekee kustannuksisa noin 160e/kk. Insuliinineulalla käytän viimeisenkin pisaran. 

S1988

Ensimmäinen viikko nyt takana. Kävin herättyäni va'alla, ja paino oli tippunut 2,2 kg 85,8 kiloon. Rohkaisevaa.

Ei lääke itsessään laihduta; olen tietenkin yrittänyt vähentää syömistä. Lääkkeen avulla on selvästi helpompi pysyä ennalta itselleen asettamissaan annoskoooissa. Myös välipaloista on helppo kieltäytyä.

Ruokavaliota en ole muuttanut, mutta en ole aiemminkaan juuri rasvaisia tai sokerisia syönyt. Olen syönyt tietoisesti päivittäin proteiinirahkoja ja kananmunia ja toisaalta vihanneksia, jotta vitamiinien ja proteiinien saanti olisi turvattu.

Mitään sivuoireita ei ole ilmennyt. Alkoholin himoon lääkkeellä ei tunnu olevan vaikutusta. Ehkä olut tuntuu täyttävämmältä.

Olin huomaavinani, että viikon edetessä joko lääkkeen teho tai sen pitoisuus laskee, ja nälän tunne oli eilen jo aika kova. Otan töistä tultua seuraavan pistoksen. Saa nähdä muuttuvatko tuntemukset.

a&a

Vierailija kirjoitti:

 

Olin huomaavinani, että viikon edetessä joko lääkkeen teho tai sen pitoisuus laskee, ja nälän tunne oli eilen jo aika kova. Otan töistä tultua seuraavan pistoksen. Saa nähdä muuttuvatko tuntemukset.

a&a

Lääkkeen pitoisuus laskee. Itse huomannut saman. Vaikutus on tehokkain 1-3 päivän aikana 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 

Olin huomaavinani, että viikon edetessä joko lääkkeen teho tai sen pitoisuus laskee, ja nälän tunne oli eilen jo aika kova. Otan töistä tultua seuraavan pistoksen. Saa nähdä muuttuvatko tuntemukset.

a&a

Lääkkeen pitoisuus laskee. Itse huomannut saman. Vaikutus on tehokkain 1-3 päivän aikana 

Laskee, mutta myös kumuloituu. Puoliintumisaika kehossa on 7 vrk, eli kun otat seuraavan annoksen, on edellisestä vielä puolet jäljellä. Aikaa myöten tasaantuu tietylle tasolle

^ Minä pistän Ozempicin 5- 6 päivän välein. Tämä on ollut paras tahti minulle, ei tule "repsahtelua" josta on taas vaikea sitten päästä eroon. 

Huomaa kyllä heti, että jos yrittää pidentää väliä, niin alkaa pyöriä mielessä pizzat ja karkit. 

Nyt on hyvä. Toisina päivinä ei ruoka oikein maistu ja silloin teen smootieita, joihin sitten laitan hieman oliiviöljyä, kuitua ja kourallinen pähkinöitä rahkan ja marjojen lisäksi. 

Toisina päivinä ruoka taas maistuu aivan hyvin. Ja menee monta ateriaa päivässä, pystyy vain tekemään paljon parempia päätöksiä mitä syö ja kuinka paljon. 

Tuosta viiden päivän välein pitämisestä, minulla on nyt vasta lähtenyt paino kunnolla laskuun ja pystyn oikeasti kunnolla pohtimaan mitä syön. Ostin keksejä ja nehän maistuvat ihan pahvilta. Tomaatit oli taas hyviä jne 

Vierailija kirjoitti:

Minulla nyt 44kg pudotusta takana helmikuusta lähtien. Mounjaroon päädyin, koska lääkäri tätä innoissaan suositteli. Onkin kyllä ihmelääke. Aion pudottaa vielä noin 50kg, sitten painoni olisi 80kg huitteilla. Lääkkeen hintaa olen tämän puolisen vuotta ja käytännössä se ei tule alaspäin ollenkaa. 10mg kynällä pärjään kymmenisen viikkoa mikä tekee kustannuksisa noin 160e/kk. Insuliinineulalla käytän viimeisenkin pisaran. 

S1988

Sama täällä. Ei tämä niin kallista ole, jos annos ei ole kauhean suuri, jakaa isompaa kynää ja kaivaa vielä neulalla viimeiset pisarat. Itsellä siis myös 10mg käytössä nyt ja tarkoitus on mennä sillä 10 viikkoa. Ajattelen sen niin, että noin 40 Euroa/vko ei ole liikaa. Kauhulla toki ajattelen, että jos jossain vaiheessa olen 15mg annoksessa ja vaikka sen viidennen ottaisi neulalla, niin ollaan jo yli satasessa viikko. Se alkaa jo purra tämmöistä keskituloista palkansaajaa. Silti olen miettinyt, että tingin sitten kaikesta muusta, mutta tätä en jätä kesken. Tällä mennään loppuun saakka ja vielä senkin jälkeen ylläpidolla.

