Mitä pettäjä tuntee kun jää kiinni sivusuhteesta eikä olisi halunnut erota puolisostaan/rikkoa kotia?
Mulla on vain se petetyn näkökulma, mutta haluaisin tietää mitä pettäjän päässä liikkuu...
Oma maailmani mureni ihan täysin kun sain miehen pettämisestä kiinni. On tulossa ero ja minä muutan pois. Olen täysin palasina kaikesta, mutta haluaisin kuitenkin tietää mitä sen pettäjän päässä pyörii...Mies kun ei puhu mitään.
Meillä oli kaikki hyvin, rakkautta riitti, myös makuuhuoneen puolella kaikki hyvin. Olimme toistemme parhaat ystävät 25 vuotta ja sitten kävi niin että mies oli heikko ja lankesi erään häntä piirittäneen nuoremman naisen pauloihin.
Mies ei olisi halunnut erota ja oli hävennyt tekojaan (olivat ilmeisesti muutaman kuukauden tapailleet ennen kuin sain ns. rysän päältä kiinni) tekohetkelläkin, mutta jokin vain veti häntä sen toisen naisen luokse. Oli hullaantunut ja se oli voittanut järjen. Enempää en hänestä kiinni saa, sulkeutuu.
Osaisiko joku sanoa mulle mitä tällaisessa tilanteessa pettäjän päässä liikkuu kun romahdutti oman ja puolisonsa elämän, 25 vuotta roskakoriin? Häpeää, surua, iloa....? Kovasti yrittäisin ymmärtää, mutta vastauksia en saa. Hän hermostuu kun yritän niitä häneltä kysellä, on aina ollut hyvin sulkeutunut. Nähtäväksi jää juokseeko hairahduksensa luokse heti kun lähden, vai kuivuuko koko juttu kasaan.
Kokemuksia? Mielipiteitä?
Kommentit (652)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäinpä miettimään sitäkin, että jos AP:llä on takana pitkä onnellinen suhde, niin onko ainoa vaihtoehto tosiaan heittää kaikki roskakoriin tuon puolison tekemän virheen takia? Eikö kaikki mainittu hyvä paina vaakakupissa aika paljon, onko tuon luottamuksen pettämisen tarkoitettava kaiken hyvän pois heittämistä, vai voisiko virheen antaa anteeksi ja koittaa korjata...? Onko tällainen ehdottomuus välttämätöntä?
Ehdotin myös avointa suhdetta tähän väliin, ei ollut innostunut.
Ap
Kannattaa tutustua: Taakkana läheisriippuvuus, Malinen Ben
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäinpä miettimään sitäkin, että jos AP:llä on takana pitkä onnellinen suhde, niin onko ainoa vaihtoehto tosiaan heittää kaikki roskakoriin tuon puolison tekemän virheen takia? Eikö kaikki mainittu hyvä paina vaakakupissa aika paljon, onko tuon luottamuksen pettämisen tarkoitettava kaiken hyvän pois heittämistä, vai voisiko virheen antaa anteeksi ja koittaa korjata...? Onko tällainen ehdottomuus välttämätöntä?
Ehdotin myös avointa suhdetta tähän väliin, ei ollut innostunut.
Ap
Kannattaa tutustua: Taakkana läheisriippuvuus, Malinen Ben
Miksi? En ole läheisriippuvainen. Suhteemme on nyt ohi ja asumme erillään. Aluksi ehdotin tuotakin ratkaisua.
AP
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäinpä miettimään sitäkin, että jos AP:llä on takana pitkä onnellinen suhde, niin onko ainoa vaihtoehto tosiaan heittää kaikki roskakoriin tuon puolison tekemän virheen takia? Eikö kaikki mainittu hyvä paina vaakakupissa aika paljon, onko tuon luottamuksen pettämisen tarkoitettava kaiken hyvän pois heittämistä, vai voisiko virheen antaa anteeksi ja koittaa korjata...? Onko tällainen ehdottomuus välttämätöntä?
Ehdotin myös avointa suhdetta tähän väliin, ei ollut innostunut.
Ap
Kannattaa tutustua: Taakkana läheisriippuvuus, Malinen Ben
Miksi? En ole läheisriippuvainen. Suhteemme on nyt ohi ja asumme erillään. Aluksi ehdotin
Suosittelen silti tutustumaan. Riippuvuus on myös henkistä. Asiasta ei pääse irti vaan jää jauhamaan esim. päässään tai vaikka näin palstaillen. Ja tämä riippuvuusvaihe voi kestää jopa vuosikymmeniä, vaikka ei ihmistä fyysisesti enää tapaisikaan tai asuisi yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäinpä miettimään sitäkin, että jos AP:llä on takana pitkä onnellinen suhde, niin onko ainoa vaihtoehto tosiaan heittää kaikki roskakoriin tuon puolison tekemän virheen takia? Eikö kaikki mainittu hyvä paina vaakakupissa aika paljon, onko tuon luottamuksen pettämisen tarkoitettava kaiken hyvän pois heittämistä, vai voisiko virheen antaa anteeksi ja koittaa korjata...? Onko tällainen ehdottomuus välttämätöntä?