Tulevan matkan takia pitäisi siirtää pistospäivä tiistaille, jotta voin olla ottamatta lääkettä mukana. Siinä tulee silti 9 päivän tauko. Olen arponut, että menenkö perjantaista ympäri pidentäen väliä vai lyhentäen. Olen laskenut, että noin 12h/vko riittää niin, että matkan alkaessa pistos on juuri sinä päivänä. Lähden lyhentämisen kautta eli perjantaina aamulla normisti otettava pistos menee jo tänään illalla ja ensi viikolla sitten torstaina aamulla jne. Eli 6,5vrk välillä.

Hieman sellainen jumittava olo. Kävin välipunnituksella aamulla ja sama paino kuin viime perjantaina. Saldo edelleen elokuulta näyttäisi olevan se noin 0,5kg. Hyvää on, että mitatessa vyötäröä, se meni ekan kerran alle 100cm. Tästähän monet sanoo, että jumin aikana voi lähteä senttejä. Toisaalta välillä on tuntunut, että vaikka paino miltei romahtelee, ei senttejä lähde siihen nähden kuin vähäisesti. No, huomenna virallinen viikkopunnitus ja kirjaus ylös. Samalla viralliset mitat, jotka kirjaan vain kerran kuussa. Voi kun saisin ennen kuun vaihdetta painon alkamaan kasilla. Sitten seuraava tavoite on joulu ja BMI alle 30 ja seiskalla alkava paino. Välissä toki pitää juhlia sitä 84,5kg eli -30kg. 

Tonnikeiju

Palaan tuohon, mistä moni on puhunut, että ei halua kertoa kenellekään eikä halua, että kukaan kyselee; ja että tämä fiilis välillä ärsyttää. Se on totta, se ärsyttää, koska omia fiiliksiään ei pitäisi joutua häpeilemään ainakaan ideaalimaailmassa. Kuitenkin käytännössä tämä paino on ihan valtava henkinen painolasti, ja on ollut vuosikymmeniä. On tullut kaikenlaisia kommentteja, sekä hyvää että pahaa tarkoittavia, ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki epäonnistumiset, ja kaikki vähättelyt siitä että no eihän sun tarvi laihduttaa. Sehän on kuin Pavlovin koirakoe: tulee näpeille niin monta kertaa, että jo ajatuskin kommenteista tuntuu pahalta. Puhumattakaan siitä, mitä vuosikymmenten vatvominen tekee psyykelle. Tämän painolastin oikeastaan tajusi vasta siitä valtavasta kaistan määrästä, minkä koki saaneensa, kun paino lähti vihdoin luotettavasti laskuun MJ:n avulla. Se fiilis siinä oli aika uskomaton. Niin että sitä taustaa vasten, mitä on kokenut ja kantanut mukanaan ei ole ehkä sittenkään ihme, että ei halua kuulla mitään, tai joutua puhumaan asiasta. En usko, että maailma muuttuu vielä pitkään aikaan sellaiseksi, että lihavat tai ex-lihavat saisivat olla rauhassa kommenteilta tai että ihmiset tajuaisivat, että kyse on paljon monimutkaisemmasta asiasta kuin syö vähemmän, liiku enemmän.

Sitten vähän iloisempaan asiaan: jumitus oli näemmä väliaikaista ja nyt ollaan taas vauhdissa - yhteensä -7 kg ja takana 7 viikkoa. Keksin tavan liikkua nilkkamurtumasta huolimatta, eli kuntopyöräilen ja teen Youtubesta tulevaa tuolista tehtävää harjoitusta. 

mm

Vierailija kirjoitti:

Palaan tuohon, mistä moni on puhunut, että ei halua kertoa kenellekään eikä halua, että kukaan kyselee; ja että tämä fiilis välillä ärsyttää. Se on totta, se ärsyttää, koska omia fiiliksiään ei pitäisi joutua häpeilemään ainakaan ideaalimaailmassa. Kuitenkin käytännössä tämä paino on ihan valtava henkinen painolasti, ja on ollut vuosikymmeniä. On tullut kaikenlaisia kommentteja, sekä hyvää että pahaa tarkoittavia, ja kaikkea siltä väliltä. Kaikki epäonnistumiset, ja kaikki vähättelyt siitä että no eihän sun tarvi laihduttaa. Sehän on kuin Pavlovin koirakoe: tulee näpeille niin monta kertaa, että jo ajatuskin kommenteista tuntuu pahalta. Puhumattakaan siitä, mitä vuosikymmenten vatvominen tekee psyykelle. Tämän painolastin oikeastaan tajusi vasta siitä valtavasta kaistan määrästä, minkä koki saaneensa, kun paino lähti vihdoin luotettavasti laskuun MJ:n avulla. Se fiilis siinä oli aika uskomaton. Niin että sitä taustaa vasten

Tunnistan täysin nuo kirjoittamasi asiat. Nyt kun paino on tippunut eikä ole sitä jatkuvaa ruokahälyä niin mieli on valoisampi ja on energiaa ajatella ja tehdä muitakin asioita. Vuosikymmeniä mietin päivittäin että paljonko missäkin ruuassa on kaloreita ja joka ilta päätin, että huomenna sitten aloitan oikeasti laihduttamisen. Kuinka paljon onkaan hauskoja juhlia ja iltoja, joissa olen unohtanut hetkeksi laihduttamisen ja sen että vihaan itseäni ja kroppaani ja pitänyt hauskaa, ja sitten vahingossa näen itseni jossain peilissä tai valokuvassa, tai joku heittää "vitsikkään" kommentin isosta tytöstä. Tällaisissa ajatuksissa sitä muuttuu myös uskomattoman itsekeskeiseksi ja naurettavaksi, bussissa jos jotkut sattuivat nauramaan niin tokihan sitä heti mietti, että kyllä, ne nauravat juuri minulle, vaikka tuskin olivat minua huomanneetkaan. 



Onnea myös onnistumisista mm, olet edennyt hyvin ja mahtavaa kun löysit liikkumisellekin korvaavan tavan!

Tonnikeijulle myös onnittelut alle 100 cm saavutuksesta, edistystä siis tapahtuu vaikka paino jumittaa.

-Pehmis

Hei taas!

Jokunen aika on vierähtänyt ensimmäisestä viestistäni ja jotain on jopa tapahtunut.

Kävin maanantaina lääkärillä ja sain Mounjaro reseptin. Hän olisi kovin mielellään Ozempikia kirjoittanut, mutta siihen en halunnut lähteä. Eilen rohkaistuin lisää ja hain ensimmäisen Kwicpenin apteekista. Tarkoitukseni on ottaa ensimmäinen pistos huomenna. Jännittää ja pelottaakin ihan vietävästi! En halua pitää viikonloppuna pistospäivää, mutta työvuorojen kannalta tuo huominen aloitus on järkevin. Kerron kyllä mahdollisimman pian miten kävi.

Tuohon toisten ihmisten suhtautumiseen lihavia ihmisiä kohtaan... Kaupan kassalla huomaan saavani tietyiltä ihmisiltä täysin välinpitämätöntä ja joskus jopa aggressiivista käytöstä itseäni kohtaan vaikka kysyessäni kanta-asiakkuudesta. Samat ihmiset käyttäytyvät asiallisesti hoikka kollegoita kohtaan. Se saa minut harmistuneeksi, kauniisti sanottuna.

Ja kiitos vielä rohkaisevista kommenteista syömisten suhteen. Perusruokalinja taitaa olla minullekin paras, koska kuten joku mainitsi, kieltäytyminen saa himon aikaan!

Ihanaa viikonloppua kaikille!

-Napsija

Moikka kaikille pitkästä aikaa. Ihana ollu lukea kaikkien kommentteja ja seurata muiden matkaa. 

Olen nyt käyttänyt 14vk MJ:tä ja kiloja lähtenyt noin 16kg. Nyt on menossa jumi vaihe selkeästi ja paino on 3 viikkoa seilannut 102-104 välillä. Tämä tietysti harmittaa, mutta kokonaisuuttakun katsoo niin tahti on ollu ihan hyvä ja tämä jumi on ihan hyvä niin ei tipu niin reippaasti. Kilot kun jakaa viikoille niin noin -1kg/vk ja se on ihan sopiva. 

Senttejä on vyötäröltä lähtenyt yli 20cm! Olin töistä lomalla ja lomalta palattua työhousujen vyö piti vetää 15cm kireämmälle kun aikasemmin!  

Eli vaikka painoni onkin jumittanut oli ihana huomata housuja ja vyötä laittaessa, että niitähän täytyy kiristää ja työpaidan sai vaihtaa kokoa pienempään, kun edellinen roikkui jo niin isosti. 

Kaapin perältä sain kaivaa jo pienemmät housut mitkä olin ennen raskautta ostanut mitä en sitten kerennyt käyttää, kun ei ole mahtunut päälle. Huvikseen kaivoin ja kokeilin niitä. Ne oli sopivat

Olen nyt käyttänyt 2,5mg annosta koko tämän ajan ja nyt täytyy siirtyä varmaan jo isompaan annokseen, kun selkeästi 2,5mg annos ei enään tehoa toivotulla tavalla. 