Ehdotin myös avointa suhdetta tähän väliin, ei ollut innostunut.
Ap
Kannattaa tutustua: Taakkana läheisriippuvuus, Malinen Ben
Miksi? En ole läheisriippuvainen. Suhtee
Hei, eropäätöksestämme oli kulunut vain vähän aikaa kun aloitin tämän ketjun, olin uuden edessä ja elämä oli yhtä tunteiden vuoristorataa. Nyt kun päivät ja viikot tässä kuluvat, asia helpottuu. Muutto toi kaivattua perspektiiviä ja etäisyyttä ja rakastan uutta asuntoani. Tänään tapasin miehen ja huomasin että se ei aiheuttanut enää oikein minkäänlaista tunnereaktiota. Ihan neutraalisti juteltiin eräästä käytännön asiasta, toki silmiin hän ei voinut mua katsoa, vältteli katsekontaktia. Oli vaivaantunut, mulla ei ollut yhtään vaivaantunut olo. Rähjäiseltäkin hän näytti.
Ei puhuta läheisriippuvuudesta tässä yhteydessä.
Ap
Jotenkin nyt...en tiedä, vähän säälittää apn kuvitelma siitä, että ulkonäkö olisi niin olennainen. Se kaunis nainen voi miehen mielestä olla tosi tylsä "hyvän arkensa" kanssa, kun se toinen nainen hupparissa istuu konsertissa/testareilla/tapahtumassa kuumasti pussailemassa.
Myös ajatus siitä, että miehiä ei kiinnostaisi, mitä naisen päässä liikkuu, kunhan on nätti, on yleensä väärä. Etenkin hyvännäköisillä miehillä on varaa odottaa ajattelu- ja keskustelu/läpän heittokykyä naiseltakin.
Samoin käsitys siitä, että mies ei olisi alusta lähtien muka ymmärtänyt, missä mennään, on naiivi.
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin nyt...en tiedä, vähän säälittää apn kuvitelma siitä, että ulkonäkö olisi niin olennainen. Se kaunis nainen voi miehen mielestä olla tosi tylsä "hyvän arkensa" kanssa, kun se toinen nainen hupparissa istuu konsertissa/testareilla/tapahtumassa kuumasti pussailemassa.
Myös ajatus siitä, että miehiä ei kiinnostaisi, mitä naisen päässä liikkuu, kunhan on nätti, on yleensä väärä. Etenkin hyvännäköisillä miehillä on varaa odottaa ajattelu- ja keskustelu/läpän heittokykyä naiseltakin.
Samoin käsitys siitä, että mies ei olisi alusta lähtien muka ymmärtänyt, missä mennään, on naiivi.
Aivan kuin olisit (ex-)mieheni kakkonen, oletkohan? :)
Ap
Tänään tosiaan näimme miehen kanssa ensimmäistä kertaa sitten muuttoni. Hän ei ollut oma itsensä ollenkaan, etäinen ja vältteli katsomistani. Minä mielestäni olin ihan tavallisesti. ENKÄ ITKENYT, se oli jotain.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jotenkin nyt...en tiedä, vähän säälittää apn kuvitelma siitä, että ulkonäkö olisi niin olennainen. Se kaunis nainen voi miehen mielestä olla tosi tylsä "hyvän arkensa" kanssa, kun se toinen nainen hupparissa istuu konsertissa/testareilla/tapahtumassa kuumasti pussailemassa.
Myös ajatus siitä, että miehiä ei kiinnostaisi, mitä naisen päässä liikkuu, kunhan on nätti, on yleensä väärä. Etenkin hyvännäköisillä miehillä on varaa odottaa ajattelu- ja keskustelu/läpän heittokykyä naiseltakin.
Samoin käsitys siitä, että mies ei olisi alusta lähtien muka ymmärtänyt, missä mennään, on naiivi.
Aivan kuin olisit (ex-)mieheni kakkonen, oletkohan? :)
Ap
En ole, enkä pettäjä, enkä petetty. Vastustan vain näitä stereotyyppisiä naiskäsityksiä noin yleisesti. Itse olen ns. nätti nainen ja ärsyttää, kun ihmiset kuvittelevat, että muuta en sitten olekaan. Tai että se olisi elämässäni jotenkin olennainen seikka, verrattuna muihin omasta mielestäni tärkeämpiin.
Ja juuri tämän ominaisuuden vuoksi olenkin aika varma, että kyllä miehesi on ollut alusta lähtien tietoinen siitä, mitä on naisella mielessä. Kun siihen törmää koko ajan, niin kyllä sen tikusta asian tekemisen heti tunnistaa, niin naiset kuin miehet.