-pallomasi

MJ:tä alottaessa otettiin samalla verikokeita, kun lääkäri huomasi edellisissä kokeissa olevan kilppariarvot vähän matalat. Näitä on nyt seurattu muutamaan otteeseen ja arvot ovat kokoajan laskusuunnassa. Keväällä arvo oli 0.67, kesäkuussa 0.42 ja nyt elokuussa 0.33 

Maanantaina asia on lääkärinlistalla ja katsotaan mitä sanoo ja jos saisin myös uuden reseptin isompiin annoksiin mounjaroon. 

Kilpirauhasarvot selittäisivät monta oireittani ja toivottavasti saisin tähän apua. 

-pallomasi

Pallomasi, me menemme niin samoilla lukemilla. Olen vain sinua edellä tässä lääkkeen kanssa aikataulullisesti ja siksi paino alempana jo. Mutta samoilta holleilta lähdettiin liikkeelle. Itselläni 114,5kg ja sinulla sitten hiukan enemmän. Pian se ilo on sinullakin, kun saat sen ensimmäisen numeron ysiksi. Voit siirtyä neuvolaan punnittavaksi.... vai miten se vitsi menikään?

Minä taas sain iloni perjantaina. Tein torstaina todella pitkän kävelyn vielä iltatuimaan ja siitä ilokseni aamupaino oli 89,7kg. Nyt alkaa kasilla paino. Olin jo varustautunut, että edelleen ollaan 90kg:n pinnassa, mutta niinpä notkahti alle 90kg. Fiilis oli taivaallinen koko päivän. Ihan jo alan nähdä itseni hoikkana peilistä, vaikka oikeasti minulla on edelleen merkittävä ylipaino ja BMI 34+. Kuinkakohan lihava olinkaan, jos nyt jo tuntuu sutjakalta ja notkealta fiilis? Lisäksi kävelykunnon kohentuminen säännöllisten kävelyiden ja painonlaskun myötä tuntuu mielettömältä. Kävelen 6km reipasta tahtia edes väsymättä. Vielä alkuvuodesta 2km löntystäen oli raskas suorite, jota välttelin jatkuvasti. Todellakin aion tästä pitää kiinni. En ikinä anna itseni mennä enää niin huonoon kuntoon. Käveltävä on. En joka päivä kierrä pitkää lenkkiä, mutta pyrin kahdesti viikossa tekemään tuon 6km:n lenkin ja 2-3krt lyhyemmän, 2,5-3km. Turha asettaa tavoitteita taivaisiin. Tämä on jo äärettömästi enemmän kuin olen viimeisen 20 vuoden aikana liikkunut,

Olen kuin lapsi karkkikaupassa vaatteiden kanssa. Ensimmäiset välivaatteet on jo liian suuria, kaapissa on useita nyt sopivia ja muutamia jo, jotka vaatii vielä jokusen kilon mennäkseen päälle. Olen aika surutta ostanut vaatteita koko ajan ja aina hiukan pieniä, Ostan kyllä halpoja vaatteita ja hiukan mietin, että mennään kertakäyttömuodilla, mutta en vaan pysty nyt ajattelemaan eettisesti tätä ostamista. Pääasia, että saan uuden, pienempää kokoa olevan vaatteen päälle. Tiedän, että tämä on tuhlausta, mutta haluan vain uutta, haluan kokea sen, että mahtuu pienempi koko jne. 

Tonnikeiju

Eihän sitä ihminen voi Suomessa alastomana olla kotinsa ulkopuolella. Vaatteita voi ostaa ja myydä vaikka Sellpy.fi:n kautta, jos omatunto soimaa uusien vaatteiden vuoksi. Siellä on ihan uusiakin vaatteita, jotka ovat jollekulle toiselle olleet virheostos ja ovat jääneet syystä tai toisesta käyttämättä.

Tietenkin kannattaa painonpudotusvaiheessa yrittää pärjätä kapselipuvuston kaltaisella minimillä, jos haluaa säästää rahaa. Senhän voi rakentaa omien tarpeidensa mukaan. Ei tarvi pukeutua siis kuten toimistossa töitään tekevä.

Myös vapaa-ajalle voi ajatella itselleen kapselipuvustoa eri aktiviteetteihin. Se, että on ollut jo vuosia muodikasta yhdistää urheiluvaatteitakin muiden vaatteiden kanssa, kannattaa hyödyntää. Silloin saa tiristettyä parhaimman hyödyn irti vaatteesta sen lyhyenä käyttöaikana.