Kyllä minuakin vähän vaivaa tuo kommentointi toisen naisen ulkonäöstä, kun se ei ole oleellista tässä laisinkaan.
Olen nyt seurannut erään komean/kauniin pariskunnan eroa, olivat yhdessä lähes 30 vuotta. Tuttu "tarina", mies jäi kiinni pettämisestä. Tämä toinen nainen aika "hiirulainen" ulkonäöllisesti verrattuna tähän petyttyyn naiseen. Nyt mies on jo hyvin avoimesti uuden kanssa ja pirun rakastuneelta näyttävät. Se ulkonäkö ei kyllä ole se juttu, se kaunis puoliso voi alkaa yhtälailla tökkimään, kuitenkin ulkonäkö on vain kuorta. Tavallaan voisin itse ajatella, että jos pettäminen tapahtuu noin, ns "hiirulaisen" kanssa niin silloin varmaan kyseessä oikea ihastuminen.
Pettämistä en kyllä hyväksy laisinkaan ja sympatiat on kyllä Ap:n puolella.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin vähän vaivaa tuo kommentointi toisen naisen ulkonäöstä, kun se ei ole oleellista tässä laisinkaan.
Olen nyt seurannut erään komean/kauniin pariskunnan eroa, olivat yhdessä lähes 30 vuotta. Tuttu "tarina", mies jäi kiinni pettämisestä. Tämä toinen nainen aika "hiirulainen" ulkonäöllisesti verrattuna tähän petyttyyn naiseen. Nyt mies on jo hyvin avoimesti uuden kanssa ja pirun rakastuneelta näyttävät. Se ulkonäkö ei kyllä ole se juttu, se kaunis puoliso voi alkaa yhtälailla tökkimään, kuitenkin ulkonäkö on vain kuorta. Tavallaan voisin itse ajatella, että jos pettäminen tapahtuu noin, ns "hiirulaisen" kanssa niin silloin varmaan kyseessä oikea ihastuminen.
Pettämistä en kyllä hyväksy laisinkaan ja sympatiat on kyllä Ap:n puolella.
Hyvin ja ajatuksella kirjoitettu, kiitos! Ehkä se sitten on oikea ihastuminen koska mies meni ja rikkoi pitkän ja hyvän liittomme "hiirulaisen" vuoksi. Jotenkin en ole pystynyt käsittämään tuota yhtälöä, komea mies ja hänelle ulkoisesti täysin sopimaton nainen (anteeksi, kuulostaa kovin pinnalliselta, mutta ehkä joku ymmärtää mitä haen tässä). Voiko se kantaa pidemmän päälle....no, aika näyttää. Hämmästyttävä valinta, mutta kai se sitten on jotain suurempaa. 🤔 Kiva lukea kaikenlaisia mielipiteitä, täällä on käyty ihmeen hyvää dialogia.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minuakin vähän vaivaa tuo kommentointi toisen naisen ulkonäöstä, kun se ei ole oleellista tässä laisinkaan.
Olen nyt seurannut erään komean/kauniin pariskunnan eroa, olivat yhdessä lähes 30 vuotta. Tuttu "tarina", mies jäi kiinni pettämisestä. Tämä toinen nainen aika "hiirulainen" ulkonäöllisesti verrattuna tähän petyttyyn naiseen. Nyt mies on jo hyvin avoimesti uuden kanssa ja pirun rakastuneelta näyttävät. Se ulkonäkö ei kyllä ole se juttu, se kaunis puoliso voi alkaa yhtälailla tökkimään, kuitenkin ulkonäkö on vain kuorta. Tavallaan voisin itse ajatella, että jos pettäminen tapahtuu noin, ns "hiirulaisen" kanssa niin silloin varmaan kyseessä oikea ihastuminen.
Pettämistä en kyllä hyväksy laisinkaan ja sympatiat on kyllä Ap:n puolella.
Hyvin ja ajatuksella kirjoitettu, kiitos! Ehkä se sitten on oikea ihastuminen koska mies meni ja rikkoi
Ja Ap tarkoitukseni ei ollut loukata. Pettäminen on AINA väärin, sinä et ole syyllinen siihen mitä miehesi teki.
Olen itse myös kokenut sen, että pitkä suhde ja mies petti minua ja jäi kiinni, erohan siitä tuli. Tämä toinen nainen on hyvin samannäköinen ja ikäinen kun minä, tutut on sanoneet että hyvin minun oloinen. Hassua sekin. Itse ajattelin alkuun myös, että mies rikkoi hyvän ja pitkän parisuhteen, siltä minusta tuntui, mutta ehkä se vaan oli pitkä eikä enää hyvä exän mielestä. Olimme myös pari, jolla oli edelleen vilkas s#eksielämä jne, että siitä ei ollut kyse. Kaikesta kuitenkin selviää ja aika tekee tehtävänsä, en kaipaa häntä enää laisinkaan.
Ranskalaiset osaavat tämänkin asian paremmin kuun me suomalaiset.